Uudessa Mollie Makes-lehdessä (ihan pitää kohta jo harkita, pitäisikö sellainen tilata, olen aikalailla ihastunut nimittäin) oli ohje kirjankansiin, tai kirjakassiin, tai kassikirjaan, tai kansikassiin. Ihanan yksityiskohtaiset kuvalliset ohjeet näyttivät tarpeeksi yksinkertaisilta toteuttaa tunnin peliajan puitteissa, ja kun niitä oli muutaman illan verran tavannut iltalukemisiksi, oli ohjekin jo aika tuttu.
Kanna kirja mukana reissussa, suojele sivuja, pokkareiden kansia, päiväkirjan salaisuuksia!
Näihin kansiin mahtuu reilukin pokkari, eikä pikkuisen pienempi kirjakaan huku liian syvälle kansien syövereihin.
Kangas on tilkkutyökangasta Partti-kangaskaupasta, ja oli aikanaan halvennuksessa kun oli haalistunut yhdestä kohtaa auringossa. Vuorikankaaksi laitoin tilkkukopasta löytynyttä ohutta puuvillakangasta, ja ohjeessa neuvotun vanulevyn tilalle laitoin ohutta fleecea (sillä eihän loppiaisena pääse kangaskauppaan), mikä toimikin oikein mainiosti. Kahvat tuin silitettävällä tukikankaalla, joka on hankittu Vaajakosken omasta käsityötaivaasta Aavasta, ja kirjanmerkkinauha on oman nauhakätkön löytöjä.
Minä katselin kirjahyllyä löytääkseni oikein moivan kirjan kokeilukappaleeksi, mutta juuri oikeankokoisen kirjan löytyminen olikin sitten hankalampi projekti. Ilmeisesti suomalaiset pokkarit ovat aavistuksen brittisisaruksiaan pienempiä, tai sitten meidän kirjahyllyymme eksyneet yksilöt ovat vaan jotenkin erityisen pikkaisia.
Raamattuja sen sijaan sieltä löytyi useampiakin. Ensimmäinen ei mahtunut, rippiversiot olivat liian pieniä, mutta opiskeluaikojen Lontoonkirkossa käytetystä opuksesta löytyi aika sopivankokoinen testiyksilö. Ja muistan teinivuosieni aktiiviseurakuntalaisurastani, että Raamatunkansien tuunaaminen se vasta muodikasta olikin. Loppiaisen pikkuprojektista tulikin siis Paluu Teinivuosiin -nostalgiaprojekti, monta hassua ja hauskaa muistoa tupsahti mieleen, muunmuassa eräskin Kouvolan Sokokselle kävelystä musta Darth Maul-tyyppinen naamamaalaus päässä, kun olimme pitämässä pantomiimidraamakoulutuksen meikkausosiota ja meikinpoistoaine loppui kesken demonstraation (vai demonisaation ;). Siinä oli asiakaspalvelijalla meikkiosastolla mennä pupu pöksyyn häkellyksestä.
Kirjalla on nyt siis kannet, ja kansilla kirja. Ainakin yksi sellainen. Ja tuonhan voi vaihtaa vaikka joka toinen päivä aina kulloinkin käsillä olevaan opukseen. Harmi kyllä useimmat käsityöaiheiset kirjat eivät ole pokkarikokoisia. Ehkä niille pitäisi laskea omat mitat sitten ihan jonain toisena päivänä.
Tänään valmistui myös yksi sukka jämälangoista. Se odottelee vielä kaveriaan, sitä vasemman jalan versiota. Siitä sitten myöhemmin lisää. Nyt vielä puoli episodia Myytinmurtajia, ennenkuin peti kutsuu.
-Anjusha
1 kommentti:
Hauska idea ja hieno toteutus!
Lähetä kommentti