Kuinka viettää aikaansa kesäkuussa.

Jotenkin näyttää siltä, että käsityöaiheet ovat hiipuneet tässä kesäkuun ajaksi. On kaikenlaista muuta ajateltavaa. Pikkuhiljaa alkaa pihasta löytyä hyödynnettävää tälle kesälle, puodissa saa vielä viikon puuhata inventaariota, ja lisäksi me olemme saaneet perheeseen uuden jäsenen - kilpikonnan, jonka hoitaminen ja johon tutustuminen on vienyt mukavasti aikaa viimeisen melkein viikon (nimimerkillä kukaan ei pese pyykkiä kun konna on kylppärissä :).

Viime viikolla sain ensimmäistä satoa tälle kesälle. Oman pihan raparperit eivät riitä kuin piirakkaan tai kahteen, mutta Outi toi pussillisen varsia puodille, ja niistä riitti piirakkaan mummille ja kahdelle puodin  tuttavalle, sekä meille kotiin rasialliseksi pakkaseen talven varalle (mikään ei ole ihanampaa kuin raparperipiirakka kun on oikein kylmää ja pimeää keskitalvella!) ja kolmeksi hillopurkiksi. Hurraa, raparperihilloa!

Omasta pihastakin on saatu jo hieman satoa, pinaatit kasvavat kaikenlaista intia-aiheista ruokaa varten (ja tietysti pinaattilettuja) ja salaattiakin on saatu jo pöytään. Salaatin siemenet on ostettu Hollannista lentokentältä vuosi takaperin, ja sekoitus on aika huikea. Ainakin viittä eri salaattilajia sulassa sovussa keskenään. Tässä ensimmäiset salaatinlehdet, nämä syötiin leivän päällä iltapalalla:

Ja se konna sitten, se on hauska tapaus. Tai alkujaan aika surullinen, se klassillinen orpokotitarina nimittäin. Eräänä päivänä toukokuussa Lappeenrannassa lemmikkikaupan myyjä oli avaamassa puotiaan, kun huomasi ovella ämpärin. Ei lappua, viestiä eikä selitystä, vain kolme punakorvakilpikonnaa ämpärissä. Kaksi tyttöä ja yksi poika. Konnat päätyivät tilapäishoitoon vanhalle koulukaverille, josta se poikakonna taasen löytyi meille, ihan asumaan. 

Tässä konnus on väliaikaisakvaariossaan meidän kylppärissä. Vielä odottelemme hetken täysikokoista akvaariota kaikkine hienouksineen, sen logistiikka on hieman hakusassa vielä muutaman päivän, mutta laina-akvaario näyttää kelpaavaan sukeltelevalle konnalle oikein mukavasti.

Konna mahtaa olla jokseenkin yksi-parivuotiaan oloinen, ei ihan täysikasvuinen muttei enää ihan vauvakaan. Kukaan ei tiedä sen aiemmista elinolosuhteista, mutta reippaalta se vaikuttaa, joskin vie vielä varmasti aikaa ennenkuin se tottuu uuden kotinsa ihmiskavereihin niin ettei säiky. Kädessä se uskaltaa jo mönkiä eteenpäin, ja tuo rohkeasti päätään esille, mikä voisi tarkoittaa, ettei sitä pelota ihan tolkuttomasti. Ja se tykkää tassutella kylppärin lattialla toisten suihkutellessa, vaikka muutoin asustaakin akvaariossaan. Tästä se lähtee, särki ja kastemadot maistuvat ja koti alkaa muodostua pikkuhiljaa pysyväksi.

Käsityörintamalla työn alla on hissukseen muutama pari sukkia, ja jämälankavirkkausta, mutta ne etenevät nyt muun arjen ehdoilla, ja niistä päivitellään sitten myöhemmin lisää.

Nyt aamupalalle!

Anjusha