Paitatehtaan harjoituksia

Viime aikoina on Verttisen vaatelaatikossa käynyt niin, että pitkähihaiset paidat ovat jotenkin kummasti muuttuneet kapeahihaisiksi, ja teepaidat taas vastaavasti leventyneet tolkuttomasti. On haastava yhdistelmä laittaa pitkää paitaa teepaidan päälle, kun alempi paita jää kurttuun ikävästi. Totta puhuakseni, minäkään en jaksaisi sellaista kurttukasaa päälläni, enkä myöskään jaksa kuunnella toisen vinkua asiasta, kun sille voi kerran tehdä jotain.

Hihattomat paidat ovat näyttäneet ratkaisevan ongelman. Hihojen puuttuminen estää kurtistelun, ja mallit ovat yleensä sen verran virtaviivaisia, että sujahtavat pitkän paidan alle mukavan huomaamattomasti lämmittämään.

Uudessa Ottobre Designissa oli kaava hihattomalle aluspaidalle. Ajattelin kokeilla, kuinka sellaisen rakentaminen sujuu. Jos kaiken-pahan-alku-ja-juuri-Henkkamaukalta saa luomulaatuisen hihattoman aluspaidan vajaalla neljällä eurolla, tuntuu ihan turhalta ähertää sellaisen parissa tuntitolkulla. 

Mutta toisaalta, Henkkamaukkaa en haluaisi kannattaa muissa kuin sukka-asioissa. En haluaisi, että hihaton paita maksaisi kaupassa vajaan neljä euroa. Eihän sillä hinnalla hyvänen aika saa edes kangasta. Saati maksa palkkaa kelleen. Joten ihan vaan opettaakseni itseäni tavoille, ja arvostamaan käsityötä, opettelin surauttelemaan hihattoman ihan itse, vaikka siihen sitten meneekin pitkä aika. 

Talokangas on luomuisaa (kuten se Henkkamaukankin perusvalkoinen) ja muinoin Ikasyriltä muistaakseni löytynyttä. Siitä on jo tehty yhdet unihousut ja ranteenlämmittimet, mutta vielä jäi hihattoman paidan verran. Resori (joka tähän tarkoitukseen on sitten vihonviimeisen paksua, enkä aio sitä enää paitoihin käyttää tässä muodossa) on Kestovaippakaupasta, ja ylijäämää Kettukalsareita varten hankitusta palasta. Ajattelin, ettei harjoituskappaletta varten kannata tärvätä sellaista palaa, jolla olisi kovasti merkitystä ja joka harmittaisi, jos kaikki menisikin pieleen. 

Mutta eihän se mennyt pieleen. Siitä tuli ihan kelpo. Mitä nyt seuraavaan arvelisin leikkaavani teepaitatrikoosta tuota kanttinauhaa, niin reunoista ei tulisi niin paksut.

Lapsikin hyväksyi paidan, ja se oli jo eilen ensi kertaa päällä. Ilman minkäänlaista vinkunaa, hurraa!

Näitä on nyt jokunen leikattuina valmiiksi, senkuns surauttelisi kasaan vaan. Erityisesti, jos tähän tekemiseen muotoutuisi jonkinlainen rutiini, tapa tehdä.

Sen tein kyllä jos ennen ensimmäistä versiota, että pidensin kaavan alareunaa 122-senttisestä 134-senttiseksi, ja se oli ihan viisasta. Aika hintsuinen malli pituutensa puolesta on tämä. Erityisesti, jos paidan olisi tarkoitus pysyä housujen alla.

Jee, nyt osaan tehdä aluspaitojakin.

Anjusha