Yhden sortin inventaario

Eli "jos ei kerran saa mitään valmiiksi, niin aina voi listata kaikenlaista"!

Ennen joulua viime vuonna hermostuin lankaröykkiööni, kerin ison osan uusiksi löyhistä purkautuvista keristä napakoiksi ja kauniiksi palloiksi, ja päätin, ettei röykkiöön VOI enää hankkia lisää lankaa, ellei röykkiö samalla pienene jokseenkin merkittävästi (vaikka samalla ymmärrän, ettei lankaa voi olla koskaan liikaa). Jonkunlainen säännönmukaisuus oli siis saatava aikaan, ja minun tapauksessani sen oli syytä olla selkeä ja periksiantamaton.

Joten siitä tuli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

Uuden langan saa hankkia jos/kun saa
A) 10 kerää loppuun käytettyä röykkiöstä, tai
B) 10 työtä valmiiksi.

Nyt kun mennään kesä-heinäkuun vaihteessa, olen saanut neljä uutta lankamahdollisuutta (ja melkein kaikki olen käyttänyt, luonnollisesti!).

*Ensimmäisen kymmenen käytetyn kerän palkintona ostin vyyhtin keltasävyistä Väinämöistä. Siitä tulivat Bones-sukat.

*Toinen kerä oli tämä punainen näistä apinasukista (jotka vieläkin ovat autuaasti kesken, huoh):

*Kolmannen pikkuvyyhdin löysin Silmä.Pisto.Tikki.Takki.-tapahtumasta, ajattelin että siitä saisi raidoittamalla mukavan lisän Bones-sukista jääneeseen puolikkaaseen kerään. Niin sitten joskus :)

*Neljäs lanka palasi takaisin alkuun, ja on niinollen Väinämöistä sekin. Tai Nekin, sillä niitä on kaksi. Violetti ja pinkki, mutta kun ne tulivat yhdessä, niin ne lasketaan yhdeksi. Niistä tulee hienot sukat, neliölliset!

Nyt on pisteitä ylimääräisenä 13 kerättyinä, eli yhteen lankaan olisi varaa, noin projektin puitteissa (jotenkin sattui että TitiTyy muuttaa ja minun kymmenen pistettäni osuivat juuri muuttomyynnin kanssa sopivasti päällekkäin, hm).

Onhan tästä toki ollut hyötyäkin. Nyt löytyvät puhelimelta kaikki valmiiksisaadut työt ja kaikki langat, jotka on käytetty loppuun. Lankavyöry on aavistuksen antanut myöten, eikä viimeisen puolen vuoden aikana ole Kasvanut, vaan Tiivistynyt (ihanammaksi, paremmaksi, laadukkaammaksi).

Vielä haaveilen, että joskus saisin langoilleni jonkin viisaamman säilytyspaikan. Nykyään ressukat elävät vintillä (tosin ensimmäisenä ovensuussa, helpoimmassa mahdollisessa paikassa) kolmessa pienessä pahvilaatikossa, mutta ansaitsisivat jotain inspiroivaa ja hohdokasta ylleen, sekä arvoisensa paikan jossain näkysällä :)

Mutta ajatelkaas, 33 loppuunkulutettua kerää puolessa vuodessa.

Nyt me lähdetään ostamaan kuppikakkuaineksia, sillä inventaariot ovat sellaisia, että kun niistä selviää, saa palkita itsensä jotenkin.

Anjusha

Kuinka viettää aikaansa kesäkuussa.

Jotenkin näyttää siltä, että käsityöaiheet ovat hiipuneet tässä kesäkuun ajaksi. On kaikenlaista muuta ajateltavaa. Pikkuhiljaa alkaa pihasta löytyä hyödynnettävää tälle kesälle, puodissa saa vielä viikon puuhata inventaariota, ja lisäksi me olemme saaneet perheeseen uuden jäsenen - kilpikonnan, jonka hoitaminen ja johon tutustuminen on vienyt mukavasti aikaa viimeisen melkein viikon (nimimerkillä kukaan ei pese pyykkiä kun konna on kylppärissä :).

Viime viikolla sain ensimmäistä satoa tälle kesälle. Oman pihan raparperit eivät riitä kuin piirakkaan tai kahteen, mutta Outi toi pussillisen varsia puodille, ja niistä riitti piirakkaan mummille ja kahdelle puodin  tuttavalle, sekä meille kotiin rasialliseksi pakkaseen talven varalle (mikään ei ole ihanampaa kuin raparperipiirakka kun on oikein kylmää ja pimeää keskitalvella!) ja kolmeksi hillopurkiksi. Hurraa, raparperihilloa!

Omasta pihastakin on saatu jo hieman satoa, pinaatit kasvavat kaikenlaista intia-aiheista ruokaa varten (ja tietysti pinaattilettuja) ja salaattiakin on saatu jo pöytään. Salaatin siemenet on ostettu Hollannista lentokentältä vuosi takaperin, ja sekoitus on aika huikea. Ainakin viittä eri salaattilajia sulassa sovussa keskenään. Tässä ensimmäiset salaatinlehdet, nämä syötiin leivän päällä iltapalalla:

Ja se konna sitten, se on hauska tapaus. Tai alkujaan aika surullinen, se klassillinen orpokotitarina nimittäin. Eräänä päivänä toukokuussa Lappeenrannassa lemmikkikaupan myyjä oli avaamassa puotiaan, kun huomasi ovella ämpärin. Ei lappua, viestiä eikä selitystä, vain kolme punakorvakilpikonnaa ämpärissä. Kaksi tyttöä ja yksi poika. Konnat päätyivät tilapäishoitoon vanhalle koulukaverille, josta se poikakonna taasen löytyi meille, ihan asumaan. 

