UFFin keräyslootaan lähti yksi pussillinen vaatteita. Toinen lähti vintille viettämään kolmea kuukautta ja odottamaan kesäisempiä kelejä tai uutta tulemista. Kolmas on kirppisteltävänä (ja jos eivät pian lähde kenenkään matkaan, saavat päätyä UFFille nekin) ja neljäs odottaa matkaa uuteen kotiinsa tuttavaperheeseen, jossa on suunnilleen minun kokoistani väkeä.
Se, mitä kaappiin valikoitui, löytyy TÄÄLTÄ.
Ajattelin pikkuhiljaa kuvailla nuita 33:a käytännössä. Mitä valikoitui käyttöön minkäkin kanssa. Tällä kokonaisudella aloitin viikko sitten:
Nilkkapituiset leggarit, 3/4-hihainen musta-harmaaraidallinen paita ja trikootunika. Tunikat ovat ihan suosikkeja. Niissä on olo kuin yöpaidassa; pehmoista, mukavaa ja puristamatonta.
Välissä oli jokunen päivä, jolloin kuljin ympäriinsä treenivaatteissa, koska on ollut jumppa aamupäivästä ja jumppa illasta, ja jotenkin tuntuu tyhmälle yrittää laittautua siinä välissä vaan ollakseen jotenkin edustavampi. Siispä loikin puodissakin jumppakamppeissa, eikä se tällaisessa puodissa taida niin haitatakaan :)
Iiputädin vanha violetti hame, Bailamama-koulutuksesta tutun Anun vanha tummanvioletti pitkähihainen poolopaita ja Verttiä odottaessani ostettu vihreä villatakki (joka on aivan kertakaikkisen ihanan värinen, jostain syystä en saa tuosta tarpeekseni lainkaan) sukkisten kanssa osui seuraavaksi kokonaisuudeksi. Ja kun oikein on ovela (ja laittaa sukkisten päälle säärystimet), tuonne alle saa ujutettua treenikamppeet, jolloin kukaan ei tiedä, että aamulla on ollut jumppa ja illalla on seuraava, ja välissä voi kuitenkin näyttää ihmiseltä, hih!
Mutta jo viikossa on projekti saanut aikaan paljon ajatuksia.
*Ensinnäkin olisi ihanaa, jos vaatekaappiin voisi löytää tiensä monta kappaletta sellaisia monikäyttövaatteita. Muutamalla sellaisella saisi garderoobinsa uudistettua aika mielenkiintoiseksi. Siis vaikka mekko, jonka voi pitää hameena, mekkona tai toppina vähän vaihtelemalla sitä, minkä kanssa sitä käyttää. Tai tuubi (jollaisia on kesää odottamassa jokunenkin), joka voi olla toppi tai hame. Huivi, jonka voi kietaista lanteille, kaulaan tai tukkaan. Että yhdellä vaatekappaleella olisi useampi tarkoitus. Nyt huomaan, että aika monet minun vaatteistani ovat vain sitä yhtä käyttötarkoitusta varten. Ja jos vaatekaapissa on 33 asiaa, monikäyttöisemmillä vaatteilla saisi variaatiota paljon enemmän. Jotenkin vastinetta ja oikeutusta sille, että vaate on valikoitunut mukaan matkaan. Minun tämänhetkisessä 33:ssani on jokunen kappale vaatteita, jotka voisi hyvinkin vaihtaa monikäyttöisempiin, sikäli kun sellaisia jostain löytäisi.
*Toisekseen minusta on ollut ihana ajatus (joka on käynyt ilmi aika monista blogeista jota on käynyt kurkkaamassa projektin tiimoilta) se, että vaatekaapissa on VAIN sellaisia vaatteita, jotka ovat lempivaatteita. Sieltä ansaitsevat paikan vain ne vaatteet, jotka ovat suosikkeja, rakastettuja, ihania ja joista tulee hyvä mieli. Vaatevarastolla ei ole enää murheenkryynin sijaa, vaan kaapin avaaminen on muuttunut iloiseksi asiaksi. "TUOKIN ihanuus, tuo on minun suosikkini", voi sanoa kaikesta (noin teoriassa). Ja jos ei voi, vaatteella ei tarvitsisi olla sijaa kaapissa. Mielensä pahoittaa tässä maailmassa niin monesta asiasta, vaatteiden ei enää tarvitsisi tuoda mielipahaa kaiken muun päälle.
*Kolmannekseen pyykin määrän väheneminen on aivan loistava uutinen ja seuraus tästä projektista. Minä pesen ja viikkaan ja kaapitan meillä kaikkien vaatteet. Ja nyt viikon ajan olen yrittänyt itsekin aktiivisesti käyttää samaa vaatekertaa pari päivää putkeen laittamatta kaikkea suoraan pyykkiin. Siis toki alusvaatteet menevät vaihtoon, mutta ei ole mitään tarvetta laittaa yhtä päivää päällä ollutta neulepaitaa pyykkikoppaan jonottamaan, jos se on vielä ihan käyttökunnossa. Pienemmällä vaatekaapin sisuksella ja pidemmällä käyttöajalla saa (ainakin teoriassa) pyykkivuorenkin hallittavammaksi. Toivottavasti myös käytännössä. Vielä sitä ei ole kyllä huomannut, meillä kun on ollut pesukone kolme viikkoa rikki, ja nyt kun se on taas ehjänä, on kolmen viikon pesemättömyydet kaikki odottamassa sitä, että minä tulen illalla kotiin ja huitaisen koneellisen puhtaaksi. Pikkuhiljaa röykkiö on pienentynyt, ehkäpä jo viikon päästä voi nauttia tämän pienennyksen hedelmistäkin ihan aidosti.
*Aivan hirmuisesti iloa tuo myös se, että 33:n vaatekappaleen hallitseminen on jotenkin samantien hyppysissä. Jos leggareissa on reikä, tiedät, että seuraavana uusitaan leggarit. Ei ole enää epämääräistä myttyä sattumanvaraisia vaatteita lojumassa kaapissa, joista on mahdotonta sanoa, missä niiden kanssa mennään - mitkä vaatteet on päivittyneitä, mitkä käyttökelpoisia, mitkä vaativat uusimista tai korjaamista. Kun olet sitoutunut 33:en vaatteeseen, niistä on helpompi pitää huolta, eikä tarvitse lisätä päivittäistä stressiä enää sillä, että villatakista puuttuu nappi. Tai jos siitä puuttuu, sen voi hoitaa, ja asia on kunnossa. Jos tarvitaan uudet leggarit, ne laitetaan ostoslistaan tai ompelulistaan tai kirppislistaan, eikä niitä piilotella jossain kaapinnurkassa odottelemassa parempaa huomista.
Kaikenkaikkiaan, vaikka ensimmäisen viikon kanssa on ollut paljon puuhaa - kassien raijaamista ja vakuumipussien täyttämistä ja imuroimista ja vintille viemistä, valokuvien napsimista ja kirppiskansion täyttöä, alkaa selkeämpi arki jo hieman nostaa päätään. On päässyt jo nauttimaan viime lauantain kaapintyhjennyksen hedelmistä. Ja uskoisin, jahka viimeiset kamppeet saadaan eteisestä eteenpäin ja pyykkivuori taltutettua, hedelmät muuttunevat entistä makoisemmiksi. Nyt vaan sormet ristiin, ettei tule enää ihan järkyttäviä paukkupakkasia (tämänaamuinen -10 astetta vielä meni ihan kivasti kerrospukeutumisella), sillä toppahousut on nyt vintissä, eivätkä ne ole sieltä tulossa alas enää ennen ensi syksyä.
Raikkain ja aurinkoisin terveisin,
Anjusha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti