tiistai 5. maaliskuuta 2013

Reissusukat Verttiselle

Lankalaatikoiden läpikäyminen voisi olla myöskin ihan viisasta joskus elämässä. Näyttäisin omistavan aika paljon kaikenlaisia lankoja, ja niistä voisi olla viisasta jossain vaiheessa saada jotain aikaankin.

Langat asustavat kolmessa neliönmuotoisessa pahvilaatikossa, ja olen ne kantanut vinttiin, heti oven pieleen, niin, että ovat muiden perheenjäsenten tieltä poissa, mutta tarvittaessa muutamassa sekunnissa käsissä hipellettävänä.

Joku aika sitten tein patalapun johon käytin kaksi puuvillalankakerää loppuun lankaröykkiöstäni. Seuraavat kolme kerää, jotka röykkiöstä saivat lähtötuomion, olivat Novitan Miami-lankaa; violetti, vaaleanruskea ja valkoinen keinokuitukerä Verttisen neulepaidasta ylijääneinä. Tein langoista unisukat Verttiselle, sillä edelliset unisukkansa ovat jo aika reikäisen näköiset. Ajattelin, etten niitä vielä anna käyttöön, vaan pidän kaapissa vielä kuukauden verran, ja annan ne vasta sitten, kun lähdetään Englantiin katsomaan Marillionia huhtikuun puolivälissä. Lentokoneessa on NIIN paljon mukavampi matkustaa reissusukissa. Kengät pois ja ihkauudet villikset jalkaan, ja matkanteko on paljon hauskempaa. Nuo raidat ovat sitäpaitsi niin seesteiset, että uni tulee ihan vaan niitä katsellessa.


Täydellistä olisi, jos saisi koko reissuväelle uudet sukat koneeseen, mutta arvaan, että se voi olla hieman jo haastavaa tällä aikataululla, kun neuloa ei päivää kohden ehdi eikä jaksa tällä hetkellä kovinkaan montaa kerrosta. Pianhan ne valmistautuisivat, jos koko päivä olisi käyttää neulomiseen, mutta harvemmin sitä kokonaista päivää tahtoo/ehtii/viitsii. Joten katsotaan mitä ehditään, tehdään jos näyttää siltä.

Näistä langoista jäi vieläkin pikkukerät, ja ajattelin käyttää ne patalappuihin. Uudessa patalappukirjassa kun on NIIN monta ihanaa ja hauskaa ohjetta, ja projektit niin mukavan kompakteja ja nopeita ettei ehdi kissaa sanoa kun näyttää jo hienolta :)

Näiden kerien loppumisen jälkeen on jo viisi kerää "tuhottu" tai transmogrifioitu vaikka miten ihanaksi ja uudeksi. Ei siis lankoja roskiin, vaan lankoja käyttöön. Kaikenlaista sitä keksii, kun nappaa kerän käteensä ja on päättänyt siitä jotain rakentaa. Erityisesti ilahduttavat lopputulokset keristä, jotka eivät itseä sinänsä puhuttele mitenkään. Vasta, kun ne on saanut muunnettua, 

Ei kommentteja: