Melkoisen rauhallinen on ollut tuo neulomistahti tässä "keväällä", kun vasta tänään, heinäkuun yhdestoista, sain viimeiset silmukat neulottua tuohon pariin. Mutta tuo apinakuvio oli aika hidastekoinen pitkine langanjuoksuineen, ettei minulla kärsivällisyys riitä tekemään pitkään kerralla. Ja kun koko ajan pitää pitää katse ohjepaperissa, ei neulomisesta tullut hauskaa ennenkuin kantapäässä, kun sai vaihtaa kokonaan punaiseen lankaan.
Ja kuten minulle usein käy uusien mallien kanssa, kävi tässäkin niin, että vasta toisessa sukassa neulomistiheys oli jokseenkin tasainen. Siitä syystä toiset apinaiset ovat aavistuksen köyhemmällä ravinnonsaannilla kuin toiset :)
Nyt alkaa eskariin menevän Verttisenkin jalka olla sitä mallia suurehko, että jos oikein venyttää, saa sen villasukat myös minun jalkaani. Minulla ne eivät tosin yllä polviin asti (harmi, se olisi hauska versio se), mutta Verttisellä yltää. Ja joustinneule tuossa jalan päällä on anopin perintöä, ajattelin, että sillä voi tehdä sukkaosan ja varsiosan samalla silmukkamäärällä ilman että sukista tulee ihan löppänät jalkaan.
Ihan erityisesti minua hykerryttää tuo napa. Vaikka apinoiden neulominen ei sinänsä kutkuttanut minkäänlaista innostuksen hermoa aavistuksen turhan haastavine kuviointeineen, napaan asti pääseminen tarkoitti, että kohta saa vaihtaa yksiväriseen ja sitten saa taas neuloa ilman että tuijottaa ohjetta/neuletta. Ja se tekee sitäpaitsi apinasta aikas söpöisen :)
Nyt on Verttisen villasukkavarasto hyvällä mallilla syksyä ajatellen. Vielä kun saisi loppuperheen samalle tolalle, saisi ihana viileä syys tulla ihanan viileän kesän perään. Parempi myöhään kuin ei.
Sukkia kokeiltiin tänään jalkaan, ja shortsien kanssa ne paitsi näyttivät aika hupaisilta, myös valuivat makkaralle nilkkaan paljasta jalkaa pitkin. Laskemme nämä sukat aktiivikäyttöön siis vasta, kun jalassa on ehkä pitkät kalsarit, tai ainakin pitkät jousut. Niillä ne pysyvät näkösällä.
-Anjusha
4 kommenttia:
Onpa hauskat sukat! Ihastelin tuota apinakuviota silloin kun lehti tuli. Suunnitelmissa on joskus tehdä apinoita johonkin, mutta jospa sitä ensin harjoittelisi kirjoneuletaitojaan helpommilla malleilla.
Verttinen pyysi heti että tekisin sille piponkin. Jääpi nähtäväksi... Toisaalta, pipo voisi olla helpompikin toteuttaa, kun sen voisi tehdä pienillä pyöröpuikoilla, niin ei olisi sukkapuikkojenvaihtamisen vaivaa välissä! Ja jos tekisi tutulla langalla, se auttaisi kanssa. Mutta tuollainen joka kerroksella vaihtuva kirjoneule ei tosiaan ollutkaan siitä helpoimmasta päästä toteuttaa. Hauskat niistä kyllä tuli, itsellekin olisivat mukavat.
Jipii. Sait valmiiksi ja eipä taida näilläkään keleillä olla villasukat liikaa. Täällä Seinäjoella ainakin on märkää ja viileää, hyr.
Hauskalta näyttää kyllä apinat ja ei kai niitä apinoita pipossa ole pakko olla kokonaan ympäri?
Oikeassa olet Henni, villasukat on parasta aikaa jalassa ainakin minulla. Miten ne se sanovat - lyhyt ja vähäluminen :)
Ei kai apinoita tarvitsekaan olla pipon ympäri, mutta toisaalta pyörönä tehdessä ei tule ihan toivottoman pitkää lankajuoksua jos apinat ovat vieri vieressä. Ja jos kerroksen alussa opettelee yhden apinan kerroksen kulun, sillä samalla opilla ne tekee kaikki muutkin saman kerroksen apinat.
Mutta hauskoja ovat apinat - ja huomasin, että Ravelryssä muutama muukin oli saanut apinasukat valmiiksi.
Lähetä kommentti