Lankarintamalla on vastaani astellut Noro Aya, josta olen rakentamassa elämäni ensimmäistä Baktus-huivia. Materiaalinakin jo aika ihastuttava (puuvillaa, silkkiä ja villaa), käsinvärjätty ja -kehrätty kerä taitaa tarvita kaverikseen toisen samanlaisen (hih!), jotta huivin saa valmiiksi.
Värisyöppönä ihmisenä näin yllätyksellisen langan löytäminen on aika herkullinen tapaus. Värit ovat ihastuttavan syviä ja raikkaita, vaihtuvat kauniisti huomaamatta ja vaivihkaa, neuloessa melkein salaa.
Liian ennalta-arvattavat liukuvärikerät ovat alkaneet väsyttää minua viime aikoina. Ehkä se kertoo siitä, että niistä on neulonut tarpeeksi, ja että nyt kärsivällisyys riittäisi vaikkapa ihan kunnon kirjoneuleen tekemiseen ja oman väripaletin suunniteluun. Ehkäpä.
Aya-kerän valitseminen on omanlaisensa projekti sekin. Jokainen kerä alkaa vähän eri värin kohdalta, ja kun värejä yhdessä kerässä on kymmenkunta, on jokainen kerä omannäköisensä, ja todennäkösesti hyvin erinäköinen kuin viereinen samansävyinen kerä.
Kävelimme tänään TitiTyyn ohi, mutta vielä ei toista kerää voinut sieltä hakea, sillä kuten omakin puotini, on TitiTyykin maanantait kiinni. Ehkä huomenissa töihinmenomatkalla... Minun tarkoitukseni olisi metsästää mieluusti sellainen kerä, joka alkaisi suhteellisen ruskealla sävyllä, jotta huivin keskelle keränvaihtokohtaan ei tulisi kovin jyrkkää värinvaihdosta yhtäkkiä, muut värit kun vaihtuvat kerien sisällä niin kauniin vaivihkaisesti.
Mutta katsokaa näitä värejä:
Voi herkullisuutta.
Baktus-huivi on minulle uusi tuttavuus. Norjalaisen alkuperäisohjeen perusteella ehkä maailman yksinkertaisin ja helpoin toteuttaa (ja helppo myös löytää ihan Googlettamalla, josta syystä kukin saa ihan itse etsiä ohjeen käsiinsä tarvittaessa). Hauska yksityiskohta yksinkertaisessa ajatuksessa on se, että käytössä oleva lanka on tarkoitus käyttää mahdollisimman tarkkaan loppuun asti. Jämäkerien ikuisena säilyttäjänä ajatus on kutkuttava. Viimeiseen piirtoon käytettävä lanka kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Nähtäväksi jää, montako senttiä lankaa jää jäljelle kahdesta kerästä, ja kuinka tasaiseksi lisäykset ja kavennukset saa jaettua kerien kesken. Jos puoliväliin huivia tekee lisäyksiä yhdestä ainoasta kerästä, olisi loogista, että tasasivuinen kolmiosta tulisi käyttämällä kavennuksiin toinen kerä samaa lankaa. Samaa ihanaa hulvattomasti värjättyä lankaa :) Mutta sen teorian pitävyyden näemme tässä seuraavan muutaman päivän aikana.
Luulisi syksystä tulevan tällä ohjeella värikylläinen.
Tässä vielä vajaa puolikas valmista pehmoista ja värikästä ja ihanaista huivia:
Riehakkaan värisiä iltatunnelmia,
toivottaa
Anjusha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti