Laskeskelin tuossa huvikseni, että alan olla pikkuhiljaa puolivälissä kevätkautta tässä vaatekaappiprojektissa. Nopeasti menee aika.
Valituista kolmestakymmenestä kolmesta on vain yksi käyttämättä - kumpparit. Ne ovat vielä vintillä, mutta näyttää siltä, että pikkuhiljaa niitäkin pääsee käyttämään, kun pakkasta ei enää ole kuin ennen yhdeksää aamulla.
Vaatteiden valitseminen on käynyt helpommaksi. Kertaakaan ei ole käynyt niin, ettei olisi oikeasti mitään päällepantavaa (siis että kaikki vaatteet olisivat yhtäaikaa pyykissä), eikä sellaista oloakaan ole ollut (tietäähän sen, kun katsoo täyttä kaappia/cd-hyllyä/kirjahyllyä/mitä vaan hyllyä ja toteaa ettei meillä ole *MITÄÄN* päällepantavaa/musiikkia/luettavaa/mitään). Voi pitkälti vetäistä kaapista minkä tahansa yhdistelmän, ja kehdata lähteä se päällä ulos kodista. Aina on löytynyt leggarit, paita ja toinenkin, ja hame tai tunika, jonka vetäistä ylleen. Lisäksi tuon Verttisen kanssa meillä on aina aamuisin kisa siitä, kummalla on vaatteet ensimmäisenä päällä, joten sitä miettimisaikaakaan ei ole kovin runsaasti. Ja olen huomannut aika usein voittavani kisan, vaikka Verttisen päivävaatteet on lajiteltuna valmiiksi sen eteen lattialle, ja minä aloitan tyhjältä pöydältä ja valitsen pukiessani.
Hämmästyttävintä vaatekaappiprojektissa on kuitenkin se, kuinka se on vaikuttanut elämään. Ei siihen, mitä vaatteita valitaan päälle tai siihen, onko talvitakista pudonnut nappi (On. Siitä on pudonnut, ja se pitäisi korjata). Vaan kirjahyllyn siivoamiseen. Lehtiroskien lajittelemiseen. Kirppiskansion täyttymiseen. Siihen, että alan oikeasti kiinnostua siitä, miten tätä pientä tanssipuotia olisi syytä johtaa. Siis JOHTAA. MINUN. Järkyttävää.
Ja ne kaikki liittyvät toisiinsa, ja ne kaikki liittyvät tähän pieneen vaatekaappiprojektiin. Keskittymällä yhteen pieneen asiaan kerrallaan, kunnolla keskittymällä, voi saada aikaan tilaa. Ihan itse ja omin voimin. Ja sen tilan saatuaan ymmärtää kuinka paljon helpommaksi käy avarasta tilasta vastuun ottaminen. Avaran tilan siivoaminen tiskistä, pyykistä, roinasta ja mainoksista on huomattavasti paljon helpompaa kuin täyteen ahdetun tilan. Ja tila on oletettavasti samankaltaista, on se sitten henkistä tai fyysistä tilaa. Samaa tilaa siis kalenterissa oleva tila, kirjahyllyssä oleva tila ja puodin rekeissä oleva tila, pään sisällä oleva oman ajan tila ja armaiden kanssa yhdessä vietetty aika-tila.
Palatakseni vaatekaapille, kävin jo kurkkaamassa vintistä kesävaatteita vähän niinkuin valmistautuakseni. Vein sinne viimeisiä talvisia pesusta (sellaisia, jotka eivät kuulu tähän projektiin) ja vaihdoin kesäiset vakuumipussista pois odottelemaan seuraavaa kuusiviikkoiskautta. Hankin jotakuinkin viikko sitten projekti 333:n kehittelijän Courtney Carverin pikaminikurssin projektiin valmistautumisesta sähköpostiini. Ajattelin, että kun tähän ensimmäiseen kauteen valmistauduin puolessa vuorokaudessa ja olin tasan valmis, antaisin kesäkaudelle siirtymiselle aikaa ja energiaa, valmistautuisin kunnolla ja rauhassa ilman hoppua ja hyvissä ajoin. Kovasti olen pitänyt kurssista. Se saapui yhtenä folderina sähköpostiin, ja sieltä sen koneelle ladattua on voinut käydä kurssia yksi aihe kerrallaan läpi omaan tahtiin. Kurssi myös jää koneelle, joten siihen voi palata aina uuden kauden alkaessa halutessaan.
Kesävaatteita on siis päässyt miettimään jo hyvissä ajoin. Huomasin kurkatessani, että tuon kesävaatekaapin rakentaminen näyttäisi olevan huisisti paljon helpompaa kuin kevään kasaaminen. Puolen tunnin penkaamisella olen aikalailla saanut kasaan kesäisen 33:n kimarani, eikä se ottanut edes koville. Vielä on toki kuusi viikkoa aikaa uuden kauden alkuun, joten listan tekemisellä ei ollut minkäänlaista painetta valmistuakaan, jolloin valintakin varmaan helpottui. Mutta kivalta näyttää nyt jo tuo kesäkausi, ihan suosikkihommia siellä odottelee käyttöä :)
Mitä tulee tähän kevätkauteen ja sen vaatteisiin, olen huomannut, että kolmessakymmenessä kolmessakin on mahdollista löytää suosikkeja. Ja suosikkien löytäminen on varmaan ihan tärkeääkin, sellaisen jatkuvuuden ja garderoobin viimeistelyn kannalta. Sitä huomaa selkeämmin, millaiset vaatteet tuntuvat mukavammilta päällä, mitkä sopivat kaikkien muiden vaatteiden kanssa yhdisteltäviksi ja mitkä ovat niitä haasteellisempia kappaleita, mitkä kestävät oikeasti käyttöä ja mitkä ovat parissa pesussa jo ihan nukkaisia ja riutuneita.
Ja jos jotain kaipailisi (nyt näyttäisi kesäkaappi tulevan ihan sopivaksi jo niillä vaatteilla ja varusteilla, mitä on edellisiltä kesiltä olemassa), niin voisi haaveilla jostain monikäyttömekosta. Niinkuin vaikka tällaisesta;
Tämä löytyi Merja-kaverin lehdestä, ja siitä oli heti otettava kuva. Mutta ihan välittömästi en sellaista lähde ostamaan, satasen verran rahaa kun on KOLMASOSA mun koko vaatekaapin sisuksesta. Tällaista on kuitenkin hyvä pohtia. Ehkä joskus voi harkita jotain moisenlaista. Tai voi hakea inspiraatiota ja tehdä itse.
Siihen asti,
Anjusha
