sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kochille koti

Ymmärrykseni mukaan Kochin Studiotone Kombo on kitaravahvistin. Ymmärrykseni ei tosin ole järin laaja. Jokatapauksessa se on iso musta pömpeli, jota roudataan joka keikalle, ja joka tarvitsee ympärilleen pehmustetun suojapussin, joka maksaa kaupassa neljästäkymmenestä kuuteenkymmentä euroa.

Sellainen, mutta pienempi, oli ilmestynyt automme takapenkille (kai kuudellakymmenellä eurolla), ja Eskoselle tuli mieleen kysyä, onko sellaista mahdollista ihmisen rakentaa ilman, että siitä tarvitsee maksaa niin laajaa määrää lantteja. Minä sitten otin vähän mallia ja selailin Thomannin nettikauppaa ja mittasin ja ajattelin kokeilla onko sellainen mahdollista toteuttaa kotikonstein.

Isomummo, siis isäni äiti, joka on elämänsä keräilyuran aikana keräillyt jos jonkinmoista, oli myös keräillyt itsekokoamaansa tikkikangasta, vaaleanruskeaa tiivistä säkkikangasta ja muutaman punaisen pöytäliinan, jotka kuin ihmeen kaupalla olivat ilmestyneet puotiin mummon tehdessä hienoista inventaariota kaapistoissaan. Niistä minä leikkaa-liimaa-askartelin koeversion.


Säkkikankaassa oli edellisestä käytöstä muistona valmiita saumoja, jotka näyttävät aika hauskalta vaaleassa kankaassa.


Onhan se toki totta, että puuvillakangas ei ehkä ole kestävin mahdollinen materiaali nykyteknologialla ajateltuna, mutta säkkikangas saattaa olla puuvillakankaista kestävin. Ja vaaleanruskea ei varmastikaan säily vaaleana roudauksen tiimellyksessä, mutta tämä onkin prototyyppi, ja rakennettu niistä materiaaleista, joita sattui olemaan käsissä. Hinta kaikkineen siis ihan nolla.


Punainen vuorikangas vilkkaa aavistuksen kantokahvan aukosta :) Josko se piristäisi päivää. Nyt kotelo pääsee ensitestaukselleen, testataan onko siitä kaluksi, ja onko se oikean kokoinen (netissä oli senttikoko itse vahvistimelle, mutta pussin mittoja ei ollut esillä, joten saumanvarat ovat aavistuksen arvailun varassa). Sittenhän voi tarvittaessa vaikka hankkia ihan Virallisia Materiaaleja, niinkuin vaikka mustaa enstexiä, jos tarve vaatii ja minun sopii rakentaa arvoisia pussukoita arvoisille vahvistimille. 


Pussukka on ommeltu kolmesta kerroksesta: alla puuvillapöytäliina, välissä tikkikangas, ja pinnassa tiukkaan kudottu säkkikangas. Leikkasin jokaisen palasen erikseen, ompelin palasten kerrokset ensin suoralla yhteen, kokosin pussukan suoralla ja siksakkasin vielä saumanvarat. Kantokahvan kolonen on tehty ennen pussin kasaamista. Neulasin kangaskerrokset toisiinsa, leikkasin Y:n muotoisen aukon keskelle palasta, käänsin kangaskerrokset vastakkain palasen keskeltä, jolloin muodostui tuo kantokahvan aukko, neulasin kerrokset uudelleen päällekkäin ja ompelin suoralla suorakulmion reunoista kerrokset toisiinsa kiinni.
Pussukan pohja täytyy vielä huolitella vinokantilla, mutta sitä minulla ei ollut, joten pohjasauma on vielä toistaiseksi siksakilla.

Ainakin siitä tuli ihan oikean muotoisen näköinen. Katsotaan, kuinka sille käy testiajossa :)

-Anjusha






5 kommenttia:

Henni kirjoitti...

Hyvähyvä! Puuvillanhan voi värjätä, jos kovin rähjääntyy reissussa.

Kati kirjoitti...

Vau, näyttää tosiaan ihan oikean malliselta ja muutenkin sopivalta! Jos se osoittautuu testikäytössä hyväksi, niin voisin vaikka toteuttaa samanlaisen. Matilla nimittäin on noita samaisia Kocheja kaksin kappalein ja niistä toinen raukka joutuu kulkea keikoilla ihan alasti.

Tanssiinan Anne kirjoitti...

Noh, (siitä pitää olla vielä ihan hipihiljaa), mutta nimenomaan Mattia varten tuo prototyyppi oli ajateltukin :) Esko tiesi myös tuosta "alastomana keikkailusta", ja sitä varten pyysi että kokeilisin voisiko sellaista tehdä ylläriksi. Pussukka on matkannut tänään Matille, Esko vei sen perille, saakoon katsoa kuinka se istuu ja mitä parannuksia tehdään, jos tehdään.
Ja Henni, kiitos värjäysmuistutuksesta, tuonhan voi tokikin heittää vaikka pesukoneeseen mustan värin kanssa ja saada siitä katu-uskottavamman. Mulla on myös puodissa paksua mustaa vakosamettia pakallinen, josta voi tarvittaessa tehdä aika tyylikkään version.

Kati kirjoitti...

Hih, en ehtinyt lukea sun kommenttia ennen kuin Matti tuli kotiin pussukka mukanaan. Olin vähän ihmeissäni, että mitenkäs se nyt tuossa on! :D Sopivan napakasti istuu vahvistimen päälle, joten on oikein onnistunut pussukka. Siis Matinkin mielestä, ei pelkästään minun. :)

Tanssiinan Anne kirjoitti...

Siistiä.
Jos sillä tekisi vielä koeroudauksen sopivassa välissä, niin voisin sitten vielä viimeistellä sen alareunan kanttinauhalla, jottei lähde rispaantumaan. Mutta siis jos se on hyvä ja kelpo, sen saa pitää (kunhan se saadaan valmiiksi). Ylläriterveisiä Matille ja kiitokset jo etukäteen rakentavasta palautteesta, jota odotan innolla. Tämä kun kuitenkin on ihan ensimmäinen kokeiluversio.