Tässä konnus on väliaikaisakvaariossaan meidän kylppärissä. Vielä odottelemme hetken täysikokoista akvaariota kaikkine hienouksineen, sen logistiikka on hieman hakusassa vielä muutaman päivän, mutta laina-akvaario näyttää kelpaavaan sukeltelevalle konnalle oikein mukavasti.

Konna mahtaa olla jokseenkin yksi-parivuotiaan oloinen, ei ihan täysikasvuinen muttei enää ihan vauvakaan. Kukaan ei tiedä sen aiemmista elinolosuhteista, mutta reippaalta se vaikuttaa, joskin vie vielä varmasti aikaa ennenkuin se tottuu uuden kotinsa ihmiskavereihin niin ettei säiky. Kädessä se uskaltaa jo mönkiä eteenpäin, ja tuo rohkeasti päätään esille, mikä voisi tarkoittaa, ettei sitä pelota ihan tolkuttomasti. Ja se tykkää tassutella kylppärin lattialla toisten suihkutellessa, vaikka muutoin asustaakin akvaariossaan. Tästä se lähtee, särki ja kastemadot maistuvat ja koti alkaa muodostua pikkuhiljaa pysyväksi.

Käsityörintamalla työn alla on hissukseen muutama pari sukkia, ja jämälankavirkkausta, mutta ne etenevät nyt muun arjen ehdoilla, ja niistä päivitellään sitten myöhemmin lisää.

Nyt aamupalalle!

Anjusha

Villaa viileälle kuunvaihteelle

Hahtuvalankainventaario poiki sitten toisetkin piskuiset villikset.

(Meillä on kotosalla yläkerran eteisessä pöytä, joka vaatisi paikalleen lasiovellisen kauniin kaapin yhdellä vetolaatikolla. Mutta kun sellaista ei ole vielä seitsemän - kohta kahdeksan asuinvuoden aikana siihen vielä itsestään ilmaantunut, on paikalla pöytä, joka toimii kotina kaikelle sille, mitä siihen vitriinikaappiin laittaisin, eli kirjoille, lehdille ja hahtuvalangoille. Hahtuvalankoja on mielestäni vähän turhan paljon ottaen huomioon, ettei meillä kukaan käytä enää vaippoja, joten ajattelin niitä vähän karsia tekemällä tuleville syysvauvoille pieniä lahjapöksyjä).

Näitä tuli aika söpöiset, ja liukuvärikin sattui mukavasti kulkemaan vaihtonsa tuossa pöksyä neuloessa ihan miltei symmetrisesti. Ovat Pirtin Kehräämön hahtuvaa, ylijäämää serkkulapselle ehkä puolitoista vuotta sitten rakennetuista villiksistä, ja lanka riitti näihin S-kokoisiin juurikin sopivasti. Jäi vain pieni nyssäkkä, jonka voi vielä käyttää raitoina seuraavissa :)

Ruskaisen väriset kun olivat, ajattelin koristella takamusta syksyisellä omenapuulla. Testiin pääsi myös ensi kertaa nelineulainen huovutin, joka olikin projektia merkittävästi nopeuttava tekijä - niin, siihen asti kunnes sillä pisti ensi kertaa sormeensa yhtäaikaa kaksi reikää :( Kuvan reunat ja nuo omenat huovutin kuitenkin vielä sillä yhdellä yksittäisellä neulalla, niin saa siistimpää jälkeä.

Huovutin myös ne aikaisemmat pöksyt, joskaan en ehkä ihan niin hyvällä menestyksellä. Omenapuu on huovutettu jo muutamiin aikaisempiinkin neulomuksiin, ja sen teko luonnistuu jo ihan nätisti. Orava sen sijaan oli ensimmäistä kertaa hyppysissä, ja sen huomaa ;)

Ei mennyt keskelle, vaikka yritys ja laskelmat olivat mukamas hyvät. Ja selkeyttää voisi myös vielä vähän. Mutta nämä olivatkin harjoitusversiot, ja ainakin perheen pienin tunnisti möykyn oravaksi ihan ilman kysymistäkin. Että josko ne sitten kelpaisivat.

Vielä pitää hehkuttaa, sillä TitiTyyn Väinämöis-klubi saapui tänään. Tai siis kävin sen äsken hakemassa tähän puodille. Ja olin ensimmäinen, joka omansa sai (no, lähdinkin ovesta saman tien, kun sähköpostiin tuli viesti, että sen saa noutaa). IHHANAA Väinämöistä, kaksi kerää, joista tuo isompi pääväri on custom-värjätty tätä klubia varten. Josko sitä malttaisi odottaa maanantaihin, että saa klubin sukkaohjeen sähköpostiinsa...

-Anjusha