Reissusukat, part 2

Kotona odotetaan kolmenlaista; tällä viikolla olevia serkkulapsen synttäreitä, parin viikon päästä tapahtuvaa Englanninmatkaa ja heti sen jälkeen alkavaa kylppäriremonttia.

Reissua varten olen (itselleni) luvannut tehdä koko perheelle villasukat, jotka saa sitten koneeseen noustuaan vetäistä jalkaan. Jos on purkkaa ja villasukat, on pitkälti ajateltu kaikkea.

Verttisen sukat valmistuivat lankakopan uumenista löytyneistä langoista jo pari viikkoa sitten, ja eilen illalla valmistuivat omat sukat.

Nämä ovat Austermannin Step-lankaa. Sitä on jäänyt käyttämätön iso kerä jäljelle kun tein joskus Verttisen vauva-aikana sille villapaitaa tuosta langasta. Olin jo aika kyllästynyt tuohon samaan sävyyn, siitä kun on tehty vaikka mitä, mutta sukkiin, yksinään käytettynä, se sopikin vielä ihan kivasti.

Sukkien malli on kirjakerhosta aikanaan tulleesta sukkakirjasta - ihan todella yksinkertainen, mutta jotenkin pirteä silti. Spiraalimaisesti kulkevat nurjat silmukat sai kiertämään spiraalia ihan ilman ajattelemista, kun poisti tasalukuisesta silmukkamäärästä yhden. Viisi oikein ja yksi nurin, ja valmista tulee.

Vähän kenkuttaa, ettei sukkia voi nyt sitten laittaa samantien käyttöön. Kaapissa kun ei ole yksiäkään ehjiä ohkaisia villasukkia. Kahdet paksut ehjät on, mutta näiden käyttöä saa nyt odottaa sitten vielä pari viikkoa. 

Vielä puuttuu Eskoselle sukat. Tai sukKA. Nelisen vuotta sitten olen aloittanut elämäni ensimmäisen palmikkosukan, tehnyt yhden valmiiksi ja jättänyt projektin sikseen. Eilen, näiden valmistuttua, otin asiakseni saada sen toisenkin jalkaan asti. Toivottavasti sen nyt ehtii, onhan tässä vielä kaksi ja puoli viikkoa aikaa :)

Anjusha

Viikko 4, projekti 333

Nyt, kun projekti on päässyt kunnolla käyntiin, vaatehuolto pelaa, pyykkiä peseytyy, arki rullaa ja on päässyt rentoutumaan omiin suosikkivaatteisiinsa, olen alkanut huomata muutakin elämässä kuin vaatteet :)

Virkkaus- ja neulomisprojekteja on vireillä, niin patalappuja kuin kevätsukkiakin, mutta niistä lisää sitten kun saadaan valmista. Ompa ollutkin ihanaa neuloa pitkästä aikaa. Jotenkin siihen ei ole ollut viime viikkoina aikaa eikä virtaa. Ehkä nimenomaan virtaa. Aikansahan nyt saisi toki järjestettyä. Mutta  kiva, että voi uudelleen innostua.

Kotona odottaa kuukauden päästä alkava kylpyhuone-, sauna- ja vessaremontti, jota varten olen säntillisesti koettanut jaksaa pestä koneellisen pyykkiä päivässä pois kuljeksimasta. Myös kaapit olisi remonttialueelta syytä perata ja inventoida, ja siirtää niiden sisältö jonnekin talteen piikkauskoneen alta. Vaateprojektin tuomalla innolla onkin ollut helppoa ryhtyä inventoimaan myös vessan kaappeja, seesteisesti täytetyt kaapit kun ovat NIIN paljon mukavamman näköisiä avatessa. Saa nähdä tuoko remontti eteen kaaoksen yläkerran minivessaan, vai saadaanko kaikki sulassa sovussa mahtumaan pienempään tilaan. Omaan vaatekaappiini tein tilaa jo pyyhkeille, ne ovat nyt kylppäristä pestyt ja siirretyt.

Viimeisimmällä viikolla on päällimmäisenä mielessä ollut asioiden kulutus. Jos kolmellakymmenellä kolmella vaatekappaleella yksittäisen käyttövaatteen käyttöprosentti kasvaa, se ikään kuin ansaitsee näkyvyyttä. Käyttövaate kuuluu paikalle, jossa sitä käytetään, ja jossa siitä voi nauttia. Se toki kuluu käytössä, mutta tässä tapauksessa tuntuu, että se olisi vaatteelle peräti kunnia. Ettei jättäisi kynttilää vakan alle ja vaatteita lojumaan kaappiin, vaan nostaisi kaiken omistamansa ansaitsemalleen paikalle - laittaisi sen käyttöön. On ollut mukava laittaa samoja vaatteita uudelleen päälle pesun jälkeen, tuntuu, kuin niille antaisi suuremman arvon, kun niitä näkee usein. Sama ajatus on kiirinyt huomaamatta vähän muallekin. Jos kaapissa on kynsilakkoja, jotka menevät kahdessa vuodessa vanhaksi, eikö suurempi hyöty olisi käyttää niitä kun ne ovat kunnossa, kuin heivata kaapissa lonnineet lakat kahden vuoden päästä käyttämättöminä pois? Ja eikö tästä voisi vetää johtopäätöksen, että kaapissa olevat kulutushyödykkeet - vaikkapa sitten sukat, jauhot, shampoot tai kynsilakat, voisi ansaita paikkaansa samalla tavalla kuin vaatteetkin? Sen mitä omistat, laitat käyttöön. Sen mitä käytät, käytät kunnolla ja arvostavasti. Annat sille aikaa, ja pidät huolen, ettei se jää taakaksi kaapinperukoille. Jos omistat enemmän kuin ehdit käyttää, tulee kymmenestä kynsilakkapullosta vain huono omatunto (entäs ne langat...?!?). Entä jos omistaisikin vain viisi pulloa, ja lupaisi itselleen että lakkaa kyntensä ainakin kerran viikkoon? Nautiskelisi siitä, mitä omistaa, mutta omistaisi vain sen verran, mitä ehtii käyttää? Silloin turhakkeet olisivat pois viemästä aikaa ja energiaa, valinnan mahdollisuus toki pienenisi hetkellisesti, mutta saattaisi itseasiassa helpottaa elämää lopulta. Sen sijaan, että käyttäisi joka maanantaiaamu 10 minuuttia vessan kaapilla miettien mitä kynsilakkaa tänään laittaisi, omistaisi vain suosikkisävynsä, joista voisi vaikka silmät kiinni napata ihan minkä vaan, vetäistä ihanat kynnet aamun kunniaksi ja jatkaa tärkeämpiin asioihin. Voisi nautiskella täysillä kevään parhaista väreistä, mutta ilman raastavaa taka-alalla juilivaa ajatusta siitä, että taas pitäisi osata päättää mitä tekisi, ja tuotakin on käytetty niin vähän, ja tämä taas ei sovi minkään muun kanssa yhteen. Saisi kertalaakista (no juu, ainaistahan sellainen perkaaminen lopulta on) käyttökelpoisen ja sopivan garderoobin myös neulepuikkopurkkiin, kuiva-ainelaatikkoon, kylppärin koriin ja kynsilakka-arsenaaliin. Kun osaisi omistaa sen verran, että kaikelle on käyttöä, ilman stressiä käytön pakosta. Ja jos ei satukaan olemaan käyttöä, voi aina karsia vähän vielä.

Hooh, melkoista pohdintaa.

Lanka- ja kangasvarastolle en ole vielä juurikaan katsonut. Paitsi jokusen lankakerän ottanut käyttöön NYT ja HETI, ja päättänyt tehdä yhdestä kerästä asioita niin kauan, kunnes kerä loppuu. Ja olla hankkimatta samanlaista heti tilalle. Ymmärrän, että kynsilakkavarastoni ei ole niin kärsimättömästi  henkilökohtainen kuin lankakoppa, ja siitä syystä lakkavarasto saa lähtöpassit ennen lankaa. Mutta olen minä jo päässyt nautiskelemaan lakkavaraston pienentymisestäkin. Seuraavan viikon kynnet ovat jo tiedossa, enkä malta odottaa että pääsen niitä laittamaan :) Sen seurauksena saankin yhden puoliksi käytetyn paketin kaapista kokonaan pois, ja yhden kamppeen vähemmän muutettavaksi remontin tieltä yläkertaan.

Tämä vaikuttaa moneen, tämä yksi vaatekaappi. Hämmästyneenä katselen itseäni syrjästä ja ihmettelen, mikä valtava voima on yhdellä pienellä projektilla.

Anjusha

Kolmannen viikon ajatuksia projektista 333

Kävin eilissäiltana läpi vaatekaapin 33 kappaletta alkuperäisen kirjoitetun valintalistan kanssa ja tuunasin listaa hieman.

Totesin, että alunperin valitsemani Kimperihame onkin tuntunut viime aikoina kaksinkerroin käännetyn resorivyötärönsä ansiosta vähän turhan paksulta massun ympärillä, ja löysin pyykin joukosta alunperin listaamatta jääneen mustan samanpituisen hameen, joka on tuntunut ihanalta pitää yllä. Joten kampesin Kimperin hameen (joka on ollut minulla hyvässä käytössä ja nautittavissa viimeiset nelisen vuotta) kirppikselle ja vaihdoin tilalle mustan, ehkä jopa vielä useamman asian kanssa yhdisteltävän hameen.

Kevätkengistä olen myös toistaiseksi joutunut luopumaan. Jos on -24 astetta ulkona, ei riitä monetkaan villasukat vuorittomien kenkien alla pitämään lämpöä jaloissa. Ja kun omat talvikengät laitettiin armotta roskiin kymmenen vuoden käytön jälkeen kun saappaista ei enää saanut vetoketjuja toimimaan ja lestikin oli jo aika nuljahtanut, ei minulla oikein ole talvikenkiä tarjolla. Onneksi tuolle jälkikasvulle oli ostettu seuraavaa talvea varten lämpimät ja vedenkestävät talvikengät, jotka on mulle ihan sopivat, joten sovittiin Verttisen kanssa että saan niitä lainata kunnes tulee tarpeeksi lämmin vaihtaa kevätkenkiin :)

Karakteerikengät olin jättänyt ihan varmuuden vuoksi, jos sattu tulemaan juhlapäiviä kolmen kuun aikana. Kun niitä ei mistään maagillisesti ilmaantunutkaan kolmen ensimmäisen viikon aikana, ajattelin poistaa nekin vintille odottamaan kesää, jolloin niille tulee oikeasti käyttöä, ja vaihtaa tilalle vähän pienemmän kassivaihtoehdon, mustan pikkuisen olkalaukun, jolle olisi jo ollut käyttöä monta kertaa muttei sitä ole voinut valita.

Tein samalla vähän tilastoa käyttövaatteistani. Kallein yksittäinen hankinta on ollut harmaa villakangastakki, joka maksoi 60€ mutta joka on nyt neljättä talvea (vai viidettä?!) käytössä. Muualta saadut vaatteet ovat toki ilmaisina niitä halvimpia, ja joukossa on jokunenkin kirppislöytö ja alennuslaarihalpistus, jotka pudottavat 33:n kokonaishintaa 315€:n paikkeille.

Muualta saatuja vaatteita/tarvikkeita kolmestakymmenestäkolmesta on kahdeksan. Kirppislöytöjä 4, itsetehtyjä kaksi ja uutena itselle ostettuja 18. Kaikenkaikkiaan uutena kaupasta hankitut ja käytettynä saadut/löydetyt/hankitut ovat esillä aika tasavertaisesti, suhteella 18 - 14. Oho, siitähän puuttuu yksi. Mihin lienee joutunut matkalla :)

Vaatteiden käyttöikä on keskimäärin siellä 2-4 vuoden paikkeilla. Vanhin on ei-kerrassaan-miksikään mennyt farkkuhame, joka on farkkuina ostettu 15 vuotta sitten Stockan alennusmyynnistä 15 markalla (!) ja joka on muunnettu hameeksi käsin ratkoen ja ommellen jo 10 vuotta sitten Englannissa ollessa. Uusin kappale kokoelmassa on Bailamama-kassi, joka on hankittu edellisestä koulutusviikonlopusta helmikuun puolivälissä.

