Neulomus-mojo.

Saatoin ehkä yllätyksellisesti hieman innostua. 

Novitan syksyn lehti oli pudonnut postilaatikkoon päiväseltään, ja kun sitä pihalla pääsi auringossa selaamaan teen ja ranskalaisten pastillien kera, kävi niinkin ihmeellisesti, että ihan melkein inspiroitui.

Harmaa paljetillinen huivi sopisi oikein oivallisesti harmaaseen villakankaiseen talvitakkiin. Näyttää lämpimältä ja pehmeältä. Hm.

Ehkei ihan tuon värisenä, mutta näyttää kietoutumista vaativalle. Syysiltana kynttilänloimeessa, tähän voisi kietoutua oikein.

Vippa ja Ruffis -leikkikoirat voisivat saada jumpperit. Jos tekisi ihan ohuella langalla ja pienillä puikoilla, voisi ohje toimia suoraan muuttamatta muuta.

Olohuoneen sohva kaipaisi jotain tällaista. Nykyisellään meidän muuten ruskea - violetti olohuone sohvineen pitää sisällään kaksi mustavalkoista torkkupeittoa, ja kaksi Salama McQueen -fleecepeittoa. Ei ehkä ihan sisustuksellinen ihanne se. Tällainen, vaikkapa sammaleenvihreänä, voisi korjata tilannetta ihan merkittävästi.

... No kappas vaan. Siinäpä se.

Raitatunika toimii aina.

Joogasukat pitäisi tehdä. Ja hommata uudet puolitossut joogaan. Torstaisella tunnilla Marianne-kaveria tuuratessani huomasin, kuinka kohta kaksi vuotta käytössä olleet tossut eivät enää olleet lainkaan napakat ja mukavat, vaan pyörivät jalassa ja saumat menivät päkiöiden alle. Aika aikaansa kutakin. Tänä syksynä tarvitaan uudet tossut joogaan. Ja sukat. Sukat pitäisi muuten suunnitella, sellai joogasukat, ihan itse. Että olisi oma ohje. Sille löytyisi tarvetta tuolla puodissa. Kunhan tässä nyt saisi arjen taas kuntoon... Juu. Mutta tuo on kiva yksityiskohta, että sukka jatkuu ihan melkein varpaisiin asti. Kunhan se jättäisi päkiän vapaaksi.

Taivaallisen kaunis. Vaikkakaan en usko, että halterneck-yläosa jaksaa kannatella noin painavaa helmaa venymättä kohtuuttomasti käytössä niin, että kohta paistaa *tissit* etumuksesta. Mutta jos tekisi yläosasta jotenkin toisenlaisen. Tai erikseen topin ja hameen. Jos ikinä kärsivällisyys riittäisi.

Jos olisi hääpuvulle tarvetta, tästä saisi lähteä tekemään. Meillä olisi Eskosen kanssa 10-vuotishääpäivä edessäpäin parin vuoden päästä, jos nyt aloittaisi, voisi ehkä odottaa saavansa tällaisen valmiiksi siihen mennessä :) Tuo melkein näkymätön nauha selässä kruunaa koko kauneuden. Aivan ihana.

Ja nyt sitten inspiroituneena ja suunnitelmia täynnänsä takaisin arkeen ja vessan pesuun. 

-Anjusha

Mansikkahillopäivän ompelusairaala.

Tänään on siivottu, silputtu, keitetty ja purkitettu 10 kiloa mansikkaa hilloksi - kahdeksikymmeneksineljäksi purkiksi mansikkahilloa. Ja maiskutettu ensimaistiaiset lettujen ja kermavaahdon kanssa. Josko näillä pärjäisi syksyn pimeyden.

Lisäksi tänään olen leikkinyt sairaalaa, nimittäin vaatesairaalaa. Verttisen leikit tuntien vaatteet eivät ensisijaisesti jää pieniksi - ne reikiintyvät ennen sitä. Yläosat reikiintyvät kyynärpäiden kohdalta ja alaosat polvista. Kesäaika on siitä armollista, että polvet ja kyynärpäät saa usein pitää paljaina, mutta vuoden aikana kulutetut pitkät housut ja -paidat ovat armottomasti hajalla.

Tänään korjasin yhden setin pitkää paitaa ja housua lyhyemmiksi. Ja tällaiset niistä tuli:

Sairaalarintamalla on jokunen hetki sitten korjattu myös konnan tarvikkeita. Isomman akvaarion mukana saimme kasan akvaarionhoitokampetta, joista haavit olivat aika lailla loppuun kulutettuja. Minä vaihdoin niihin Tanssiinan yläkerran ompelimon roskiin joutuvista kangastilkuista koottuja paloja nettikangasta. Ja oikein hienosti toimivat!

Alkavalla viikolla konnis saakin viimein asettua isompaan akvaarioon, ja voimme palauttaa laina-akvaarion takaisin omistajalleen. Hyvin se on näyttänyt viihtyvän kylppärissäkin, erityisesti se diggailee saunan lämpöä, kiipeää saviruukkunsa päälle lekottelemaan tassut ojossa ja lämmittelee.

Vaan Puutteenlaakson illassa alkaa iltapala-hammaspesu-suihkutusepisodi, josta syystä muut projektit saavat jäädä. Huomenna vietetään naapurin tyttöjen synttäreitä, joita mietitään tarkemmin sitten aamuseltaan.

Hyvää, ja mansikkaista, yötä.

Anjusha

Tilkkukoppasilppuherkku

Penkaisin sunnuntaipäivän kunniaksi tilkkukoppaa. Sinne on taas ilmestynyt vaikka mitä sitten viimenäkemän. Tilkkusia on välillä hauska tärvätä johonkin pieneen. Vastasyntyneiden tumppuset ja töppöset ovat ehkä hauskimpia tilkkusyöppöjä. Ja kun syksyllä on tuttavapiiriin luvassa montakin pikkuista lisäystä, ajattelin opetella uuden töppösmallin testaamalla materiaaleilla, jotka ovat NIIN pieniä, ettei niistä saa takuulla oikein mitään muuta aikaiseksi.

Ohjeet ja kaavat löytyivät Suuri Käsityö -lehden muinaisesta numerosta. Nämä ovatkin ihan oikeasti pienet töpökkäät, jalan pituus kun saa olla korkeintaan 10 senttiä. 

Pinnassa on kolmea erilaista mustansävyistä trikoota tuttavan tilkkukopasta meille muuttaneina, vuorena ja pohjassa microfleecetilkkuja ja resorina viimeiset jäämät muinaisesta harmaasta Eurokankaan resorista. Napeiksi löysin kuin löysinkin kaksi samanlaista mustaa nappipussista, ja oranssia nauhaa nauhapussukasta.

Saumanvarojen kanssa saa seuraavissa olla hiukan tarkempi, ja ehkä sopii myös harkita trikoon täydellisyyttä pintamateriaaliksi. Mutta hauska pikkuinen iltapäivän projekti tämä on kyllä! Ja piskuiset vauvantöppöset ovat poikeuksetta aikalailla yhtä pehmoiset kuin itse käyttäjänsä, mikä tekee niistä aika hellyyttävät. Näitä voi tehdä muutamat lisää, tilkkukopasta eivät nimittäin potentiaaliset materiaalit näytä loppuvan vaikka kuinka puuhaisi kaikenlaista. Ja taas huomasin, kuinka 5x5-senttisetkin tilkut saa mukavasti käyttöön. Eli MITÄÄN ei sovi heittää hukkaan. Taaskaan. Kääk.

Syysvauvoja ympäristöön odotellessa :)

-Anjusha

Api-papi-polvisukat

Verttinen pyysi keväällä punaisia villasukkia. Samaan aikaan tuli Novitan lehti postilaatikkoon, ja sitä selatessa löytyi kuva ruskeista apinakuviollisista villasukista. Yhdistelin ajatuksia, laskeskelin muutamia silmukoita (kun en enää millään tahtoisi tehdä seiskaveikasta yhtään sukkaparia) ja hain lopputalvesta ansaituilla langanhankkimispisteillä kerän punaista Schoppelwollen sukkalankaa tehdäkseni ohuet ja punaiset apinasukat kevättä varten. Valkoinen lanka on taas oman lankakopan löytöjä, arvelisin sen olevan Novitan Woolia. Vyöte siitä puuttuu tietenkin, luonnollisesti :)

Melkoisen rauhallinen on ollut tuo neulomistahti tässä "keväällä", kun vasta tänään, heinäkuun yhdestoista, sain viimeiset silmukat neulottua tuohon pariin. Mutta tuo apinakuvio oli aika hidastekoinen pitkine langanjuoksuineen, ettei minulla kärsivällisyys riitä tekemään pitkään kerralla. Ja kun koko ajan pitää pitää katse ohjepaperissa, ei neulomisesta tullut hauskaa ennenkuin kantapäässä, kun sai vaihtaa kokonaan punaiseen lankaan.

Ja kuten minulle usein käy uusien mallien kanssa, kävi tässäkin niin, että vasta toisessa sukassa neulomistiheys oli jokseenkin tasainen. Siitä syystä toiset apinaiset ovat aavistuksen köyhemmällä ravinnonsaannilla kuin toiset :)

Nyt alkaa eskariin menevän Verttisenkin jalka olla sitä mallia suurehko, että jos oikein venyttää, saa sen villasukat myös minun jalkaani. Minulla ne eivät tosin yllä polviin asti (harmi, se olisi hauska versio se), mutta Verttisellä yltää. Ja joustinneule tuossa jalan päällä on anopin perintöä, ajattelin, että sillä voi tehdä sukkaosan ja varsiosan samalla silmukkamäärällä ilman että sukista tulee ihan löppänät jalkaan.

Ihan erityisesti minua hykerryttää tuo napa. Vaikka apinoiden neulominen ei sinänsä kutkuttanut minkäänlaista innostuksen hermoa aavistuksen turhan haastavine kuviointeineen, napaan asti pääseminen tarkoitti, että kohta saa vaihtaa yksiväriseen ja sitten saa taas neuloa ilman että tuijottaa ohjetta/neuletta. Ja se tekee sitäpaitsi apinasta aikas söpöisen :)

Nyt on Verttisen villasukkavarasto hyvällä mallilla syksyä ajatellen. Vielä kun saisi loppuperheen samalle tolalle, saisi ihana viileä syys tulla ihanan viileän kesän perään. Parempi myöhään kuin ei.

Sukkia kokeiltiin tänään jalkaan, ja shortsien kanssa ne paitsi näyttivät aika hupaisilta, myös valuivat makkaralle nilkkaan paljasta jalkaa pitkin. Laskemme nämä sukat aktiivikäyttöön siis vasta, kun jalassa on ehkä pitkät kalsarit, tai ainakin pitkät jousut. Niillä ne pysyvät näkösällä.

-Anjusha

Tunnustuksia!

Ihanaiselta Outilta sain tunnustuksen:

KIITOSTA VAAN!

Tähän kuuluu myös se, että kertoo seitsemän sattumanvaraista asiaa itsestään. Kerrompa siis tässä, että:

1. Tykkään enenevissä määrin pitää erilaisia jumppatunteja. Niiden nyanssien pikkuvaihtelut ovat oikeastaan aika kiehtovia (tähän päätelmään tuleminen on vaatinut kymmenen vuoden jumppatuntien säntillisen pidon ilman sen suurempaa euforiaa, mutta nyt näyttäisi siltä, että työ palkitaan).

2. Kirjoittelen myös kahta muuta blogia, toista itsekseni ja toista vierailevana artistina satunnaisesti. Molemmat liittyvät töihini:

Tanssiinan blogi

Kuntomaailman blogi

3. Suosikkikäsitöitäni ovat kaikenlaiset pienet projektit, jotka valmistuvat hetkessä.

4. Ulkona on 22 astetta lämmintä. Minulla on villasukat jalassani. Kuljen villasukissa lähes aina. Meillä ollaan suurkuluttajia - sukat kuluvat ennätysvauhtia (varpaista puhki) ja päällä on ikuinen etsintä täydelliselle sukkalangalle. Samat sukat kulkevat kengissä, sisällä, pihalla, roudatessa, tanssiessa, joogatessa. Ne otetaan pois vain suihkussa ja nukkuessa. Uudet villasukat vedetään jalkaan illalla suihkusta tullessa. Niiden ainoa huono puoli on, että niitä pitää olla kaksi. Toinen sukka jää nimittäin aina kesken neuloessa.

5. Olen hurahtamassa kuppikakkuihin. Tilasin kirjakerhosta kuppikakkukirjan ja vasta olen päässyt yhtä reseptiä kokeilemaan, mutta sormet syyhyäisivät tekemään ne KAIKKI. Se toki vaatisi jokinlaista investointia myös pursotusvälineisiin...

6. Rakastan syksyä. Heinäkuun tullessa huomaan jo kaipaavani pimeneviä iltoja, puolukkahillon keittoa, kynttilänvaloa, joululahjojen rakentelemista. Heinäkuussa on jo puoli aavistusta syksystä, ukkosiltoina taivas pimenee niinkuin syksyllä ja vihreät mustikanraakileet muistuttavat myöhemmästä ajasta, jolloin siniset mollukat saa laittaa piirakkaan ja maiskutella jätskin kanssa hämärtyvässä illassa.

7. Keräämme muutaman kaverin, sekä siskoarmaan, kanssa Urkkapisteitä. Keräsimme jo keväällä, ja nyt jatkamme joululle asti. Pitää liikkua kolme kertaa viikossa, tunti kerrallaan, jouluaattoon asti, tai muutoin saa elää joulun ilman suklaata (sisko-Outi ja minä lisäsimme ukaasiin myös joululaatikot, sillä ilman suklaatia voimme kyllä tulla toimeen mennen tullen, mutta joulu ilman jouluruokaa... Se on vaan maailmanloppu). Keräämme Urkkapisteitä (Urkka=Urheilu) HeiaHeiaan, ja ryhmään saa toki liittyä mukaan, vielä on aikaa (ennen joulua :). Metsästä meidän käsiisi ryhmästä "Urkkapisteenkerääjät" ja pyydä saada liittyä joukkoon!

Nyt on aika laittaa se sattumanvarainen vierailublogi myös kuntoon tältä päivältä, ja sitten pyyhällän keräämään viikon kolmatta urkkapistettä Jättipallojumpan pidosta.

-Anjusha