Pikku raitavillasukkaiset ja Sadonkorjuujuhlat sateessa.

Eskosen hamppuvillasukista jäi vielä kaksi nyssäkkäistä lankaa; toinen pienempi sininen, ja toinen vähän reilumpi keltainen. Jotta saisi pikkunyssäkät pois kuljeksimasta, kutaisin ne sukiksi nekin. Näistä tuli pikkuiset, ehkä sellaiselle vuoden-kahden ikäiselle sopivat.

Käyttöön ne pääsivät melkein heti, tai ainakin niille löytyi uusi omistaja. Verttisen päiväkodissa oli eilen sunnuntaina Sadonkorjuujuhla, jossa järjestettiin arpajaiset. Vein sukat arpajaisvoitoksi, josta ne nappasi päiväkodin keittiön suurvisiiri Juuso. Meidän perheeseen sen sijaan kotiutui arpajaisten ainoa pikkuauto, jonka Verttinen voitti, ja Esko taas voitti 20€ lahjakortin Punnitse ja Säästä-kauppaan. Aikas mahtavaa! Ei liene epäselvää löytyykö lahjakortille käyttöä... 

Mutta koska nuistakin sukista jäi vielä pienenpienet jämäset lankoja, kerin ne pätkinä yhteen muutaman iänaikaisen seiskaveikan kanssa ja rakennan niistä peikkosukkia itselleni. Kävin nimittäin läpi sukkalaatikkoni, ja totesin, että aika vähissä ovat omatkin ehjät sukat. Ja ne kahdet, jotka siellä vielä suurinpiirtein ehjinä on, on molemmat aika ohuita. Eilisissä kemuissa (pihalla kolme tuntia sateessa) totesin, että paksummat villasukat alkavat olla jo tuiki tarpeelliset. Varpaat olivat syväjäässä kumppareiden sisällä kotiin päästyä.

Onneksi on maanantai ja sadepäivä. Se tarkoittaa, että voi köllähtää tavittaessa päiväunille, neuloa teekupin ääressä ja lonnia sisällä. Ainakin kunnes lapsi pitää noutaa eskarista.

Anjusha

Ihan Tavalliset Sukat

Villasukissa on ikuinen dilemma. Second Sock Syndrome - toisen sukan syndrooma, joka vaivaa hyvin herkästi sukkaparia kuin sukkaparia. Siis että ensimmäisen sukan saa kyllä valmiiksi asti, mutta viimeistään toisen sukan kantapää aiheuttaa lähes ylitsepääsemättömän tylsistymisen ja mielenkiinnon menetyksen. Tällä kertaa sukanteosta oli kuitenkin niin kauan, että edes toisen sukan kantapää ei haitannut menoa.

Rakensin Eskoselle syyssukat Hempwollesta, jota on löytynyt TitiTyyltä. Sinistä oli ihan vähäsen jäljellä, kun sitä oli jäänyt yli muinoin tehdystä piposta (joka on ihan hukassa, höh), ja tuo viljankeltainen oli ihan kokonainen kerä. Molempia jäi vielä jäljelle, ja niistä on tulossa pikkuiset raitasukat... joille ei ole edes vastaanottajaa tiedossa, mutta tuleepa nyt kumminkin.

Reppana miesi otti sukat samantien käyttöön, sillä ne taitavat olla tämän hetken ainoat ehjät. Hyvä, kun tulevat käyttöön.

Syys on selvästi saapunut, kun sukankuteminen tuntuu taas hyvältä. Ja luulen, että osansa teki sekin, että päätti valita tehdä Ihan Tavalliset sukat ilman minkäänlaisia krumeluureja ja haasteita, ihan vaan leppeästi ja niin, että oli helppo paahtaa neulomus läpi muutamassa hetkessä. Ei kirjoneuletta eikä kuvioita, pari hassua raitaa jotta sai tuon sinisen kerän kulumaan. Ja nekin mahdollisimman yksinkertaisesti. Ohje on siis niin omasta päästä ja selkärangasta kuin voi olla. 

Tästä sai taas yhden pisteen uusien lankojen ostamislistaan :) 

Anjusha

Psykedeeliset syyspökät

Kotona on tullut syysinventaarion aika. Tai siis tenava on hujahtanut yhtäkkiä jokin omituisen kasvupyräyksen, ja useimmat pitkät housut ovat jääneet nilkkojen yläpuolelle. Samaan syssyyn on tietysti voinut käydä koko vaatelaatikon läpi, napata sieltä kiertoon, kirppikselle ja lahjoituksiksi muutkin pieniksi jääneet vaatteet, ja raakata pois ne, missä on eniten reikiä. Kesävaatteet vinttiin ja syysvaatteet tilalle, niin vaatelaatikkoon kuin eteiseenkin. Mikäs sitä flunssaisena on inventoidessa.

