Big Shot -innostusta ja kangassilppua

Viimeaikojen kaikki ompelukset ovat liittyneet joko jouluun (jolloin niistä ei voi vielä kertoa) tai töihin. Askartelutkin ovat olleet perin työpohjaisia (niinkuin vaikka pirulliset 250 kimaltavaa kukkatarraa, jotka leikattiin yksitellen leikkurilla).

Mutta työhauskuutuksistakin voi joskus kertoa (paitsi niistä kimalluskukista ei, ne olivat tuskalliset tehdä).

Olemme järjestelemässä tuttavien kesken askartelevaisia pikkujouluja, joissa saa sydämensä kyllyydestä huovuttaa, ommella, neuloa, virkata, askarrella ja lipittää kööliä. Pitihän minun puotini edustajana kokeilla, mitä kaikkea puodin ihkauudella Big Shot -leikkurilla saa aikaan, ja olisiko siitä iloa jouluaskarteluiltaan. Näyttäisi siltä, että niillä kahdellakin stanssilla, mitkä olen raaskinut hankkia, saisi jo vaikkas mitä rakenneltua:

Äh, vinoonhan se menee tuo kuva. Tylsyys. Mutta pakettikortteja, kukkasia, lumihiutaleita, kortintekojuttuja ja kaikenmoista. Mielenkiintoisinta on ehkä se, että tuo kone leikkaa kangasta myös, jolloin tagit voi rakennella kankaasta ja liimata lahjansaajan nimen vaikkapa strasseilla kangastagiin. Oivallista! Tai vaikka tehdä tuollaisen leikkaa-liimaa-askartele-kukkasen heijastinkankaasta. Ei olisi monella samanlaista heijastinta.

Toinen puolikas työhommia menee sitten kestosideosastolle. Olen käynyt puodin kestävän kulutuksen tuoteperhettä läpi pitkin viikkoa, ommellut puuttuvia kuoseja, lisännyt vanhempiin siteisiin uusia Pink*Pixie -tuotemerkkejä, kuvaillut kuvia uusiksi, päivittänyt valikoimaa ja sivustoa, ja autuaasti jättänyt tylsemmät hommat tuonnemmaksi. Tuntuu mukavalta, että on joku asia, jonka saa kunnialla hoidettua loppuun asti. Taas on laatikko täynnä, ja uusia kuosejakin tulossa pikkuhiljaa piristykseksi.

Koto-oloissa olen tuhoamassa kerällistä Step-lankaa villasukkiin. Hitaasti mutta päättäväisesti. Muutaman sentin neulomisella päivässä. Keväiset Väinämöissukat saivat eilen illalla kauan kauhulla odotetut reiät pohjiinsa peukkuvarpaiden alle, eikä niitä oikein voi korjata, vaikka samaa lankaa onkin olemassa vielä, kun valmiit sukat ovat melkoisen paljon haalistuneemmat kuin kerällä oleva langanloppu... 

Ja joulukin tulla tupsuttaa vääjäämättä. 

Kaikenlaista.

Anjusha 

Pilttijoulukalenteri

Isä sai tänä vuonna (niinkuin viimekin, tosin) isänpäivälahjaksi joulukalenterin.

Kirjastosta lainatusta jouluaiheisesta sisustelukirjasta jalostimme siskon kanssa ajatusta pilttipurkkien uudelleenkäytöstä, ja päädyimme seuraavanlaiseen malliin:

Liimasimme kuumaliimalla pieniä pilttipurkkeja kolmion muotoon ja annoimme kuivaa kunnolla.

Liimailimme numerotarroja purkkien pohjiin,

ja täytimme numeroidut purkit Finlandia -marmelaadeilla :) Vihreillä kuulilla tuosta olisi tietysti tullut ihan joulukuusi, ja sen tajusimme vasta kun tuijotimme valmista kalenteria pöydällä.

Ajatus olisi laittaa vielä takakautta purkkien välikolosiin pikkuiset jouuvalot tuikkimaan, luulen, että se mukavasti valaisisi ja hehkuttaisi myös marmelaadien värejä.

Aikas herkullinen, vaikka itse sanonkin.

Kiitos kuuluvat Outille ja Pauliinalle, joiden perheiden pienokaiset soivat varastoistaan meille Piltti-iän (melkein) ohittaneille tarpeeksi purkkeja projektiin.

Minäkin taidan haluta tällaisen :)

Anjusha

Luovutus sukkaosastolla

Villasukkien kanssa on tässä perheessä niin, että niitä käytetään a) tolkkua vailla olevan paljon ja b) ilmeisesti ihan eri sfääreissä kuin tavalliset villasukissa tallaajat. Siis kun meillä villasukat tulevat pois jalasta suihkun ja saunan ajaksi ja kesällä kun lämpötila ylittää 25 asteen. Ne ovat jalassa aina. Kenkien sisällä, kotona sisällä, töissä, roudatessa, kaupassa, leikkiessä ja toisinaan nukkuessakin. Niiden pitää siis kestää jotain, mitä ilmeisesti villasukkien ei tarvitse kestää (ainakin mikäli lukee satoja ja taas satoja villasukkaohjeita, jotka on tehty ihanista ja pehmeistä silkki- ja angoralangoista, merinosta ja muista hepeneistä).

Edelliset valmistuneet villasukat, jotka kestivät sen viisi viikkoa ja sen jälkeen niissä oli kokonaisen päkiän kokoiset reiät sekä päkiässä että kantapäässä ja molemmissa sukissa, heitin vesilintuun juuri. Ajattelin, että kun hamppu on kuituna kestävää, se voisi toimia sukissa. Oli erinomaisen kehnosti ajateltu se. Pipona se toimii kyllä kivasti, mutta yhdet sukat roskittaneena en siitä enää sukkia tee.

Laitoin Facebookiin vinkkauspyynnön aiheesta, mistä langasta saa kestävimmät sukat, ja ensimmäisenä ehdotettiin Seiskaveikkaa, jota en jaksa enää yhtään, ja se on tylsää, enkä ollut aikonut hankkia sitä enää kerääkään. Mutta kun uudet sukat olivat vesilintuun heitettyjen jälkeen kiperästi kaivattuja, ja tärkeää oli, etteivät ne nyt sitten heti reikiintyisi, myönnyin hankkimaan keräämilläni lankapisteillä yhden kerän, vain tehdäkseni yhdet sukat, ja sitten katsoisin asiaa uudelleen.

Kerästä valikoitui Talitintti, keväisen tuntuisen lauantaipäivän kunniaksi. Eskoselle siitä tuli sukat, ja kun varresta teki sopivasti pitkän, ei lankaakaan jäänyt enää jäljelle lojumaan, vaan kaiken sai käyttöön.

Seuraavana vihjelistalla oli Fabel, joka on ennestään tuttu, ohkaisempi, mutta hyvin on kestänyt käytössä. Sen kolikon toinen puoli on hitaus, lanka on sen verran ohutta, että aikuisten sukkien tekemiseen menee melkoinen aika. Fabelia ei ole kotona tällä hetkellä yhtään kerää, joten täytynee keräillä lisäpisteitä ja hankkiutua eroon muutamasta omasta varastokerästä ennenkuin pääsee kaupalle.

Itse muistelen, että Schoppel Wollen Admiral on kuusisäikeisenä kestänyt hyvin (ja ollut Fabelin keralla niitä edullisempia sukkalankoja), ja muistaakseni Austermannin Step -langasta on olemassa paksumpi versio (tai ainakin samasta kaupasta, josta saa Step- lankaa, saa tätä seiskaveikan paksuista, aloe vera- ja jojobaöljyillä käsiteltyä lankaa), josta Eskosella on yhdet sukat olemassa, ja niiden ikä alkaa lähentyä kahta vuotta, eikä niissä vieläkään ole reikiä. Sen täytyy olla jotain ihmelankaa :) Ihmelanka on toki sitten hinnaltaan aika eri planeetalta nuihin edullisempiin verrattuna, mutta jos hinnalla saa sukat, jotka kestävät käyttöä, on se ehkä tarkoituksenmukaista lankaa hinnastaan huolimatta. Lisäksi niissä oli liukuvärisävyjä vaikka muille jakaa, ja yhdestä kerästä saa reilut ja kunnon varrelliset miesväen sukat.

Ensiavuksi valmistuivat nyt siis perusseiskaveikat, ja niin kestävät kuin niistä tulevatkin, on niiden neulomisen tylsyys kyllä aika vertaansa vailla... Toivottavasti saa pian siirtyä toisiin lankoihin :) Ei muuta kuin pisteitä keräämään ja lankakauppaan!

Anjusha

Oliivihousut

Elämässä oleva inventoimisen tarve ja vanhasta varastosta eroonpääsemisen hinku ovat nyt kasvaneet niin suunnattomiksi, että omistamalleen määrälle kaaoksenaiheuttajaa on saanut tehtyä paljon ja ihan päivittäin.

Eroonpääsemishingussani olen (ja ihan aidosti tarpeeseen, tuo jälkikasvu kun hujauttaa jalkojaan päivä päivältä pidemmäksi) koittanut silputa ja kasata pehmoisia joustofrotee- ja velourhousuja Verttiselle. Jotta kaaos ei ota haltuunsa koko työhuonetta, olen sopinut itseni kanssa nappaavani yhden kankaan kerrallaan käsittelyyn, enkä katsokaan muita kankaita, ennenkuin yksi projekti on saatu valmiiksi. Ja tämä vain siksi, että huithapelina mielenä ajatus hairahtuu pikavauhtia jos sille antaa mahdollisuuden, ja keskeneräiset projektit jäävät ikuisesti keskeneräisiksi.

Viikonlopun saldoksi tulivat oliivihousut, joista Verttinen oli oikein innoissaan, ja halusi ne heti jalkaan (siis yöksi, jota en kyllä antanut periksi). Näihin meni kaikki kangas, oikeastaan tilkkuakaan ei jäänyt, ja kankaan korkeus oli juuri tismalleen se, mikä olisi syytä ollut ollakin. Täydellinen ajoitus siis. Oliivikangas on osa kankaanpelastusprojektia, muinaisilta Kestovaippakaupan ajoilta. Se lienee ensimmäisiä paloja, mitä tuosta kankaasta on koskaan leikattu. Myös resoreiden osalta asiat sujuivat aika mukavasti. Lahkeensuissa on bamburesoria (viimeiset pienet palat), taskunsuissa tavallista tummanruskeaa (nekin viimeiset tilkkuset) ja kun massuresoriin ei enää ruskeaa ollut vaikka kuinka käänsin koko varastoni ylösalaisin, sinne sai kelvata vihreä (joka tuossa näyttää aika harmaalle ja on lajinsa viimeinen sekin), jotta ei tarvinnut lähteä kaupoille kesken ompelun. Eikä se oikeastaan haittaa tuo massuosasto, kun jää kuitenkin paidan alle piiloon se.

Tälle syksylle olen saanut jo yhtä vaille kaikki joustofroteepalani käytettyä. Jäljellä on enää sienet ja siilit, josta en ihan tiedä että mitä siitä tekisi. Mutta siitä sitten myöhemmin.

Anjusha