Alkuviikosta kävimme Verttisen kanssa Eurokankaassa metsästämässä applikaatiota varten silitettävää liimaharsoa, ja tähän projektiin pääsi kokeilemaan senkin käyttöä. Silmät ja massu on kiinnitetty ensin liimaharsolla, ja sitten käsin ommeltu päälle. Uusi kokemus oli tämä ihan, mutta oikein helppo ja vaivaton, sikäli kun silitysraudan metsästäminen kaapin syövereistä nyt on helppoa ja vaivatonta.
Ajattelin yllättä pöllöllä naapurintytöt, joiden vanha verhokangas on tuo pöllön iho. Tyttöisää väkeä kun ovat, pinnejä löytyy takuulla, ja voisin kuvitella, että vanhat verhot olisi hauska vielä löytää jostain uudesta paikasta. Äitinsä toi verhokankaan puodin kassiprojektia varten, ja kaksi isoa kassia niistä tulikin. Lisäksi jäi pala, jota ei tosiaan enää kassiksi saanut millään ilveellä. Pöllöksi se sensijaan riitti oikein muikeasti.
Ongelma pöllön kanssa saattaa tulla Verttisestä. Se on nimittäin pitkin iltaa lennättänyt pöllöä saunaan ja takaisin, kierittänyt sitä rullalle, heittänyt sillä puupalikoita äkälintutyyliin (ja kertonut kuinka KAIKKI possut kaatuivat samalla), ja rutistellut sen pehmoista lampaanvillasisusta unilelumaisesti ryttyyn. Voi olla, että uudesta kaverista luopuminen ei olekaan ihan niin helppoa. Mutta tehdään Verttiselle oma pöllötin, tosin eri materiaaleista. Nämä kun ovat nyt tässä.
Pöllössä ihokangas on naapurin vanhaa verhoa, massu ja silmät mummoni vanhaa Marimekon taskuesiliinaa, siivet ja jalat kärkitossunnauhoja sekä ompelulaatikon pikkuaarteita, silmän pupillit ovat KAM-nepit, ja sisuskaluina asustaa lajitelma huovutusvillaa. Käsinommellut pistot tein ihan ristipistolangalla ja perusneulalla.
Verttisen kanssa teimme yhteistyötä siinä, että Verttinen valitsi massuraitojen värit, ompeluslankojen värit, sekä silmän asennot (kieroonkatsominen on nykyään ihan huippuhauskaa). Yhdessä myös täytettiin koko pöllö lampaanvillalla.
Aikas hellyyttävä kikotin tämä, harkitsen jo, pitäisikö puodin balleriinapinneille tehdä oma pöllö. Siinä pinnit olisivat kyllä pienväelle ominaiseen tapaan esillä. Ja onhan tuota pinnilajitelmaa omaakin tukkaa varten olemassa... Ehkä näistä muodostuu vielä kokonainen suku pöllöttimiä. Viedään nyt ensin kuitenkin tämä pöllö kiitokseksi lahjoituskankaista naapuriin.
-Anjusha
Muokkaus ja lisäys:
Aamuseltaan tuli puuhattua pöllö myös Verttisen tarpeisiin. Sillä piti olla mustat silmät, ja mustat silmäripset (koska niinhän kaikilla on), eikä oikein saanut olla pinnipöllö ("kun minä en oikein ole pinni-ihmisiä"). Ja punainen sen piti olla myös. Niin että tällainen siitä tuli, sen nimi on Muffinssi, eikä se ole missään tapauksessa pinnipöllö.
3 kommenttia:
Ihan mahtava pöllötin :) Hieno idea nuo erilaiset nauhat!
Vau miten värikkäitä pöllöjä! Ja ihana tuo Vertin kommentti omasta suhteestaan pinneihin. :D Aika ihana oli muuten myös se kommentti, kun olivat Eskon kanssa vähän aikaa sitten kahvittelemassa ja Vertti tuumasi mulle, että "Matti ei ole ollenkaan sinun isä". Niin, ei sitten ollenkaan. :)
@Kati: Hih, onneksi ei ole Matti sinun isä, ollenkaan. Hankalampi olisi vaikka tuo naimisiinmeno järjestää, jos niin olisi :)
Pöllöihastus on myös täällä suuri. Luulen, että tarvitsee tehdä tuonne Tanssiinaan vielä yksi pöllö, ihan minulle. Naapurintytöt tykkäsivät pinnipöllöstään, jolle annettiin heti luontevasti nimeksi Pinni. Vertti nukkui naapurin Pinnin kanssa viime yön, ja voisin kuvitella, että Muffinssi, tuo punainen pöllö, saattaa hyvinkin löytyä yhdestä pienestä kainalosta tänä työnä.
Ja ihanan helppo projekti tuo on myös, siihen saa lisäksi käytettyä ihan pienimmätkin palaset nauhoja ja nappeja ja kankaita. Suosittelen!
Lähetä kommentti