Joulupäivän herkku

Nyt kun olisi se aika vuodesta, kun esitellään kaikki joululahjaksi antamansa vermeet, minäpäs esittelenkin joulupäivän luomukseni.

Mutta ihan ensiksi täytyy pohjustaa, että taidan olla löytänyt maailman ihanimman lehden. Mollie Makes löytyi muutamaa päivää ennen aattoa matkakeskuksen R-kiskalta, ja nyt olen ladannut yhden numeron sitä puhelimeenkin, hurahduksissani :)
Kesäisestä, puhelimesta löytyvästä numerosta ihastuin eniten lompakkoon, kankaiseen ihanuuteen, johon voi käyttää kaikkia pikkuisia palasia vintagekankaita ja nappeja, nauhoja ynnä muuta nipellystä.

Lompakko oli mahdottoman helppo tehdä (ja ohjeet erinomaisen tarkat), itseasiassa niin helppo, että tyhmyyksissäni hieman kiristin pintakangasta ommellessani, kun "se varmaan sitten istuu paremmin eikä löpsötä". Olisi voinut tietysti totella ohjetta ja ommella kankaat kiinni toisiinsa reunat tismalleen vastakkain neulattuina. Silloin ei pinnan pitsi olisi ollenkaan mennyt vinoon. Sen siitä saa kun ajattelee liikaa.

Sisällä lompuukissa on kaksi pitkää taskupussia, jotka on ommeltu keskeltä poikki. Näin saapi tilaa juurikin muutaman bonuskortin verran per tasku, neljän taskun paketin siis.

Jos tätä hieman kehittelisi, voisi saada lompakon, joka on oikeasti kätevä. Tämän lisäksi pitää nyt olla toinen pussukka niille kaikille muille korteille, joita tarvitaan silloin tällöin (sillä tänne mahtuu vain tärkeimmät), ja lisäksi pussukka harvinaistuville kolikkoherkuille. Mutta se ei niin ole haitaksi, kun asia on näin herttaisen näköinen :) 

Pussukan lisäksi olen tehnyt vähän tilastoa siitä, kuinka monta keskeneräistä neulomusta tuolla korissa vielä on, moniko niistä valmistui jouluksi, ja kuinka monta lankakerää olen saanut loppuun sitten sen taannoisen inventaarion. Ylpeänä voin ilmoittaa, että pelkästään tämän päivän aikana olen saanut valmiiksi (no, huovuttamista vaille valmiiksi) erään muutaman vuoden kopassa lojuneen raitaneulekassin, jonka mukana loppui kokonaista VIISI kerää huovutuslankaa. Joululahjoihinkin sain loppumaan viisi kerää lankaa, ja jos inventaario on kymmentä kerää pienempi, saa kohta ehkä jo aloittaa jonkin ihan uuden projektin, hurraa!

-Anjusha, joka on aika innoissaan ajatuksesta, että on MONTA päivää aikaa tehdä jotain käsillään.

Joulukalenteripaljastus

Nyt voi jo paljastaa joulukalenterin, sillä on päivänselvää, että kalenterin saaja tietää jo tähän mennessä kalenterinsa teeman.

Minä ja ainokainen Outi-siukku rakennettiin isällemme joulukalenteri. Isä on sellaista sorttia, joka jännittää pukkia yhä niin, ettei saa aattoaamuna nukuttua viittä pidemmälle, ja istuukin sitten kahvikuppinsa kanssa kilistelemässä enkelikelloa kunnes toiset heräävät.

Lisäksi isä on kovasti hajusteallerginen, ja kantaa mukanaan aina pastilliaskia, josta voi napata Sisun tai Myntohin kun vastaan tulee turhan hajustettu yksilö. 

Outin kanssa pähkäsimme, jotta eläkkeellä olevalle isälle voisi järjestää joulukuuksi kalenterin, jossa on sekä tekemistä (=etsimistä) että uutuutta (=uusia erikoisia askeja testikäyttöön vanhan repertuaarin virkistämiseksi).

Ostimme siis 24 erilaista pastilliaskia, paketoimme ne vanhaan kirjaan (vuonna 1915 painettuun Muskettisoturikirjaan), ja piilotimme ne ympäri isän ja äidin asuntoa. Ykkösluukun paikan paljastimme jo isänpäivänä, mutta paketti sinne ilmestyi vasta viime hetkellä, jottei tule liian suurta kiusausta avata luukkua liian aikaisin. Ja ykkösluukun taakse liimasimme kakkosluukun paikan paljastavan vihjeen. Etukäteen ei siis voi etsiä kaikkia, ellei aloita alusta asti ja käytä koko iltaa metsästämiseen.

Hupaisinta projektissa olivat vanhat sivut, joista löytyi toinen toistaan ihanampia sanontoja. Kuka sanoo enää nykyään että "PYH!"? 

Tiedän kaverin nimeltä d'Artagnan, enkä ole sen kuullut ainakaan koskaan sanovan noin! Se onkin ihanasta perheestä. Sillä on muunmuassa vielä vaippaikäinen Shakespeare-niminen pikkuveli, joka on juuri oppinut kävelemään. Jäämme innolla odottamaan Shakespearen sanallisia taitoja, kunhan se nyt ensin sanoisi sen ensimmäisensäkään!

Mutta isä ei ole kalenteristaan muuta sanonut, kuin että sen piti jo ensimmäisenä iltana kerätä parvekkeelle piilotetut paketit, pelätessään niiden menevän ihan pilaalle. Metsästikö se kaikki paketit esille ensimmäisenä iltana, sitä ei tarina kerro. Ja onko se malttanut odottaa niiden avaamista oikeaan päivään? Sen saattavat tietää vain ikkunan takana kurkkineet tontut. Aattona se varmaan selviää, lahjojen laadusta ja määrästä :)

-Anjusha

Vanhan kirjan uusi elämä

Meillä on Verttisen kanssa ollut varsinainen kulttuuriviikko. Eilen illalla kävimme harjoittamassa ruumiinkulttuuria uimahallissa, jossa oli kynttiläuinti. Se on jokajouluinen traditio paikallisessa uimahallissa, mutta tänä vuonna menimme mukaan ensimmäistä kertaa. Koko halli oli hämärä ja kynttilöin valaistu, taustalla soivat joululaulut, ja tunnelma oli oikein ihana. Niillä oli jopa New Kids On The Blockin joululevy siellä kierrossa mukana, ja sekös vanhaa fania lämmitti viileässä vedessä.

Toissapäivänä sen sijaan oli kirkon kerhon joulujuhla. Siellä tunnustelimme joulupussukoista jouluisia esineitä, tutkimme Joosefin ja Marian matkaa Betlehemiin, söimme pipareita, silittelimme seimen lampaita ja aasia, ja mikä parasta, saimme jouluaskarrella.

Tämän vuoden askartelu oli kyllä niin hieno, että sen voi jakaa muillekin.

Tarvitaan:

-kaksi lehteä vanhan kirjan sivuja, saavat olla alkuperäisen muotoisia suorakulmia

-kiiltokuva tai kaksi, tai vanhoja kuvia netistä tulostettuina

-kimallusliimaa (meillä oli punaista ja pronssia)

-ripustusnarua (esim. juuttinaru sopii vanhaan tyyliin aika mukavasti)

1. Taittele kirjan sivut haitariksi niin, että pitkä sivu lyhenee.

2. Taita haitarit vielä keskeltä kahtia, jotta saat puolet lyhyemmän haitarin.

3. Liimaa haitareiden sivut kiinni toisiinsa, jolloin viimeisin taitos jää keskelle, ja haitarista saa ympyrän. Yhteensä saapi liimata siis neljä sivua toisiinsa.

4. Liimaa haitariympyrän keskelle kiiltokuva, ja koristele komeus kimallusliimalla. Jos haluat koristeet komeuden molemmille puolille, anna liimojen kuivua ensimmäiseltä puolelta vaikkapa yön yli ja jatka toisen puolen koristeluun vasta seuraavana päivänä.

5. Halutessasi voit lisätä koristeeseen narun ripustusta varten. Näin saat koristeen helposti vaikkapa kuuseen tai ikkunaan roikkumaan.

Tässä Verttinen mallaa kiiltokuvaa sopivalle kohdalle haitariympyrää.

Koristelu onnistuu hyvin myös pienväeltä. Meillä haitarin liimaaminen kasaan oli ainoa, jossa viisivuotias tarvitsi hieman kärsivällisempää kättä apuun.

Aika mainio oli tämä askartelu, ja vanhojen kirjojen lehdet aivan vastustamattomia. Meillä koristeet (Verttinen teki yhden ja minä myös, kotiin saimme siis kaksi ihanuutta) ovat olleet kuivumassa, ja odottelevat vielä lopullisen paikkansa löytymistä. Saas nähdä, löytyvätkö ne kuusesta vai ikkunalta. Arvelisin, että ikkuna voisi olla viisaampi ratkaisu, sillä meillä on tapana polttaa oikeita kynttilöitä kuusessa, ja tuo vanha paperi on Aika Kuivaa. Hm.

Vanhoissa kirjoissa on oma viehätyksensä. Minulla on kaksi, jotka olen malttanut ja uskaltanut laittaa askartelukäyttöön. Molemmat ovat kirjaston poistokopasta, eivätkä ole edes maksaneet mitään. Niistä on tehty puodille pakkausmateriaaleja, ja kasattu joulukalenteripäällisiä. Jotenkin en malttaisi millään repäistä sitä ensimmäistä sivua. Kirjat ovat kuitenkin kokonaisuuksia, ja hienoja sellaisia. Mutta niistä saa kyllä niin hienoja uusiokäyttömateriaaleja, että ehkä on ihan oikeutettua silputa jokunen muutoin kaatopaikalle päätyvä kirjavanhus parempaan käyttöön. Antaa kirjalle uusi elämä. Ja sitäpaitsi, kirjahyllyssä kenottavia kirjoja ei tule ihasteltua ollenkaan niin paljoa, kuin niitä, joiden yksittäisille lehdille on annettu uusi mahdollisuus. Puodissa paperit ilahduttavat päivittäin, siellä ne pääsevät oikeuksiinsa eivätkä ole piilossa kansien sisällä unohdettuina. Ja mitä näihin enkuleihin tulee, ne saavat kunniapaikan kotosalla.

