Verttisen neulepaita, joka on aloitettu yli vuosi sitten, silloin kyllä reilun kokoisena, ja pienellä aavistuksella, josko se sittenkin ehtii käydä liian pieneksi kun sen saa valmiiksi. Sellaista huolta on nyt paidan valmistuttua turha kantaa, nimittäin, jos hihat olisivat viisi senttiä pidemmät, paita menisi minulle. Että kasvunvaraa on!
...Josta syystä sovituskuviakaan ei nyt juuri ole tähän hätään :) Mutta paita on ihanan pehmoinen, ja luulen, että vilpakkaana kesäiltana hupparin päällä tuo jättiläispaita voi olla juurikin hyvänlainen lämmike. Suuren kokonsa vuoksi sen sisään mahtuu vaikka mitä, kunnes paidan sisällys kasvaa tarpeeksi täyttääkseen koko paidan.
"Sinne vois kyllä panna vaikka Ihan Törkeesti leluja, tuolta pääkolosta" -sanoi Verttinen. Siis että tilaa on.
Ja kun tuo on valmis ja pois käsistä ja ajatuksista, ei enää tuo etukappaleen violetti värinvaihtokaan näytä ihan niin dramaattiselta.
Nyt voi siis huokaista helpotuksesta, ja keskittyä taas välillä johonkin pieneen ja vähän tilaa vievään. Paitaa en ryhdy ainakaan ihan välittömästi tekemään uutta. Katsellaan sitten myöhemmin sellaisia.
-Anjusha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti