Ja tällainenhan siitä tulee, kun minulle laittaa pyöröpuikot ja langanlopun käteen:
Piskuiset vastasyntyneen hahtuvahousut. Kiristysnaru vielä puuttuu :)
Tiedän ainakin kaksi elokuuvauvaa, jotka odottelevat kavereiden masuissa syntymäpäiväänsä, ja aamuseltaan yläkerrasta alakertaan päin tullessani huomasin portaiden yläpäässä alati asustavat hahtuvalangat. Nappasin pienimmän kerän alakertaan ja ajattelin kerrankin olla ajoissa. Loin silmukat aamupalan lomassa, ja edellisillan Euroviisukarsintaa aamuteen kera katsellessa housut tulivat jo puoliväliin asti valmiiksi. Iltasella, sadetta odotellessa ja katsellessa Verttisen Gran Turismo -pelilupauksen toteutumista, tulivat housut valmiiksi asti. Ihanan leppoisasti, ilman kiirettä valmistumisesta. Ja se pienin kerä meni juuri ja juuri loppuun, mikä taas tarkoittaa yhtä pistettä langankäyttöprojektille. Lahkeet, kuten kuvasta saattaa päätellä, ovat eri kerästä, mutta se ei haittaa. Siitäkin saisi vielä yhdet pikkuiset housut aikaan, niissä värit vaan menevät hieman erilailla.
Malli pöksyille on yksinkertainen ja oma - fuusio monesta aikanaan testatusta muiden mallista. Näissä ihanaa on se, ettei mikään sauma missään kohtaa kinnaa eikä purista. Pöksyt ovat leppeän mukavat jalassa vaikka vauva kasvaakin ja housut alkavat jäädä pieniksi.
Vasta jälkikäteen huomasin, että jätin haarakohtaan tekemättä muutaman ylimääräisen kerroksen tilaa tuomaan. Höh. Toivottavasti mahtuvat silti.
Nyt on jo paljon mukavampi olla.
Ulkona sataa eikä hautuva matalapaine enää tunnu päässä. Tänään on jo syöty kuin ihmiset konsanaan, ja nukkumaankin pääsee ihan kohta. Yksi kerä lankaa on loppu. Elämä ehkä sitten kuitenkin voittaa.
-Anjusha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti