Lankainventaario

Tein eilen lankainventaariota. Se tarkoittaa, että ottaa näkösälle kaikki omistamansa neulomuslangat, ja yrittää järjestää ne jotensakin pienempään koloon kuin mitä ne ovat aiemmin vieneet. Se vaatii joululauluja, kupillisen (jos toisenkin) teetä, ja runsaasti aikaa nyssäköiden uudelleenkerimiseen.

Kun sellaisen tekee tarpeeksi harvoin, huomaa omistavansa lankoja, joita ei edes tiennyt omistavansa! Vähän kuin lankapuodissa kävisi, paitsi tylsempää ja ehdottomasti halvempaa. Tosin lankojen hypisteleminen ja keriminen on omanlaistansa väriterapiaa jo sekin, mikä vie voiton ihan minkä muun laisesta siivousoperaatiosta tahansa.

Nämä eivät suinkaan valmistuneet eilisen operaation JÄLKEEN, vaan pikemminkin johtivat koko inventaarioajatukseen.

Tein Verttistä varten, joulua silmälläpitäen, aluslapaset rukkasiin oikein viluisille keleille. Nämä ovat rakennetut kolmesta kerästä; valkoisesta Novitan Woolista, vihreästä Austermannin Step-langasta, ja oranssi-vihreä-sini-keltaraidakkaasta Fabelista. Pikkunyssäkkäisiä kaikki, muinaisista projekteista jäljellejääneitä.

Wool meni loppuun (ja sitä piti jatkaa aavistus valkoisella Bambinolla, jota löytyi avaamaton kerä lankalaatikosta), Stepistä ja Fabelista jäi niin pikkuiset kerät jäljelle, ettei niistä keskenään enää saa mitään. Ja siitä syystä pitikin ryhtyä tuohon lankojensäätämisprojektiin, löytääkseen ne kaikki muut mahdolliset piilossa olevat pikkuiset nyssäkät, joista ei enää yksinään ole mihinkään.

Kuviot ja lankojen järjestys ovat molemmissa lapasissa identtiset. Fabelin värinvaihto tekee niistä hauskasti erilaiset!

Näitä lapasia nimittäin kesken ollessaan kokeili myös Verttisen paras kaveri, jonka mielestä olisi aika hienoa, jos hänelläkin olisi samanaiheiset lapaset kuin Verttisellä. Ja kun on tuo joulukin tulossa...

Ja löytyihän niitä, pikkukeräsiä. Ihan sopivasti toisiin lapasiin. Samalla tuli käytyä koko varastonsa läpi, ja huomattua, että lankaa on vaikka seuraavan kaksivuotiskauden tarpeiksi, huoh. Pääsisiköhän sitä lankakauppaan jos olisi OIKEIN ahkera? Jos saisi monta kerää muunnettua vaikka miksi, tai valmistettua KAIKKI keskeneräiset työnsä? Kymmenen loppuunkäytettyä kerää ja saa mennä hankkimaan uuden? 

Järjestin langat ohuisiin (ehkä 2,5:n puikoilla rakennettaviin, sekä muutamaan virkkauskerään), keskipaksuihin (sillaisia 3,5:n puikolla tehtäviä) ja paksuihin (pääasiassa villahousulankoja). Paksuimmasta kopasta tuli heti huoli; en minä tiedä enää ketään villahousutettavaa vaippapeppua! Onneksi niistä tulee vaikka pipoja, jos kukaan ei kaipaa pöksyjä. Tai sitten voi lahjoa maailman vaippalainaamoita :)

Otin heti yhden keskeneräisyyden työn alle. Teen itselleni valmiiksi lapaset, jotka on aloitettu varmaan ainakin puolitoista vuotta sitten. Siitäkin langasta jää ylimääräistä lapasten perään, saa nähdä kuinka kauan vie, ennenkuin ensimmäisen kerän saa ihan loppuun :)

-Anjusha

Uusia kankaita ja pyjamaharjoituksia

Ruotsinmaan kankaat ovat viimein saapuneet ja pestyt.

Eilen pääsin leikkaamaan ensimmäisestä, tuosta punaisesta robottitrikoosta, pitkät kalsarit, ja toivottavasti kohtapuoleen ne kasaamaankin. Niistä saapi kuvia vasta sitten, kun ne saa tuotantolaitoksen toisesta päästä ulos.

Ennen näiden tuloa olin ehtinyt harjoitella pyjamantekoa, ensin sillä punatulkkupaidalla, sitten työmaakonepaidalla, ja vielä kolmaskin aiheesta on rakennettu. Siitäpä tulikin mielenkiintoinen versio, ja oikeastaan hauskin koko sarjasta.

Epätodennäköisyyksistä epätodennäköisin :)

Etukappale, joka on jokseenkin sinapinkeltaista trikoota, on minun vanhasta paidastani periytynyt. Takakappale, armeijanvihreä trikoo, on samasta taannoisesta Keuruu-projektista kuin työmaakonepaidan valkoinen trikoo. Sitä oli jäljellä neliöpala, joka oli juuri ja juuri sopivan korkuinen yhteen takakappaleeseen. Hihat ovat kankaanpelastusprojektista, vinoon langansuuntaan aikanaan muinaisen harjoittelijan leikkaamaa Kestovaippakaupan raitatrikoota. Ja resorit hihoissa, helmassa ja pääntiellä tummanruskeaa Myllymuksujen bamburesoria.

Paidasta piti siis tulla ihan täysin jämäkankainen harjoitusversio, kankaat näyttivät niin epätodennäköiseltä yhdistelmältä etten uskonut kenenkään pitävän siitä pätkän vertaa. Vaan toisin kävi. Värit ovat kaikessa epätodennäköisyydessään aika hauskat, hihat elävöittävät muuten niin maanläheisen väristä paitaa. Näihin väreihin voi yhdistää ihan mitkä housut tahansa yöksi, kun paita on kaikenkirjavainen :) Ja materiaalit ovat ihanan pehmoiset. Se kai se nuissa yöasuissa on se tärkein kriteeri. Joten paita on ahkerassa käytössä, tänäänkin iltapäivällä aina puoli viiteen asti!

Nyt ovatkin pojjaat lähteneet parkouriin, joten minulla on dilemma: suorittaakko siivousjoulukalenterin tämän päivän luukku, neuloako keskeneräiset lapaset valmiiksi, vai ottaako robottikalsarit tekeille? Vai jättääkkö kaikki, avata telkkari Strömsön alkaessa ja nukahtaa sohvalle? Ah, vaikeita aikoja!

Ihanan ensimmäisen adventin ja aamuisen hoosiannan kunniaksi taivaskin päätti avata ensimmäisen adventtiluukkunsa ja pudottaa pihalle muutaman hiutaleen valkeaa lunta!

-Anjusha

Minisukat mini-ihmiselle

Taisin saada elämäni synttärilahjan tämänvuotisena juhlapäivänäni. Kummityttöni sai vauvan, ja sukuun tuli synttärikaima. Lehdessäkin oli juttu, kuinka vauva pörhälsi Ladan kyydissä syntymään, sopivasti isänpäivän iltana.

Minä taas, uutisen kuultuani, pörhälsin lankaröykkiölleni, ja puuhasin piskuiset villasukat, ihan vain innostuksissani. Tänään ne matkaavat perille, siskoarmaan vieminä.

Tuo lanka se on ihmeellinen. Siitä on tullut minulle villasukat, Verttiselle pipo, ja nyt nämä, eikä loppua näy. Siis yhdestä kerästä. Entisvanhaan Nalle-kerät taisivat tosin olla isompia kuin nämä nykyiset. Tämä on niitä... ei vaan se ihan ensimmäinen liukuvärjätty syksy-Nalle muinaisilta vuosilta. Sukkien malli on ihan omasta päästä eikä ohjetta siis sen kummemmin ole.

Ainakin kahdet muutkin sukat (sellaiset isompien ihmisten kokoiset) ovat tuolla tulollansa, mutta villasukkia pitääkin olla aina kesken jokuset. Joskohan marraskuun loppuun saisi edes toiset niistä valmiiksi, niin olisi Amalian haasteeseen (kurkkaa sivupalkista) laittaa toisetkin sukat...

-Anjusha

Koti kärkitossuille

Puotiinkin on saatu jälleen jotain uutta ja valmista. Jo pitkään on ollut ajatuksissa rakentaa säilytyspusseja erilaisille tossuille. Pikkuisille puolitossuille (päkiätossuille ja nykytanssin tossuille) onkin oikein toimiva pussimalli olemassa, mutta isompien tossujen, erityisesti kärkitossujen, säilytykseen on pitänyt suunnitella jotain toimivaa jo hyvän aikaa.

Eilisiltana oli viimein sopiva kolonen ajatuksen viimeistelyyn. Tossupussin kriteerinä oli ehdottoman hyvä tuuletus, jonkinlainen personoimisen mahdollisuus (siis että jos viidellä tytöllä samassa ryhmässä on samanlainen pussi, erottaa Millan pussin Liisan pussista, vaikka ne olisivat lähtökohtaisesti olleet identtiset), lähituotanto, ja mahdollisesti, jos niikseen kävisi, kierrätys.

Pink*Pixie-kärkitossupussit on rakennettu valoverhokankaasta, joka on kierrätettyä. Vanha käytöstä poistettu verho saa uuden elämän, ja uuden kankaan turhaan valmistus voidaan välttää. Näinollen myös täysin identtisiä pusseja on vain vähän, ja mallisto muuttuu aavistuksen aina käytössä olevan pohjakankaan mukaan. 

Kangas toimii ihanteellisesti kärkitossujen kanssa, sillä tossuille on ehdottoman tärkeää hyvä ilmanvaihto ja kuivuminen käytön jälkeen. Valoverhokangas ei kerää itseensä kosteutta, vaan päästää tossujen käytön jälkeisen kosteuden pois kankaan kolosista. Tossupussin malli taas on yksinkertaisuudessaan helppokäyttöinen ja kaunis, satiininauhalla suljettava ja tanssitunnin ajaksi vaikka naulakkoon ripustettava. 

Pussin keskellä etupuolella on puuvillakankaasta ommeltu merkki, johon voi halutessaan kirjailla, painaa, tai liimata oman tunnuksensa pussilleen. Aika ihana voisi olla kaunokirjaimin kirjottu oma nimi, tai kangasväreillä painettu "tossupussi"-teksti. Myös tarrat pysyvät melko hyvin kiinni puuvillaisessa kankaassa, jolloin pussin personointi on helppoa ja kaikkien toteutettavissa.

(Ja lisäbonuksena, jos kärkitossuaika on elämässä jo ohimennyttä aikaa, mutta baletti säilyy elämässä tärkeänä, on pussilla toinenkin mahdollinen funktio. Pussin voi ottaa käyttöön kauppamatkojen kestohedelmäpussiksi. Puuvillamerkkiin on hyvä liimata omenoiden tai mandariinien punnitustarra, kassalla näkee selvästi, mitä pussissa on sisällä, muoviset, rapisevat hedelmäpussit saa jättää kauppaan, ja pikkuiset, tanssivat ballerinat muistuttavat siitä, kuinka tärkeää on elää vitamiinipitoista, liikkuvaa, ja taiteista nautiskelevaa elämää, vaikka tossuilu olisikin ehkä historiaa.)

-Anjusha

Pyjamaviidakossa kuhisee

Muinainen punatulkkupaita olikin oikein oivallista mallia. Se saa lapsen selän näyttämään mahdottoman pitkältä, ihan aikuiselta melkein, viisivuotiaana, se on helppo kasata, ja ennen kaikkea, siihen voi käyttää niitä kapoisempiakin paloja trikoota. Ja olen elämässä todennut myös, että kun jotain uutta ompelee, kolmas samanlainen ompelus alkaa olla jo sen oloinen kuin sen kuuluu olla. Ensimmäinen ja toinen menevät vähän kuin harjoituskappaleina.

Kuvittelin, että minun trikoolaatikkoni ammottaa tyhjyyttään. Mutta sieltäpä löytyikin yllätyksekseni kaikenlaisia yksittäisiä palasia, joista sai kuin saikin (hieman mielikuvitusta käyttämällä) ihan oivallisesti palasia noihin kahteen "harjoituskappaleeseen". Tässä on niistä ensimmäinen:

Autokangasta oli jäljellä pitkänomainen suikale, josta tuli juurikin hihat. Se on muinainen kankaanpelastusprojektikangas, eli siis pakan viimeinen (ja puodin viimeinen) pala, josta on joskus tehty taaperoaikana unihaalari. En tottapuhuen edes muistanut, että meillä sellaista on. Tai on ollut. Se on jotenkin hieman turhan äijäisä, ja lisäksi aikalailla eri värinen kuin meillä mikään yleensä. Mutta yllättävästi se istahti tuohon hihaksi. Se ei ollenkaan ärjy äijäisyyttään, vaan pysyy ruodussaan ja rauhoittuu vieressä olevalla valkoisella.

Valkoinen trikoo on Eurokankaasta vuodelta 2003. Se on matkustanut melkoisen matkan mukana ilman funktiota. Kangas on alunperin ostettu Keuruulle, musiikkiopiston tanssijoiden kevätnäytökseen paitakankaaksi. Sitä näytti olevan reilu pala, mutta viikatun kankaan avattuani huomasin, että sekin oli suikale, jonka leveimmästä kohdasta tuli kyllä etukappale, mutta takakappaleen keskelle piti jo laittaa sauma :) Se taas ei valkoisessa kankaassa, erityisesti sellaisessa, jota käytetään lähinnä petiosasolla, näytä paljoa haittaavan.

Sinilila resorikin meni paitaan ihan loppuun. Alkuperäisessä kaavassa ei ollut resoria alhaalla massussa, mutta punatulkkupaidasta viisastuneena ajattelin kokeilla kuinka sellainen toimisi. Paremmin toimii kuin ilman. Tulkkupaidan reuna nimittäin rullaa ylöspäin, mutta tämän enää ei. Ja alareunasta saa nätimmän näin, kuin ettei jaksa vaihtaa kaksoisneulaa koneeseen saadakseen nätiksi päärmäyksen :)

Ja tässä syy pyjamapaitatarpeeseen. Jos jokainen paita menee yhden yön käytön jälkeen pesuun, kun sen kanssa on syöty soffa-aamiaista (ja poikkeuksetta murustettu ja kaadettu sen kyytiin jotain siihen kuulumatonta), on paitoja viisaampi olla enemmän kuin yksi. Niitä on tehtykin tämän lisäksi toinenkin, mutta tuo kuvaaminen on tässä tapauksessa myös aika haasteellista, kun paidat menevät suoraan pesusta käyttöön, ja käytöstä suoraan pesuun. Ei siinä ehdi muistaa ottaa paidasta kuvaa, kun se on jo seuraavassa kierron vaiheessaan ennenkuin ehtii kissaa sanoa :)

Harjoituskappaleista vielä sen verran, että niitä "oikeita" pyjamia varten teimme kaverin kanssa tilauksen ihan tuon lahden taakse Ruotsiin asti. Se on kuulemma tänään lähdössä sieltä matkaan meillepäin. Ja taas löytyy trikookopasta tarvikeainesta!

Lintuteema jatkuu

Jos kerran saisi aikaan jotain myös itselleen...

Teimme alkusyksystä SikSakSiS-Hennin kanssa kangasvaihtarin. Minä en enää kaivannut kauan kaapissa lojunutta PUL-kangasta, ja tilalle sain ihhis-ihanaa itse painettua Tintti-kangasta palasen. Pala on ollut kangasröykkiön päällimmäisenä ihasteltavana, mutten ole hennonut tuhota sitä, kun se on niin kaunis.

Muutama päivä sitten uskalsin, ja leikkasin kankaasta palan neulatyynyä varten (joka vielä on viimeistelemättä, eikä siis pääse esittelyyn). Ja samalla kun sen uskalsin, ajattelin, että eniten minulle kankaasta olisi iloa, kun se olisi jossain jokapäiväisessä käytössä, näkyvissä. Joten muutin osan kangasta tossupussiksi nykytanssin tossuilleni. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin siihen vielä KAM-nepit (mustat) tuohon läpän molempiin reunoihin, jotta tossukat pysyvät tallessa hurjassakin menossa. Samalla kokeilin vanhasta kaavasta tehdä vähän suurempaa mallia, jotta aikuistenkokoisetkin tossut mahtuvat kunnolla pussin sisälle. Tällä mallilla on siis tossupusseja puolitossuille Tanssiinassakin, mutta vaan vähän pienempänä. Tämä uusi koko taitaa sittenkin olla parempi, joten vastaisuudessa puodin pikkutossupussit saattavatkin muuttaa kokoa :)

Ja sopivasti kankaan reunasta jäi yksi kokonainen talitiainen ihan vaille kotia, joten leikkasin sen irti, ja asettelin heijastimeksi syystakkiin:

Heijastimesta tuli ihan mahtavan kaunis. Taustakankaana on äidille synttärilahjaksi tehdystä juhlalaukusta ylijäänyttä puuvillakangasta, välissä heijastinnauhaa Myllymuksujen syyslahjasta muutaman vuoden takaa, ja yksinäinen tintti pääsi oikeuksiinsa aitiopaikalle koko komeuden eteen. Ja mikä parasta, se sopii väreiltään mainiosti sekä mustaan syystakkiin, että tummanharmaaseen talviseen villakangastakkiin. Nyt tintti pääsee mukaan aina, kun lähden kotoa johonkin, ja voin ihastella kangasta aina vaan :)

Talvisia tinttikelejä odotellessa,

Anjusha