perjantai 27. heinäkuuta 2012

Neulomus-mojo.

Saatoin ehkä yllätyksellisesti hieman innostua. 

Novitan syksyn lehti oli pudonnut postilaatikkoon päiväseltään, ja kun sitä pihalla pääsi auringossa selaamaan teen ja ranskalaisten pastillien kera, kävi niinkin ihmeellisesti, että ihan melkein inspiroitui.


Harmaa paljetillinen huivi sopisi oikein oivallisesti harmaaseen villakankaiseen talvitakkiin. Näyttää lämpimältä ja pehmeältä. Hm.


Ehkei ihan tuon värisenä, mutta näyttää kietoutumista vaativalle. Syysiltana kynttilänloimeessa, tähän voisi kietoutua oikein.


Vippa ja Ruffis -leikkikoirat voisivat saada jumpperit. Jos tekisi ihan ohuella langalla ja pienillä puikoilla, voisi ohje toimia suoraan muuttamatta muuta.


Olohuoneen sohva kaipaisi jotain tällaista. Nykyisellään meidän muuten ruskea - violetti olohuone sohvineen pitää sisällään kaksi mustavalkoista torkkupeittoa, ja kaksi Salama McQueen -fleecepeittoa. Ei ehkä ihan sisustuksellinen ihanne se. Tällainen, vaikkapa sammaleenvihreänä, voisi korjata tilannetta ihan merkittävästi.


... No kappas vaan. Siinäpä se.


Raitatunika toimii aina.


Joogasukat pitäisi tehdä. Ja hommata uudet puolitossut joogaan. Torstaisella tunnilla Marianne-kaveria tuuratessani huomasin, kuinka kohta kaksi vuotta käytössä olleet tossut eivät enää olleet lainkaan napakat ja mukavat, vaan pyörivät jalassa ja saumat menivät päkiöiden alle. Aika aikaansa kutakin. Tänä syksynä tarvitaan uudet tossut joogaan. Ja sukat. Sukat pitäisi muuten suunnitella, sellai joogasukat, ihan itse. Että olisi oma ohje. Sille löytyisi tarvetta tuolla puodissa. Kunhan tässä nyt saisi arjen taas kuntoon... Juu. Mutta tuo on kiva yksityiskohta, että sukka jatkuu ihan melkein varpaisiin asti. Kunhan se jättäisi päkiän vapaaksi.


Taivaallisen kaunis. Vaikkakaan en usko, että halterneck-yläosa jaksaa kannatella noin painavaa helmaa venymättä kohtuuttomasti käytössä niin, että kohta paistaa *tissit* etumuksesta. Mutta jos tekisi yläosasta jotenkin toisenlaisen. Tai erikseen topin ja hameen. Jos ikinä kärsivällisyys riittäisi.


Jos olisi hääpuvulle tarvetta, tästä saisi lähteä tekemään. Meillä olisi Eskosen kanssa 10-vuotishääpäivä edessäpäin parin vuoden päästä, jos nyt aloittaisi, voisi ehkä odottaa saavansa tällaisen valmiiksi siihen mennessä :) Tuo melkein näkymätön nauha selässä kruunaa koko kauneuden. Aivan ihana.

Ja nyt sitten inspiroituneena ja suunnitelmia täynnänsä takaisin arkeen ja vessan pesuun. 

-Anjusha









Ei kommentteja: