Hopottipaita

Vaatekaappipenkauksen tuloksena tenavaisen vaatekaappi vähensi itsestään seitsemisen pitkähihaista paitaa, jotka ovat kaikki kutakuinkin liian lyhykäisiä sekä selän- että hihojenpituuksiltaan. Muutaman seuraavankokoisen paidan olen löytänyt kirppikseltä kaappiin syksyä varten, ja muutaman olen tehnyt itse (niitä nappilistallisia). Mutta jokunen (siis ne puuttuvat seitsemän) pitäisi vielä korvata jollain.

Aloittelin korvausprojektia piirtämällä perusyksinkertaisen pitkähihatrikoopaidan kaavan koossa 128cm. Samaa kaavaa on testattu aiemmin pienemmässä koossa, mutta pieni koko on nyt auttamattoman lyhyt. Ensimmäinen ompeluun päässyt paita on nyt valmis kaapitettavaksi odottelemaan, että nämä kesäkelit tästä lauhtuvat syksyn viileyteen.

Robottikangas on ylijäämää välikausitakista (vuorikangas), joka on tuloillaan ja puoliksi ommeltu. Vielä jäi kangasta ainakin pipon verran. Sitä tuli alunperin puoli metriä ylimääräistä, kun oli kuulemma niin kertakaikkisen kakkoslaatuista kangasta se alkuperäinen pala. Minä en ole vielä löytänyt kankaan kakkoslaatuisuutta, jos ei lasketa sitä, että tuo lienee jotain interlockia, josta en lähtökohtaisesti tykkää paitakankaana oikein paljoakaan. Mutta ylimääräistä sitä siis tuli, ja koska puolimetrinen pala ei enää riitä Verttisen paitaan pituudeksi, piti resorit laittaa erikseen ja tehdä niistä niin pitkät, että nyt tuo näyttää ihan pyjamalta.

Mutta josko se tästä alkaisi, kouluunlähtemisvaatteiden rakennusbuumi. Minun lapsuudessani käytiin kaupassa joka syksy hankkimassa koulua varten uudet vaatteet, ja meilläkin kouluunlähteminen näyttäisi olevan aika tärkeä juttu. Kauppaan tuskin lähdetään muuta kuin reppuostoksille (pitää olla isompi reppu kuin se, mikä kerhorepuksi on sopinut tähän asti), mutta josko jotain syksyn piristettä saisi aikaiseksi vaikka omasta ompelimosta.

Anjusha

Välipalakoreja

Tenavaisen huoneeseen oli hyvä saada jokunen säilytyspaikka lisää. Sellainen, johon voisi piilottaa ylimääräistä lattialle kertyvää pikkusälää pois näkyvistä.

Muutama valmiiksi keritty trikookudejämäkerä oli lankakopassa odottelemassa inspiraatiota. Niistä selvästi sai vielä jotain aikaan, muttei mitään järin spektaakkelimaista. Kokeilin kudetta kopan tekemiseen, ja kun yhden kopan jälkeen jäi vielä mukavat nyssäkät kuteita jäljelle, tein vielä jämistä toisenkin, vähän pienemmän.

Ohje koppaan (tuohon reilumpaan, eli taaimmaiseen) löytyi Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta. Pienemmän, eli etummaisen, korin tein samalla ohjeella mutta vähän pienennettynä. Isomman kopan halkaisija on jokseenkin neljänkymmenen sentin paikkeilla, ja pienemmän kymmenen senttiä vähemmän.

Tykkään trikookuteesta. Pienenä tein siitä mattoja, mutta nyt näyttäisi virkkaaminen olevan se omempi tapa saada kuteita käyttöön. 

Muutamassa hassussa tunnissa saa aikaan jotain noin hauskaa ja käytännöllistä. Kerrassaan nerokasta. 

Nämä projektit olivat harjoitustyötä pitkän kudevirkkaustauon jälkeen, kun ajatuksissa olisi tehdä vastavalmistuneeseen vessaan virkkaamalla matto ja jokunen suorakulmion muotoinen koppa säilytystä varten. Saunan pukuhuoneeseenkaan ei haittaisi rakennella mattoa jalkojen alle. Mutta jos lähtisi kohtuudella liikkeelle ja aloittaisi vessasta.

Nämä kopat löysivät kotinsa Verttisen oman huoneen kirjahyllystä. Rakentelimme poikaiselle yhdessä huoneeseen sellaisen järjestyksen, että syksyllä kouluhommien tekeminen olisi helpompaa. Kopat mahtuvat kuvioon mukavasti, niihin saa piiloon kaikenlaista lattialla lojuvaa tarpeen mukaan keskittymistä häiritsemästä :)

Kohta alkaa syyshuivikin olla sellaisessa kuosissa, että sen saa varmasti jo kesän ensimmäisiksi vilpakoiksi päiviksi kietaista käyttöön. 

Anjusha

Kesäaamu puikkojen kanssa / Summer morning with knitting needles

Tämän aamun aloitin pihalla (joulu-)teemukin kanssa. Olin miettinyt jo pidempään syys-talvi-kevät-sektorille osuvaa pinkkiä kimaltavaa kolmiohuiviani. Kesän se viettää ei-valittujen vaatekappaleiden joukossa, mutta ajatuksissa se on silti. Tykkään kolmiohuiveista, ja tuo pinkki-hopeainen yksilö on asunut vaatteiden joukossa jo vuosikausia. Ensinnäkin se on jo vähän väsähtänyt ja nyppyinen, toisekseen sitä on katseltu aika pitkään, kolmannekseen pinkki alkaa pikkuhiljaa väistyä persikkais-flamingoisen tieltä omassa värimaailmassa, ja viimeiseksi muttei vähäisimmäksi, olen ostanut sen kaupasta, eikä minulla ole harmainta haisuakaan missä se on tehty, saati kuka sen on tehnyt, ja millaisissa olosuhteissa. Arvailla voi toki, ja jos ostospaikkana on halpamuotiketju, ei tarvitse kauaa pohtia, ovatko olosuhteet olleet ihan viisaat. Virkatun kolmiohuivin, jollaisen osaisin tehdä itse mennen tullen.

I began this morning outside with my (Christmas) mug of tea. I have a hot pink and silver-glittery triangular scarf that belongs to my autumn-winter-spring wardrobe. For the summer it's tucked away in the not-in-season-pile, but it's in my thoughts all the same. I like triangular scarves, and this particular pinkie has been in my wardrobe for years. First of all it's already quite worn out, it's been looked at for long (possibly a bit too long too), thirdly I'm slowly shifting away from the years of hot pink (and gravitating more towards peachy-flamingo-ish) and lastly but not leastly, I've bought it from a shop. I have no idea where it's been made, who has made it and on what kinds of conditions. I can only guess, and that guess won't be too hard as it's bought  from one of the fast-fashion shops of this town years and years back. A crocheted triangle I could crochet with my eyes closed.

Ja sitten muistui mieleeni Novitan kevään lehdessä ollut järisyttävän ihastuttava kolmio. Siinä olisi kaikkia ihania värejä turkoosista persikan kautta ruskeaan, ja silti se kimaltaisi hieman. Se olisi lämmin ja iso, ja ennenkaikkea itsetehty. Se sopisi sekä kesätakin että syystakin että talvitakin kanssa, ja malli näytti tarpeeksi yksinkertaiselta rakentaa. Sen voisi tehdä pinkin kimaltavan tilalle (one in, one out -periaatetta noudattaen), ja tietäisi omistavansa ihania värejä, itsetehtyä ja lämmintä.

And then it dawned on me that there was a delightful triangular scarf on the Finnish yarn company Novita's spring magazine (or rather, instructions on how to make one). It would have all the pretty colours of turquoise and peach and brown, and it would twinkle a little bit with silver sequins. It would be warm (muchly needed in Finland) and big, and most of all handmade. It would fit in nicely with my summer coat, my autumn coat and my winter coat, and it looked easy enough to make. It could be made to replace the hot pink scarf (using one-in-one-out -principle), and one would know to own lush colours, home made and warm.

Joten sellainen on tulossa. Viittä eri lankaa, jokaista kerä. Kuvan oikeanlaitimmaisessa kerässä on mukana pieniä hopeanvärisiä paljetteja, niin ettei tule liian ikävä hopeakimallusta vanhassa huivissa.

So it's coming. Five different yarns, a ball/skein of each. The rightmost yarn on the picture has little silvery sequins on it, so I won't be missing the silver glitter on the old scarf.

Vaikka oli työaamu, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja neule neuloontui teen juomisen lomassa kuin itsestään. Ei turhia laskemisia eikä ohjeen tuijottamista, kun malliin pääsee käsiksi, se on oikeastaan itsestään muistuttava, eikä poikkeuskerroksia ole kuin muutama matkan varrella. Kun aamut ovat tällaisia, ei varsinaista lomaa tarvita ollenkaan :)

Although it was a working day's morning, the sun was shining from the cloudless sky and the knitting was almost knitting itself while I drank tea. Not much counting and stare at the instructions, the scarf is really quite an easy make. And once the mornings look like this, who needs a vacation :)

Huivin olemassaolo on melko hyvin perusteltu, vaikka lankakaupassa ostosten tekeminen onkin minulle pääasiassa nimenomaan sitä, mitä toiset harjoittavat alennusmyynneissä - tolkkua vailla olevaa ahmimista. Tämän projektin ihanuus on siinäkin, että siihen tulee viisi eri kerää lankaa, joten pääsee sydämensä kyllyydestä kokeilemaan eri värejä ja tuntuja ja yhdistelmiä, mutta toisaalta VAIN viisi kerää lankaa, jolloin odotettavissa ei ole hurjaa määrää jämälankaa, josta ei sitten jaksa tehdä yhtään mitään. Ja nämä langat on hankittu tiettyyn projektiin ja projekti on jo kohta puolivälissään, joten keskenjäämisen mahdollisuus pienenee koko ajan :)

The existence of the scarf is quite well thought over, although shopping at the yarn shop is to me exactly what other people do at the sales - binging at all costs. This project is wonderful in the sense that it uses five different yarns but only one ball of each yarn, so there won't be too much excess at the end of it laying around. And the yarn is bought specifically for this project, and the project is nearly halfway through already, so the chance of excess yarn laying around is slimming to none :)

Erityisesti tässä vaatekaappiprojektissa minua on alkanut kiinnostaa itsetehty. Tai jonkun kasvollisen, oikean ja elävän ihmisen tekemä. Tuote, joka on muodostunut käsissä, joita ei ole vahingoitettu tuotteen tekemisen takia. Tuote, joka antaa elannon, joko rahallisen tai henkis-luovan, tekijälleen. Tuote, joka hengittää ja jolla on tarina. Jos ajatuksena on pitää vaatekaappi kohtuullisena, ei ole myöskään kohtuullista heivata käyttökelpoisia kamppeita kokonaan mäelle vain sen takia, ettei niillä ole tarinaa. Mutta kun vaatteet pikkuhiljaa kuluvat käytössä, ja niiden uusimisen aika tulee yksi kerrallaan, voisi olla mielenkiintoista uusia niitä niin, että niillä olisi ehkä kevyempi jalanjälki globaalisti ajateltuna, mutta ehdottomasti selkeämpi jalanjälki (tai allekirjoitus) sen suhteen, miten ne on tehty.

I've become all the more interested in self made items when I get more into this wardrobe project. Or made by someone who is alive, a real person, someone with a face. A product that has been born by the hands of someone who hasn't been harmed in the process of making the item. A product that gives a living to it's maker - be it financial or creative or spiritual. A product that breathes and that has a story.

If it's the goal to keep one's wardrobe a certain "hotel-style"-moderate, it might not be worthwhile to tuck away stuff that's still wearable and nice just because it doesn't have a story to tell. So I don't mean to completely re-do my wardrobe overnight. But as the clothes slowly wear out, and it's time to replace them at the end of their road, it might be interesting to replace them so that they'd have a lighter footprint globally, but a much firmer footprint (or rather a signing) of how they have been made.

Aloitetaan nyt tästä huivista. Sen tekijällä on ainakin kasvot, eivätkä työolotkaan näytä olevan kovinkaan kehnoimmasta päästä, katsokaa vaikka:

So we'll begin with this scarf. At least it's maker has a recogniceable face, and the working conditions don't look particularly bad either, have a look yourself:

Anjusha

Kesäkuista voimisteluvanteiden kimallusta

Välillä saa päivittää myös puodin puuhia tänne blogiin, sikäli kun ne liittyvät jotenkin käsillä puljaamiseen.

Tänä vuonna ei puodin kevätkaudella teipattukaan montaa vannetta voimistelijoille, mutta kesäkuu sen sijaan on ollutkin kimallusta pullollaan. Ehkäpä hiljalleen alkava treenitauko ja uusiin syksyn kisaohjelmiin orientoituminen on saanut tyttäret liikkeelle. Ja mikäs sen parempaa. Minä saan teipata sieluni kyllyydestä, ja ihastuneista ilmeistä päätellen kyllyys lienee ollut sopivasti myös kimallusta kaipaaville voimistelijoille.

Rakentelin puodissa Värikylpypaketteja teippailijoille. Niissä on kolme kappaletta kimallusteippejä, yksi suojateippi (kaiken kimalluksen kiinnipitämiseen), sakset pienten koristeiden leikkaamiseen ja sekalainen seurakunta kimaltavia puodissa stanssattuja kukkatarroja, joilla voi viimeistellä luomuksensa. Kaikki paketoituna söpösti sellofaanipussiin, ihan kuin karkkikaupassa. Yllä olevassa kuvassa on kesän väreissä olevalla Värikylpypaketilla teipattu vanne. Puoliksi vihreä ja puoliksi keltainen pohja, ja sillä pinkkejä hituloita. Malli oli asiakkaan oma toive, joskin se pohjautui kauan sitten kieputettuun vanteeseen, jolla oli pinkki pohja ja mustia hituloita, ja josta tulikin sitten kirsikankukka-Japani-aiheinen ihan vahingossa. Hituset olivat kuin puun oksia, ja pinkki pohja kirsikankukkia. Näillä väreillä tästä vanteesta ei tullut japanilaista, mutta hieno ja värikäs ja ehdottoman kimaltava kaikkiaan.

Taivaansini-hopeainen raitavanne on teipattu tänään illalla harkkavanteeksi joukkuevoimistelijalle. Raidoitettuja vanteita on hauska tehdä, niissä on oma seesteisyytensä ja matematiikkansa. Ne kulkevat omaa uomaansa, ja auta armias jos teippaaja aikoo teipata eri etäisyyksillä kuin mitä teipillä on mielessä!  Mytty ja sotta on luvassa välittömästi. Raitavanteiden kanssa saa olla nöyrä ja kiitollinen, ja ne palkitsevat tekijänsä olemalla kauniita :)

Kahdessa vuodessa olen myös kehittänyt selvästi estetiikkaani, mitä tulee kimallukseen. Tämä yhdistelmä olisi ollut erinomaisen kaunis vielä kaksi vuotta sitten. Ja lempeä se on vieläkin, mistä pidän kyllä. Mutta väistämättä tulee mieleen, että on hyvä, että tämä vanne menee treenikäyttöön, sillä nopeassa liikkeessä kaksi noin lähellä toistaan olevat väriä eivät juuri erotu paitsi taustastaan (lue: vaaleanruskeasta voimistelumatosta), myöskään toisistaan.

Kuun kolmas vanne on pinkki ja hopeainen. Kauden suosikkivärit - nämä ovat huvenneet puodin valikoimista kevään mittaan ennätysvauhtia. Tässä vanteessa värit tulivat voimistelijan kisapuvusta, jossa oli valkoisella pohjalla ruusuja. Vanteen malli taas oli kesäaiheisen Värikylpypaketin tueksi tehdyn vanteen malli - Kesävanne siis kerrassaan (josta kuva löytyy alta). Vanne on jaettu kahdeksaan osaan, joista joka toinen on yksivärinen kukkasilla koristeltuina, ja joka toinen raidoilla ja hitusilla koristettu.

Päivän viimeinen vanne on Kesävärikylpypakettiin suunniteltu Kesävanne. Pinkkiä, keltaista ja vihreää, kierteitä ja kukkasia ja pikkuhituja. Iloa ja riemua, auringonpaistetta ja kesäniittyjen kauneutta. Vanteen malli on siis tismalleen sama kuin ylemmässä ruusupukuun suunnitellussa vanteessa. Ensin oli tämä väri-iloittelu, ja ruusuvanteeseen vaihdoimme vain värejä. Mieleen tulee väkiseltään, josko näistä Värikylpypaketeista pitäisi tehdä myös vannemallisto - joka vuodenajalle oma Design omien värivalintojen kaveriksi. Enpä tiedä että sellaista olisi kukaan maailmassa suunnitellut ikinä. Eihän tällaista teippauspalveluakaan muualla ole, eipä silti. Sormet syyhyttäisi tekemään suunnitelmia, mikä tietysti johtuu siitä, että inventaarioaika on käsillä, ja puodissa pitäisi laskea laskemistaan teippailun ja suunnittelun sijaan :) Mutta onhan se hyvä haaveilla. Julkaiseeko mallit sitten teippipakettien yhteydessä, teettäkö niitä vuodenaikakursseilla, laittaako ne ladattaviksi PDF:nä nettipuotiin, vai kuinka asian kanssa etenee, se on sitten ihan toinen juttu. Ja kaipaako niitä sitten kukaan? Se jäänee myös nähtäväksi. Suojateippiä vanteen päälle kieputaessaan on aikaa ajatella vaikka mitä. Niinkuin vaikka tuollaisia haaveita.

Vaan nyt nukkumaan. Sopivasti kimallusta yhdelle päivää.

Anjusha

Kaupunkikrishna / Town centre krishna

Tänään kuljin kaupungin poikki työhommiin. Matkan varrella minut kirmasi kiinni krishna-uskontoon kuuluva kaveri.
"Terve. Sä olet tämän kaupungin värikkäimmin pukeutunut selvästi. Olisko sulla hetki aikaa".
Ei ollut aikaa, kun piti kirmata avaamaan puotia. Mutta pikavilkaisu ympärille osoitti, että taisi olla oikeassa se. Kaikki muut ympärillä olevat olivat mustissa ja tummansinisissä, kokonaan samaan väriin puettuja kiireestä kantapäähän. Ja jäin pohtimaan omaa aamuista vaatevalintaani.

Today I walked past the centre of town to work. On the way a krishna-believer run me up.
"Hi. You look like you're the most colourfully dressed person in this town. Do you have a minute".
I didn't, for I had to go and open the shop. But a quick look around proved he was right. Everybody else was covered in black and navy, from top to bottom in the same shade of colour. And I was left to ponder on my choice of clothing this morning.

Monessa pukeutumisoppaassa puhutaan siitä, kuinka perustylsiin - jokapaikkaan ja kaikkiin vaatteisiin sopiviin - tavallisen pohjavärisiin vaatteisiin voi sotkea helposti yhtä tai kahta aksenttiväriä. Kai se sama toimii sitten sisustuksessakin. Väriä ei tarvitse olla paljon, ja kun sitä on yksityiskohdissa, sitä on helppo muuttaa kun oma värimaku muuttuu. Minä olen huomannut, että kesägarderoobistani löytyy häivähdyksiä punaista ja turkoosia, itsestään. Punainen viittaa enemmän koralliin tai flamingoon, sellaiseen aavistuksen persikkaiseen, ei jouluosastolle ollenkaan. Mutta sitä löytyy noista ihanista kengistä, kesälaukusta, tuosta teepaidasta, hippimekosta, kahdesta valitsemastani huivista, ja huomaan, että se sitoo aika hauskasti monen vaatetuksen yhteen. Kun jostain löytyy häivähdys punaista tai turkoosia, saavat loput vaatteet olla valkoisia tai vaaleanruskeita, ja kaikki jotenkin tuntuu huolitellulta ja ajatellulta. 

Kerran näin kadulla miehen, joka oli muuten mustissaan, mutta sillä oli ruohonvihreä sateenvarjo, ja tismalleen samansävyiset sukat aavistuksen liian lyhyissä housunlahkeissa. Ja se näytti NIIN hauskalta. En tiedä oliko se tehnyt moisen tarkoituksella, mutta siltä se näytti. Ja muistan kaverin vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. 

On many "how-to-dress" tutorial they talk about how one could add an accent colour to two to an otherwise basic coloured wardrobe. I guess the same would work on interior design. The amount of colour can be sparse, and when the colour is in the details, it's easily changeable when one's taste in colour changes. I've noticed there are sprinkles of turquoise and red on my wardrobe for the summer. Red would be more like coral or flamingo, more peachy than christmas. But it can be found on the pair of those lovely shoes, from my bag, from the teeshirt I have on, from my hippie dress and from the two scarves I've chosen. When a detail has either red or turquoise in it, the rest of the clothing can freely be light brown or white, and the whole outfit feels somehow thought over and neat.

I once saw a man on the street, who was wearing black all over. He only had a grass green umbrella, and the exact same shade socks. He looked SO funny, and so thought over. And I remember him even after 10 years.

Ja nyt kun on katsellut toisten P333-kavereiden vaatekaappeja, aika monelta löytyy samaa ajatusta. Perusvärisiä perusvaatekappaleita, ja sitten jokunen hauska ja omaan persoonaan istuva väri-ihastus joukossa. Ja sitten toinen joukko on niitä, joiden koko garderoobi on värikäs, mutta jotenkin colour-coordinated - siis että koko vaatekaapilla on teema, jossa kaikki värit ovat samaa syvyyttä ja istuvat toistensa kanssa, mutta yhtään perusbeigeä ei ole näkyvissä.

Luulen, että tuo perusväri - aksenttiväriosasto voisi olla minulle se toimivin ratkaisu. Olen NIIN mielentilapukeutuja, että jos koko garderoobi olisi vuosikausia vaikkapa pelkästään pinkin ja petroolin varaan perustettu, kyllästyisin hetkessä. Mutta jos siellä on pääasiassa jotain valmiiksi-vähän-tylsähköä vaaleanruskeaa, harmaata, valkoista ja mustaa, jotka kaikki sopivat toistensa kanssa miten päin vaan, ja välissä ripauksia hauskoja ja piristäviä värejä, voi minunkin budjetillani saada aikaan hauskoja ja piristäviä kokonaisuuksia niin, että joskus voi olla jopa varaa vaihtaa värimaailmaa.

Now that I've seen some of the other P333's wardrobes, a similar pattern can be seen in a lot of them. Simply coloured basic items, and a sprinkle of lovely colour to fit the person's taste and style and personality. And then there are the "other lot", who have an all-over colourful wardrobe whose choices of colours are somehow themed and color-coordinated with no sign of basic beige.

I think that the basic colour - accent colour line would work better for me. I dress according to my moods, and if I'd have to live for years and years with just petrol and pink I'd be bored to death in no time. But if the wardrobe has mainly a-bit-dull light brown, grey, while and black with added extras of brilliant, fun and piggy colours, it might just be possible, even with my budget, to get fun and day-making outfits so there's room for color changes occasionally.

Nämä punaiset kengät ovat jotenkin kaiken alku ja juuri. Ne ovat ihastuttavan tyttöiset, tarpeeksi arkiset mutta sopivasti juhlavat, ja niitä tekee mieli tuijotella vaikka kuinka. Väristä tulee hyvälle tuulelle, se saa jalat liikkumaan ja ryhdin hyväksi, ja vaikka olisi kehnompikin päivä, ne saavat hymyilemään. Mitähän sitä talvikaudelle keksisi, mikä olisi yhtä hauskaa? Silloin tuntuu, että pukeutuminenkin on jotenkin vakavaa. Mutta nämä ovat Ihanat, ja ovat palvelleet jo pari kesää.

These red shoes are where it all started. The are remarkably girly, basic enough and yet fancy enough and they look like I could stare at them for days. The colour makes me feel good, it makes my feet move and my posture perfect, and even if I had a duller day ahead, they make me smile. Wonder if it's possible to find something as fun for the colder time of the year? Clothing tends to get all serious in winter. But these are Lovely, have been for a good year or two already :)

Että värikästä päivää siis. 

So a colourful day to y'all.

Anjusha

Koulupaita, osa 2

Verttiselle olen tehnyt syksyä varten odottelemaan (erityisesti tällä kelillä nimenomaan odottelemaan) pari pitkähihaista paitaa, samalla opetellen uuden paitamallin rakennusta, jotta siitä joskus voisi tulla ehkä helpompaa kuin mitä se on nyt ensimmäisen kahden paidan jälkeen.

Tällä kertaa kankaaksi omasta, näköjään ehtymättömästä kangaslaarista osui kelta-violetti tähtitrikoo. Se on Kameleont Designilta, muinoin kauan sitten tilattu pitkiä kalsareita ajatellen. Pitkätkin kalsongit siitä on tullut, mutta kangasta oli sopivasti vielä paitaa varten. Violetti resori on Kestovaippakaupasta. Ja napit Keinosen ompelustarvikeliikkeestä (vuoden toivottavasti ainoa kitsastellen siellä käynti on suoritettu. Samalla kierroksella on syytä napata mukaan nappien lisäksi myös ompelulankaa, sillä vierailu puotiin tehdään vain ehdottomaan tarpeeseen ja niin harvoin kuin mahdollista).

Tuo paitamalli on oikeastaan ihan kiva. Nyt kun siitä on tullut jo kaksi paitaa (ja jokusen voisi vielä rakennella jos kesällä käy niinkuin yleensä kesällä käy, että tekee mieli ommella vaikka mitä), se näyttää istuvan hyvin tenavaiselle, ei paina eikä purista, ja kangaslaarin kankaatkin näyttäisivät tuohon malliin istahtavan ihan mukavanlaisesti. Nappilista on hankala, vielä toisenkin kokeilun jälkeen. Mutta josko se siitä vielä... Kaavassa löytyy kokoja 128-senttisestä (jossa koossa nämä kaksi nyt tehtyä on rakennettu) aina 170-senttiseksi, joten syytä olisikin olla toimiva kaava :) Siitä voisi olla iloa vielä moneksi vuodeksi. Kun kankaat vaihtaa aikanaan sitten vaikka yksivärisiksi, saapi paidasta helposti isommankin ihmisen paidan näköisen (jos äiree oppii tekemään nappilistansa ilman itkua ja hammasten kiristystä).

Jatkamme kenties harjoituksia. Kyllä se syksykin varmaan sieltä joskus tulee (joskin viime päivien helleaallossa tuntuu siltä ettei tämä taida loppua koskaan), ja vielä tarvitaan pitkiäkin paitoja elämässä. Kiva, että niitä on nyt jokunen valmiina. Pitkistä paidoista alkoikin olla seuraavaksi pula.

Anjusha