tiistai 15. marraskuuta 2011

Pyjamaviidakossa kuhisee

Muinainen punatulkkupaita olikin oikein oivallista mallia. Se saa lapsen selän näyttämään mahdottoman pitkältä, ihan aikuiselta melkein, viisivuotiaana, se on helppo kasata, ja ennen kaikkea, siihen voi käyttää niitä kapoisempiakin paloja trikoota. Ja olen elämässä todennut myös, että kun jotain uutta ompelee, kolmas samanlainen ompelus alkaa olla jo sen oloinen kuin sen kuuluu olla. Ensimmäinen ja toinen menevät vähän kuin harjoituskappaleina.

Kuvittelin, että minun trikoolaatikkoni ammottaa tyhjyyttään. Mutta sieltäpä löytyikin yllätyksekseni kaikenlaisia yksittäisiä palasia, joista sai kuin saikin (hieman mielikuvitusta käyttämällä) ihan oivallisesti palasia noihin kahteen "harjoituskappaleeseen". Tässä on niistä ensimmäinen:


Autokangasta oli jäljellä pitkänomainen suikale, josta tuli juurikin hihat. Se on muinainen kankaanpelastusprojektikangas, eli siis pakan viimeinen (ja puodin viimeinen) pala, josta on joskus tehty taaperoaikana unihaalari. En tottapuhuen edes muistanut, että meillä sellaista on. Tai on ollut. Se on jotenkin hieman turhan äijäisä, ja lisäksi aikalailla eri värinen kuin meillä mikään yleensä. Mutta yllättävästi se istahti tuohon hihaksi. Se ei ollenkaan ärjy äijäisyyttään, vaan pysyy ruodussaan ja rauhoittuu vieressä olevalla valkoisella.

Valkoinen trikoo on Eurokankaasta vuodelta 2003. Se on matkustanut melkoisen matkan mukana ilman funktiota. Kangas on alunperin ostettu Keuruulle, musiikkiopiston tanssijoiden kevätnäytökseen paitakankaaksi. Sitä näytti olevan reilu pala, mutta viikatun kankaan avattuani huomasin, että sekin oli suikale, jonka leveimmästä kohdasta tuli kyllä etukappale, mutta takakappaleen keskelle piti jo laittaa sauma :) Se taas ei valkoisessa kankaassa, erityisesti sellaisessa, jota käytetään lähinnä petiosasolla, näytä paljoa haittaavan.

Sinilila resorikin meni paitaan ihan loppuun. Alkuperäisessä kaavassa ei ollut resoria alhaalla massussa, mutta punatulkkupaidasta viisastuneena ajattelin kokeilla kuinka sellainen toimisi. Paremmin toimii kuin ilman. Tulkkupaidan reuna nimittäin rullaa ylöspäin, mutta tämän enää ei. Ja alareunasta saa nätimmän näin, kuin ettei jaksa vaihtaa kaksoisneulaa koneeseen saadakseen nätiksi päärmäyksen :)


Ja tässä syy pyjamapaitatarpeeseen. Jos jokainen paita menee yhden yön käytön jälkeen pesuun, kun sen kanssa on syöty soffa-aamiaista (ja poikkeuksetta murustettu ja kaadettu sen kyytiin jotain siihen kuulumatonta), on paitoja viisaampi olla enemmän kuin yksi. Niitä on tehtykin tämän lisäksi toinenkin, mutta tuo kuvaaminen on tässä tapauksessa myös aika haasteellista, kun paidat menevät suoraan pesusta käyttöön, ja käytöstä suoraan pesuun. Ei siinä ehdi muistaa ottaa paidasta kuvaa, kun se on jo seuraavassa kierron vaiheessaan ennenkuin ehtii kissaa sanoa :)

Harjoituskappaleista vielä sen verran, että niitä "oikeita" pyjamia varten teimme kaverin kanssa tilauksen ihan tuon lahden taakse Ruotsiin asti. Se on kuulemma tänään lähdössä sieltä matkaan meillepäin. Ja taas löytyy trikookopasta tarvikeainesta!


2 kommenttia:

Henni kirjoitti...

Hyvältä näyttää! Täällä olen surautellut sen mustan villaisen melkeinpä täysin loppuun eli tervetuloa penkomaan kankaitani, jos jotain sopivaa teidän käyttöönne löytyisi.

Tanssiinan Anne kirjoitti...

Jee! Mukava että sille löytyi käyttöä. Meillä se olisi varmaan lojunut seuraavankin vuoden odotellen sopivaa inspiraatiota. Täytyypä tulla penkomaan!