Tekeminen se ei lakkaa.

Joskus on päiväkausia, ettei saa mitään valmista aikaiseksi. Kädet on täynnänsä projektia toisensa perään, mutta joko eteneminen on hidasta, tai kärsivällisyys on lopussa, tai on niin hinku saada kaikista projekteista valmiita ettei saakaan mistään.

Töihin on ollut saatava valmista. Viisi vaippaa on valmiina, suurinpiirtein tämännäköisiä niistä tulee:

Nämä viisi valmista kuuluvat  Kestovaippakaupalle. Raitakuosi taitaa olla viikon teema, sillä joka pöksyssä on ollut raitoja; tässä turkooseja, muissa vihreitä ja oranssi-ruskeita. Samalla on tullut valmiiksi testierä pesulappuja, joista kyllä tulee aika herkullisen värikkäitä, erityisesti nuista raitakankaista :)

Omaan puotiin askartelin eilen illalla jotain, joka on loistanut poissaolollaan viimeiset kaksikymmentä vuotta. Ajatus askarruksesta syntyi jo kauan ennen Tanssiinan hankkimisen päätöstä, ja nyt se on viimein saanut jonkinlaisen näkyvän muodon:

Pieni on projekti, mutta veikkaisin, että jokseenkin tarpeellinen. 

Nimittäin käärin kokoon balettitossujen kuminauhojen ompelua varten neulan ja valmiiksi leikatut langat pieneen pakettiin.

Usein käy niin, että kun balettitossuja tullaan puodista ostamaan, on hankkija juuri matkalla balettitunnille. Siis että aikaa on noin vartin verran, tai korkeintaan puoli tuntia, ennen kuin tossut pitäisi olla jo käytössä. 

Baletin pehmeissä tossuissa on mukava käsityöllinen yksityiskohta: pitkälti jokaisen parin jokainen tossu on itse ommeltava käsityönä omaan jalkaan soveltuvaksi. Jalan päälle tulee kuminauhat, jotka ovat takareunoistaan kiinni tossussa, mutta etureunat, siis yhteensä neljä kuminauhanpäätä, ommellaan sopivalle kireydelle tossuun, jotta tossu istuu hyvin jalkaan.

Ja jos tossut hakee juuri ennen tunnillemenoa, jäävän kuminauhat ensimmäiseksi tunniksi auki, eikä tossu istu hyvin (ja sitäpaitsi irtonaisiin kuminauhoihin kompastuu viimeistään viiden minuutin kohdalla).

Niimpä puodista saa nyt hankkia matkaansa valmiin paketin, joka sisältää kaikki tossunnauhoittamisen välineet, jopa valmiiksi sopivan pituisiksi pätkityt langat (jottei tarvitse omistaa saksia).

Pilkoin saunankiukaan sytytystä varten säästetyn pahvilaatikonkannen pieniksi paloiksi, teippasin siihen (kirppikseltä ostetulla) teipillä neulan kiinni, pätkin vaaleanpunaisen ompelulangan neljään sopivanpituiseen pätkään, kietaisin langat neulapahvin ympärille, ja päällystin koko komeuden keväällä Yliopiston kirjaston poistomyynnistä ostamani vanhan kirjan sivuilla, ja kietaisin ympärille jämänyssäkästä sukkalankaa solmuun.

Vasta puolivälissä projektia huomasin, että silputtava kirja on painettu vuonna 1916, eli se on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Kirja maksoi 50 senttiä, ja ostin sen juurikin askartelumateriaaliksi hienosti kellastuneiden sivujen takia. Mutta kun huomasin painovuoden, teki melkein pahaa silputa niin vanhaa tekstiä! Aika hieno kokoelma nuista silti syntyi, ihan ovat jopa esteettisiksi muodostuneita, ainakin omaan silmään. Kaikki pakkausmateriaali on uudelleenkäytettyä ja poltettavaa/kierrätettävää, eli ylimääräistä jätettä on yritetty väistää mahdollisuuksien mukaan.

Toivoa sopii, että nuista on hyötyä kiireisille tossunhankkijoille. Meillä kotosalla eilinen projekti sai aikaan ensimmäiset jouluvalmistelut: Verttisen mielestä paketit näyttivät ihan joulukalenterilta, ja äireen askarrellessa otti poikanenkin leikkikeittiöstään kipon, täytti sen puupalikoilla, ja kertoi tehneensä minulle joulukalenterin. Jokaiselle päivälle on oma palikkansa. Nyt sopii siis joulunkin tulla :)

Omalla puuhastelurintamalla kaikki onkin sitten kesken. Novitan Veltto-eläimeltä puuttuvat vielä etujalat, Baktus-huivi on viittä vaille valmis (tosin sopivaa käyttökeliä saa varmaan vielä odotella hetken), ja toissapäivänä löytynyt isoäidinneliökätkö muuttaa muutaman neliön päivävauhtia muotoaan pikkuiseksi kassiksi. Mutta josko ne tässä etenisivät, hitaasti mutta varmanoloisesti...

Nämä hitaasti pimenevät illat vain saavat minut haluamaan aloittaa kaikenlaista uutta :)

-Anjusha