keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Viikko seitsemän, projekti 333 / Week 7, Project 333

Sain viimein aikaiseksi eilen illalla kuvata osan kolmestakymmenestä kolmesta.

Last night I finally got myself to photograph some of my thirty-three.


Tässä on ensimmäinen yhdeksän. Olen ehdottoman hame- ja säärystin-ihmisiä, nyt kun työ mahdollistaa niiden käytön. Koko garderoobissa on yhdet housut, neljät leggarit, kahdet säärystimet ja loput alaosat kuuluvatkin hameille.

Here is the first nine. I've found I'm definitely a skirt- and legwarmer-girl. Now that I work at a place where one can wear them. In the whole wardrobe there is one pair of trousers, four pairs of leggings, two pairs of legwarmers and the rest of the bottoms are skirts.


... ja jos ei ole hametta, on tunika.

...and if there's not a skirt on, there's a tunic.

Kevät on haastavaa pukeutumisaikaa täällä pohjolassa. Helmikuussa on vielä 20 pakkasta, ja toukokuussa taas voi olla saman verran lämmintä. Siksi tähän kokoelmaan oli syytä paketoida sekä lyhyttä että pitkää, niin että voi laittaa kerroksia tarpeen mukaan.

Spring is a challenging time to dress here in Finland. In February it can get to -20 degrees celsius and in May there might be +20 degrees. That's why this collection had to have both short- and long sleeved things to be able to layer clothes when the need comes.

Väritykseltään tämä kevät on kyllä kaikkea muuta kuin keväinen. On harmaata ja mustaa, maitokaffin väristä vaaleanruskeaa, sammalenvihreää ja jokunen violetti ja pinkki. Kesästä tulee (onneksi) vaaleampi :)

Colour-wise this spring is far from spring-y. There's grey and black, latte-coloured light brown, moss green and a sprinkle of purple and pink. Summer will (luckily) be lighter :)

Puoliväli on ylitetty ja parin päivän päästä on reissu Englantiin edessä. Vaatteiden pakkaaminen ei jännitä. Mutta se jännittää, kuinka tällä kassivalikoimalla pääsee reissuun...

I'm over halfway through this season, and in a couple of days we're leaving for England for a few days. Packing of clothes I'm not worried about, but what I do worry of is how to pack it all into the bags I've chosen for this season...

Anjusha




keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Viikko 6 projektissa 333

Laskeskelin tuossa huvikseni, että alan olla pikkuhiljaa puolivälissä kevätkautta tässä vaatekaappiprojektissa. Nopeasti menee aika.

Valituista kolmestakymmenestä kolmesta on vain yksi käyttämättä - kumpparit. Ne ovat vielä vintillä, mutta näyttää siltä, että pikkuhiljaa niitäkin pääsee käyttämään, kun pakkasta ei enää ole kuin ennen yhdeksää aamulla.

Vaatteiden valitseminen on käynyt helpommaksi. Kertaakaan ei ole käynyt niin, ettei olisi oikeasti mitään päällepantavaa (siis että kaikki vaatteet olisivat yhtäaikaa pyykissä), eikä sellaista oloakaan ole ollut (tietäähän sen, kun katsoo täyttä kaappia/cd-hyllyä/kirjahyllyä/mitä vaan hyllyä ja toteaa ettei meillä ole *MITÄÄN* päällepantavaa/musiikkia/luettavaa/mitään). Voi pitkälti vetäistä kaapista minkä tahansa yhdistelmän, ja kehdata lähteä se päällä ulos kodista. Aina on löytynyt leggarit, paita ja toinenkin, ja hame tai tunika, jonka vetäistä ylleen. Lisäksi tuon Verttisen kanssa meillä on aina aamuisin kisa siitä, kummalla on vaatteet ensimmäisenä päällä, joten sitä miettimisaikaakaan ei ole kovin runsaasti. Ja olen huomannut aika usein voittavani kisan, vaikka Verttisen päivävaatteet on lajiteltuna valmiiksi sen eteen lattialle, ja minä aloitan tyhjältä pöydältä ja valitsen pukiessani.

Hämmästyttävintä vaatekaappiprojektissa on kuitenkin se, kuinka se on vaikuttanut elämään. Ei siihen, mitä vaatteita valitaan päälle tai siihen, onko talvitakista pudonnut nappi (On. Siitä on pudonnut, ja se pitäisi korjata). Vaan kirjahyllyn siivoamiseen. Lehtiroskien lajittelemiseen. Kirppiskansion täyttymiseen. Siihen, että alan oikeasti kiinnostua siitä, miten tätä pientä tanssipuotia olisi syytä johtaa. Siis JOHTAA. MINUN. Järkyttävää.

Ja ne kaikki liittyvät toisiinsa, ja ne kaikki liittyvät tähän pieneen vaatekaappiprojektiin. Keskittymällä yhteen pieneen asiaan kerrallaan, kunnolla keskittymällä, voi saada aikaan tilaa. Ihan itse ja omin voimin. Ja sen tilan saatuaan ymmärtää kuinka paljon helpommaksi käy avarasta tilasta vastuun ottaminen. Avaran tilan siivoaminen tiskistä, pyykistä, roinasta ja mainoksista on huomattavasti paljon helpompaa kuin täyteen ahdetun tilan. Ja tila on oletettavasti samankaltaista, on se sitten henkistä tai fyysistä tilaa. Samaa tilaa siis kalenterissa oleva tila, kirjahyllyssä oleva tila ja puodin rekeissä oleva tila, pään sisällä oleva oman ajan tila ja armaiden kanssa yhdessä vietetty aika-tila.

Palatakseni vaatekaapille, kävin jo kurkkaamassa vintistä kesävaatteita vähän niinkuin valmistautuakseni. Vein sinne viimeisiä talvisia pesusta (sellaisia, jotka eivät kuulu tähän projektiin) ja vaihdoin kesäiset vakuumipussista pois odottelemaan seuraavaa kuusiviikkoiskautta. Hankin jotakuinkin viikko sitten projekti 333:n kehittelijän Courtney Carverin pikaminikurssin projektiin valmistautumisesta sähköpostiini. Ajattelin, että kun tähän ensimmäiseen kauteen valmistauduin puolessa vuorokaudessa ja olin tasan valmis, antaisin kesäkaudelle siirtymiselle aikaa ja energiaa, valmistautuisin kunnolla ja rauhassa ilman hoppua ja hyvissä ajoin. Kovasti olen pitänyt kurssista. Se saapui yhtenä folderina sähköpostiin, ja sieltä sen koneelle ladattua on voinut käydä kurssia yksi aihe kerrallaan läpi omaan tahtiin. Kurssi myös jää koneelle, joten siihen voi palata aina uuden kauden alkaessa halutessaan.
Kesävaatteita on siis päässyt miettimään jo hyvissä ajoin. Huomasin kurkatessani, että tuon kesävaatekaapin rakentaminen näyttäisi olevan huisisti paljon helpompaa kuin kevään kasaaminen. Puolen tunnin penkaamisella olen aikalailla saanut kasaan kesäisen 33:n kimarani, eikä se ottanut edes koville. Vielä on toki kuusi viikkoa aikaa uuden kauden alkuun, joten listan tekemisellä ei ollut minkäänlaista painetta valmistuakaan, jolloin valintakin varmaan helpottui. Mutta kivalta näyttää nyt jo tuo kesäkausi, ihan suosikkihommia siellä odottelee käyttöä :)

Mitä tulee tähän kevätkauteen ja sen vaatteisiin, olen huomannut, että kolmessakymmenessä kolmessakin on mahdollista löytää suosikkeja. Ja suosikkien löytäminen on varmaan ihan tärkeääkin, sellaisen jatkuvuuden ja garderoobin viimeistelyn kannalta. Sitä huomaa selkeämmin, millaiset vaatteet tuntuvat mukavammilta päällä, mitkä sopivat kaikkien muiden vaatteiden kanssa yhdisteltäviksi ja mitkä ovat niitä haasteellisempia kappaleita, mitkä kestävät oikeasti käyttöä ja mitkä ovat parissa pesussa jo ihan nukkaisia ja riutuneita.

Ja jos jotain kaipailisi (nyt näyttäisi kesäkaappi tulevan ihan sopivaksi jo niillä vaatteilla ja varusteilla, mitä on edellisiltä kesiltä olemassa), niin voisi haaveilla jostain monikäyttömekosta. Niinkuin vaikka tällaisesta;


Tämä löytyi Merja-kaverin lehdestä, ja siitä oli heti otettava kuva. Mutta ihan välittömästi en sellaista lähde ostamaan, satasen verran rahaa kun on KOLMASOSA mun koko vaatekaapin sisuksesta. Tällaista on kuitenkin hyvä pohtia. Ehkä joskus voi harkita jotain moisenlaista. Tai voi hakea inspiraatiota ja tehdä itse.

Siihen asti,

Anjusha

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Reissuun valmis sukkaperhe

Perheen viimeisetkin reissusukat on saatu valmiiksi.


Lankana näissä on Dropsin Delight. Arvelen jo etukäteen (ja manailen), että tämä on varmastikin sitä sarjaa lanka joka kertää sen perinteisen kuusi viikkoa käytössä ja on sitten poikki päkiän alta. Siinä on kyllä keinokuitua mukana, mutta koska lanka ei ole järin tiukkakierteistä, ennemminkin hahtuvaisen tuntuista, sen kestävyysodotukset eivät ole järin korkealla :(


Ensimmäinen sukka on valmistunut varmaan jo lähemmäs kolmisen-nelisen vuotta sitten, ja jäänyt UFO-koppaan lojumaan. Muistelen, että reunan palmikot olivat niin haasteelliset ensimmäistä sukkaa tehdessä (tämä oli ensimmäinen palmikkoprojektini ikinä) ettei kiinnostanut aloittaakaan toista sukkaa. Vaan nyt kun piti saada pikaiseen sukkapari tulevaan Englanninreissuun mukaan, ja näistä oli toinen jo valmiina, ajattelin antaa sukille vielä mahdollisuuden. Ja helppohan tuo palmikko olikin, sujahti käsistä valmiiksi niin ettei oikein huomannutkaan.


Ja tuo yläreuna oli myös ihan uusi tuttavuus. Siis että tehdään kaksinkertainen laita sukalle. Oikeastaan siitä tuli hieno ja hauska. Hyödyllinen uusi oppi - ei aina tarvitse laittaa joustinneuletta reunaan.


Ja nyt kun on päästy sukkien makuun, olisi syytä saada lisää sukkia perheelle - kaikkien laatikoissa on ainakin kahdet sukat, jotka ansaitsisivat jo ikuisen levon ja uuden parin tilalleen. Minulla on kahdet ehjät, Eskosella myös, Vertillä jokunen enempi, mutta sillä pitää vaihtuvuutta ollakin, kun se pitää sukkia yölläkin :) Tällaisessa suurkäyttöperheessä kahdella villasukkaparilla ei pärjää. Hyvä olisi olla neljät tai viidet, joita voi kierrättää käytössä. Silloin yksittäinen parikin kestäisi pidempään eikä joutuisi liialle rasitukselle.

Nyt siis uusien sukkaprojektejen kimppuun, vielä on hommaa.

Anjusha