maanantai 19. syyskuuta 2011

Hiiru hiirulainen

Tilkkukopasta eroonpääsemisprojekti sai eilen erilaisen käänteen.

Pöllöjä lukuunottamatta en ole eläissäni opetellut pehmoeläinten tekemistä sen kummemmin, mutta jostain löytyi käsiin eilen Ottobre-blogista vuosia sitten printattu hiiren ohje. Silppusin kaavoja, asettelin niitä pikkutilkkusille, ja sain kuin sainkin hassun hiirulaisen rakennettua. Pienenpientä näperrystä, minitikkipistoja, sukkapuikolla täytteen ohueen häntään sullomista, ja viimein olohuoneen sohvannurkassa istui melkoisen kirahvipilkkuinen hiiru.


Sillä on hervottomankokoiset korvat, hieman liian kapoisat housut, ohut mutta tukevan pönäkkä häntä, ja silmät - no, Verttisen mielestä nuo ruskeat pilkut ajavat silmien asemaa (mikä tekee hiirestä ainakin nelikymmensilmäisen), mutta pehmeä se on, ja ihan itse omin-pienin-kätösin rakennettu.


Lisäksi sillä on lämmin ja pehmeä sydän.


Sen pienessä pipossa on korville omat koloset, ja rypytetty tupsupää (ja pöksyissä kolo hännälle!).

Se makoilee sohvalla kädet apposen avoimena odottaen halauksia ja rutistuksia.

Tilkkukopasta nämä materiaalit ovat. Hiekanvärinen velour on Verttisen housuista ylijäänyttä tilkkua, pilkkukangas ja autokangas taas Merjan tilkkuvaihtareita. Autokangasta jäi vielä aavistuksenomainen pala, muut sain loppuun kokonaan. Hiirulainen on täytetty pöllöjen tapaan lampaanvillalla.

Kummallinen päähänpisto, mutta erinomaisen rentouttava sellainen. On mukava keskittyä työhommista poiketen johonkin ihan erilaiseen, mitä ei odottanut alkuunkaan. Eikä meillä ole yhtään hiirtä, tai sis ollut. Ihan tarpeeseen se siis kai syntyi!

Anjusha



2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Nyt sen näin ja hieno on. :) Herra Hiirulainen.

Tanssiinan Anne kirjoitti...

Kirahvilta näyttää. Kirahvi-hiiri :)