Puolipaljastuksia

Jos olisin ikinä tiennyt, että neulepaidan palasten kasaamisessa menee yhtä pitkä aika kuin siinä neulomisessa, olisin tuskin ikinä aloittanut yhtä ainoaa neulepaitaa.

Mutta nyt on aloitettu, kaikki palaset ovat valmiina, ja molemmat hihatkin kiinni, joten en usko, että enää voin jättää projektia kesken...

Tässä muutama ennakkopala tulevasta:

Sammakkonapit löytyivät Silmä.Pisto.Tikki.Takki. -tapahtumasta Käsityön museolta. Onneksi sattui olemaan neule mukana kassissa (ainahan se on, tai siis joku neule, sillä kertaa tämä), niin pääsi mallaamaan värejä ja kuvioita.

Lankana on (jo valmistuksesta poistetut värit luonnonvalkoinen ja beige, sekä kaupoista vielä löytyvä, mutta luonnollisesti aavistuksen eri värisävyinen violetti) Novitan Miami. Melkoinen projekti on ollut löytää puuttuvat kerät lankaa, kun niitä ei kaupassa enää periaatteessa ole, mutta onneksi on kotilähikauppa S-Market, josta löytyi vielä beigeä, ja lankahamsterikaveri, jonka varastosta löytyi korkkaamaton kerä luonnonvalkoista. Violettia löytyi lisää Anttilasta, mutta toki tämänvuotinen värjäyserä on JUURI sen verran erivärinen kuin edellisvuotinen, ja ensimmäisen kerän loppumispaikka mukavasti ja huomaamattomasti KESKELLÄ violettia raitaa etukappaleen tissinkohdassa, että tekisi mieli purkaa puoli etukappaletta, mutten enää taida. Mur.

Katsokaa vaikka:

Neulepaita on siis tulossa Verttiselle. Kesäpaidaksi, sellaiseksi, kun on vähän viileämpi päivä ja tarvitaan vähän jotain enemmän kuin teepaita.

Melkein tällainen siitä tulee:

Valkoisia resoreita on myös tuolla nappien alla, ja kauluksessa, ja kaula-aukkoa pitäisi saada säädettyä tarvittaessa nuilla napeilla.

Mutta voi autuas, mikä työ on jokaisen värinvaihtumiskohdan päättely ja saumojen ompelu! Eilen illalla päättelin ja ompelin ainakin kaksi tuntia, ja sain tuon oikean hihan ja sivusauman kiinni. Tänä aamuna tunnissa sain puolikkaan vasemmasta hihasta ja hihasauman kiinni, ja vielä puuttuu takakappaleen yläresori ja vasen sivusauma, sekä napinkohtien alle virkattuna napeille koti. Saa nähdä, minä päivänä tuo valmistuu, mutta nyt kun sen kuva on jo täällä, ei sitä voi eikä sovi enää unohtaa kovin pitkäksi aikaa lojumaan kirjahyllyyn...

Että hopihopi valmiiksi nyt. Tänään onkin ollut oikea villapaitapäivä. 

Anjusha