Kaivoin siis esiin mummon vanhan pöytäliinan, anopin lahjoittaman yhdestä kohtaa risan pussilakanan, ja jämäkangaspakan lopun, jossa kukkakuvio pikkuhiljaa hiipuu täysin valkoiseksi pöytäliinakankaaksi. Helmikuisen auringon paistaessa oli mukava pyöritellä kukkakankaita ja kuvitella kevät mahdolliseksi.
Tällainen pyörittely siitä sitten tuli:
Kirjastokassi, aivan keväinen sellainen.
Ja oivallinen kirjastokassi siitä tulikin, nimittäin kahden pintakerroksen väliin on ujuteltu fleece, joka pehmentää kovia kirjankulmia mukavasti kantaessa. Pohjassa on lisäksi muotolaskokset, jotka entisestään pehmentävät kulmikasta menoa.
Kassiin mahtuu mukavasti palautettavat kirjat (neulontaa, virkkausta, Puuha Peteä ja Mimmi Lehmää) ja kotimatkalla se kantoi uusien kirjojen lisäksi kauniisti kotiin myös maitoa ja voita.
Mukavaksi yksityiskohdaksi kassiin oli saatu tere, joka ommellaan kahden eri kuosikankaan väliin. Tässä turkoosi tere on tehty vanhasta pöytäliinasta. Alempi kangas on sitä pussilakanaa, ja ylempi pikkukukkainen jatkuu myös kassin sisällä vuorikankaana.
Ihanan keväinen ilmestys.
Vielä kun tämän tuhisevan nenän ja tukkoiset silmät saisi jotenkin hereille kevääseen myös...
Tällä kaavalla saattaa joskus tulla joku toinenkin kassi, kenties. Mukava projekti!
Anjusha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti