Punatulkkuja odotellessa

Talven Ottobre-lehdessä oli kaava pyjamapaidalle. Kokeilin rakentaa Verttiselle siitä yöpaitaa, kun arvaisin, että pitkähihaisella pärjäisi peiton pois potkiva paremmin kuin perus-teepaidalla.

Joskus muinoin olen lunastanut Kestovaippakaupasta raitatrikoota palan, joka oli joko pakanloppu tai pieleen leikattu, tai väärän värinen (minulla oli taannoin sellainen kankaidenpelastamisprojekti, jota yritän nyt purkaa kun en enää ole siellä töissä :), ja antanut sen odottaa, että muuttaisin sen joskus yöpaidaksi. Nyt se pääsi viimein laatikosta alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja 116-senttisellä kaavalla tehden oli oikein hyvä, etten antanut sen odottaa enää sekuntiakaan. Se pala riitti juuri, eikä siitä jäänyt sitten enää edes säästämisen arvoista tilkkua, hurraa!

"Minä tahtoisin siihen jonkun linnun" -sanoi Verttinen, kun leikkasin kangasta. "Vaikka... vaikka punatulkun". Minä otin mallia Verttisen kerhossa viime talvena askartelemasta tulkusta. Punainen bambujoustis löytyi applikointiin helposti, mutta mustaa trikoota piti kyllä ihan metsästämällä metsästää. Ja tältä linnulta puuttuu vielä silmä. "Sen silmän pitää olla sitten valkoinen" -kuului tuomio. Sitä metsästän vielä, ja sitten saa lintu olla valmis.

Kaava on Ottobre Design - talvilehdestä 2011, raglanhihainen, resorit pääntiellä ja hihansuissa oleva pyjamapaita. Resorit ja trikoo on Kestovaippakaupasta, musta ja punainen kangas tilkkukopasta. Applikaatioon käytin kaksipuoleista tukikangasta, joka kyllä tekee elämästä aika paljon helpompaa. Helma paidassa on käännetty, mutta ainakin tässä kankaassa näyttäisi rullaavan aika herkästi. Ehkä sinnekin voisi seuraavalla kerralla laittaa resorin, sitä kun ei muuten paitaan kulu kuin pikkuinen palanen.

Paita on ollut nyt päällä kaksi päivää, ja yhden yön. Että se siitä yöpaidasta :) "Mutta, tämähän on sellainen yöpaita - ja päiväpaita" -puolusteli asiaa Verttinen. Hieman se minusta on kapoisan mallinen päiväpaidaksi, mutta mukavaa, että on niin mieluinen, että pysyy päällä päivälläkin.

Raitakangasta odottaa laatikossa vielä punaraidallinen pala, josta katsoin eilen, että pyjamahousut voisi saada tuolle paidalle kaveriksi. Täytyy selata lehti uudestaan läpi, josko sieltä löytyisi punaraitakankaallekin kaava!

-Anjusha

Lapsen kerhokassista

Verttis-himpulan kerhosyysloma loppui, ja laitoin sen reppua aamulla lähtökuntoon.
Sieltäpä löytyikin Muotoilua!
Olivat huovuttaneet kerhossa, ja kun minä kysyin, että mikäs se on, tuli vastaus "Höh, noh, lampaanvillaa". Niimpäs tietysti. Tyhmään kysymykseen tyhmä vastaus.

Minusta se sopi täydellisesti teepannun alle. Katsokaa vaikka:

Tältä huovutus näyttää ilman pannua:

Verttinen kuulemma vielä pohdiskelee lampaanvillansa käyttötarkoitusta. Minä ehdin siihen laittaa jo pannun kertaalleen, sellaiseen tarkoitukseen se sopii ainakin oikein mainiosti. Patalapuksi se on ehkä aavistuksen ohut. Seinäkoristeeksi näin joulunajan pikkuhiljaa hiipiessä lähemmäksi se kävisi myös. Tai pehmolelukoira Vipan köllöttelyaluseksi.

Jäämme siis vielä pohdiskelemaan saanko minä pitää siinä pannua toistamiseenkin.

-Anjusha, täältä haudutetun teen ja puolukkapiiraan keskeltä

syyshuiveja isolle kaverille

Verttisellä on ollut fleecestä tehty kolmiohuivi kaulahuivina syys- ja kevätkeleillä. "Mutta se on jo ihan vauvakokoinen, ei se mahdu enää" -totesi tenava. Uusi piti siis saada, ja samantien kun kerran aloitti, tein kaksi.

Ensimmäisestä tuli mangonvärinen. "Haluatko siihen vihreän auringon" -minä kysyin. Se kuulosti hyvälle idealle. Nurjalle puolelle laitoin vaaleansinisen trikoon, jotta huivi käy vielä kylmemmilläkin keleillä.

"No, mitäs toiseen laitetaan" -kysyin minä. "Siihen voisi tulla vaaleanpunainen auto". Autosta tuli marjapuuronpunainen, kuvan värit hämäävät vähän. "Ikkunat pitää olla tuosta sinisestä" -tuli ohje, kun etsiskelin fleecetilkkuja. Petroolinväriset ikkunat sai auto, ja luumunvärisen tien jolla kulkea. Nurjan puolen autokangas on velouria, siitä tulee vielä joskus housut, toivottavasti :)

Minulla oli pyhä ajatus saada aikaiseksi lapselle Baktus neulottua, mutta luulen, että kaksi kolmiohuivia riittänee yhden syksyn tarpeiksi ;)

Seuraavaksi lähdetäänkin pihalle testaushommiin.

-Anjusha

Siukulle tilauksia

Siskoarmas tilasi pikkuisia kankaisia siteitä muutaman, pienempiä kuin puodin versiot. Minä iltapuhteikseni leikkelin ja surautin yhteen neljä. Katselin mallia hieman Kestovaippakaupan PHS:stä ja mittailin vaaksani pituutta ja sovittelin pituuksia kankaalle ja sainkin jotain aikaan.

Itse tykkään enempi vähän pidemmän sorttisista siteistä. Tämänkokoisiakin minulla on, mutta käytän niitä harvakseltaan. Yllätys oli, että piti tehdä nimenomaan lyhkäisiä. Mutta näitä on hauska tehdä, ovat nopeita ja niihin saa melko pieniäkin kangaskappaleita käytettyä. Ja kevyinä pikkuhousunsuojina toimivat oikein mainosti.

Eniten minua kuitenkin kiinnosti nähdä, miltä puodin kangasmerkit näyttävät käytössä. Niistähän tuli oikein hauskoja, sitten lopulta!

Siteissä kankaana käytin puuvillatrikoota, sattumanvaraisia löytöjä kangaskasasta. Osittain kierrätettyjä, osittain ylijäämiä muista projekteista. Ei siis kosteussulkua. Imuksi laitoin yhden kerroksen ihhis-ihanaa hamppujoustofroteeta, kiinnitin siksakilla, ja surautin saumurilla koko komeuden umpeen. Neppareiksi laitoin Prym:in metallineppareita, jotka sitten loppuivatkin siihen, ja niitä piti tilata lisää... Malli näissä on lähellä KVK PHS:aa (sellainen kun löytyi omasta sidevarastosta ja siitä oli helppo katsella inspiraatiota), pituus kahta senttiä vaille meidän siskosten vaaksan.

Omaakin kokoelmaa voisi ehkä vähän päivittää, niin hauska näitä oli ompaista. Tai tehdä muutaman vaikka pukinkonttiin niille, joiden tiedän jo valmiiksi käyttävän näitä pestäviä versioita. Puotiin näitä ei tule. Jos siis joku kaipaa tuon mallista suojaa, marssikoon Essille ostoksille. Tämä malli on liian lähellä jo olemassaolevaa tullakseen minun puotiini hankittavaksi, vaikkei samanlainen ihan olekaan :)

-Anjusha

Neulatyyny lounaalta

Lähikauppaan oli muutama viikko sitten tullut uusi lehti lehtiosastolle. Minä tykkään lueskella ja selailla käsityöaiheisia lehtiä illalla petissä ennen nukkumista, niistä saa mukavasti uusia ajatuksia, eikä keskittymiskyvyn tarvitse olla romaanin luokkaa enää siihen aikaan yöstä. Tässä lehdessä oli 101 ideaa, ja monta ajatusta niistä nousikin yöllä ajateltaviksi.

Ajattelin testata lehdestä löytynyttä ideaa. Neulatyynynä minulla on ollut tähän asti neulottu muffinssi, joka oikeastaan on Verttisen keittiöleikkeihin tehty, ja ollut vaan ikulainassa. Lehdessä olevassa ajatuksessa rakennettiin neulatyyny niinkin hehkeästä materiaalista kuin tonnikalapurkista. Ja kun muutama päivä sitten söimme pastaa ja tomaattikastiketta herkku-tonnikalalla höystettynä, pesin ja puunasin purkin odottelemaan parempaa aikaa.

Ihan mukavanlainen neulatyyny. Ei ainakaan huku yhtä helposti kuin edeltäjänsä. Ja on taatusti oma, eikä lainassa oleva.

Neulatyynyyn piti päästä heti kokeilemaan tänään postissa tullutta uutuutta, nimittäin oman tuotemerkin kangasmerkkejä!

Tyynyn reunaa pitkin kulkemaan liimasin palasia Yliopiston Kirjaston poistokopasta löytyneestä 1900-luvun alkuisesta kirjasta. Kirja reppana olisi joutunut kaatopaikalle, ellei vanha ystäväiseni olisi sitä pelastanut ja tuonut minulle tuliaisiksi puotiin.

Kirja kertoo Europaeuksen retkistä, joilla ei kuulemma koskaan valitettu, vaikka oli kylmä ja nälkä niin että näköä haittasi ;)

Neulatyyny on koottu kirppiskankaasta (ihana joustofroteetoppi löytyi 50 sentillä viime kesänä. Koko oli itselle liian pieni, mutta kangas aivan hellyyttävää!), lampaanvillasta, säilykepurkista ja vanhasta kirjasta. Kun purkkia liottaa yön yli astianpesuainevedessä, sen saa putipuhtaaksi ja uusiokäyttöön, etiketit irtoavat itsestään ja tilalle voi laittaa jotain itselle sopivaa. Minä päällystin kirjaleikkeet vielä kontaktimuovilla, mutta lakkaamalla ne tulisivat esille vielä kauniimmin. Lampaanvillan tilalle kuulemma maailman paras materiaali olisi hiukset (sanoo pukuompelija). Neulat eivät tylsyisi, ja parturiretkestä saisi vielä tulisiksi askartelutarviketta ;)

Nyt on neuloilla ikioma koti, ihana kangas sai viimein käyttötarkoituksen, ja kirjalöytökin pääsi esille!

Nyt vispipuuron laittoon.

-Anjusha

Amazing technicolour dreamsocks

Verttisen synttärisjuhlan kunniaksi rakensin sille unisukat. Siis sellaiset, joita ei ole tarkoituskaan pitää päiväseltään kenkien sisällä eikä leikeissä, vaan aikaisintaan sitten, kun tullaan saunasta löllimään soffalle, ja siitä aamuun asti. Tenavainen on koko ikänsä osannut peiton pois potkimisen jalon taidon, ja erityisesti talvisaikaan pakkasella pienet varpaiset ovat usein aika viluissaan yöllä, ilman minkäänlaista suojaa.

Edelliset unisukat olivat jo jääneet pieniksi, ja umpireikäisiksi myös, joten oli korkea aika saada tälle viilenevälle syksylle omat, uudet, sopivat unisukat.

Verttinen sai itse valita, millä mallilla sukat neulotaan, ja hän toivoi erityisesti monia raitoja, ja punaista ja sinistä paljon, sillä ne ovat lempivärit. Unisukat on meilläpäin neulottu Adriafilin Classic Merino-langasta, jota voi hätätapauksessa pestä pesukoneessa ihan vaikka neljässäkympissä,  mutta jotka ovat ihan pelkkää merinovillaa ilman keinokuitua. Ihanan pehmeät ja kutittamattomat.

Värejä sukissa on kaikkiaan kymmenen, ja Mestari Synttärisankari näyttäisi olevan oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kantapäiden punaisuus näytti riittävän sopivaksi punaisuuden asteeksi, ja sinistäkin vilkkaa sopivasti muiden raitojen lomasta. Yksikään väri ei mennyt loppuun. Onkin käsittämätöntä, kuinka vähän lankaa loppujen lopuksi sukkiin saa kulumaan, erityisesti jos käytössä olevia nyssäköitä on kymmenkunta. 

Nyt kelpaa pakkasen tulla.

-Anjusha

Äkäisiä lintuja

Verttisellä oli keskiviikkona viisivuotissyntymäpäivät. Iso kaveri :)

Sen suuri toive oli saada äkälintukakku (lue: kakku, jossa on Angry Birds-pelin lintuja koristeena). Mutta kun meilläpäin Mummi, eli anoppilainen, on kakkumestari, ja mummi tekee maailman parasta mantsikkikaakkua, ei sitä ihan niinvain sovi mennä muuttamaan joksikin arvaamattomaksi.

Me siis sovimme Verttisen kanssa, että puuhaamme muffinsseja, joiden päällä kököttää äkälintuja. Valmiita koristeita ei ollut olemassa, ja marsipaania emme uskaltaneet käyttää mantelin allergisoivuuden vuoksi (syöjissä kun saattaisi hyvinkin olla manteliallergisia), joten tutkailimme Ullan Unelma -nettikauppaa, ja löysimme sieltä sokerimassa eri väreissä. Kun hankki punaista, keltaista ja valkoista massaa, sekä mustaa elintarvikeväripastaa, niistä sai jo monta vivahdetta ja sävyä.

Askartelimme kahtena iltana, ja tässä ensimmäisen illan tuloksia:

Emme olleet ikinä tehneet sokerimassasta mitään, mutta onneksi se muistutti muovailuvahaa, ja pienoisen lämmitysvaivauksen jälkeen massa oli oikein mukavaa käsitellä. Keltaisessa ja punaisessa massassa oli erikseen maininta, että suurissa määrissä käytettyinä massan väriaineiden on todettu aiheuttavan lapsissa ylivilkkautta ja keskittymishäiriöitä. Ja minä näin painajaisia synttäreistä, joissa tuntematon muffinssia syönyt lapsukainen tuli sohvalta pää edellä alas väriainehumalassa...

Muffinssit ja niiden täyte olivat vuoden takaisen ruotsalaisen ruokalehden resepteillä valmistettuja, ja niiden päälle me istutimme lintuset.

Varsinainen lintukoto :)

...En se minä ollut...

Tämä kaveri saattaisi hyötyä silmälaseista.

Muovailu oli senverran helppoa ja hauskaa, että itse mestari syntymäpäiväsankarikin muotoili monta lintua, eikä jättänyt kaikkea askartelua äidille.

Ja linnut herättivät hilpeyttä ja ihmetystä myös vieraissa, mikä oli tietysti kaikkein hauskinta koko juhlissa.

Linnut on siis muovailtu sokerimassasta, yhdistelemällä eri värejä keskenään. Kaikki on muuten tehty käsin, paitsi nokka ja töyhtö on leikattu saksilla teräväksi, ja silmien mustat kohdat on painettu sukkapuikolla joka on dipattu mustaan elintarvikepastaväriin.

Makoisiakin olivat. Maistoin yhden :)

-Anjusha

Sadetakit voimisteluvanteille

Kun minä aloitin tammikuussa puodissani, tulivat voimistelijoiden kilpavanteiden suojapussit Italiasta. Asiaa hieman tarkasteltuani tuli mieleeni pohtia, minkälainen luontoystävällisyyden kukkanen sekin on. Kaksi palaa kangasta, suoraa ommelta, ja kujaan pujotettu kuminauha. Italiasta. Pussit matkaavat niin (senkin tiedän lähettipalvelun seurantaohjelmasta), että niiden reitti kulkee maitse ja meritse, joskus ilmateitse myöskin. Suoran ompeleen (ja logon, joka on painettu halpaan enstex-kankaaseen) takia puoli Eurooppaa :(

Pohdin, voisiko asian tehdä paremmin. Lähempänä. Kätevämmin. Ja tässä on tulos:

Limenvihreä

Neonkeltainen

Manga

Petrooli

Poltettu oranssi

Sadetakit voimisteluvanteille :) Helppo hujauttaa olkapäälle kun polkaisee polkupyörällä treeneihin. Jättää vanteen kuivaksi sadekelillä, jotta treenit pääsevät alkamaan ajallaan. Estää kallista kimalluskoristeluteippiä vahingoittumasta.

Löysin naapurimaasta Ruotsista kangasvalmistajan, joka tekee ulkoilukankaita pohjoismaiden vaativiin olosuhteisiin. Kankaat ovat ihanan helppoja käsitellä, ohuita, pieneen tilaan meneviä, konepestäviä ja veden-, ja pakkasenkestäviä. Kankaat saa puotiin päivän varoitusajalla aikaisemman viikon valmiiden pussien odottelun sijaan. Ja valmiita pusseja saa, kun hieman valitsee kuinka käyttää aikansa.

Nyt puodista saa vanteiden suojapusseja taas. Painetun italialaislogon sijasta niihin ommellaan puodin oma Pink*Pixie-logo, kangas kulkee laivalla pienen pyräyksen ja bussilla (joka jokatapauksessa ajaa reittinsä, on sillä kyydissä joku tai ei) toisen, ylimääräisiä kuljetuskustannuksia ei tule yksityisten firmojen pakettiautomatkoista, pussit työllistävät (huoh, minutpa tietenkin...) kotimaassa, ja materiaalit ovat taatusti meidän pakkaskelit kestäviä. Pussin pakkaukseen käytän puotiin alati virtaavia ruskeita suojapapereita, jollaisia tulee jokaisen vaatekappaleen välissä (ne pitävät vaatteet suorina kuljetuksen ja varastoinnin ajan). Niitäkään ei laiteta paperinkeräykseen vaan hyötykäyttöön.

Tässä vielä valmis puketti:

Toivoisin, että muissakin asioissa tuo puodin valikoima voisi kulkea jotenkin järjellisissä rajoissa. Sellaiset valinnat täytyy tehdä yksi tuote kerrallaan. Tästä valinnasta voi olla kerralla varma ja tyytyväinen, seistä sanojensa takana.

Ja ehkä parasta koko projektissa on se, että yhtään tilkkuakaan ei kankaasta jää jäljelle ompelun jälkeen. Kangasta tulee kotiin, se ommellaan ja valmistellaan, ja sitten sitä ei enää ole. Maagillista :)

Sadekelejä!

Anjusha

Viikonlopun satoa

Olen ollut viikonloppuna viimeistelemässä kauan suunnitteilla ollutta projektia. Puotiin on ollut ajatuksissa saada kestävän kulutuksen mukaisia kuukautissuojia. Luneten kuukuppeja sieltä jo löytyykin, mutta niiden kaveriksi monet ovat kyselleet kankaisia kestositeitä, joko käytettäväksi kupin kanssa varmistuksena, tai kupin sijaisena. Omalla saumurilla tekemällä viimeistelyjälki ei ole vielä tähän asti ollut ihan siitä kauneimmasta päästä, joten ajattelin treenata viikonlopun verran, jotta taito hioutuisi.

Siksaksis-Henni piti Kansalaisopistolla Kestovaippojen ompelukurssia, ja kun kaikki muut puuhasivat kuorivaippoja ja näpsyvaippoja ja lisäimuja, minä tehtailin 24 kestosidettä. NYT minäkin osaan.

Tässä itselle tulleita pikkuhousunhuojia, joissa ei ole kosteussulkua mukana. Kaksi vasemmanpuoleista olivat jo leikattuina kotona vanhoista tilkuista, hurautin ne yhteen jotta keskeneräisten pino pienenisi hieman. Oikeanpuoleiset ovat taas Merjan kanssa tehdystä tilkkukopan vaihdosta, ja taidan lahjoittaa näistä toisen kankaan alkuperäiselle omistajalle, NIIN hienot niistä tuli.

Nämä taas ovat kosteussulullisia, siis vedenkestäviä, pomminvarmoja toisinsanoen. Ne tulevat vanhalle ystävälle, jolle oli sovitusta tilauksesta vielä neljä sidettä tekemättä. Alkuperäinen pyyntö oli saada värikästä, ja tässähän sitä on :) Myös ihoa vasten tulevissa materiaaleissa on trikoota, flanellia ja coolmaxia, jotta pääsee kokeilemaan, mikä tuntuu itsestä mukavimmalta.

Tässä on sitten puotia varten ensimmäinen erä. Pyhänä ajatuksena on, että kosteussulullisissa siteissä löytyisi erilaisia ihoa vasten tulevia materiaaleja, joista tässä vasemmalla on koirakuvioinen flanelli, ja keskellä musta pöllötrikoo. Tulossa on vielä mikrofleece- ja coolmax-pintaiset siteet, mutta vielä niihin ei ollut mahdollisuutta keskittyä. Molemmissa kosteussulkuna laminoitu trikoo, koiraversiossa vaaleansinipallollinen ja pöllössä musta. Oikeanpuoleiset pilvisiteet ovat PHS (lue: pikkuhousunsuoja)-mallia, joissa materiaali on trikoota molemmilla puolilla, eikä kosteussulkua ole. Imuna kaikissa muissa on luomuinen bambufleece, paitsi flanellipintaisissa flanelli myös sisällä.

Täytyy myöntää, että tein minä yhden vaipankin. Mutta vain siksi, että sekin oli siellä valmiiksi leikattujen keskeneräisten asioiden pinossa. Siivosin siis senkin valmiiksi. Tämä on n. 4-7-kiloiselle, Jalie-kaavalla tehty rimpsujalkainen sisävaippa. Ei harmainta aavistustakaan, kelle tämä menisi, mutta valmis se on, ja pois keskeneräisten alati paisuvasta pinosta. Jos joku kaipaa, näitä on tämä ja samanlainen limenvihreäpalloinen kaveriksi (siis kun tämä kangas on nimeltään Taateli, on se kaverivaippa kankaasta nimeltä Oliivi, joka näyttää samalta, mutta on vaan eri värinen). Ja onhan toki joulukin tulossa...

Tällaisia tänä viikonloppuna.

Puodin siteet matkaavat päämääräänsä huomenna, jos joku kokee suurta tarvetta kestositeille heti, niitä saa tulla hipeltämään :)

Anjusha