tiistai 25. joulukuuta 2012

Tilda-neitsyys tonttuillen



Äiteen pakettiin paketoitui tonttu. Se olisi toki voinut tulla Tiimarista kahdella lantilla, mutta se ei tullut. Se tuli omista kätösistä ja sen tekoon meni lähemmän pari kuukautta kaikkine taukoineen. Piti päästä kokeilemaan onnistuuko Tildailu sellaiselta, joka ei sellaista ole koskaan tehnyt.


Kankaat projektiin löytyivät Sinellistä ja osin kotoa, maali myös Sinellin peruja. Lampaanvilla, jota tontun sisälmyksistä löytyy, on omasta villavarastosta, ja lopullisen mekon helmaan tullut pitsi Rouvan (eli äidin äidin) pöytäliinasta. Poskiin puna tuli puuvärikynästä.


Ohjeet ja kaavat ovat Tildaa, mutta löytyivät Suuri Käsityö -lehdestä, jostain muinaisesta parin vuoden takaisesta numerosta, liekö ollut jouluaiheinen se.


Olipa hauskaa pysähtyä, ommella käsin pienenpienillä pistoilla, ilman kiirettä ja hoppua, ja katsoa millainen lopputuloksesta kehittyy.


Tonttu valmistui hyvissä ajoin ennen joulua ja vailla stressiä. Mukava projekti, joka toi myös aivan uutta ulottuvuutta Tiimarin kahden euron thaimaalaistonttuihin. Monta pientä saumaa, äherrystä ja puljausta. Täysin ilman käsintehtyä tonttua tulee toki toimeen mainiosti ja voi elämänsä elää, mutta tämä tonttunen sai yhden äidin ymmärtämään pienen niperryksen tuoman rauhan ja taidokkuuden. Voisin hyvin nähdä, että tällaisten tekemiseen voisi jäädä kiinni pidemmäksi aikaa. Vaikkei siitä kenellekään olisi mitään hyötyä.

-Anjusha








maanantai 24. joulukuuta 2012

Äkäinen Luke-lintu

Tälle joululle meidän perheen pienväen joulutoiveet kiteytyivät joko Star Warsiin tai Angry Birdsiin. Tai Angy Birds Star Warsiin. Minä ryhdyin jo hyvissä ajoin ennen joulua etsiskelemään netistä värityskuvia äkäisistä tähtien sota -linnuista. Löysin sopivan yksinkertaisia kuvia TÄÄLTÄ, tulostin, leikkelin kaavoiksi ja applikoin tilkkukopan tilkkuaarteista mustalle Kestovaippakaupan trikoolle.


Asettelin kuvan kankaan reunalle niin, että se voisi istahtaa mahdollisen paidan alalaitaan. Tässä vaiheessa joulukuuta Verttinen hermostui, kun lintu päätyikin kiinni kankaaseen. Hän olisi kaikessa viisaudessaan mielellään halunnut linnun itselleen. Pyysin toki kauniisti odottamaan lopputulosta, kun ei vielä ymmärrys ihan riittänyt siihen asti että olisi keksinyt, että kankaasta voisi vaikka tehdä jotain...


Kun kerran kaiken pitää olla tähtien sotaa, oli paidan väri aika itsestään selvä. Verttisellä ei ole ollut yhtään mustahihaista paitaa, ja Darth Vaderia esittäessään musta paita olisi aika oivallinen. Tämän päälle voi siis tarvittaessa vetäistä Vader-teepaidan, joka kaapista löytyy jo.

Kaava paidalle löytyi Ottobre Designilta, koossa 122cm. Tuollaista resorikaitaleella huoliteltua pääntietä en ole vielä koskaan aiemmin kokeillut, saa nähdä kuinka sen kanssa käy. Muutoin paita oli aivan pala kakkua, kolme kaavanosaa, peruskampetta, saumat yhteen eikä mitään ylimääräisiä vipstaakkeja. Jos tuo istuu päälle mukavasti, on uusi pitkän paidan kaava kyllä ehdottomasti tässä. Vielähän sitä ei tietenkään ole kokeiltu, kun paita on paketissa iltapäivään, mutta piankos tuo selviää.

Tämä äireekin on viimein suostunut kokeilemaan äkäisten lintujen pelaamista. Kuolemantähdellä ollaan jo kolmannellatoista tasolla :)

Vaan nyt sauna lämpimäksi, puuro kiehumaan, takkaan tulet, ja kuusta koristelemaan.
Hyvää joulua itse kullekin säädylle!

-Anjusha


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Saippuavillikset

Joulukuu mennä vipottaa. Sitä kun elää henkisesti vielä jossain marraskuun lopussa, ei ole ollenkaan mikään kiirus saada mitään valmiiksi, noin niinkun joulua ajatellen. Mutta niin vaan on, että kalenteri todistaa jouluaaton olevan ihan lähellä, joten jotain varmaan pitäisi asian eteen tehdä.

Voin tehdä jo yhden paljastuksen, se kun on osoittautunut niin tuntemattomaksi ilmiöksi, että jos sen paljastaa nyt, viime hetken lahjaideoijat voivat siitä vielä tarvittaessa napata itselleen pelastuksen.

Olen jo ehkä puolisentoista vuotta katsellut Ravelryssa "soap sweater" -hakusanalla löytyneitä ihanuuksia. Vielä enemmän niitä löytää pelkällä "soap" -sanalla. Enkä ottanut mitään ohjetta, katselin vaan, ja puuhastelin näin:


Pyöräytetään siis saippua (tuoksuton, LV, jotta allegisetkin voivat käyttää) villapaidan sisään, humps vaan. 

Jaa että mitä hyötyä siitä sitten on, paitsi että se on ihan kivan näköinen?

1. Kaikki 100% villaiset langanjämät saa hyvään käyttöön
2. Saippua ei luikastele kädessä pestessä, sen voi tarvittaessa ottaa vaikka kylpyyn.
3. Villalla voi hinkuttaa likaiset tassut putipuhtaaksi.
4. Saippuasta ei tule ikilähmäinen lilluessaan lavuaarin reunalla.
5. 100% villa HUOPUU saippuan ympärille saippuan pienentyessä, jolloin villapaita mahtuu pienemmällekin saippualle. 

Siis nerokasta.


Minä rakensin villapaidat sukkapuikoilla. Aloitin neljällä silmukalla ja lisäilin niin, että paidasta tuli suorakaiteen muotoinen. Jatkoin suoraan sileällä niin pitkälle, että saippua oli juuri ja juuri peittynyt, ja kavensin samalla tavalla kuin olin leventänytkin (ja viime hetkellä sujautin saippuan villiksen uumeniin), kunnes jäljellä oli 2 silmukkaa per puikko. Kevyt päättely, ja villis on valmis.

Täytynee tehdä yksi kotiinkin. Mutta vasta sitten, kun aatto on mennyt :) Sillä saippuoita on vielä, lankaa lankakopassa vaikka muille jakaa ja aattoonkin vielä monta päivää. 

Kevyt pikkumuistaminen niille, joille ei oikein keksi mitään, tai joille sattumalta on piipahtamassa kylään juuri ennen joulua. Auttaa sekä omaa lankavarastoa että hyvää mieltä, eikä vie liikaa aikaa tai energiaa.

Että rennokasta joulua sinnekin. 

Minä taidan unohtaa ressaamisen tänä jouluna :)

Anjusha




tiistai 4. joulukuuta 2012

Trikookudeharjoituksia

Olin käynyt hankkimassa trikookudetta TitiTyyltä, tehdäkseni jumppapallolleni päällisen.

Toissa-aamuna takkaan tulia laittaessani vastaan tuli mistälieneesanomalehdestä (jota olin juuri runttaamassa sytykkeeksi) ohje virkattuun kudekoppaan. Ajatukset kun usein laukkaavat tolkutonta vauhtia, olin järkeillyt sekunnissa, ettei kannata koskaan trikoosta mitään virkkaamattomana lähteä virkkaamaan ensimmäiseksi mitään niin suuritöistä kuin jumppapallonpäällistä, kokeilematta ensin jollain pienemmällä.


Jos luvataan kori parissa tunnissa, sehän kuulostaa juurikin täydelliseltä kokeilulta. Joten repäisin lehdenkulman talteen ja oli päästävä heti kokeilemaan.


Siispä hommiin. Muutamassa minuutissa huomasin, ettei missään nimessä kannata pitää virkkuukoukkua niinkuin tavallisesti, vaan käsiään säästääkseen on viisaampi ottaa ronskisti kiskomisote ja vetää ennemmin hartiavoimin kuin pelkillä sormilla :)


Koppa olikin yllättävän nopea ja helppo. Aamutakissa lonniessa valmistui kepeästi pohja ja pitkin päivää pikkuhiljaa muu koppa. 


Sunnuntai-iltapäivän parkouraikaan kori oli jo valmis - vaikkakin piti heti lähteä säveltämään ja sekoittaa koppaan kahta eri ohjetta, tuon lehdessä olleen lisäksi hain reunukselle ohjeen Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta, jossa oli vaikka mitä ihanaa (mutta eipä mennä nyt siihen) ja ihan ihkailmaiseksi ladattavissa (onkohan siinä järkeä, kysyy yrittäjä?!).


Ja nyt kun langat (tai ehkä neljäsosan omistamistaan langoista) saa nuin nätisti esille, syyhyttää sormet neulomaan kaikenlaista. Ja virkkaamaan toista koria :) Tahtoo lisää!

Anjusha
-jonka olisi syytä miettiä ennemmin vaikka joululahjoja, mutta miettiikin vain koppia.





torstai 22. marraskuuta 2012

Big Shot -innostusta ja kangassilppua

Viimeaikojen kaikki ompelukset ovat liittyneet joko jouluun (jolloin niistä ei voi vielä kertoa) tai töihin. Askartelutkin ovat olleet perin työpohjaisia (niinkuin vaikka pirulliset 250 kimaltavaa kukkatarraa, jotka leikattiin yksitellen leikkurilla).

Mutta työhauskuutuksistakin voi joskus kertoa (paitsi niistä kimalluskukista ei, ne olivat tuskalliset tehdä).

Olemme järjestelemässä tuttavien kesken askartelevaisia pikkujouluja, joissa saa sydämensä kyllyydestä huovuttaa, ommella, neuloa, virkata, askarrella ja lipittää kööliä. Pitihän minun puotini edustajana kokeilla, mitä kaikkea puodin ihkauudella Big Shot -leikkurilla saa aikaan, ja olisiko siitä iloa jouluaskarteluiltaan. Näyttäisi siltä, että niillä kahdellakin stanssilla, mitkä olen raaskinut hankkia, saisi jo vaikkas mitä rakenneltua:


Äh, vinoonhan se menee tuo kuva. Tylsyys. Mutta pakettikortteja, kukkasia, lumihiutaleita, kortintekojuttuja ja kaikenmoista. Mielenkiintoisinta on ehkä se, että tuo kone leikkaa kangasta myös, jolloin tagit voi rakennella kankaasta ja liimata lahjansaajan nimen vaikkapa strasseilla kangastagiin. Oivallista! Tai vaikka tehdä tuollaisen leikkaa-liimaa-askartele-kukkasen heijastinkankaasta. Ei olisi monella samanlaista heijastinta.

Toinen puolikas työhommia menee sitten kestosideosastolle. Olen käynyt puodin kestävän kulutuksen tuoteperhettä läpi pitkin viikkoa, ommellut puuttuvia kuoseja, lisännyt vanhempiin siteisiin uusia Pink*Pixie -tuotemerkkejä, kuvaillut kuvia uusiksi, päivittänyt valikoimaa ja sivustoa, ja autuaasti jättänyt tylsemmät hommat tuonnemmaksi. Tuntuu mukavalta, että on joku asia, jonka saa kunnialla hoidettua loppuun asti. Taas on laatikko täynnä, ja uusia kuosejakin tulossa pikkuhiljaa piristykseksi.


Koto-oloissa olen tuhoamassa kerällistä Step-lankaa villasukkiin. Hitaasti mutta päättäväisesti. Muutaman sentin neulomisella päivässä. Keväiset Väinämöissukat saivat eilen illalla kauan kauhulla odotetut reiät pohjiinsa peukkuvarpaiden alle, eikä niitä oikein voi korjata, vaikka samaa lankaa onkin olemassa vielä, kun valmiit sukat ovat melkoisen paljon haalistuneemmat kuin kerällä oleva langanloppu... 

Ja joulukin tulla tupsuttaa vääjäämättä. 

Kaikenlaista.

Anjusha 


torstai 15. marraskuuta 2012

Pilttijoulukalenteri

Isä sai tänä vuonna (niinkuin viimekin, tosin) isänpäivälahjaksi joulukalenterin.



Kirjastosta lainatusta jouluaiheisesta sisustelukirjasta jalostimme siskon kanssa ajatusta pilttipurkkien uudelleenkäytöstä, ja päädyimme seuraavanlaiseen malliin:



Liimasimme kuumaliimalla pieniä pilttipurkkeja kolmion muotoon ja annoimme kuivaa kunnolla.



Liimailimme numerotarroja purkkien pohjiin,



ja täytimme numeroidut purkit Finlandia -marmelaadeilla :) Vihreillä kuulilla tuosta olisi tietysti tullut ihan joulukuusi, ja sen tajusimme vasta kun tuijotimme valmista kalenteria pöydällä.

Ajatus olisi laittaa vielä takakautta purkkien välikolosiin pikkuiset jouuvalot tuikkimaan, luulen, että se mukavasti valaisisi ja hehkuttaisi myös marmelaadien värejä.



Aikas herkullinen, vaikka itse sanonkin.

Kiitos kuuluvat Outille ja Pauliinalle, joiden perheiden pienokaiset soivat varastoistaan meille Piltti-iän (melkein) ohittaneille tarpeeksi purkkeja projektiin.

Minäkin taidan haluta tällaisen :)

Anjusha

torstai 8. marraskuuta 2012

Luovutus sukkaosastolla



Villasukkien kanssa on tässä perheessä niin, että niitä käytetään a) tolkkua vailla olevan paljon ja b) ilmeisesti ihan eri sfääreissä kuin tavalliset villasukissa tallaajat. Siis kun meillä villasukat tulevat pois jalasta suihkun ja saunan ajaksi ja kesällä kun lämpötila ylittää 25 asteen. Ne ovat jalassa aina. Kenkien sisällä, kotona sisällä, töissä, roudatessa, kaupassa, leikkiessä ja toisinaan nukkuessakin. Niiden pitää siis kestää jotain, mitä ilmeisesti villasukkien ei tarvitse kestää (ainakin mikäli lukee satoja ja taas satoja villasukkaohjeita, jotka on tehty ihanista ja pehmeistä silkki- ja angoralangoista, merinosta ja muista hepeneistä).

Edelliset valmistuneet villasukat, jotka kestivät sen viisi viikkoa ja sen jälkeen niissä oli kokonaisen päkiän kokoiset reiät sekä päkiässä että kantapäässä ja molemmissa sukissa, heitin vesilintuun juuri. Ajattelin, että kun hamppu on kuituna kestävää, se voisi toimia sukissa. Oli erinomaisen kehnosti ajateltu se. Pipona se toimii kyllä kivasti, mutta yhdet sukat roskittaneena en siitä enää sukkia tee.

Laitoin Facebookiin vinkkauspyynnön aiheesta, mistä langasta saa kestävimmät sukat, ja ensimmäisenä ehdotettiin Seiskaveikkaa, jota en jaksa enää yhtään, ja se on tylsää, enkä ollut aikonut hankkia sitä enää kerääkään. Mutta kun uudet sukat olivat vesilintuun heitettyjen jälkeen kiperästi kaivattuja, ja tärkeää oli, etteivät ne nyt sitten heti reikiintyisi, myönnyin hankkimaan keräämilläni lankapisteillä yhden kerän, vain tehdäkseni yhdet sukat, ja sitten katsoisin asiaa uudelleen.

Kerästä valikoitui Talitintti, keväisen tuntuisen lauantaipäivän kunniaksi. Eskoselle siitä tuli sukat, ja kun varresta teki sopivasti pitkän, ei lankaakaan jäänyt enää jäljelle lojumaan, vaan kaiken sai käyttöön.

Seuraavana vihjelistalla oli Fabel, joka on ennestään tuttu, ohkaisempi, mutta hyvin on kestänyt käytössä. Sen kolikon toinen puoli on hitaus, lanka on sen verran ohutta, että aikuisten sukkien tekemiseen menee melkoinen aika. Fabelia ei ole kotona tällä hetkellä yhtään kerää, joten täytynee keräillä lisäpisteitä ja hankkiutua eroon muutamasta omasta varastokerästä ennenkuin pääsee kaupalle.

Itse muistelen, että Schoppel Wollen Admiral on kuusisäikeisenä kestänyt hyvin (ja ollut Fabelin keralla niitä edullisempia sukkalankoja), ja muistaakseni Austermannin Step -langasta on olemassa paksumpi versio (tai ainakin samasta kaupasta, josta saa Step- lankaa, saa tätä seiskaveikan paksuista, aloe vera- ja jojobaöljyillä käsiteltyä lankaa), josta Eskosella on yhdet sukat olemassa, ja niiden ikä alkaa lähentyä kahta vuotta, eikä niissä vieläkään ole reikiä. Sen täytyy olla jotain ihmelankaa :) Ihmelanka on toki sitten hinnaltaan aika eri planeetalta nuihin edullisempiin verrattuna, mutta jos hinnalla saa sukat, jotka kestävät käyttöä, on se ehkä tarkoituksenmukaista lankaa hinnastaan huolimatta. Lisäksi niissä oli liukuvärisävyjä vaikka muille jakaa, ja yhdestä kerästä saa reilut ja kunnon varrelliset miesväen sukat.

Ensiavuksi valmistuivat nyt siis perusseiskaveikat, ja niin kestävät kuin niistä tulevatkin, on niiden neulomisen tylsyys kyllä aika vertaansa vailla... Toivottavasti saa pian siirtyä toisiin lankoihin :) Ei muuta kuin pisteitä keräämään ja lankakauppaan!

Anjusha


tiistai 6. marraskuuta 2012

Oliivihousut

Elämässä oleva inventoimisen tarve ja vanhasta varastosta eroonpääsemisen hinku ovat nyt kasvaneet niin suunnattomiksi, että omistamalleen määrälle kaaoksenaiheuttajaa on saanut tehtyä paljon ja ihan päivittäin.

Eroonpääsemishingussani olen (ja ihan aidosti tarpeeseen, tuo jälkikasvu kun hujauttaa jalkojaan päivä päivältä pidemmäksi) koittanut silputa ja kasata pehmoisia joustofrotee- ja velourhousuja Verttiselle. Jotta kaaos ei ota haltuunsa koko työhuonetta, olen sopinut itseni kanssa nappaavani yhden kankaan kerrallaan käsittelyyn, enkä katsokaan muita kankaita, ennenkuin yksi projekti on saatu valmiiksi. Ja tämä vain siksi, että huithapelina mielenä ajatus hairahtuu pikavauhtia jos sille antaa mahdollisuuden, ja keskeneräiset projektit jäävät ikuisesti keskeneräisiksi.



Viikonlopun saldoksi tulivat oliivihousut, joista Verttinen oli oikein innoissaan, ja halusi ne heti jalkaan (siis yöksi, jota en kyllä antanut periksi). Näihin meni kaikki kangas, oikeastaan tilkkuakaan ei jäänyt, ja kankaan korkeus oli juuri tismalleen se, mikä olisi syytä ollut ollakin. Täydellinen ajoitus siis. Oliivikangas on osa kankaanpelastusprojektia, muinaisilta Kestovaippakaupan ajoilta. Se lienee ensimmäisiä paloja, mitä tuosta kankaasta on koskaan leikattu. Myös resoreiden osalta asiat sujuivat aika mukavasti. Lahkeensuissa on bamburesoria (viimeiset pienet palat), taskunsuissa tavallista tummanruskeaa (nekin viimeiset tilkkuset) ja kun massuresoriin ei enää ruskeaa ollut vaikka kuinka käänsin koko varastoni ylösalaisin, sinne sai kelvata vihreä (joka tuossa näyttää aika harmaalle ja on lajinsa viimeinen sekin), jotta ei tarvinnut lähteä kaupoille kesken ompelun. Eikä se oikeastaan haittaa tuo massuosasto, kun jää kuitenkin paidan alle piiloon se.


Tälle syksylle olen saanut jo yhtä vaille kaikki joustofroteepalani käytettyä. Jäljellä on enää sienet ja siilit, josta en ihan tiedä että mitä siitä tekisi. Mutta siitä sitten myöhemmin.

Anjusha

tiistai 16. lokakuuta 2012

Noro - Vajlora

Minulla ei ollut syyspipoa. Tai lähinnä, minulla oli yksi pipo, joka on fleecevuorinen, ja sitä myöten sopiva pakkaspakkaskelille. Näin syksyisellä, korvat paleltuvat ja sitten niihin sattuu, jos niitä ei mitenkään suojaa.



Piti siis saada pipa, joka suojaisi korvia. Minulla on myös Baktus-huivi, joka on tehty Noro Aya -langasta, ja pohdin, josko pipa voisi olla sille kaveri. Hain TitiTyyltä kaksi kerää Ayaa lisää, ja hain Ravelrystä ohjetta pipalle. Löytyi Vajlora -pipo, kun laittoi hakuohjeeksi että 3,5:n puikot, pipo, ilmainen ohje, ja kuvallinen ohje.


Pipa oli melko helppoa palmikkoneuletta, mutta ohjeessa oli muutama paikka, joissa piti ihan pysähtyä ja miettiä ja ratkaista ongelma ilman ulkopuolista apua. Kun vähän käytti järkeään ja sovelsi ohjetta, sai ohjeesta samannäköisen pipon kuin ohjeen kuvassa on.


Pipasta tuli vähän ja aavistuksen baskeriaiheinen, hauskasti löpsöttävä ja hyvin ja täydellisesti korville menevä.


Tässä Verttinen vääntää silmiään kieroon. "Jos tuo mahtuu äiti sinun päähän, niin sitten se tarkoittaa, että se mahtuu minunkin".


Tunge pipa äireen päähän ja ota hassuja kuvia. Jos oikein haluaa, saa pipon myös silmille. Mikä tietysti tarkoittaa, että sen saa löpöttämään pään taakse hauskasti.



Nyt on pipa. Ja sen kaveriksi huivi. Vielä jäi aavistus lankaakin, ja mietin, pitäisikö se muuntaa kämmekkäiksi. Ehkäpä. Saas nähdä.

Anjusha






keskiviikko 10. lokakuuta 2012

KCWC, päivä 2

Aavistus piti ottaa sitten ihan samoin tein aikataulussa takapakkia, mutta jatkamma hieman ja aavistuksen myöhässä :)


Kids' Clothes Week Challengen kakkospäivässä on ohjelmassa kaapista löytyneiden hihojen henkiin herättäminen. Merirosvotrikoo löytyi kesällä Eurokankaan alelaarista (siis ei edes palalaarista, vaan niiden juhannuksenjälkeisalennusmyynnistä, jossa yritettiin päästä eroon jos jonkinmoisesta hankalasta). Siinä oli rasvatahra, josta syystä reilun metrin pala ihanan pehmeää ja joustavaa lycralla siivitettyä puuvillatrikoota maksoi 2,50€. Tahran pystyi leikatessa väistämään helposti, ja liian lyhyiden pyjamahousujen ompelun jälkeen (jotka onneksi kyllä löysivät uuden kodin) siitä jäi vielä kangasta hihoihin. Maanantaina leikkasin hihoille kaveriksi etu- ja takakappaleet, ja tänään pääsin niitä yhdistelemään.


Nanson trikoopalan vaaleansininen loppu, ja Kestovaippakaupan vaaleansiniset resorit saivat nuo hihat kavereikseen. Hiukkasen harmittaa vaaleansinisten eri sävyisyys, kun se saa molemmat näyttämään likaisilta, vaikka yksittäin ne ovat ihan nätin värisiä. Mutta jos tämä oli kotoa suoraan löytyvien asioiden rästiompelua, niin sopinee käyttötarkoitukseensa. Yöllä on pimeää, mutta viileää. Kukaan ei näe vaaleansinisen eri sävyjä. Lohduttakoon se ;)

Käytin paitaan Ottobre Designin hyväksi havaittua pyjamapaidan kaavaa, mutta lisäsin helmaan resorin, kun muuten tuo trikoo rullaisi helposti pepun päältä pois. Resorista tuli sopivasti lisäpituutta helmalle myös, kun koko 116cm taitaa kohta alkaa jäädä aika pieneksi. Hihansuuresoritkin tein parin sentin pidennyksellä. 

Ja aikaa sain kulumaan aikalailla juurikin sen tunnin, mitä pitikin. 

Tämän päivän tunti onkin sitten vielä käyttämättä. Ehkä illalla jatketaan.

Talohousut ovat muuten olleet kaksi yötä käytössä. Liian lyhyt mutta muuten vielä ihan sopiva kaava parani ensiluokkaiseksi pitkillä resoreilla (joka myös ratkaisi viime päivien "ei-voi-sietää-suoralahkeisia-housuja, ne-menevät-ikävästi-kantapään-alle" -dilemman ainakin yksien pöksyjen osalta), ja ihanan pehmoinen bambutrikoo on lutuisen tuntuinen öiseen aikaan. Jee.

Anjusha,
jonka on myös tehtävä itselleen syyshattua, sillä keli on jo hurjan viileä eikä allekirjoittaneella ole syyspipoa lain.


maanantai 8. lokakuuta 2012

Kids' Clothes Week Challenge 2012




Joskus sitä elämäänsä kaipaa inspiraatiota.

Kaikenlaista olisi muutoinkin tarjolla, niinkos aina, kuten kirjanpitoa, työharjoittelijan
kanssa puuhaamista, joululahjojen ajattelmista, syyssiivousta, syntymäpäiviä tai ihan mitä muuta vaan mitä elämä nyt yleensä tarjoaa. Mutta tämä kuulosti kivalta - tällä viikolla, tunti päivässä, seitsemän päivän ajan, jos tekisi lastenvaatteita.

Ja ainakin näin maanantaina se onnistui ihan sillä, että vaihtoi huonetta ja ompeli. Kaapista löytyi valmiiksi leikattuina bambutrikoiset talopyjamahousut, joille riitti pelkkä ompelu, jotta ne sai valmiiksi. Samalla penkaisulla löysin myös luonnonvalkoiset bambutrikoot, jotka on lapsen kokoon leikattu, ja hihat pyjamapaitaan. Itseasiassa tulevat ihan tarpeeseen, kun juurikin on niin, että pyjamaosastoa ja pitkäkalsarivalikoimaa meillä tarvittaisiinkin paljon enemmän kuin mitä sitä on. Ompaisin siis talopöksyt unihousuiksi, ja lopun ajan tunnista käytin pyjamapaidan valmiiksi tehtyjen kaavojen etsimiseen ja niiden löydyttyä paidan loppuun asti leikkaamiseen.





Housuihin saa vielä kaveriksi paidan, kangasta on sopivasti sellaiseen. Mutta sen leikkaan vasta, kun olen ensin saanut sen valmiiksi leikatun paidan (joka on eri kankaasta, ja jolle voisi myös saada aikaan pöksyt kaveriksi) ja ne kalsonkihousut kasaan. Saapa tuota keskeneräisten pinoa hieman pienemmäksi, hurraa!



Saa nähdä, käytänkö huomisenkin tunnin jo tänään, kun huomenna on melko pitkä päivä eikä ihan tiedä illasta ehtiikö tuntia käyttää ompeluun.



Ihana haaste! Vielä kun keksisi jotain yllätyksellistä kun saa ensin nämä rästiasiat pinosta pois :)

Anjusha

maanantai 24. syyskuuta 2012

Pikku raitavillasukkaiset ja Sadonkorjuujuhlat sateessa.

Eskosen hamppuvillasukista jäi vielä kaksi nyssäkkäistä lankaa; toinen pienempi sininen, ja toinen vähän reilumpi keltainen. Jotta saisi pikkunyssäkät pois kuljeksimasta, kutaisin ne sukiksi nekin. Näistä tuli pikkuiset, ehkä sellaiselle vuoden-kahden ikäiselle sopivat.


Käyttöön ne pääsivät melkein heti, tai ainakin niille löytyi uusi omistaja. Verttisen päiväkodissa oli eilen sunnuntaina Sadonkorjuujuhla, jossa järjestettiin arpajaiset. Vein sukat arpajaisvoitoksi, josta ne nappasi päiväkodin keittiön suurvisiiri Juuso. Meidän perheeseen sen sijaan kotiutui arpajaisten ainoa pikkuauto, jonka Verttinen voitti, ja Esko taas voitti 20€ lahjakortin Punnitse ja Säästä-kauppaan. Aikas mahtavaa! Ei liene epäselvää löytyykö lahjakortille käyttöä... 

Mutta koska nuistakin sukista jäi vielä pienenpienet jämäset lankoja, kerin ne pätkinä yhteen muutaman iänaikaisen seiskaveikan kanssa ja rakennan niistä peikkosukkia itselleni. Kävin nimittäin läpi sukkalaatikkoni, ja totesin, että aika vähissä ovat omatkin ehjät sukat. Ja ne kahdet, jotka siellä vielä suurinpiirtein ehjinä on, on molemmat aika ohuita. Eilisissä kemuissa (pihalla kolme tuntia sateessa) totesin, että paksummat villasukat alkavat olla jo tuiki tarpeelliset. Varpaat olivat syväjäässä kumppareiden sisällä kotiin päästyä.

Onneksi on maanantai ja sadepäivä. Se tarkoittaa, että voi köllähtää tavittaessa päiväunille, neuloa teekupin ääressä ja lonnia sisällä. Ainakin kunnes lapsi pitää noutaa eskarista.

Anjusha

tiistai 18. syyskuuta 2012

Ihan Tavalliset Sukat

Villasukissa on ikuinen dilemma. Second Sock Syndrome - toisen sukan syndrooma, joka vaivaa hyvin herkästi sukkaparia kuin sukkaparia. Siis että ensimmäisen sukan saa kyllä valmiiksi asti, mutta viimeistään toisen sukan kantapää aiheuttaa lähes ylitsepääsemättömän tylsistymisen ja mielenkiinnon menetyksen. Tällä kertaa sukanteosta oli kuitenkin niin kauan, että edes toisen sukan kantapää ei haitannut menoa.


Rakensin Eskoselle syyssukat Hempwollesta, jota on löytynyt TitiTyyltä. Sinistä oli ihan vähäsen jäljellä, kun sitä oli jäänyt yli muinoin tehdystä piposta (joka on ihan hukassa, höh), ja tuo viljankeltainen oli ihan kokonainen kerä. Molempia jäi vielä jäljelle, ja niistä on tulossa pikkuiset raitasukat... joille ei ole edes vastaanottajaa tiedossa, mutta tuleepa nyt kumminkin.


Reppana miesi otti sukat samantien käyttöön, sillä ne taitavat olla tämän hetken ainoat ehjät. Hyvä, kun tulevat käyttöön.

Syys on selvästi saapunut, kun sukankuteminen tuntuu taas hyvältä. Ja luulen, että osansa teki sekin, että päätti valita tehdä Ihan Tavalliset sukat ilman minkäänlaisia krumeluureja ja haasteita, ihan vaan leppeästi ja niin, että oli helppo paahtaa neulomus läpi muutamassa hetkessä. Ei kirjoneuletta eikä kuvioita, pari hassua raitaa jotta sai tuon sinisen kerän kulumaan. Ja nekin mahdollisimman yksinkertaisesti. Ohje on siis niin omasta päästä ja selkärangasta kuin voi olla. 

Tästä sai taas yhden pisteen uusien lankojen ostamislistaan :) 

Anjusha


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Psykedeeliset syyspökät

Kotona on tullut syysinventaarion aika. Tai siis tenava on hujahtanut yhtäkkiä jokin omituisen kasvupyräyksen, ja useimmat pitkät housut ovat jääneet nilkkojen yläpuolelle. Samaan syssyyn on tietysti voinut käydä koko vaatelaatikon läpi, napata sieltä kiertoon, kirppikselle ja lahjoituksiksi muutkin pieniksi jääneet vaatteet, ja raakata pois ne, missä on eniten reikiä. Kesävaatteet vinttiin ja syysvaatteet tilalle, niin vaatelaatikkoon kuin eteiseenkin. Mikäs sitä flunssaisena on inventoidessa.


Yhdet ehjät, uudet ja "seuraavan koon" sisähousut olen tässä lenssuillessani jaksanut ommella. Kangas on marinoitunut kangaskaapissa vuosia, kuvittelin hankkineeni sen hupparia varten. Nyt on kuitenkin niin, ettei keltainen ole ihan Verttisen väri, ainakaan suosikkisellainen, eikä se oikein näytä naaman vieressä kivalta muutoinkaan. Joten silppusin muinaisen joustofroteen housuiksi. Pituutta kankaassa olikin tähän kokoon (122cm) sentilleen sopivasti. Ja leveydeltään kangas sopi housuihin myös - sitä jäi vain ehkä juuri ja juuri pipon kokoinen palanen jäljelle, ja siihenkin saa vuorikankaan keksiä jostain ihan muualta.


Kaavana on Ottobre Design syksyn 2006 lehdestä löytynyt collarihousun kaava. Samalla kaavalla on tehty Verttiselle aiemminkin housuja, siis pienemmässä koossa. Tässä on kivat taskut, ja tähän aikaan pienen miehen elämässä taskut ovat kyllä erinomaisen tarpeelliset kapineet.


Pepputaskutkin tulivat, vaikkakin niiden psykedeliaprosentti nousee taivaisiin, värit vaan vilisevät silmissä. Onneksi paita tulee tuohon pepun päälle useimmiten, jolloin taskuissa voi säilyttää asioita ihan hyvin saamatta päänsärkyä.

Käyttökuvia housuista ei vielä ole, vaikka ensi kertaa pöksyt jalkaan tänä aamuna laitettiinkin. Oli niin harmaa aamu, ettei housuista olisi saanut minkäänlaista näkyvää otosta kuitenkaan. Mutta ne pysyvät jalassa, ja istuvat kivasti, yhä. Ja ovat sopivasti reilua kokoa, eli näissä ehtii kasvaa taas jokusen sentin ennekuin nilkat vilkkaavat. Laitoin näiden tilalta yhdet rikkinäiset kaapista lumppukeräykseen, ja vielä muutaman pöksyn verran voisi sisähousukoppaa uudistaa, sen verran hapertuvia ovat jo muutamat laatikosta löytyvät pitkät housut.

Jotenkin valmistuvat vaatteet keventävät mieltä. Uuden luominen ja luomistyönsä katseleminen on sinällään jo oikein palkitsevaa, ja lisäksi jotain tenhoa on myös siinä, että kangaskaapin sisältöä saa käyttöön. Jonkun verran helpostusta tuo myös tieto siitä, että vaikka meillä ei järin tirpantakkoja olla vaatteiden päälle laittamisesta, lapsella on edes vaikka EHJÄT housut. Tuonikäisten vaatteissa se ei taida olla ihan itsestäänselvyys.

Vielä tarvittaisiin ulkohousut akuutisti. Kurahousut päiväkodilla on jo, mutta sellaiset, mitkä pitäisivät jonkun verran vettä ja olisivat vuorelliset ja lämpimät, sellaiset olisivat poikaa. Ehkä isken kynteni sellaisiin seuraavaksi.

Anjusha,
joka vielä niiskuttaa ja yskii, mutta on jo muuten selvästi ihmistymään päin tästä lenssustansa.



maanantai 3. syyskuuta 2012

Tunnusteluja, eiko tunnustuksia, ja tunnelmakuvia tulevasta.


Kippas kappas! Outi oli heittänyt tunnustuksella. Tuleepas tällaisesta hyvälle tuulelle, kiitosta vaan. Laitetaan vahinko kiertämään :)

Tähän tunnustukseen liittyy muutama sääntö, kas tässä:
1. Liitä linkin kera bloggaaja, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Laitan siis tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanuuksille:
2. Amaria
4. Pauliina (ja muistutan samalla että kuulumisia kuulemme mielellämme täällä kotosuomessa!) 
5. Kirsi

Kaikkia seurailen mielelläni, ja kaikki ovat myös ihan "oikeasta elämästä" tuttuja aitoja ihmisiä :)

Täällä Puutteenlaaksossa maanantai on alkanut laskujen kirjoittamisilla, sähköposteilla, lastenohjelmilla ja yhden koko viikonlopun kuumeistelleen pienihmisen rähjäämistä kuuntelemalla. Eläköön "vapaa"päivä :) Minä uppoan aina välillä syksyn väristen lankojen maailmaan hetkeksi, visioin sohvatyynynpäällisestä ja toivon, että saan virkkaukseni vielä joskus valmiiksi. Oikeastaan siitä voisi puuttua vain yksi vaivainen kukka, ja sitten pääsisi jo viimeistelyhommiin, jos haluaisi päästä helpolla.


Ihania värejä, kaikki Rowanin Felted Tweediä. Lanka on suunniteltu loistavasti, ihan minkä tahansa värinen kerä sopii ihan minkä tahansa värisen kanssa yksiin. 


Syysvärejä. Niitä alkaa pikkuhiljaa näkyä myös pihalla, ja aamuisin, kun avaa ulko-oven, pihalla tuoksuu omenalle. Odottelen vielä ensimmäistä pakkasyötä, jotta saadaan pihan ompot parhaimmilleen.

-Anjusha




perjantai 24. elokuuta 2012

Eskarilaisen pihaliivi

Verttinen on aloittanut eskarin, ja ensijännityksestä (äidin) selvittyäni huomasin, että lapseltahan puuttuu tuikitarpeellisuuksia, niinkuin vaikka ulkohousuja, pehmoisia sisähousuja leikkihommille, vuorillinen fleecetakkikin alkaa käydä pieneksi ja ensimmäisellä viikolla kävi vielä ilmi meille myöhäännukkuvaa sorttia oleville, että aamupuoliyhdeksältä on ihan aidosti kylmä, vaikka päivällä voi olla ihan lämmintä ja shortsikeli.

Jostain piti aloittaa, ja minä aloitin siitä shortsipäivän aamuvilpakan pelastuksesta.


Kaivelin kangaskaapista kaikki joustofroteet joita sieltä löytyi, ja rakensin vetskariliivin alkusyksyn aamuja varten. 


Kaava ja ohje löytyi Ottobre Designin syksy 2006 -lehdestä, jonka ostin Verttiä odottaessani. Vieläkin siellä riittää kokeiltavaa :) Materiaalit löytyivät muuten kotoa kaikki, paitsi edessä oleva vetoketju, joka piti ihan käydä kaupasta ostamassa. Pintakangas on Kimperin joustofroteeta, enkä kuolemaksenikaan muista mistä sitä meille on siunaantunut. Ainakin VauVauva on sitä joskus myynyt. Vuorikangas on Kestovaippakaupasta, niitä kankaanpelastusprojekteja (tässäkin palassa oli reikä keskellä kangasta, jonka onnistuin juuri ja juuri väistämään saumavaroja leikatessa). Pikkuvetskarit ovat Kangasalta, jostain hauskasta verkkokaupasta jossa on selvästi opeteltu ihan omin kätösin tekemään verkkosivujen tekstit :) 


Vuorikankaaksi valikoitui Taateli -joustofrotee, jota on ollut kaapissa aina siitä päivästä asti, kun se ilmestyi ensi kertaa markkinoille. Jotenkin tuo oranssi ei ole ihan Verttisen väri, mutta kangas on hauska ja pirteä. Vuoriksi se sopii oikein hyvin, ja pilkottaa myös taskukappaleiden laidoilta.


Taskut olivatkin mielenkiintoiset. Ompelua ihan nurinkurisesti, keskelle kangasta saksilla reikä, hassut lipareet reiän keskelle ja vielä ihan omituisen yksinkertaisesti paikoilleen laitettava vetoketju. Piti seurata ohjetta lause kerrallaan eikä harhailla alkuunkaan soveltamaan mitään. Mutta lopputuloksesta tuli hauska ja taskukangas, joka on samaa kuin vuorikangas, pilkottaa mukavasti muutoin raidallisesta liivin pinnasta.


Tässä Verttinen ja Vippakoira uusissa syysliiveissään matkalla kaupunkiin.

Anjusha