Minä taas, uutisen kuultuani, pörhälsin lankaröykkiölleni, ja puuhasin piskuiset villasukat, ihan vain innostuksissani. Tänään ne matkaavat perille, siskoarmaan vieminä.
Tuo lanka se on ihmeellinen. Siitä on tullut minulle villasukat, Verttiselle pipo, ja nyt nämä, eikä loppua näy. Siis yhdestä kerästä. Entisvanhaan Nalle-kerät taisivat tosin olla isompia kuin nämä nykyiset. Tämä on niitä... ei vaan se ihan ensimmäinen liukuvärjätty syksy-Nalle muinaisilta vuosilta. Sukkien malli on ihan omasta päästä eikä ohjetta siis sen kummemmin ole.
Ainakin kahdet muutkin sukat (sellaiset isompien ihmisten kokoiset) ovat tuolla tulollansa, mutta villasukkia pitääkin olla aina kesken jokuset. Joskohan marraskuun loppuun saisi edes toiset niistä valmiiksi, niin olisi Amalian haasteeseen (kurkkaa sivupalkista) laittaa toisetkin sukat...
-Anjusha
3 kommenttia:
Voi niin söpöt ja kauniin väriset!
Ihanat sukat pikkuiselle, ja onnea siskollesi ja toki myös tädille :) Ja kiitos osallistumisestasi haasteeseen!
Aikas söpöiset niistä tuli minunkin mielestäni. Tosin sen verran pitää kertoa ja korjata, että sisko vei sukat yhteiselle serkullemme, ja serkku-kummityttöni on siis tämän pikkuisen sukansaajan äiti. Ettei nyt kulje huhu että sisko on saanut vauvan, kun se olisi vallan ennenkuulumatonta ja oikein muhevan juorun aihe kerrassaan ;)
Lähetä kommentti