torstai 11. elokuuta 2011

Loppuunsaatettuja materiaaleja

Innostuin taannoin niistä sinisten merieläinpikkareiden teosta (tai lähinnä siitä, että sain yhden kankaanlopun käytettyä niihin kokonaisuudessaan) niin, että loppuunkäyttämisen vimmassani olen jo saanut kolme muutakin kangasta loppuun, sekä vielä yhden lankakerän.

Lankakerän päättymiseen johti tämä pari:


Tämä oli jotain joulua ennen hankittua hoitavaa sukkalankaa, ihanan pehmeää. Siitä on tullut Eskoselle palmikkosukat, ja nyt jollekin ihan pienelle kaverille vielä toiset. Hauskasti käyttäytyy tuo liukuvärjäys noin pienissä sukissa, ne näyttävät reppanat siltä etteivät ne ole ollenkaan samaa pariakaan, kun väritys on täysin eri. Mutta ihan samasta kerästä ne tulivat :) Että jos lapsesi jalan pituus kannasta varpaisiin on siinä 11-12cm:n luokkaa eikä sillä ole syyssykkia, tässä sille olisi oikein oivallinen pari. Kuka huutaa ensimmäisenä HEP niin saakoon omakseen.

Kankaitakin on saatettu viimeisille sijoilleen, siis käyttöön.
Tämä Marimekon raitakangas on saatu kaverilta pakanloppusäkistä. Siitä on tehty viime talvena pitkät kalsarit, ja nyt sen loppuosa muokkautui vielä yksiksi lyhyiksi pikkarimallisiksi kalsareiksi (joista ei vielä ole kuvaa) ja täksi viilenevien päivien pipaksi:


Pipan sisällä on vuorikankaana toinen loppuunsaatettu kangas, musta perustrikoo. Sen tarina ulottuu aina vuoteen 2003, jolloin tein tanssioppilailleni kevätnäytöspaitoja. Mustaa jäi paidoista yli, ja sitä on säilytetty vuosikaudet odottamassa visiota. Viime talven pitkiin kalsonkeihin musta pääsi tuon raidallisen kaveriksi, ja nyt pipavuoren lisäksi siitäkin tuli pikkarit. Mustat ja synkeät. Mutta enää ei ole mustaa trikoota talossa. Ja toivottavasti ei tulekaan, sen verran vähän mustaa kansaa me olemme...

Kolmas loppunut kangas on bambutrikoo, josta tuli kanssa pikkarit. Nyt on Verttisen kaapissa siis neljät uutuuttaankimaltelevat ei-purista-eikä-kiristä-pikkarit, sinikuvioiset, raidalliset, mustat ja luonnonvalkoiset. Täytynee ottaa niistä kimppakuva kunhan tulevat ensimmäisestä pesustaan.

Loppuunkuluttamisen tuoma mielihyvä on suuri. Niin suuri, että se usein johtaa vaikka mihin kohtuuttomuuksiin. Tällä kertaa hankin ihan sievästi vain kohtuullisesti uutta tilalle. Kestovaippakauppaan  on tullut uutta luomuista hamppujoustofroteeta, ja haaveilen tekeväni siitä housut Verttiselle. Siitä voisi tulla jokin pieni paitakin, kangas on pari metriä leveää. Jos oikein innostuu, voi kankaan myös värjätä. Pesukoneen alakaapissa odottelee ihanan syvän turkoosi väri viimeistä inspiraatiota, saa nähdä tulisiko se käyttöön tähän kankaaseen. Mutta siitä taas lisää myöhemmin, sen aika ei ole ihan vielä.

Nyt sanon heipat täältä puodista, ja ehdin ehkä vielä imuroida ennen kuin on aika siirtyä kotiinpäin (torstaisin saa istua hetken koneella tehden ihan omiaan, siinä on minun pekkaspäiväni).

-Anjusha


Ei kommentteja: