Olen pohdiskellut, kun koulukuntia on niin erilaisia, että jopa olisi mukava perustella omaakin vaatekaappiaan jollain vannotuksella, vaikkapa että:
*KIRPPISKAAPPI
Jos oman vaatekaapin sisältö olisi kokonaan käytettynä hankittu, se toisi lisää käyttöikää vaatteille, jotka muuten olisivat todennäköisesti roskissa tai lumpuissa. Voisi hankkia kamppeensa kirppikseltä, vaihtamalla kaverin kanssa, tekemällä löytöjä toisten hylkäämistä tarvikkeista. Olisi myös tälle kukkarolle melkoisen helpottava ratkaisu. Tosin juuri-sen-tietyn-vaatteen löytäminen on kirppikseltä ehkä epätodennäköisempää kuin kaupasta tai itse tehden - valikoima kun on mitä on ja minun kokoani todennäköisesti jonkinverran vähän tarjolla. Helmien löytäminen vaatisi sitäpaitsi kaltaiselleni yksilölle monesti konsultin mukanakuljettamista. Huonolla muoti-itsetunnolla varustettu tallaaja voisi hyötyä ensin värianalyysistä tai muotokoulusta... Sen sijaan hyvällä muoti-itsetunnolla on varustettu Bea, jonka blogi seuraa elämää roskattomassa kodissa, ja jonka vaatekaapista löytyy vain kirppislöytöjä.
*KÄSITYÖKAAPPI
Tai kaappiin voisi kelpuuttaa vain käsintehtyä. Itsetehtyä tai kaverin tekemää. Ei-teollista tekoa. Olisi helppo perustella moinen päätös sillä, että tietäisi tismalleen työolosuhteet, joissa vaatteet on rakennettu, ja pystyisi vaikuttamaan käytettyihin materiaaleihin parhaiten. Oppisi myös arvostamaan sitä työtä, mikä vaatteiden tekemiseen menee. Henkkamaukan vitosen teepaita ei varmasti auta ketään ymmärtämään, mitä teepaidan valmistus vaatii ympäristöltä ja ompelijalta. Kun tekisi paidan itse, oppisi arvostamaan käsillätekemiseen vaadittavaa työtä ja taitoa. Lisäksi jokaisella vaatteella olisi varma tarina ja historia, ja sellainen on aina hauskaa. Itsetehden vaatteet eivät tule alkuunkaan todennäköisesti yhtä halvaksi kuin kirppikseltä hankitut, mutta materiaalivalinnanvara ja mallinmuutosmahdollisuudet olisivat toki ensiluokkaista bonusta.
*LUOMUKAAPPI
Voisi myös valita hankkia kaiken kaappiinsa luomuna tai jotenkin ympäristöystävällisesti. Saisi metsästää ehkä pitkän matkan päästä vaatteensa, mutta tietäisi tukevansa sellaista teollista tuotantoa, joka pitää huolen tästä planeetasta. Sellainenkin on tärkeää. Ja saisi todennäköisemmin vaatteita, jotka jotenkin kuvastavat enemmän tätä aikakautta, olisivat ehkä jopa muodikkaita. Ihan en luota siihen, että itsetehden saisin tehtyä muotiluomuksia. Toisaalta en ole ihan varma haluankokaan muotiluomuksia.
*PAIKALLINEN KAAPPI
Vaihtoehtona olisi myös hankkia kaikki paikallisesti. Jokainen vaate olisi rakennettu tässä lähellä. Se toisi lisää töitä paikallisille käsityöläisille ja antaisi mahdollisuuden tutustua kaikkeen siihen mielenkiintoiseen ja luovaan kirjoon, jonkalaisia tekijöitä tämäkin paikkakunta mahtaa olla pullollaan. Se vähentäisi tuotteen ylenpalttista kuljettelemista ympäri maailman, lentorahteja ja välisäilytyksiä ja polttoainetta ja luontoa.
Pohdin, josko minusta olisi yksittäisen dogman vaatekaapistiksi. Mutta on perin vaikea valita vain yhtä tapaa toimia pitääkseen päällään ylipäänsä jotain. Jos valitsen vaatteeni vain kirppikseltä, jäävät hyvät ja työntekijöitä ja luontoa kunnioittavat luomuvaatefirmat täysin vaille minun tukeani. Tässä maailmassa kun raha äänestää niin helposti. Tai jos valitsen vain uusia luomuvaatteita hyvistä kaupoista ja hyviltä valmistajilta, jäävät kaikki hyvälaatuiset ja hauskat ja ihan mahtavat ja edulliset kirppislöydöt ihan sikseen. Käsityökaapilla voi kannustaa kangasfirmoja, mutta vaateyritykset jäävät kokonaan vaille äänestyspanosta, ja kirppislöydöt yhtälailla kirppikselle. Paikallisesti tuotetaan suhteessa niin vähän, että valikoima jää väistämättä aika suppeaksi, eikä välttämättä ole mahdollista hankkia "omannäköistä" kaapinsisusta.
Enkä haluaisi, että vaatekaappi uusittaisiin kiireestä kantapäähän vain sen takia, että elämää on hankaloittamassa jokin dogma, joka sulkee kaikki muut vaihtoehdot pois. Kaapista löytyy hyviä vaihtoehtoja, jotka ovat ihan käyttökelpoisia, osa vielä hyvinkin pitkään. Tämä vaatekaappiprojekti on ainakin minun kohdallani todettu pitkän linjan projektiksi - vaatteita uusitaan sitä mukaan, kuin niille tulee tarve uusimiselle. Mutta viisasta olisi, että kun uusimisen aika tulee yksi rääsy kerrallaan, vaatteensa osaisi ja voisi uusia jotekin viisaasti.
Oman kaapin suhteen lähimmäksi tausta-ajatukseksi on kaiketi muodostumassa kestävyys eri muodoissaan. Olisi mukava, että vaatteet olisivat hyvälaatuisista materiaaleista, jotka eivät heti nyppyyntyisi tai olisi lerpallaan. Että vaatteiden valmistus olisi tehty hyvälaatuiseksi, saumat olisivat kestävät ja neulat materiaaliin sopivia, kankaat esipestyjä jotta ne eivät ensimmäisessä pesussa kutistu ja väänny miten sattuu, langanpäät päätellyt ja painokuviot pesussa nuhjaantumattomia. Että vaatteiden valmistajan palkkaus olisi hyvälaatuista sorttia, työstä saatava korvaus kelvollinen ja työolosuhteet terveet. Ja että vaate olisi kestävä ekologisilta ajatuksiltaan. Että se tekisi tälle planeetalle jollakin lailla hyvää - tai ainakin välttäisi sitä pahaa, mitä useimmat vaatekappaleet täällä aiheutavat.
Jos kaappi olisikin KESTÄVÄ KAAPPI?
Se mahdollistaisi luomun, lähituotannon, kirppiksen JA itsetekemisen. Se mahdollistaisi myös sen, että vaatteet käytetään loppuun asti ennen uusimista, ja jos johonkin kyllästyy matkan varrella, kestävä kaappi velvoittaisi myös poistuvien vaatteiden hyvästä huolehtimisesta. Olisi autuas lupa hankkia päivitettäviä vaatteita monella eri tyylillä ja monesta eri paikasta. Kestävä kaappi sulkisi ehkäpä pois osan kauppakeskusketjuista, mutta viime aikojen tutkailulla niissä ei järin paljon näytä päivitettävää minun makuuni olevankaan.
Enpä tiennyt enkä arvannut helmikuun 22. päivä kun kiskaisin vaatekaappini sisällön lattialle, että vaatteissa riittäisi pohdiskeltavaa näin pitkälle. Pohdinta tapahtuu kuitenkin pääasiassa jossain selkäytimen paikkeilla ilmeisesti, kun en istu tuntikausia päivässä tuijottamassa kaappiani ja tekemässä merkintöjä pieneen mustaan kirjaan. Toisten ihmisten kaappiprojektien seuraaminen toki on oma harrastuksensa, joka vie (samalla kun muutenkin selaa Facebookia) sen oman hetkensä päivästä, ja aiheuttaa toisinaan paljonkin ajatuksia. Mutta aktiivista ajatusaikaa kaappi ei vie sen suuremmin. Ajatukset kulkevat pyykkiä viikatessa, ja aamupala-aikaan, näin rauhallisena lauantaiaamuna kun muu väki nukkuu vielä, niitä voi laittaa muistaessaan ylös.
Anjusha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti