Psykedeeliset syyspökät

Kotona on tullut syysinventaarion aika. Tai siis tenava on hujahtanut yhtäkkiä jokin omituisen kasvupyräyksen, ja useimmat pitkät housut ovat jääneet nilkkojen yläpuolelle. Samaan syssyyn on tietysti voinut käydä koko vaatelaatikon läpi, napata sieltä kiertoon, kirppikselle ja lahjoituksiksi muutkin pieniksi jääneet vaatteet, ja raakata pois ne, missä on eniten reikiä. Kesävaatteet vinttiin ja syysvaatteet tilalle, niin vaatelaatikkoon kuin eteiseenkin. Mikäs sitä flunssaisena on inventoidessa.

Yhdet ehjät, uudet ja "seuraavan koon" sisähousut olen tässä lenssuillessani jaksanut ommella. Kangas on marinoitunut kangaskaapissa vuosia, kuvittelin hankkineeni sen hupparia varten. Nyt on kuitenkin niin, ettei keltainen ole ihan Verttisen väri, ainakaan suosikkisellainen, eikä se oikein näytä naaman vieressä kivalta muutoinkaan. Joten silppusin muinaisen joustofroteen housuiksi. Pituutta kankaassa olikin tähän kokoon (122cm) sentilleen sopivasti. Ja leveydeltään kangas sopi housuihin myös - sitä jäi vain ehkä juuri ja juuri pipon kokoinen palanen jäljelle, ja siihenkin saa vuorikankaan keksiä jostain ihan muualta.

Kaavana on Ottobre Design syksyn 2006 lehdestä löytynyt collarihousun kaava. Samalla kaavalla on tehty Verttiselle aiemminkin housuja, siis pienemmässä koossa. Tässä on kivat taskut, ja tähän aikaan pienen miehen elämässä taskut ovat kyllä erinomaisen tarpeelliset kapineet.

Pepputaskutkin tulivat, vaikkakin niiden psykedeliaprosentti nousee taivaisiin, värit vaan vilisevät silmissä. Onneksi paita tulee tuohon pepun päälle useimmiten, jolloin taskuissa voi säilyttää asioita ihan hyvin saamatta päänsärkyä.

Käyttökuvia housuista ei vielä ole, vaikka ensi kertaa pöksyt jalkaan tänä aamuna laitettiinkin. Oli niin harmaa aamu, ettei housuista olisi saanut minkäänlaista näkyvää otosta kuitenkaan. Mutta ne pysyvät jalassa, ja istuvat kivasti, yhä. Ja ovat sopivasti reilua kokoa, eli näissä ehtii kasvaa taas jokusen sentin ennekuin nilkat vilkkaavat. Laitoin näiden tilalta yhdet rikkinäiset kaapista lumppukeräykseen, ja vielä muutaman pöksyn verran voisi sisähousukoppaa uudistaa, sen verran hapertuvia ovat jo muutamat laatikosta löytyvät pitkät housut.

Jotenkin valmistuvat vaatteet keventävät mieltä. Uuden luominen ja luomistyönsä katseleminen on sinällään jo oikein palkitsevaa, ja lisäksi jotain tenhoa on myös siinä, että kangaskaapin sisältöä saa käyttöön. Jonkun verran helpostusta tuo myös tieto siitä, että vaikka meillä ei järin tirpantakkoja olla vaatteiden päälle laittamisesta, lapsella on edes vaikka EHJÄT housut. Tuonikäisten vaatteissa se ei taida olla ihan itsestäänselvyys.

Vielä tarvittaisiin ulkohousut akuutisti. Kurahousut päiväkodilla on jo, mutta sellaiset, mitkä pitäisivät jonkun verran vettä ja olisivat vuorelliset ja lämpimät, sellaiset olisivat poikaa. Ehkä isken kynteni sellaisiin seuraavaksi.

Anjusha,

joka vielä niiskuttaa ja yskii, mutta on jo muuten selvästi ihmistymään päin tästä lenssustansa.