Yhdet ehjät, uudet ja "seuraavan koon" sisähousut olen tässä lenssuillessani jaksanut ommella. Kangas on marinoitunut kangaskaapissa vuosia, kuvittelin hankkineeni sen hupparia varten. Nyt on kuitenkin niin, ettei keltainen ole ihan Verttisen väri, ainakaan suosikkisellainen, eikä se oikein näytä naaman vieressä kivalta muutoinkaan. Joten silppusin muinaisen joustofroteen housuiksi. Pituutta kankaassa olikin tähän kokoon (122cm) sentilleen sopivasti. Ja leveydeltään kangas sopi housuihin myös - sitä jäi vain ehkä juuri ja juuri pipon kokoinen palanen jäljelle, ja siihenkin saa vuorikankaan keksiä jostain ihan muualta.

Kaavana on Ottobre Design syksyn 2006 lehdestä löytynyt collarihousun kaava. Samalla kaavalla on tehty Verttiselle aiemminkin housuja, siis pienemmässä koossa. Tässä on kivat taskut, ja tähän aikaan pienen miehen elämässä taskut ovat kyllä erinomaisen tarpeelliset kapineet.

Pepputaskutkin tulivat, vaikkakin niiden psykedeliaprosentti nousee taivaisiin, värit vaan vilisevät silmissä. Onneksi paita tulee tuohon pepun päälle useimmiten, jolloin taskuissa voi säilyttää asioita ihan hyvin saamatta päänsärkyä.

Käyttökuvia housuista ei vielä ole, vaikka ensi kertaa pöksyt jalkaan tänä aamuna laitettiinkin. Oli niin harmaa aamu, ettei housuista olisi saanut minkäänlaista näkyvää otosta kuitenkaan. Mutta ne pysyvät jalassa, ja istuvat kivasti, yhä. Ja ovat sopivasti reilua kokoa, eli näissä ehtii kasvaa taas jokusen sentin ennekuin nilkat vilkkaavat. Laitoin näiden tilalta yhdet rikkinäiset kaapista lumppukeräykseen, ja vielä muutaman pöksyn verran voisi sisähousukoppaa uudistaa, sen verran hapertuvia ovat jo muutamat laatikosta löytyvät pitkät housut.

Jotenkin valmistuvat vaatteet keventävät mieltä. Uuden luominen ja luomistyönsä katseleminen on sinällään jo oikein palkitsevaa, ja lisäksi jotain tenhoa on myös siinä, että kangaskaapin sisältöä saa käyttöön. Jonkun verran helpostusta tuo myös tieto siitä, että vaikka meillä ei järin tirpantakkoja olla vaatteiden päälle laittamisesta, lapsella on edes vaikka EHJÄT housut. Tuonikäisten vaatteissa se ei taida olla ihan itsestäänselvyys.

Vielä tarvittaisiin ulkohousut akuutisti. Kurahousut päiväkodilla on jo, mutta sellaiset, mitkä pitäisivät jonkun verran vettä ja olisivat vuorelliset ja lämpimät, sellaiset olisivat poikaa. Ehkä isken kynteni sellaisiin seuraavaksi.

Anjusha,

joka vielä niiskuttaa ja yskii, mutta on jo muuten selvästi ihmistymään päin tästä lenssustansa.

Tunnusteluja, eiko tunnustuksia, ja tunnelmakuvia tulevasta.

Kippas kappas! Outi oli heittänyt tunnustuksella. Tuleepas tällaisesta hyvälle tuulelle, kiitosta vaan. Laitetaan vahinko kiertämään :)

Tähän tunnustukseen liittyy muutama sääntö, kas tässä:

1. Liitä linkin kera bloggaaja, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Laitan siis tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanuuksille:

1. Elliina

2. Amaria

3. Kati

4. Pauliina (ja muistutan samalla että kuulumisia kuulemme mielellämme täällä kotosuomessa!) 

5. Kirsi

Kaikkia seurailen mielelläni, ja kaikki ovat myös ihan "oikeasta elämästä" tuttuja aitoja ihmisiä :)

Täällä Puutteenlaaksossa maanantai on alkanut laskujen kirjoittamisilla, sähköposteilla, lastenohjelmilla ja yhden koko viikonlopun kuumeistelleen pienihmisen rähjäämistä kuuntelemalla. Eläköön "vapaa"päivä :) Minä uppoan aina välillä syksyn väristen lankojen maailmaan hetkeksi, visioin sohvatyynynpäällisestä ja toivon, että saan virkkaukseni vielä joskus valmiiksi. Oikeastaan siitä voisi puuttua vain yksi vaivainen kukka, ja sitten pääsisi jo viimeistelyhommiin, jos haluaisi päästä helpolla.

Ihania värejä, kaikki Rowanin Felted Tweediä. Lanka on suunniteltu loistavasti, ihan minkä tahansa värinen kerä sopii ihan minkä tahansa värisen kanssa yksiin. 

Syysvärejä. Niitä alkaa pikkuhiljaa näkyä myös pihalla, ja aamuisin, kun avaa ulko-oven, pihalla tuoksuu omenalle. Odottelen vielä ensimmäistä pakkasyötä, jotta saadaan pihan ompot parhaimmilleen.

-Anjusha