-Anjusha

Ihan valmista, viimein.

Monta tonttuista aihetta on tekeillä, ja tuntuukin, että yksittäisten asioiden tekemiseen saa kulumaan tolkuttoman pitkän ajan, kun tekee montaa asiaa kerrallaan. Mutta jotain tulee valmiiksikin asti.

Tämän projektin saa jo esitellä, vaikka se pukinkonttiin onkin matkalla.

Atoopikko-armaani on jo vuosia valitellut karheutta ja kutittavuutta talvivarusteissa. Tänään sillä näytti olevan käsissään polkupyöräilyhanskat, siis kesähanskat, vaikka nollakelissä kuljemme. Nämä lapaset ovat asuneet - toinen valmiina, toinen rannetta myöten tehtynä - jo kolmatta talvea, ellei neljättä, tuolla keskeneräisten asioiden pinossa. Nyt sain viimein itseäni niskasta kiinni ja lapaset valmiiksi. Johan se taisi olla aikakin.

Kuvio on omasta päästä, ja sen ajatuksena saada pikkuisia lämmittäviä langanjuoksuja lapasten nurjalle puolelle. Ei siis niinkään ulkonäöllisistä, vaan ihan käytännön syistä. Vaikka tulihan tuosta ulkonäöllisestikin ihan hupaisa. Ja mikä parasta, kolme lankakerää loppuun asti käytettyä :)

Lankana lapasissa on pehmoistakin pehmoisempi Adriafil Classic Merino, jonka valmistus on lopetettu jo muutama vuosi takaperin. Minulla on sitä vielä ehkä miljoonassa eri värissä tuolla varastossa, se kun on lämmin, pehmoinen, kutittamaton, villahousulangaksikin sopiva, ja konepestävä (jos muistaa olla linkoamatta kolmea kertaa peräkkäin yhden pesun aikana, nimimerkillä sitäkin kokeillut).

Ja tässä vielä ensimakua Leese Designin iPhonekotelon koristelusta. Kuori on saamassa ylleen pinkkejä ja turkooseja lumihiutaleita, kunhan tässä nyt päästään taas asiaan...

-Anjusha

Unelmajoululahja

Aamulla kävelin bussipysäkiltä kaupungin halki puotiin. Piti tarkkaan pohtia mihin ehtii - askartelukauppaan, sukkia hakemaan, teepuotiin, vai lankakauppaan. Reittivalinta ja aikataulu tekivät viimein päätöksen puolestani, ja päädyin Titityylle.

Tuon aiemman lankainventaarion jälkimainingeissa voin todeta, että lankaa meidän talouteemme tuskin saa hankkia hetkeen (vaikka aika hyvältä tuo pikkunyssäköiden kuluttaminen vaikuttaakin aikataulunsa suhteen), mutta sormet olivat jo monta viikkoa syyhynneet armaalle iPhonelle omaa koteloa. Ristipistokoteloa. Täältä sen löytää!

Aivan valtavan loistava idea. Kävin tulostamassa valmistajan sivuilta muutaman ohjeen, sieltä Winter Pattern 1, 2, ja 3 taitavat olla suosikkejani. Arvaisin, että toteutan ohjeen kuitenkin mukana tulleilla kolmella langalla; pinkillä, turkoosilla ja tummanharmaalla. Saas nähdä millainen lopputuloksesta tulee!

Paketin mukana tuli myös muutama ohje, niistä ehkä söpöläisin oli sydänaiheinen, joka on hyvänä kakkosena tuon talvikuvion jälkeen. Mukavaahan kotelossa on se, että vanhaan kuvioon kyllästyttyään voi pistot purkaa ja tehdä aina vaan uudet. Ehkä siksi onkin hyvä, että kuvioita on tarjolla useampikin. On nimittäin aika tolkuttoman vaikeaa päättää, mitä koteloonsa haluaa, kun haluaa yhtäaikaa ainakin kymmentä eri vaihtoehtoa!

Sisko kävi puodissa juuri kysymässä neulomisneuvoa, ja oli aika ihastunut myös ajatukseen ristipistokotelosta. Harmi, ettei sen tullut hankittua omppopuhelinta, kun siihen oli taannoin mahdollisuus. Bummer. Ehkä sen Nokialle pitää keksiä joku ihan oma ristipistomakuupussi :)

Ja täytyy tunnustaa, että kyllä minä yhden keränkin sieltä reissultani sain mukaani. Hempwollia on kotona yksi taivaansininen nyssäkkä, josta ei yksinään tule kuin itku ja hammasten kiristys. Se sai nyt kaverikseen lempeän keltaisen kerän (no se oli puoleen hintaan halvennuksessa, kai sellaisen nyt saa hankkia, erityisesti kun sille on jo funktio tiedossa). Yhdessä niistä saa lämpöiset villasukat perheen päälle. Tuskin ehkä enää jouluksi, mutta heti vaikka välipäivinä :)

-Anjusha