Sellaisenkin huomion tein käydessäni vaatteita läpi, että halpiksimmat kaikista uutena ostetuista - kahdet kahden euron alelaarileggarit ja Henkkamaukan vitosen maksanut hihaton toppi ovat alle vuoden käytön jälkeen jo aivan umpikulahtaneet, venähtäneet, nyppyyntyneet ja toiset leggarit jo rikki takapuolesta. Jos tästä voi jotain oppia, voisi suoraan vetää johtopäätöksen että köyhällä ei ole varaa halpaan. Rumimmaksi menneet käyttövaatteet ovat halpaa puuvillatrikoota, jota saa näköjään uusia puolen vuoden välein, jos kulahtaminen haittaa menoa. Lisäksi niiden valmistusolosuhteet ovat vähintäänkin hämäräperäiset (kuka muka teettää leggarit ja maksaa kankaan ja vuokrat ja palkat ja verot ja kaikki ja lennättää pökät puolen maailman päähän ja myy pöksyt ulos kahdella eurolla samalla kunnioittaen työntekijöiden oikeuksia ja hyvinvointia?!) Sen sijaan kirppislöydöt ovat olleet aivan mahtavan kestäviä, siellä kun oma sormien läpi -katse on napakampi eikä haksahda asioihin vain siksi että ne ovat halpoja.

Vajaaseen kolmeen viikkoon on mahtunut melkein jokaiselle vaatteelle/asusteelle käyttöä. Kumpparit, yhdet lyhyet leggarit, yksi tunika ja erän ainoa koru ovat vielä käyttämättä. Ja eiköhän niillekin vielä residenssi suoda näyttäytymiselle, jahka tuo aurinko jaksaisi tehdä jotain muutakin kuin pitää pakkasen -24:n paikkeilla.

Hienoja löytöjä sitä tekeekin, kun keskittyy hetkeksi siihen, mitä omistaa. Ja yllättävää, että vaikka sitä kuvitteli, että omat vaatteet nyt eivät ole minkään arvoisia, on tässä pienessäkin garderoobissa kiinni yli kolmesataa euroa. Kuinkahan paljon sitä on kiinni vintissä, ja saisikohan sen jotenkin realisoitua sieltä vaikkapa opintolainan maksuun?!? Kiintoisa ajatus. Hm.

Anjusha

Reissusukat Verttiselle

Lankalaatikoiden läpikäyminen voisi olla myöskin ihan viisasta joskus elämässä. Näyttäisin omistavan aika paljon kaikenlaisia lankoja, ja niistä voisi olla viisasta jossain vaiheessa saada jotain aikaankin.

Langat asustavat kolmessa neliönmuotoisessa pahvilaatikossa, ja olen ne kantanut vinttiin, heti oven pieleen, niin, että ovat muiden perheenjäsenten tieltä poissa, mutta tarvittaessa muutamassa sekunnissa käsissä hipellettävänä.

Joku aika sitten tein patalapun johon käytin kaksi puuvillalankakerää loppuun lankaröykkiöstäni. Seuraavat kolme kerää, jotka röykkiöstä saivat lähtötuomion, olivat Novitan Miami-lankaa; violetti, vaaleanruskea ja valkoinen keinokuitukerä Verttisen neulepaidasta ylijääneinä. Tein langoista unisukat Verttiselle, sillä edelliset unisukkansa ovat jo aika reikäisen näköiset. Ajattelin, etten niitä vielä anna käyttöön, vaan pidän kaapissa vielä kuukauden verran, ja annan ne vasta sitten, kun lähdetään Englantiin katsomaan Marillionia huhtikuun puolivälissä. Lentokoneessa on NIIN paljon mukavampi matkustaa reissusukissa. Kengät pois ja ihkauudet villikset jalkaan, ja matkanteko on paljon hauskempaa. Nuo raidat ovat sitäpaitsi niin seesteiset, että uni tulee ihan vaan niitä katsellessa.

Täydellistä olisi, jos saisi koko reissuväelle uudet sukat koneeseen, mutta arvaan, että se voi olla hieman jo haastavaa tällä aikataululla, kun neuloa ei päivää kohden ehdi eikä jaksa tällä hetkellä kovinkaan montaa kerrosta. Pianhan ne valmistautuisivat, jos koko päivä olisi käyttää neulomiseen, mutta harvemmin sitä kokonaista päivää tahtoo/ehtii/viitsii. Joten katsotaan mitä ehditään, tehdään jos näyttää siltä.

Näistä langoista jäi vieläkin pikkukerät, ja ajattelin käyttää ne patalappuihin. Uudessa patalappukirjassa kun on NIIN monta ihanaa ja hauskaa ohjetta, ja projektit niin mukavan kompakteja ja nopeita ettei ehdi kissaa sanoa kun näyttää jo hienolta :)

Näiden kerien loppumisen jälkeen on jo viisi kerää "tuhottu" tai transmogrifioitu vaikka miten ihanaksi ja uudeksi. Ei siis lankoja roskiin, vaan lankoja käyttöön. Kaikenlaista sitä keksii, kun nappaa kerän käteensä ja on päättänyt siitä jotain rakentaa. Erityisesti ilahduttavat lopputulokset keristä, jotka eivät itseä sinänsä puhuttele mitenkään. Vasta, kun ne on saanut muunnettua, 

Ensimmäisen viikon ajatuksia

Projekti 333:sta on viikko takana. Vaatekaappi pitää kauniisti sisällään tilaa ja valikoidut arjen piristimet - 33 kappaletta vaatteita ja asusteita.

UFFin keräyslootaan lähti yksi pussillinen vaatteita. Toinen lähti vintille viettämään kolmea kuukautta ja odottamaan kesäisempiä kelejä tai uutta tulemista. Kolmas on kirppisteltävänä (ja jos eivät pian lähde kenenkään matkaan, saavat päätyä UFFille nekin) ja neljäs odottaa matkaa uuteen kotiinsa tuttavaperheeseen, jossa on suunnilleen minun kokoistani väkeä.

Se, mitä kaappiin valikoitui, löytyy TÄÄLTÄ.

Ajattelin pikkuhiljaa kuvailla nuita 33:a käytännössä. Mitä valikoitui käyttöön minkäkin kanssa. Tällä kokonaisudella aloitin viikko sitten:

Nilkkapituiset leggarit, 3/4-hihainen musta-harmaaraidallinen paita ja trikootunika. Tunikat ovat ihan suosikkeja. Niissä on olo kuin yöpaidassa; pehmoista, mukavaa ja puristamatonta. 

Välissä oli jokunen päivä, jolloin kuljin ympäriinsä treenivaatteissa, koska on ollut jumppa aamupäivästä ja jumppa illasta, ja jotenkin tuntuu tyhmälle yrittää laittautua siinä välissä vaan ollakseen jotenkin edustavampi. Siispä loikin puodissakin jumppakamppeissa, eikä se tällaisessa puodissa taida niin haitatakaan :)

Iiputädin vanha violetti hame, Bailamama-koulutuksesta tutun Anun vanha tummanvioletti pitkähihainen poolopaita ja Verttiä odottaessani ostettu vihreä villatakki (joka on aivan kertakaikkisen ihanan värinen, jostain syystä en saa tuosta tarpeekseni lainkaan) sukkisten kanssa osui seuraavaksi kokonaisuudeksi. Ja kun oikein on ovela (ja laittaa sukkisten päälle säärystimet), tuonne alle saa ujutettua treenikamppeet, jolloin kukaan ei tiedä, että aamulla on ollut jumppa ja illalla on seuraava, ja välissä voi kuitenkin näyttää ihmiseltä, hih!

Mutta jo viikossa on projekti saanut aikaan paljon ajatuksia. 

*Ensinnäkin olisi ihanaa, jos vaatekaappiin voisi löytää tiensä monta kappaletta sellaisia monikäyttövaatteita. Muutamalla sellaisella saisi garderoobinsa uudistettua aika mielenkiintoiseksi. Siis vaikka mekko, jonka voi pitää hameena, mekkona tai toppina vähän vaihtelemalla sitä, minkä kanssa sitä käyttää. Tai tuubi (jollaisia on kesää odottamassa jokunenkin), joka voi olla toppi tai hame. Huivi, jonka voi kietaista lanteille, kaulaan tai tukkaan. Että yhdellä vaatekappaleella olisi useampi tarkoitus. Nyt huomaan, että aika monet minun vaatteistani ovat vain sitä yhtä käyttötarkoitusta varten. Ja jos vaatekaapissa on 33 asiaa, monikäyttöisemmillä vaatteilla saisi variaatiota paljon enemmän. Jotenkin vastinetta ja oikeutusta sille, että vaate on valikoitunut mukaan matkaan. Minun tämänhetkisessä 33:ssani on jokunen kappale vaatteita, jotka voisi hyvinkin vaihtaa monikäyttöisempiin, sikäli kun sellaisia jostain löytäisi.

*Toisekseen minusta on ollut ihana ajatus (joka on käynyt ilmi aika monista blogeista jota on käynyt kurkkaamassa projektin tiimoilta) se, että vaatekaapissa on VAIN sellaisia vaatteita, jotka ovat lempivaatteita. Sieltä ansaitsevat paikan vain ne vaatteet, jotka ovat suosikkeja, rakastettuja, ihania ja joista tulee hyvä mieli. Vaatevarastolla ei ole enää murheenkryynin sijaa, vaan kaapin avaaminen on muuttunut iloiseksi asiaksi. "TUOKIN ihanuus, tuo on minun suosikkini", voi sanoa kaikesta (noin teoriassa). Ja jos ei voi, vaatteella ei tarvitsisi olla sijaa kaapissa. Mielensä pahoittaa tässä maailmassa niin monesta asiasta, vaatteiden ei enää tarvitsisi tuoda mielipahaa kaiken muun päälle.

*Kolmannekseen pyykin määrän väheneminen on aivan loistava uutinen ja seuraus tästä projektista. Minä pesen ja viikkaan ja kaapitan meillä kaikkien vaatteet. Ja nyt viikon ajan olen yrittänyt itsekin aktiivisesti käyttää samaa vaatekertaa pari päivää putkeen laittamatta kaikkea suoraan pyykkiin. Siis toki alusvaatteet menevät vaihtoon, mutta ei ole mitään tarvetta laittaa yhtä päivää päällä ollutta neulepaitaa pyykkikoppaan jonottamaan, jos se on vielä ihan käyttökunnossa. Pienemmällä vaatekaapin sisuksella ja pidemmällä käyttöajalla saa (ainakin teoriassa) pyykkivuorenkin hallittavammaksi. Toivottavasti myös käytännössä. Vielä sitä ei ole kyllä huomannut, meillä kun on ollut pesukone kolme viikkoa rikki, ja nyt kun se on taas ehjänä, on kolmen viikon pesemättömyydet kaikki odottamassa sitä, että minä tulen illalla kotiin ja huitaisen koneellisen puhtaaksi. Pikkuhiljaa röykkiö on pienentynyt, ehkäpä jo viikon päästä voi nauttia tämän pienennyksen hedelmistäkin ihan aidosti.

*Aivan hirmuisesti iloa tuo myös se, että 33:n vaatekappaleen hallitseminen on jotenkin samantien hyppysissä. Jos leggareissa on reikä, tiedät, että seuraavana uusitaan leggarit. Ei ole enää epämääräistä myttyä sattumanvaraisia vaatteita lojumassa kaapissa, joista on mahdotonta sanoa, missä niiden kanssa mennään - mitkä vaatteet on päivittyneitä, mitkä käyttökelpoisia, mitkä vaativat uusimista tai korjaamista. Kun olet sitoutunut 33:en vaatteeseen, niistä on helpompi pitää huolta, eikä tarvitse lisätä päivittäistä stressiä enää sillä, että villatakista puuttuu nappi. Tai jos siitä puuttuu, sen voi hoitaa, ja asia on kunnossa. Jos tarvitaan uudet leggarit, ne laitetaan ostoslistaan tai ompelulistaan tai kirppislistaan, eikä niitä piilotella jossain kaapinnurkassa odottelemassa parempaa huomista. 

Kaikenkaikkiaan, vaikka ensimmäisen viikon kanssa on ollut paljon puuhaa - kassien raijaamista ja vakuumipussien täyttämistä ja imuroimista ja vintille viemistä, valokuvien napsimista ja kirppiskansion täyttöä, alkaa selkeämpi arki jo hieman nostaa päätään. On päässyt jo nauttimaan viime lauantain kaapintyhjennyksen hedelmistä. Ja uskoisin, jahka viimeiset kamppeet saadaan eteisestä eteenpäin ja pyykkivuori taltutettua, hedelmät muuttunevat entistä makoisemmiksi. Nyt vaan sormet ristiin, ettei tule enää ihan järkyttäviä paukkupakkasia (tämänaamuinen -10 astetta vielä meni ihan kivasti kerrospukeutumisella), sillä toppahousut on nyt vintissä, eivätkä ne ole sieltä tulossa alas enää ennen ensi syksyä.

Raikkain ja aurinkoisin terveisin,

Anjusha