perjantai 17. helmikuuta 2012

Oi tunnustuksia!

Villasukat pyörii ja hyörii - Johannalta sain Arvomerkin. Kyllähän se on jo päivittämisen arvoinen asia!


Sitten kuuluu vastata kysymyksiin, jotta:

Tunnen itseni vuoden mutsiksi kun...
osaan yhtäaikaa laittaa saunaan ja takkaan tulia, täyttää tiskikonetta ja pyykkikonetta, laittaa ruoan tulelle, viikata pyykkiä, neuloa sukkaa ja leikkiä Mimmi lehmää. 

Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on...
se, ettei ole viiteen vuoteen tarvinnut kertaakaan kysyä "mitähän tekisin, kun on Niin Tylsää". Multi-tasking. Se, että tekemistä on aina ja poikkeuksetta enemmän kuin siihen riittävää aikaa tai energiaa. Ja jos istut alas ja olet tekemättä mitään, ne kaikki tekemättömät asiat ovat vissin varmasti niskassa ja ajatuksissa kunnes taas jaksat tehdä asioille jotain.

Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... 
pyytää tekemään itselleen villasukat. Tai pyjaman. Tai villapaidan, ja olettaa ja luottaa, että äitinä automaattisesti osaan ja taidan tehdä hyvän. 

Kello 12 yöllä olen yleensä...
kantamassa sohvalle nukahtanutta jälkikasvua kaikkine päälle 20 kiloineen olkapäällä yläkertaan sänkyyn nukkumaan. 

Kello 8 aamulla olen yleensä...
umpiunessa. Vielä ainakin tunnin, ehkä hyvällä tuurilla jopa kaksi. 

Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että...
olehan turvallisesti siellä keikalla. 

Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että...
äideissä piilee viisaus. 

Viimeksi kiroilin, kun...
törmäsin keskellä yötä ovenkahvaan kylki edellä hirmuisella ryminällä, ja sain jo ennestään painajaisia näkevän ynisevän tenavan säikähtämään niin, että talossa olikin sitten aivan tolkuttomasti ääntä yhtäkkiä keskellä yötä. Ei ollut tarkoitus se. Eikä se kiroileminenkaan. 

En ole koskaan osannut...
tykätä ääriolosuhteista. Liian kuuma, liian kylmä, liian lähellä, liian kaukana. Liian tulinen, liian makea, liian suolainen, liian karvas. Liian sotkuinen, liian siisti. Liian iso, liian pieni. Liian huolittelematon, liian huoliteltu. Ei sovi minulle kovin hyvin. 

Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on... 
neuloa sukkaa. Juoda teetä. Ehkä aavistuksen nauttia puolukkapiirakkaa. Selailla inspiroivia lehtiä tai kirjoja. Ehkä jopa kaikkia yhtäaikaa. Ja sitten jos tuo ei ole mahdollista, niin toinen, yhtä paras, on leffan katsominen ihan kieputtuneena (villasukissa) omaan armaaseen.

Kiitos Johanna ihanasta palkinnosta!
Tämä viikko onkin kulunut voimisteluvanteiden parissa. Niistä saatte kyllä kuvia kunhan tässä ehtii.

Tämä tunnustus kun on kiertävän sorttinen laadultaan, laitan sen matkaamaan eteenpäin.
monen lapsen kanssa aikaansa sompaileva Kestovaippakaupan Essi
ja
ihanaisten Robinstadiuksen, Nupun ja Helmin ihana äiti Amaria
saavat napata tunnustuksen halutessaan!

Lisäksi matkaan laitan tunnustuksen, vaikkei heillä blogia olekaan, myös
omalle äireelleni Eukkoselle,
joka on onnistunut kasvattamaan NIINkin loistoyksilöt kuin minut ja siskoarmaan
ja hänen (jo paremmilla metsästysmailla loikoilevalle) äidilleen, Rouvalle,
joka kasvatti viisi lasta menetettyään ensin yhden ja sitten toisen kasvattajan rinnaltaan, ja lopuksi piti vielä huolen, että tarkoin varjellun voileipäkakun resepti on -ei yksissä käsissä yksinkertaisesti, vaan pirstaloituna kolmelle kolmasosaosaajalle, jotta seuraavan kaakun valmistaminen vaatii tarkkaa yhteistyötä ja vaivannäköä.
Siinä ovat naiset paikoillaan.

-Anjusha


Ei kommentteja: