Joulupäivän herkku

Nyt kun olisi se aika vuodesta, kun esitellään kaikki joululahjaksi antamansa vermeet, minäpäs esittelenkin joulupäivän luomukseni.

Mutta ihan ensiksi täytyy pohjustaa, että taidan olla löytänyt maailman ihanimman lehden. Mollie Makes löytyi muutamaa päivää ennen aattoa matkakeskuksen R-kiskalta, ja nyt olen ladannut yhden numeron sitä puhelimeenkin, hurahduksissani :)
Kesäisestä, puhelimesta löytyvästä numerosta ihastuin eniten lompakkoon, kankaiseen ihanuuteen, johon voi käyttää kaikkia pikkuisia palasia vintagekankaita ja nappeja, nauhoja ynnä muuta nipellystä.

Lompakko oli mahdottoman helppo tehdä (ja ohjeet erinomaisen tarkat), itseasiassa niin helppo, että tyhmyyksissäni hieman kiristin pintakangasta ommellessani, kun "se varmaan sitten istuu paremmin eikä löpsötä". Olisi voinut tietysti totella ohjetta ja ommella kankaat kiinni toisiinsa reunat tismalleen vastakkain neulattuina. Silloin ei pinnan pitsi olisi ollenkaan mennyt vinoon. Sen siitä saa kun ajattelee liikaa.

Sisällä lompuukissa on kaksi pitkää taskupussia, jotka on ommeltu keskeltä poikki. Näin saapi tilaa juurikin muutaman bonuskortin verran per tasku, neljän taskun paketin siis.

Jos tätä hieman kehittelisi, voisi saada lompakon, joka on oikeasti kätevä. Tämän lisäksi pitää nyt olla toinen pussukka niille kaikille muille korteille, joita tarvitaan silloin tällöin (sillä tänne mahtuu vain tärkeimmät), ja lisäksi pussukka harvinaistuville kolikkoherkuille. Mutta se ei niin ole haitaksi, kun asia on näin herttaisen näköinen :) 

Pussukan lisäksi olen tehnyt vähän tilastoa siitä, kuinka monta keskeneräistä neulomusta tuolla korissa vielä on, moniko niistä valmistui jouluksi, ja kuinka monta lankakerää olen saanut loppuun sitten sen taannoisen inventaarion. Ylpeänä voin ilmoittaa, että pelkästään tämän päivän aikana olen saanut valmiiksi (no, huovuttamista vaille valmiiksi) erään muutaman vuoden kopassa lojuneen raitaneulekassin, jonka mukana loppui kokonaista VIISI kerää huovutuslankaa. Joululahjoihinkin sain loppumaan viisi kerää lankaa, ja jos inventaario on kymmentä kerää pienempi, saa kohta ehkä jo aloittaa jonkin ihan uuden projektin, hurraa!

-Anjusha, joka on aika innoissaan ajatuksesta, että on MONTA päivää aikaa tehdä jotain käsillään.

Joulukalenteripaljastus

Nyt voi jo paljastaa joulukalenterin, sillä on päivänselvää, että kalenterin saaja tietää jo tähän mennessä kalenterinsa teeman.

Minä ja ainokainen Outi-siukku rakennettiin isällemme joulukalenteri. Isä on sellaista sorttia, joka jännittää pukkia yhä niin, ettei saa aattoaamuna nukuttua viittä pidemmälle, ja istuukin sitten kahvikuppinsa kanssa kilistelemässä enkelikelloa kunnes toiset heräävät.

Lisäksi isä on kovasti hajusteallerginen, ja kantaa mukanaan aina pastilliaskia, josta voi napata Sisun tai Myntohin kun vastaan tulee turhan hajustettu yksilö. 

Outin kanssa pähkäsimme, jotta eläkkeellä olevalle isälle voisi järjestää joulukuuksi kalenterin, jossa on sekä tekemistä (=etsimistä) että uutuutta (=uusia erikoisia askeja testikäyttöön vanhan repertuaarin virkistämiseksi).

Ostimme siis 24 erilaista pastilliaskia, paketoimme ne vanhaan kirjaan (vuonna 1915 painettuun Muskettisoturikirjaan), ja piilotimme ne ympäri isän ja äidin asuntoa. Ykkösluukun paikan paljastimme jo isänpäivänä, mutta paketti sinne ilmestyi vasta viime hetkellä, jottei tule liian suurta kiusausta avata luukkua liian aikaisin. Ja ykkösluukun taakse liimasimme kakkosluukun paikan paljastavan vihjeen. Etukäteen ei siis voi etsiä kaikkia, ellei aloita alusta asti ja käytä koko iltaa metsästämiseen.

Hupaisinta projektissa olivat vanhat sivut, joista löytyi toinen toistaan ihanampia sanontoja. Kuka sanoo enää nykyään että "PYH!"? 

Tiedän kaverin nimeltä d'Artagnan, enkä ole sen kuullut ainakaan koskaan sanovan noin! Se onkin ihanasta perheestä. Sillä on muunmuassa vielä vaippaikäinen Shakespeare-niminen pikkuveli, joka on juuri oppinut kävelemään. Jäämme innolla odottamaan Shakespearen sanallisia taitoja, kunhan se nyt ensin sanoisi sen ensimmäisensäkään!

Mutta isä ei ole kalenteristaan muuta sanonut, kuin että sen piti jo ensimmäisenä iltana kerätä parvekkeelle piilotetut paketit, pelätessään niiden menevän ihan pilaalle. Metsästikö se kaikki paketit esille ensimmäisenä iltana, sitä ei tarina kerro. Ja onko se malttanut odottaa niiden avaamista oikeaan päivään? Sen saattavat tietää vain ikkunan takana kurkkineet tontut. Aattona se varmaan selviää, lahjojen laadusta ja määrästä :)

-Anjusha

Vanhan kirjan uusi elämä

Meillä on Verttisen kanssa ollut varsinainen kulttuuriviikko. Eilen illalla kävimme harjoittamassa ruumiinkulttuuria uimahallissa, jossa oli kynttiläuinti. Se on jokajouluinen traditio paikallisessa uimahallissa, mutta tänä vuonna menimme mukaan ensimmäistä kertaa. Koko halli oli hämärä ja kynttilöin valaistu, taustalla soivat joululaulut, ja tunnelma oli oikein ihana. Niillä oli jopa New Kids On The Blockin joululevy siellä kierrossa mukana, ja sekös vanhaa fania lämmitti viileässä vedessä.

Toissapäivänä sen sijaan oli kirkon kerhon joulujuhla. Siellä tunnustelimme joulupussukoista jouluisia esineitä, tutkimme Joosefin ja Marian matkaa Betlehemiin, söimme pipareita, silittelimme seimen lampaita ja aasia, ja mikä parasta, saimme jouluaskarrella.

Tämän vuoden askartelu oli kyllä niin hieno, että sen voi jakaa muillekin.

Tarvitaan:

-kaksi lehteä vanhan kirjan sivuja, saavat olla alkuperäisen muotoisia suorakulmia

-kiiltokuva tai kaksi, tai vanhoja kuvia netistä tulostettuina

-kimallusliimaa (meillä oli punaista ja pronssia)

-ripustusnarua (esim. juuttinaru sopii vanhaan tyyliin aika mukavasti)

1. Taittele kirjan sivut haitariksi niin, että pitkä sivu lyhenee.

2. Taita haitarit vielä keskeltä kahtia, jotta saat puolet lyhyemmän haitarin.

3. Liimaa haitareiden sivut kiinni toisiinsa, jolloin viimeisin taitos jää keskelle, ja haitarista saa ympyrän. Yhteensä saapi liimata siis neljä sivua toisiinsa.

4. Liimaa haitariympyrän keskelle kiiltokuva, ja koristele komeus kimallusliimalla. Jos haluat koristeet komeuden molemmille puolille, anna liimojen kuivua ensimmäiseltä puolelta vaikkapa yön yli ja jatka toisen puolen koristeluun vasta seuraavana päivänä.

5. Halutessasi voit lisätä koristeeseen narun ripustusta varten. Näin saat koristeen helposti vaikkapa kuuseen tai ikkunaan roikkumaan.

Tässä Verttinen mallaa kiiltokuvaa sopivalle kohdalle haitariympyrää.

Koristelu onnistuu hyvin myös pienväeltä. Meillä haitarin liimaaminen kasaan oli ainoa, jossa viisivuotias tarvitsi hieman kärsivällisempää kättä apuun.

Aika mainio oli tämä askartelu, ja vanhojen kirjojen lehdet aivan vastustamattomia. Meillä koristeet (Verttinen teki yhden ja minä myös, kotiin saimme siis kaksi ihanuutta) ovat olleet kuivumassa, ja odottelevat vielä lopullisen paikkansa löytymistä. Saas nähdä, löytyvätkö ne kuusesta vai ikkunalta. Arvelisin, että ikkuna voisi olla viisaampi ratkaisu, sillä meillä on tapana polttaa oikeita kynttilöitä kuusessa, ja tuo vanha paperi on Aika Kuivaa. Hm.

Vanhoissa kirjoissa on oma viehätyksensä. Minulla on kaksi, jotka olen malttanut ja uskaltanut laittaa askartelukäyttöön. Molemmat ovat kirjaston poistokopasta, eivätkä ole edes maksaneet mitään. Niistä on tehty puodille pakkausmateriaaleja, ja kasattu joulukalenteripäällisiä. Jotenkin en malttaisi millään repäistä sitä ensimmäistä sivua. Kirjat ovat kuitenkin kokonaisuuksia, ja hienoja sellaisia. Mutta niistä saa kyllä niin hienoja uusiokäyttömateriaaleja, että ehkä on ihan oikeutettua silputa jokunen muutoin kaatopaikalle päätyvä kirjavanhus parempaan käyttöön. Antaa kirjalle uusi elämä. Ja sitäpaitsi, kirjahyllyssä kenottavia kirjoja ei tule ihasteltua ollenkaan niin paljoa, kuin niitä, joiden yksittäisille lehdille on annettu uusi mahdollisuus. Puodissa paperit ilahduttavat päivittäin, siellä ne pääsevät oikeuksiinsa eivätkä ole piilossa kansien sisällä unohdettuina. Ja mitä näihin enkuleihin tulee, ne saavat kunniapaikan kotosalla.

-Anjusha

Ihan valmista, viimein.

Monta tonttuista aihetta on tekeillä, ja tuntuukin, että yksittäisten asioiden tekemiseen saa kulumaan tolkuttoman pitkän ajan, kun tekee montaa asiaa kerrallaan. Mutta jotain tulee valmiiksikin asti.

Tämän projektin saa jo esitellä, vaikka se pukinkonttiin onkin matkalla.

Atoopikko-armaani on jo vuosia valitellut karheutta ja kutittavuutta talvivarusteissa. Tänään sillä näytti olevan käsissään polkupyöräilyhanskat, siis kesähanskat, vaikka nollakelissä kuljemme. Nämä lapaset ovat asuneet - toinen valmiina, toinen rannetta myöten tehtynä - jo kolmatta talvea, ellei neljättä, tuolla keskeneräisten asioiden pinossa. Nyt sain viimein itseäni niskasta kiinni ja lapaset valmiiksi. Johan se taisi olla aikakin.

Kuvio on omasta päästä, ja sen ajatuksena saada pikkuisia lämmittäviä langanjuoksuja lapasten nurjalle puolelle. Ei siis niinkään ulkonäöllisistä, vaan ihan käytännön syistä. Vaikka tulihan tuosta ulkonäöllisestikin ihan hupaisa. Ja mikä parasta, kolme lankakerää loppuun asti käytettyä :)

Lankana lapasissa on pehmoistakin pehmoisempi Adriafil Classic Merino, jonka valmistus on lopetettu jo muutama vuosi takaperin. Minulla on sitä vielä ehkä miljoonassa eri värissä tuolla varastossa, se kun on lämmin, pehmoinen, kutittamaton, villahousulangaksikin sopiva, ja konepestävä (jos muistaa olla linkoamatta kolmea kertaa peräkkäin yhden pesun aikana, nimimerkillä sitäkin kokeillut).

Ja tässä vielä ensimakua Leese Designin iPhonekotelon koristelusta. Kuori on saamassa ylleen pinkkejä ja turkooseja lumihiutaleita, kunhan tässä nyt päästään taas asiaan...

-Anjusha

Unelmajoululahja

Aamulla kävelin bussipysäkiltä kaupungin halki puotiin. Piti tarkkaan pohtia mihin ehtii - askartelukauppaan, sukkia hakemaan, teepuotiin, vai lankakauppaan. Reittivalinta ja aikataulu tekivät viimein päätöksen puolestani, ja päädyin Titityylle.

Tuon aiemman lankainventaarion jälkimainingeissa voin todeta, että lankaa meidän talouteemme tuskin saa hankkia hetkeen (vaikka aika hyvältä tuo pikkunyssäköiden kuluttaminen vaikuttaakin aikataulunsa suhteen), mutta sormet olivat jo monta viikkoa syyhynneet armaalle iPhonelle omaa koteloa. Ristipistokoteloa. Täältä sen löytää!

Aivan valtavan loistava idea. Kävin tulostamassa valmistajan sivuilta muutaman ohjeen, sieltä Winter Pattern 1, 2, ja 3 taitavat olla suosikkejani. Arvaisin, että toteutan ohjeen kuitenkin mukana tulleilla kolmella langalla; pinkillä, turkoosilla ja tummanharmaalla. Saas nähdä millainen lopputuloksesta tulee!

Paketin mukana tuli myös muutama ohje, niistä ehkä söpöläisin oli sydänaiheinen, joka on hyvänä kakkosena tuon talvikuvion jälkeen. Mukavaahan kotelossa on se, että vanhaan kuvioon kyllästyttyään voi pistot purkaa ja tehdä aina vaan uudet. Ehkä siksi onkin hyvä, että kuvioita on tarjolla useampikin. On nimittäin aika tolkuttoman vaikeaa päättää, mitä koteloonsa haluaa, kun haluaa yhtäaikaa ainakin kymmentä eri vaihtoehtoa!

Sisko kävi puodissa juuri kysymässä neulomisneuvoa, ja oli aika ihastunut myös ajatukseen ristipistokotelosta. Harmi, ettei sen tullut hankittua omppopuhelinta, kun siihen oli taannoin mahdollisuus. Bummer. Ehkä sen Nokialle pitää keksiä joku ihan oma ristipistomakuupussi :)

Ja täytyy tunnustaa, että kyllä minä yhden keränkin sieltä reissultani sain mukaani. Hempwollia on kotona yksi taivaansininen nyssäkkä, josta ei yksinään tule kuin itku ja hammasten kiristys. Se sai nyt kaverikseen lempeän keltaisen kerän (no se oli puoleen hintaan halvennuksessa, kai sellaisen nyt saa hankkia, erityisesti kun sille on jo funktio tiedossa). Yhdessä niistä saa lämpöiset villasukat perheen päälle. Tuskin ehkä enää jouluksi, mutta heti vaikka välipäivinä :)

-Anjusha

Lankainventaario

Tein eilen lankainventaariota. Se tarkoittaa, että ottaa näkösälle kaikki omistamansa neulomuslangat, ja yrittää järjestää ne jotensakin pienempään koloon kuin mitä ne ovat aiemmin vieneet. Se vaatii joululauluja, kupillisen (jos toisenkin) teetä, ja runsaasti aikaa nyssäköiden uudelleenkerimiseen.

Kun sellaisen tekee tarpeeksi harvoin, huomaa omistavansa lankoja, joita ei edes tiennyt omistavansa! Vähän kuin lankapuodissa kävisi, paitsi tylsempää ja ehdottomasti halvempaa. Tosin lankojen hypisteleminen ja keriminen on omanlaistansa väriterapiaa jo sekin, mikä vie voiton ihan minkä muun laisesta siivousoperaatiosta tahansa.

Nämä eivät suinkaan valmistuneet eilisen operaation JÄLKEEN, vaan pikemminkin johtivat koko inventaarioajatukseen.

Tein Verttistä varten, joulua silmälläpitäen, aluslapaset rukkasiin oikein viluisille keleille. Nämä ovat rakennetut kolmesta kerästä; valkoisesta Novitan Woolista, vihreästä Austermannin Step-langasta, ja oranssi-vihreä-sini-keltaraidakkaasta Fabelista. Pikkunyssäkkäisiä kaikki, muinaisista projekteista jäljellejääneitä.

Wool meni loppuun (ja sitä piti jatkaa aavistus valkoisella Bambinolla, jota löytyi avaamaton kerä lankalaatikosta), Stepistä ja Fabelista jäi niin pikkuiset kerät jäljelle, ettei niistä keskenään enää saa mitään. Ja siitä syystä pitikin ryhtyä tuohon lankojensäätämisprojektiin, löytääkseen ne kaikki muut mahdolliset piilossa olevat pikkuiset nyssäkät, joista ei enää yksinään ole mihinkään.

Kuviot ja lankojen järjestys ovat molemmissa lapasissa identtiset. Fabelin värinvaihto tekee niistä hauskasti erilaiset!

Näitä lapasia nimittäin kesken ollessaan kokeili myös Verttisen paras kaveri, jonka mielestä olisi aika hienoa, jos hänelläkin olisi samanaiheiset lapaset kuin Verttisellä. Ja kun on tuo joulukin tulossa...

Ja löytyihän niitä, pikkukeräsiä. Ihan sopivasti toisiin lapasiin. Samalla tuli käytyä koko varastonsa läpi, ja huomattua, että lankaa on vaikka seuraavan kaksivuotiskauden tarpeiksi, huoh. Pääsisiköhän sitä lankakauppaan jos olisi OIKEIN ahkera? Jos saisi monta kerää muunnettua vaikka miksi, tai valmistettua KAIKKI keskeneräiset työnsä? Kymmenen loppuunkäytettyä kerää ja saa mennä hankkimaan uuden? 

Järjestin langat ohuisiin (ehkä 2,5:n puikoilla rakennettaviin, sekä muutamaan virkkauskerään), keskipaksuihin (sillaisia 3,5:n puikolla tehtäviä) ja paksuihin (pääasiassa villahousulankoja). Paksuimmasta kopasta tuli heti huoli; en minä tiedä enää ketään villahousutettavaa vaippapeppua! Onneksi niistä tulee vaikka pipoja, jos kukaan ei kaipaa pöksyjä. Tai sitten voi lahjoa maailman vaippalainaamoita :)

Otin heti yhden keskeneräisyyden työn alle. Teen itselleni valmiiksi lapaset, jotka on aloitettu varmaan ainakin puolitoista vuotta sitten. Siitäkin langasta jää ylimääräistä lapasten perään, saa nähdä kuinka kauan vie, ennenkuin ensimmäisen kerän saa ihan loppuun :)

-Anjusha

Uusia kankaita ja pyjamaharjoituksia

Ruotsinmaan kankaat ovat viimein saapuneet ja pestyt.

Eilen pääsin leikkaamaan ensimmäisestä, tuosta punaisesta robottitrikoosta, pitkät kalsarit, ja toivottavasti kohtapuoleen ne kasaamaankin. Niistä saapi kuvia vasta sitten, kun ne saa tuotantolaitoksen toisesta päästä ulos.

Ennen näiden tuloa olin ehtinyt harjoitella pyjamantekoa, ensin sillä punatulkkupaidalla, sitten työmaakonepaidalla, ja vielä kolmaskin aiheesta on rakennettu. Siitäpä tulikin mielenkiintoinen versio, ja oikeastaan hauskin koko sarjasta.

Epätodennäköisyyksistä epätodennäköisin :)

Etukappale, joka on jokseenkin sinapinkeltaista trikoota, on minun vanhasta paidastani periytynyt. Takakappale, armeijanvihreä trikoo, on samasta taannoisesta Keuruu-projektista kuin työmaakonepaidan valkoinen trikoo. Sitä oli jäljellä neliöpala, joka oli juuri ja juuri sopivan korkuinen yhteen takakappaleeseen. Hihat ovat kankaanpelastusprojektista, vinoon langansuuntaan aikanaan muinaisen harjoittelijan leikkaamaa Kestovaippakaupan raitatrikoota. Ja resorit hihoissa, helmassa ja pääntiellä tummanruskeaa Myllymuksujen bamburesoria.

Paidasta piti siis tulla ihan täysin jämäkankainen harjoitusversio, kankaat näyttivät niin epätodennäköiseltä yhdistelmältä etten uskonut kenenkään pitävän siitä pätkän vertaa. Vaan toisin kävi. Värit ovat kaikessa epätodennäköisyydessään aika hauskat, hihat elävöittävät muuten niin maanläheisen väristä paitaa. Näihin väreihin voi yhdistää ihan mitkä housut tahansa yöksi, kun paita on kaikenkirjavainen :) Ja materiaalit ovat ihanan pehmoiset. Se kai se nuissa yöasuissa on se tärkein kriteeri. Joten paita on ahkerassa käytössä, tänäänkin iltapäivällä aina puoli viiteen asti!

Nyt ovatkin pojjaat lähteneet parkouriin, joten minulla on dilemma: suorittaakko siivousjoulukalenterin tämän päivän luukku, neuloako keskeneräiset lapaset valmiiksi, vai ottaako robottikalsarit tekeille? Vai jättääkkö kaikki, avata telkkari Strömsön alkaessa ja nukahtaa sohvalle? Ah, vaikeita aikoja!

Ihanan ensimmäisen adventin ja aamuisen hoosiannan kunniaksi taivaskin päätti avata ensimmäisen adventtiluukkunsa ja pudottaa pihalle muutaman hiutaleen valkeaa lunta!

-Anjusha

Minisukat mini-ihmiselle

Taisin saada elämäni synttärilahjan tämänvuotisena juhlapäivänäni. Kummityttöni sai vauvan, ja sukuun tuli synttärikaima. Lehdessäkin oli juttu, kuinka vauva pörhälsi Ladan kyydissä syntymään, sopivasti isänpäivän iltana.

Minä taas, uutisen kuultuani, pörhälsin lankaröykkiölleni, ja puuhasin piskuiset villasukat, ihan vain innostuksissani. Tänään ne matkaavat perille, siskoarmaan vieminä.

Tuo lanka se on ihmeellinen. Siitä on tullut minulle villasukat, Verttiselle pipo, ja nyt nämä, eikä loppua näy. Siis yhdestä kerästä. Entisvanhaan Nalle-kerät taisivat tosin olla isompia kuin nämä nykyiset. Tämä on niitä... ei vaan se ihan ensimmäinen liukuvärjätty syksy-Nalle muinaisilta vuosilta. Sukkien malli on ihan omasta päästä eikä ohjetta siis sen kummemmin ole.

Ainakin kahdet muutkin sukat (sellaiset isompien ihmisten kokoiset) ovat tuolla tulollansa, mutta villasukkia pitääkin olla aina kesken jokuset. Joskohan marraskuun loppuun saisi edes toiset niistä valmiiksi, niin olisi Amalian haasteeseen (kurkkaa sivupalkista) laittaa toisetkin sukat...

-Anjusha

Koti kärkitossuille

Puotiinkin on saatu jälleen jotain uutta ja valmista. Jo pitkään on ollut ajatuksissa rakentaa säilytyspusseja erilaisille tossuille. Pikkuisille puolitossuille (päkiätossuille ja nykytanssin tossuille) onkin oikein toimiva pussimalli olemassa, mutta isompien tossujen, erityisesti kärkitossujen, säilytykseen on pitänyt suunnitella jotain toimivaa jo hyvän aikaa.

Eilisiltana oli viimein sopiva kolonen ajatuksen viimeistelyyn. Tossupussin kriteerinä oli ehdottoman hyvä tuuletus, jonkinlainen personoimisen mahdollisuus (siis että jos viidellä tytöllä samassa ryhmässä on samanlainen pussi, erottaa Millan pussin Liisan pussista, vaikka ne olisivat lähtökohtaisesti olleet identtiset), lähituotanto, ja mahdollisesti, jos niikseen kävisi, kierrätys.

Pink*Pixie-kärkitossupussit on rakennettu valoverhokankaasta, joka on kierrätettyä. Vanha käytöstä poistettu verho saa uuden elämän, ja uuden kankaan turhaan valmistus voidaan välttää. Näinollen myös täysin identtisiä pusseja on vain vähän, ja mallisto muuttuu aavistuksen aina käytössä olevan pohjakankaan mukaan. 

Kangas toimii ihanteellisesti kärkitossujen kanssa, sillä tossuille on ehdottoman tärkeää hyvä ilmanvaihto ja kuivuminen käytön jälkeen. Valoverhokangas ei kerää itseensä kosteutta, vaan päästää tossujen käytön jälkeisen kosteuden pois kankaan kolosista. Tossupussin malli taas on yksinkertaisuudessaan helppokäyttöinen ja kaunis, satiininauhalla suljettava ja tanssitunnin ajaksi vaikka naulakkoon ripustettava. 

Pussin keskellä etupuolella on puuvillakankaasta ommeltu merkki, johon voi halutessaan kirjailla, painaa, tai liimata oman tunnuksensa pussilleen. Aika ihana voisi olla kaunokirjaimin kirjottu oma nimi, tai kangasväreillä painettu "tossupussi"-teksti. Myös tarrat pysyvät melko hyvin kiinni puuvillaisessa kankaassa, jolloin pussin personointi on helppoa ja kaikkien toteutettavissa.

(Ja lisäbonuksena, jos kärkitossuaika on elämässä jo ohimennyttä aikaa, mutta baletti säilyy elämässä tärkeänä, on pussilla toinenkin mahdollinen funktio. Pussin voi ottaa käyttöön kauppamatkojen kestohedelmäpussiksi. Puuvillamerkkiin on hyvä liimata omenoiden tai mandariinien punnitustarra, kassalla näkee selvästi, mitä pussissa on sisällä, muoviset, rapisevat hedelmäpussit saa jättää kauppaan, ja pikkuiset, tanssivat ballerinat muistuttavat siitä, kuinka tärkeää on elää vitamiinipitoista, liikkuvaa, ja taiteista nautiskelevaa elämää, vaikka tossuilu olisikin ehkä historiaa.)

-Anjusha

Pyjamaviidakossa kuhisee

Muinainen punatulkkupaita olikin oikein oivallista mallia. Se saa lapsen selän näyttämään mahdottoman pitkältä, ihan aikuiselta melkein, viisivuotiaana, se on helppo kasata, ja ennen kaikkea, siihen voi käyttää niitä kapoisempiakin paloja trikoota. Ja olen elämässä todennut myös, että kun jotain uutta ompelee, kolmas samanlainen ompelus alkaa olla jo sen oloinen kuin sen kuuluu olla. Ensimmäinen ja toinen menevät vähän kuin harjoituskappaleina.

Kuvittelin, että minun trikoolaatikkoni ammottaa tyhjyyttään. Mutta sieltäpä löytyikin yllätyksekseni kaikenlaisia yksittäisiä palasia, joista sai kuin saikin (hieman mielikuvitusta käyttämällä) ihan oivallisesti palasia noihin kahteen "harjoituskappaleeseen". Tässä on niistä ensimmäinen:

Autokangasta oli jäljellä pitkänomainen suikale, josta tuli juurikin hihat. Se on muinainen kankaanpelastusprojektikangas, eli siis pakan viimeinen (ja puodin viimeinen) pala, josta on joskus tehty taaperoaikana unihaalari. En tottapuhuen edes muistanut, että meillä sellaista on. Tai on ollut. Se on jotenkin hieman turhan äijäisä, ja lisäksi aikalailla eri värinen kuin meillä mikään yleensä. Mutta yllättävästi se istahti tuohon hihaksi. Se ei ollenkaan ärjy äijäisyyttään, vaan pysyy ruodussaan ja rauhoittuu vieressä olevalla valkoisella.

Valkoinen trikoo on Eurokankaasta vuodelta 2003. Se on matkustanut melkoisen matkan mukana ilman funktiota. Kangas on alunperin ostettu Keuruulle, musiikkiopiston tanssijoiden kevätnäytökseen paitakankaaksi. Sitä näytti olevan reilu pala, mutta viikatun kankaan avattuani huomasin, että sekin oli suikale, jonka leveimmästä kohdasta tuli kyllä etukappale, mutta takakappaleen keskelle piti jo laittaa sauma :) Se taas ei valkoisessa kankaassa, erityisesti sellaisessa, jota käytetään lähinnä petiosasolla, näytä paljoa haittaavan.

Sinilila resorikin meni paitaan ihan loppuun. Alkuperäisessä kaavassa ei ollut resoria alhaalla massussa, mutta punatulkkupaidasta viisastuneena ajattelin kokeilla kuinka sellainen toimisi. Paremmin toimii kuin ilman. Tulkkupaidan reuna nimittäin rullaa ylöspäin, mutta tämän enää ei. Ja alareunasta saa nätimmän näin, kuin ettei jaksa vaihtaa kaksoisneulaa koneeseen saadakseen nätiksi päärmäyksen :)

Ja tässä syy pyjamapaitatarpeeseen. Jos jokainen paita menee yhden yön käytön jälkeen pesuun, kun sen kanssa on syöty soffa-aamiaista (ja poikkeuksetta murustettu ja kaadettu sen kyytiin jotain siihen kuulumatonta), on paitoja viisaampi olla enemmän kuin yksi. Niitä on tehtykin tämän lisäksi toinenkin, mutta tuo kuvaaminen on tässä tapauksessa myös aika haasteellista, kun paidat menevät suoraan pesusta käyttöön, ja käytöstä suoraan pesuun. Ei siinä ehdi muistaa ottaa paidasta kuvaa, kun se on jo seuraavassa kierron vaiheessaan ennenkuin ehtii kissaa sanoa :)

Harjoituskappaleista vielä sen verran, että niitä "oikeita" pyjamia varten teimme kaverin kanssa tilauksen ihan tuon lahden taakse Ruotsiin asti. Se on kuulemma tänään lähdössä sieltä matkaan meillepäin. Ja taas löytyy trikookopasta tarvikeainesta!

Lintuteema jatkuu

Jos kerran saisi aikaan jotain myös itselleen...

Teimme alkusyksystä SikSakSiS-Hennin kanssa kangasvaihtarin. Minä en enää kaivannut kauan kaapissa lojunutta PUL-kangasta, ja tilalle sain ihhis-ihanaa itse painettua Tintti-kangasta palasen. Pala on ollut kangasröykkiön päällimmäisenä ihasteltavana, mutten ole hennonut tuhota sitä, kun se on niin kaunis.

Muutama päivä sitten uskalsin, ja leikkasin kankaasta palan neulatyynyä varten (joka vielä on viimeistelemättä, eikä siis pääse esittelyyn). Ja samalla kun sen uskalsin, ajattelin, että eniten minulle kankaasta olisi iloa, kun se olisi jossain jokapäiväisessä käytössä, näkyvissä. Joten muutin osan kangasta tossupussiksi nykytanssin tossuilleni. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin siihen vielä KAM-nepit (mustat) tuohon läpän molempiin reunoihin, jotta tossukat pysyvät tallessa hurjassakin menossa. Samalla kokeilin vanhasta kaavasta tehdä vähän suurempaa mallia, jotta aikuistenkokoisetkin tossut mahtuvat kunnolla pussin sisälle. Tällä mallilla on siis tossupusseja puolitossuille Tanssiinassakin, mutta vaan vähän pienempänä. Tämä uusi koko taitaa sittenkin olla parempi, joten vastaisuudessa puodin pikkutossupussit saattavatkin muuttaa kokoa :)

Ja sopivasti kankaan reunasta jäi yksi kokonainen talitiainen ihan vaille kotia, joten leikkasin sen irti, ja asettelin heijastimeksi syystakkiin:

Heijastimesta tuli ihan mahtavan kaunis. Taustakankaana on äidille synttärilahjaksi tehdystä juhlalaukusta ylijäänyttä puuvillakangasta, välissä heijastinnauhaa Myllymuksujen syyslahjasta muutaman vuoden takaa, ja yksinäinen tintti pääsi oikeuksiinsa aitiopaikalle koko komeuden eteen. Ja mikä parasta, se sopii väreiltään mainiosti sekä mustaan syystakkiin, että tummanharmaaseen talviseen villakangastakkiin. Nyt tintti pääsee mukaan aina, kun lähden kotoa johonkin, ja voin ihastella kangasta aina vaan :)

Talvisia tinttikelejä odotellessa,

Anjusha

Punatulkkuja odotellessa

Talven Ottobre-lehdessä oli kaava pyjamapaidalle. Kokeilin rakentaa Verttiselle siitä yöpaitaa, kun arvaisin, että pitkähihaisella pärjäisi peiton pois potkiva paremmin kuin perus-teepaidalla.

Joskus muinoin olen lunastanut Kestovaippakaupasta raitatrikoota palan, joka oli joko pakanloppu tai pieleen leikattu, tai väärän värinen (minulla oli taannoin sellainen kankaidenpelastamisprojekti, jota yritän nyt purkaa kun en enää ole siellä töissä :), ja antanut sen odottaa, että muuttaisin sen joskus yöpaidaksi. Nyt se pääsi viimein laatikosta alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja 116-senttisellä kaavalla tehden oli oikein hyvä, etten antanut sen odottaa enää sekuntiakaan. Se pala riitti juuri, eikä siitä jäänyt sitten enää edes säästämisen arvoista tilkkua, hurraa!

"Minä tahtoisin siihen jonkun linnun" -sanoi Verttinen, kun leikkasin kangasta. "Vaikka... vaikka punatulkun". Minä otin mallia Verttisen kerhossa viime talvena askartelemasta tulkusta. Punainen bambujoustis löytyi applikointiin helposti, mutta mustaa trikoota piti kyllä ihan metsästämällä metsästää. Ja tältä linnulta puuttuu vielä silmä. "Sen silmän pitää olla sitten valkoinen" -kuului tuomio. Sitä metsästän vielä, ja sitten saa lintu olla valmis.

Kaava on Ottobre Design - talvilehdestä 2011, raglanhihainen, resorit pääntiellä ja hihansuissa oleva pyjamapaita. Resorit ja trikoo on Kestovaippakaupasta, musta ja punainen kangas tilkkukopasta. Applikaatioon käytin kaksipuoleista tukikangasta, joka kyllä tekee elämästä aika paljon helpompaa. Helma paidassa on käännetty, mutta ainakin tässä kankaassa näyttäisi rullaavan aika herkästi. Ehkä sinnekin voisi seuraavalla kerralla laittaa resorin, sitä kun ei muuten paitaan kulu kuin pikkuinen palanen.

Paita on ollut nyt päällä kaksi päivää, ja yhden yön. Että se siitä yöpaidasta :) "Mutta, tämähän on sellainen yöpaita - ja päiväpaita" -puolusteli asiaa Verttinen. Hieman se minusta on kapoisan mallinen päiväpaidaksi, mutta mukavaa, että on niin mieluinen, että pysyy päällä päivälläkin.

Raitakangasta odottaa laatikossa vielä punaraidallinen pala, josta katsoin eilen, että pyjamahousut voisi saada tuolle paidalle kaveriksi. Täytyy selata lehti uudestaan läpi, josko sieltä löytyisi punaraitakankaallekin kaava!

-Anjusha

Lapsen kerhokassista

Verttis-himpulan kerhosyysloma loppui, ja laitoin sen reppua aamulla lähtökuntoon.
Sieltäpä löytyikin Muotoilua!
Olivat huovuttaneet kerhossa, ja kun minä kysyin, että mikäs se on, tuli vastaus "Höh, noh, lampaanvillaa". Niimpäs tietysti. Tyhmään kysymykseen tyhmä vastaus.

Minusta se sopi täydellisesti teepannun alle. Katsokaa vaikka:

Tältä huovutus näyttää ilman pannua:

Verttinen kuulemma vielä pohdiskelee lampaanvillansa käyttötarkoitusta. Minä ehdin siihen laittaa jo pannun kertaalleen, sellaiseen tarkoitukseen se sopii ainakin oikein mainiosti. Patalapuksi se on ehkä aavistuksen ohut. Seinäkoristeeksi näin joulunajan pikkuhiljaa hiipiessä lähemmäksi se kävisi myös. Tai pehmolelukoira Vipan köllöttelyaluseksi.

Jäämme siis vielä pohdiskelemaan saanko minä pitää siinä pannua toistamiseenkin.

-Anjusha, täältä haudutetun teen ja puolukkapiiraan keskeltä

syyshuiveja isolle kaverille

Verttisellä on ollut fleecestä tehty kolmiohuivi kaulahuivina syys- ja kevätkeleillä. "Mutta se on jo ihan vauvakokoinen, ei se mahdu enää" -totesi tenava. Uusi piti siis saada, ja samantien kun kerran aloitti, tein kaksi.

Ensimmäisestä tuli mangonvärinen. "Haluatko siihen vihreän auringon" -minä kysyin. Se kuulosti hyvälle idealle. Nurjalle puolelle laitoin vaaleansinisen trikoon, jotta huivi käy vielä kylmemmilläkin keleillä.

"No, mitäs toiseen laitetaan" -kysyin minä. "Siihen voisi tulla vaaleanpunainen auto". Autosta tuli marjapuuronpunainen, kuvan värit hämäävät vähän. "Ikkunat pitää olla tuosta sinisestä" -tuli ohje, kun etsiskelin fleecetilkkuja. Petroolinväriset ikkunat sai auto, ja luumunvärisen tien jolla kulkea. Nurjan puolen autokangas on velouria, siitä tulee vielä joskus housut, toivottavasti :)

Minulla oli pyhä ajatus saada aikaiseksi lapselle Baktus neulottua, mutta luulen, että kaksi kolmiohuivia riittänee yhden syksyn tarpeiksi ;)

Seuraavaksi lähdetäänkin pihalle testaushommiin.

-Anjusha

Siukulle tilauksia

Siskoarmas tilasi pikkuisia kankaisia siteitä muutaman, pienempiä kuin puodin versiot. Minä iltapuhteikseni leikkelin ja surautin yhteen neljä. Katselin mallia hieman Kestovaippakaupan PHS:stä ja mittailin vaaksani pituutta ja sovittelin pituuksia kankaalle ja sainkin jotain aikaan.

Itse tykkään enempi vähän pidemmän sorttisista siteistä. Tämänkokoisiakin minulla on, mutta käytän niitä harvakseltaan. Yllätys oli, että piti tehdä nimenomaan lyhkäisiä. Mutta näitä on hauska tehdä, ovat nopeita ja niihin saa melko pieniäkin kangaskappaleita käytettyä. Ja kevyinä pikkuhousunsuojina toimivat oikein mainosti.

Eniten minua kuitenkin kiinnosti nähdä, miltä puodin kangasmerkit näyttävät käytössä. Niistähän tuli oikein hauskoja, sitten lopulta!

Siteissä kankaana käytin puuvillatrikoota, sattumanvaraisia löytöjä kangaskasasta. Osittain kierrätettyjä, osittain ylijäämiä muista projekteista. Ei siis kosteussulkua. Imuksi laitoin yhden kerroksen ihhis-ihanaa hamppujoustofroteeta, kiinnitin siksakilla, ja surautin saumurilla koko komeuden umpeen. Neppareiksi laitoin Prym:in metallineppareita, jotka sitten loppuivatkin siihen, ja niitä piti tilata lisää... Malli näissä on lähellä KVK PHS:aa (sellainen kun löytyi omasta sidevarastosta ja siitä oli helppo katsella inspiraatiota), pituus kahta senttiä vaille meidän siskosten vaaksan.

Omaakin kokoelmaa voisi ehkä vähän päivittää, niin hauska näitä oli ompaista. Tai tehdä muutaman vaikka pukinkonttiin niille, joiden tiedän jo valmiiksi käyttävän näitä pestäviä versioita. Puotiin näitä ei tule. Jos siis joku kaipaa tuon mallista suojaa, marssikoon Essille ostoksille. Tämä malli on liian lähellä jo olemassaolevaa tullakseen minun puotiini hankittavaksi, vaikkei samanlainen ihan olekaan :)

-Anjusha

Neulatyyny lounaalta

Lähikauppaan oli muutama viikko sitten tullut uusi lehti lehtiosastolle. Minä tykkään lueskella ja selailla käsityöaiheisia lehtiä illalla petissä ennen nukkumista, niistä saa mukavasti uusia ajatuksia, eikä keskittymiskyvyn tarvitse olla romaanin luokkaa enää siihen aikaan yöstä. Tässä lehdessä oli 101 ideaa, ja monta ajatusta niistä nousikin yöllä ajateltaviksi.

Ajattelin testata lehdestä löytynyttä ideaa. Neulatyynynä minulla on ollut tähän asti neulottu muffinssi, joka oikeastaan on Verttisen keittiöleikkeihin tehty, ja ollut vaan ikulainassa. Lehdessä olevassa ajatuksessa rakennettiin neulatyyny niinkin hehkeästä materiaalista kuin tonnikalapurkista. Ja kun muutama päivä sitten söimme pastaa ja tomaattikastiketta herkku-tonnikalalla höystettynä, pesin ja puunasin purkin odottelemaan parempaa aikaa.

Ihan mukavanlainen neulatyyny. Ei ainakaan huku yhtä helposti kuin edeltäjänsä. Ja on taatusti oma, eikä lainassa oleva.

Neulatyynyyn piti päästä heti kokeilemaan tänään postissa tullutta uutuutta, nimittäin oman tuotemerkin kangasmerkkejä!

Tyynyn reunaa pitkin kulkemaan liimasin palasia Yliopiston Kirjaston poistokopasta löytyneestä 1900-luvun alkuisesta kirjasta. Kirja reppana olisi joutunut kaatopaikalle, ellei vanha ystäväiseni olisi sitä pelastanut ja tuonut minulle tuliaisiksi puotiin.

Kirja kertoo Europaeuksen retkistä, joilla ei kuulemma koskaan valitettu, vaikka oli kylmä ja nälkä niin että näköä haittasi ;)

Neulatyyny on koottu kirppiskankaasta (ihana joustofroteetoppi löytyi 50 sentillä viime kesänä. Koko oli itselle liian pieni, mutta kangas aivan hellyyttävää!), lampaanvillasta, säilykepurkista ja vanhasta kirjasta. Kun purkkia liottaa yön yli astianpesuainevedessä, sen saa putipuhtaaksi ja uusiokäyttöön, etiketit irtoavat itsestään ja tilalle voi laittaa jotain itselle sopivaa. Minä päällystin kirjaleikkeet vielä kontaktimuovilla, mutta lakkaamalla ne tulisivat esille vielä kauniimmin. Lampaanvillan tilalle kuulemma maailman paras materiaali olisi hiukset (sanoo pukuompelija). Neulat eivät tylsyisi, ja parturiretkestä saisi vielä tulisiksi askartelutarviketta ;)

Nyt on neuloilla ikioma koti, ihana kangas sai viimein käyttötarkoituksen, ja kirjalöytökin pääsi esille!

Nyt vispipuuron laittoon.

-Anjusha

Amazing technicolour dreamsocks

Verttisen synttärisjuhlan kunniaksi rakensin sille unisukat. Siis sellaiset, joita ei ole tarkoituskaan pitää päiväseltään kenkien sisällä eikä leikeissä, vaan aikaisintaan sitten, kun tullaan saunasta löllimään soffalle, ja siitä aamuun asti. Tenavainen on koko ikänsä osannut peiton pois potkimisen jalon taidon, ja erityisesti talvisaikaan pakkasella pienet varpaiset ovat usein aika viluissaan yöllä, ilman minkäänlaista suojaa.

Edelliset unisukat olivat jo jääneet pieniksi, ja umpireikäisiksi myös, joten oli korkea aika saada tälle viilenevälle syksylle omat, uudet, sopivat unisukat.

Verttinen sai itse valita, millä mallilla sukat neulotaan, ja hän toivoi erityisesti monia raitoja, ja punaista ja sinistä paljon, sillä ne ovat lempivärit. Unisukat on meilläpäin neulottu Adriafilin Classic Merino-langasta, jota voi hätätapauksessa pestä pesukoneessa ihan vaikka neljässäkympissä,  mutta jotka ovat ihan pelkkää merinovillaa ilman keinokuitua. Ihanan pehmeät ja kutittamattomat.

Värejä sukissa on kaikkiaan kymmenen, ja Mestari Synttärisankari näyttäisi olevan oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kantapäiden punaisuus näytti riittävän sopivaksi punaisuuden asteeksi, ja sinistäkin vilkkaa sopivasti muiden raitojen lomasta. Yksikään väri ei mennyt loppuun. Onkin käsittämätöntä, kuinka vähän lankaa loppujen lopuksi sukkiin saa kulumaan, erityisesti jos käytössä olevia nyssäköitä on kymmenkunta. 

Nyt kelpaa pakkasen tulla.

-Anjusha

Äkäisiä lintuja

Verttisellä oli keskiviikkona viisivuotissyntymäpäivät. Iso kaveri :)

Sen suuri toive oli saada äkälintukakku (lue: kakku, jossa on Angry Birds-pelin lintuja koristeena). Mutta kun meilläpäin Mummi, eli anoppilainen, on kakkumestari, ja mummi tekee maailman parasta mantsikkikaakkua, ei sitä ihan niinvain sovi mennä muuttamaan joksikin arvaamattomaksi.

Me siis sovimme Verttisen kanssa, että puuhaamme muffinsseja, joiden päällä kököttää äkälintuja. Valmiita koristeita ei ollut olemassa, ja marsipaania emme uskaltaneet käyttää mantelin allergisoivuuden vuoksi (syöjissä kun saattaisi hyvinkin olla manteliallergisia), joten tutkailimme Ullan Unelma -nettikauppaa, ja löysimme sieltä sokerimassa eri väreissä. Kun hankki punaista, keltaista ja valkoista massaa, sekä mustaa elintarvikeväripastaa, niistä sai jo monta vivahdetta ja sävyä.

Askartelimme kahtena iltana, ja tässä ensimmäisen illan tuloksia:

Emme olleet ikinä tehneet sokerimassasta mitään, mutta onneksi se muistutti muovailuvahaa, ja pienoisen lämmitysvaivauksen jälkeen massa oli oikein mukavaa käsitellä. Keltaisessa ja punaisessa massassa oli erikseen maininta, että suurissa määrissä käytettyinä massan väriaineiden on todettu aiheuttavan lapsissa ylivilkkautta ja keskittymishäiriöitä. Ja minä näin painajaisia synttäreistä, joissa tuntematon muffinssia syönyt lapsukainen tuli sohvalta pää edellä alas väriainehumalassa...

Muffinssit ja niiden täyte olivat vuoden takaisen ruotsalaisen ruokalehden resepteillä valmistettuja, ja niiden päälle me istutimme lintuset.

Varsinainen lintukoto :)

...En se minä ollut...

Tämä kaveri saattaisi hyötyä silmälaseista.

Muovailu oli senverran helppoa ja hauskaa, että itse mestari syntymäpäiväsankarikin muotoili monta lintua, eikä jättänyt kaikkea askartelua äidille.

Ja linnut herättivät hilpeyttä ja ihmetystä myös vieraissa, mikä oli tietysti kaikkein hauskinta koko juhlissa.

Linnut on siis muovailtu sokerimassasta, yhdistelemällä eri värejä keskenään. Kaikki on muuten tehty käsin, paitsi nokka ja töyhtö on leikattu saksilla teräväksi, ja silmien mustat kohdat on painettu sukkapuikolla joka on dipattu mustaan elintarvikepastaväriin.

Makoisiakin olivat. Maistoin yhden :)

-Anjusha

Sadetakit voimisteluvanteille

Kun minä aloitin tammikuussa puodissani, tulivat voimistelijoiden kilpavanteiden suojapussit Italiasta. Asiaa hieman tarkasteltuani tuli mieleeni pohtia, minkälainen luontoystävällisyyden kukkanen sekin on. Kaksi palaa kangasta, suoraa ommelta, ja kujaan pujotettu kuminauha. Italiasta. Pussit matkaavat niin (senkin tiedän lähettipalvelun seurantaohjelmasta), että niiden reitti kulkee maitse ja meritse, joskus ilmateitse myöskin. Suoran ompeleen (ja logon, joka on painettu halpaan enstex-kankaaseen) takia puoli Eurooppaa :(

Pohdin, voisiko asian tehdä paremmin. Lähempänä. Kätevämmin. Ja tässä on tulos:

Limenvihreä

Neonkeltainen

Manga

Petrooli

Poltettu oranssi

Sadetakit voimisteluvanteille :) Helppo hujauttaa olkapäälle kun polkaisee polkupyörällä treeneihin. Jättää vanteen kuivaksi sadekelillä, jotta treenit pääsevät alkamaan ajallaan. Estää kallista kimalluskoristeluteippiä vahingoittumasta.

Löysin naapurimaasta Ruotsista kangasvalmistajan, joka tekee ulkoilukankaita pohjoismaiden vaativiin olosuhteisiin. Kankaat ovat ihanan helppoja käsitellä, ohuita, pieneen tilaan meneviä, konepestäviä ja veden-, ja pakkasenkestäviä. Kankaat saa puotiin päivän varoitusajalla aikaisemman viikon valmiiden pussien odottelun sijaan. Ja valmiita pusseja saa, kun hieman valitsee kuinka käyttää aikansa.

Nyt puodista saa vanteiden suojapusseja taas. Painetun italialaislogon sijasta niihin ommellaan puodin oma Pink*Pixie-logo, kangas kulkee laivalla pienen pyräyksen ja bussilla (joka jokatapauksessa ajaa reittinsä, on sillä kyydissä joku tai ei) toisen, ylimääräisiä kuljetuskustannuksia ei tule yksityisten firmojen pakettiautomatkoista, pussit työllistävät (huoh, minutpa tietenkin...) kotimaassa, ja materiaalit ovat taatusti meidän pakkaskelit kestäviä. Pussin pakkaukseen käytän puotiin alati virtaavia ruskeita suojapapereita, jollaisia tulee jokaisen vaatekappaleen välissä (ne pitävät vaatteet suorina kuljetuksen ja varastoinnin ajan). Niitäkään ei laiteta paperinkeräykseen vaan hyötykäyttöön.

Tässä vielä valmis puketti:

Toivoisin, että muissakin asioissa tuo puodin valikoima voisi kulkea jotenkin järjellisissä rajoissa. Sellaiset valinnat täytyy tehdä yksi tuote kerrallaan. Tästä valinnasta voi olla kerralla varma ja tyytyväinen, seistä sanojensa takana.

Ja ehkä parasta koko projektissa on se, että yhtään tilkkuakaan ei kankaasta jää jäljelle ompelun jälkeen. Kangasta tulee kotiin, se ommellaan ja valmistellaan, ja sitten sitä ei enää ole. Maagillista :)

Sadekelejä!

Anjusha

Viikonlopun satoa

Olen ollut viikonloppuna viimeistelemässä kauan suunnitteilla ollutta projektia. Puotiin on ollut ajatuksissa saada kestävän kulutuksen mukaisia kuukautissuojia. Luneten kuukuppeja sieltä jo löytyykin, mutta niiden kaveriksi monet ovat kyselleet kankaisia kestositeitä, joko käytettäväksi kupin kanssa varmistuksena, tai kupin sijaisena. Omalla saumurilla tekemällä viimeistelyjälki ei ole vielä tähän asti ollut ihan siitä kauneimmasta päästä, joten ajattelin treenata viikonlopun verran, jotta taito hioutuisi.

Siksaksis-Henni piti Kansalaisopistolla Kestovaippojen ompelukurssia, ja kun kaikki muut puuhasivat kuorivaippoja ja näpsyvaippoja ja lisäimuja, minä tehtailin 24 kestosidettä. NYT minäkin osaan.

Tässä itselle tulleita pikkuhousunhuojia, joissa ei ole kosteussulkua mukana. Kaksi vasemmanpuoleista olivat jo leikattuina kotona vanhoista tilkuista, hurautin ne yhteen jotta keskeneräisten pino pienenisi hieman. Oikeanpuoleiset ovat taas Merjan kanssa tehdystä tilkkukopan vaihdosta, ja taidan lahjoittaa näistä toisen kankaan alkuperäiselle omistajalle, NIIN hienot niistä tuli.

Nämä taas ovat kosteussulullisia, siis vedenkestäviä, pomminvarmoja toisinsanoen. Ne tulevat vanhalle ystävälle, jolle oli sovitusta tilauksesta vielä neljä sidettä tekemättä. Alkuperäinen pyyntö oli saada värikästä, ja tässähän sitä on :) Myös ihoa vasten tulevissa materiaaleissa on trikoota, flanellia ja coolmaxia, jotta pääsee kokeilemaan, mikä tuntuu itsestä mukavimmalta.

Tässä on sitten puotia varten ensimmäinen erä. Pyhänä ajatuksena on, että kosteussulullisissa siteissä löytyisi erilaisia ihoa vasten tulevia materiaaleja, joista tässä vasemmalla on koirakuvioinen flanelli, ja keskellä musta pöllötrikoo. Tulossa on vielä mikrofleece- ja coolmax-pintaiset siteet, mutta vielä niihin ei ollut mahdollisuutta keskittyä. Molemmissa kosteussulkuna laminoitu trikoo, koiraversiossa vaaleansinipallollinen ja pöllössä musta. Oikeanpuoleiset pilvisiteet ovat PHS (lue: pikkuhousunsuoja)-mallia, joissa materiaali on trikoota molemmilla puolilla, eikä kosteussulkua ole. Imuna kaikissa muissa on luomuinen bambufleece, paitsi flanellipintaisissa flanelli myös sisällä.

Täytyy myöntää, että tein minä yhden vaipankin. Mutta vain siksi, että sekin oli siellä valmiiksi leikattujen keskeneräisten asioiden pinossa. Siivosin siis senkin valmiiksi. Tämä on n. 4-7-kiloiselle, Jalie-kaavalla tehty rimpsujalkainen sisävaippa. Ei harmainta aavistustakaan, kelle tämä menisi, mutta valmis se on, ja pois keskeneräisten alati paisuvasta pinosta. Jos joku kaipaa, näitä on tämä ja samanlainen limenvihreäpalloinen kaveriksi (siis kun tämä kangas on nimeltään Taateli, on se kaverivaippa kankaasta nimeltä Oliivi, joka näyttää samalta, mutta on vaan eri värinen). Ja onhan toki joulukin tulossa...

Tällaisia tänä viikonloppuna.

Puodin siteet matkaavat päämääräänsä huomenna, jos joku kokee suurta tarvetta kestositeille heti, niitä saa tulla hipeltämään :)

Anjusha