Toisen koulupäivän ritaripaita

Syksyä varten hankituista kankaista ensimmäinen on päässyt käyttöön ja tekoon. Uusimmasta Ottobre:sta (joka ei lainkaan tullut meille kotiin kaupasta, vaan lainasin hetkeksi moista) piirtelin raglanhihaisen peruspaidan kaavan koossa 128cm, ja ajattelin kokeilla, kuinka kaavan käy.

Ritarillinen paitahan siitä tuli. Peruspaita ja helppo toteuttaa. Hassuna yksityiskohtana olivat hihansuuresorit, jotka ovat kaksinkertaiset vain parin sentin päähän reunasta. Ei hassumpi yksityiskohta se. Tuo kaula-aukko vieläkin vähän tällaisessa mallissa tulee liian reiluksi - asianhaara, jota selvästikään en osaa. Kaula-aukko huolitellaan resorikaitaleella, mutta aina se jotenkin repsottaa ja tulee vähän turhan suureksi. Tässä mallissa ja edellisessä, jossa neuvotaan tekemään samalla tavalla. Ihan en ymmärrä tuota yhtälöä.

Lillestoffin ritarikangas on aika herkullinen. Se on poikaisa ja tumma, mutta vaalean turkoosit ja persikanväriset yksityiskohdat tekevät siitä mukavasti raikkaan, eikä kangas tunnu synkältä.

Eilen oli perheessämme erikoislaatuinen päivä - ainokainen aloitti koulutaipaleen. Ei kuulemma jännittänyt paljoakaan, toisin kuin esikoulu oli vuotta aiemmin, ja hauskaa oli ollut. Odotettavissakin toki oli mukava päivä, kun moni eskarikaveri jatkoi samaan luokkaan ja tuntemattomissakin tenavissa oli mukavanoloisia tuttavuuksia. Tänään, toisena koulupäivänä, saa sitten laittaa ritaripaidan päälle. Eiliselle se ei ehtinyt, mutta lupasin sen tälle aamulle, ja tuossa se nyt kököttää odottamassa, että Verttinen herää uniltaan.

Toivotaan, että toinen koulupäivä olisi yhtälailla mukava kuin ensimmäinen - tänään siellä opiskellaan saksaa ja englantia :)

Anjusha

Välipalasukkaa ja -paitaa

Nämä ovat unohtuneet laittaa kuviin ja kansiin. Jossain välissä viimeisen kuukauden aikana ovat valmistuneet myös sukat Eskolle, ja raitapaita Verttiselle.

Violetit (eivätkä ollenkaan mustat, niinkuin kuvasta saattaisi päätellä) perustavispaahtosukat valmistuivat viikkonen sitten. Lupasin Eskon synttäreillä, että ennen joulua se saisi kolmet uudet villasukat kaappiinsa vanhojen rikkinäisten tilalle. Tässä ovat niistä ensimmäiset. Ne ovat Austermannin Step-lankaa vähän paksumpana versiona, kolmosen puikoilla paahdettuna ja lähes silmät kiinni neulottuina. Ihanaa kun saa välillä tehdä asioita ajattelematta yhtään :)

Punavioletti raitapaitakangas taas, se löytyi kaapista. Mistä lie meille ilmestynyt. Ehkä pelastettu. Mutta kun ei sitä hannonut hukkaankaan heittää, siitä tuli paita. Samalla mallilla millä aikaisemmatkin peruspaidat, ja niinkuin näkyy, tuo kaula-aukko tulee tuolla tavalla tehtynä vaan autuaan suureksi. Ei ole kovin kiva se. Yritämme siis vielä löytää täydellistä (tai täydellisempää) peruspaitamallia tenavalle.

Tällä hetkellä työn alla on pari neulehanskoja pitsikuviolla. Niissä riittää ajattelemista aiemmin mainittujen sukkienkin tarpeiksi. Hassun nopeasti valmistuvat sellaiset pienet neuleet, mutta joka kerroksella on jokin poikkeuksen vahvistava sääntö, ja aivot on oltava päällä jatkuvasti neuloessa. Näiden jälkeen on sitten ihana taas vaipua perussukkien rauhoittavan lempeään maailmaan :)

Anjusha

Hyppiväinen hippopaita

Edellisestä hippokangasseikkailusta jäi jäljelle vielä puolikkaan paidan verran kangasta, ja kangaskaapista löytyi saman kankaan toista väriä toiselle puolikkaalle. En millään hennonut laittaa kankaita kokonaan kierrätykseen, kun niistä olisi yhdistelemällä ehkä vielä saanut aikaan jotain, joten testasin, kuinka palapelipaidan rakentaminen onnistuisi.

Jokseenkin paljon enemmän ompelemista se vaati, mutta eipä kannattanutkaan heittää kankaita kankkulan kaivoon. Hyvä paita niistä vielä tuli.

Tämä paita on "party shirt" -ohjeella vanhasta Ottobre Design -lehdestä koossa 128cm tehty. Kankaat ovat kankaanpelastusprojektikankaita, tutun kangaskauppiaan pakanloppuja ja minijäämistöpaloja, jotka on hankittu jollakin lantilla penkaamalla ylijäämälaaria. Vanha kankaanpelastaja saa tällaisesta ompelusta hyvän mielen, taas on pelastettu hyvät palat uuteen käyttöön :)

Verttinen makoili paitaa tehdessäni ompelupöydän viereisellä vierassängyllä ja leikki Anakin Skywalkeria. Minä olin Padmé, joka ilmeisesti ompelin Anille kuninkaallisen tähtilaivan ompelimossa uutta jedipaitaa. Paita kelpuutettiin jedikäyttöön heti suoraan koneelta. Onneksi.

Paidan etu- ja takakappaleet on yhdistetty kahdesta erillisestä palasta kangasta, ja hihoissa on kaikenkaikkiaan neljä osaa. Harmillisesti tuollaiset puolen metrin korkuiset palat eivät enää riitä paitaosastolle tuolle jediritarille. Hihaan ja paitakappaleisiin on laskettava ainakin se 60cm korkeutta.

Tästä mallista on paitaa kokeiltu nyt rakentaa kolmisen paidan verran, ja tällä kertaa olen tainnut tulla ihan lopullisesti siihen tulokseen, että tämä malli ei ollut ihan autuaaksi tekevä. Pääntieresori aiheuttaa päänvaivaa, on aiheuttanut ihan jokaisessa versiossa, jonka olen tehnyt. Tykkään kyllä itse enemmän ommella sellaisen resorin pääntielle, joka tulee kaula-aukon kaulan puolelle omaksi resorikappaleekseen. Tässä mallissa resori päärmätään kauluksen reunan ympärille kanttaukseksi, ja se tekee kaula-aukosta helposti repsottavan oloisen. 

Vaan nyt ei ole hippokangasta enää senttiäkään talossa. Hyvin käytetty :)

Anjusha

Hopottipaita

Vaatekaappipenkauksen tuloksena tenavaisen vaatekaappi vähensi itsestään seitsemisen pitkähihaista paitaa, jotka ovat kaikki kutakuinkin liian lyhykäisiä sekä selän- että hihojenpituuksiltaan. Muutaman seuraavankokoisen paidan olen löytänyt kirppikseltä kaappiin syksyä varten, ja muutaman olen tehnyt itse (niitä nappilistallisia). Mutta jokunen (siis ne puuttuvat seitsemän) pitäisi vielä korvata jollain.

Aloittelin korvausprojektia piirtämällä perusyksinkertaisen pitkähihatrikoopaidan kaavan koossa 128cm. Samaa kaavaa on testattu aiemmin pienemmässä koossa, mutta pieni koko on nyt auttamattoman lyhyt. Ensimmäinen ompeluun päässyt paita on nyt valmis kaapitettavaksi odottelemaan, että nämä kesäkelit tästä lauhtuvat syksyn viileyteen.

Robottikangas on ylijäämää välikausitakista (vuorikangas), joka on tuloillaan ja puoliksi ommeltu. Vielä jäi kangasta ainakin pipon verran. Sitä tuli alunperin puoli metriä ylimääräistä, kun oli kuulemma niin kertakaikkisen kakkoslaatuista kangasta se alkuperäinen pala. Minä en ole vielä löytänyt kankaan kakkoslaatuisuutta, jos ei lasketa sitä, että tuo lienee jotain interlockia, josta en lähtökohtaisesti tykkää paitakankaana oikein paljoakaan. Mutta ylimääräistä sitä siis tuli, ja koska puolimetrinen pala ei enää riitä Verttisen paitaan pituudeksi, piti resorit laittaa erikseen ja tehdä niistä niin pitkät, että nyt tuo näyttää ihan pyjamalta.

Mutta josko se tästä alkaisi, kouluunlähtemisvaatteiden rakennusbuumi. Minun lapsuudessani käytiin kaupassa joka syksy hankkimassa koulua varten uudet vaatteet, ja meilläkin kouluunlähteminen näyttäisi olevan aika tärkeä juttu. Kauppaan tuskin lähdetään muuta kuin reppuostoksille (pitää olla isompi reppu kuin se, mikä kerhorepuksi on sopinut tähän asti), mutta josko jotain syksyn piristettä saisi aikaiseksi vaikka omasta ompelimosta.

Anjusha

Äitienpäiväviikonlopun koululaispaita

Verttinen aloittaa syksyllä koulun. Joskus jossain vanhassa Ottobre Design -lehdessä on ollut maininta koululaisvaatteista, kuinka niissä olisi viisasta jo olla jotain näperrettävää ja hieman haastetta. Näperrettävä tuo toki myös hieman haastetta ompelijalle, sillä perusvaatekerran voi oikein hyvin rakentaa ilman mitään ylimääräisiä nippelisnappeleita, ja todennäköisesti kymmenesosassa siitä ajasta, joka kuluu nappeleitten parissa näperrellessä jo ennenkuin koko vaatekerta on valmis.

Nyt kun Verttinen on pikkuhiljaa siirtymässä koosta 122 kokoon 128, ajattelin, että samalla kun piirtää paidan kaavan isommassa koossa, voi nyt sitten opetella jonkin sellaisen paitamallin, jossa olisi sitä haastetta käyttäjälleen. Piirtelin vanhasta Ottobresta Mickey-paidan, raglanhihaisen perusteepparin, jossa on pitkät hihat, mutta edessä kolme nappia nappilistassa. Käytännössä niitä ei ehkä tarvitse avata lainkaan, kun paita on trikoota ja reunassa resori, mutta ompahan nyt ainakin opeteltu. Eivätkä pääse sanomaan, että kun on liian yksinkertaisia vaatteita :)

Paidan kaava on Ottobre Design talvi 2010 -lehdestä, koossa 128cm. Tuosta lehdestä mulla on sellainen kunnianhimoinen tavoite (ilman takarajaa tosin, onneksi), että kokeilisin lehden jokaikistä kaavaa ainakin kertaalleen. Siinä on paljon hauskoja kaavoja, ja aika montaa siitä on jo kokeiltukin. 

Resorit ovat luumu-petrooli-raidalliset, ja alunperin hankittu kevättakkia varten (joka vielä on hieman kesken). Hankin kyllä sen verran reilusti kerralla, että niistä on saatu resoria moneen lähtöön jo, ja vielä jäi vaikka kuinka. Paidan trikoo on Kestovaippakaupan umpikakkoslaatuinen pakan keskipala, jossa kaksi palaa trikoota on yhdistetty jättiläissaumurilla, jätetty painovaiheessa kurttuun painokoneen alle ja ventytetty ja vanutettu niin, että isoa osaa palasta ei saanut laisinkaan käyttöön. Se lie oli menossa roskiin, mutta sen pelastin, kun siinä näytti olevan silmämääräisesti juuri sopivasti pelastettavaa. Ja paita siitä tuli justiinsa, ainoastaan takakappaleen yläreunassa (joka jää tukan alle jokatapauksessa) on pieni painovirhe, jossa kangas on ollut kaksinkerroin eikä väri ole tarttunut pienenpieniin viirukohtiin. Vaan kun viirujahan nuissa hipposissa on jokatapauksessa, niin se ei taida menoa haitata sekään. Napit taas ovat Keinosen ompelutarvikeliikkeestä. 

Napinlävet eivät meinanneet onnistua sitten millään. Harjoituspala jäi umpijumiin koneen sisälle, ja siihen piti leikata napin mentävä kolo ilman napinläpeä, jottai saisi kankaan ulos koneen sisältä. Siinä vaiheessa aamua piti avata ompelukoneen metallilevy paininjalan alta kokonaan, ja sitten pääsikin kankaanpelastamisen lisäksi kevätsiivousta tekemään. Ei kai ollut ihmekään, ettei napinläpi sujunut ihan kuin Römssössä, pölypallojen määrä oli nimittäin aivan valtaisa. Pöly oli pakkautunut tiiviiksi laatoiksi jokaiseen pieneen koloseen mitä syöttäjän alta ja väleistä löytyi. Imuroin koko laitoksen, välillä pientä harjaa, välillä parsinneulaa lisäavuksi käyttäen, ja kun sain kannen takaisin kiinni, osasi kone napinlävenkin ihan eri tavalla. Siivoaminen tekee toisinaan ihmeitä.

Lopuksi vielä oman äireen äitienpäivätunnelmia. Tehtiin siskon kanssa mökkipaketti, sisko teki korppuja peltipurkkiin, minä pöytäliinan painot kivistä ja langasta, ja kaveriksi pakettiin laitoimme myös chilin taimen, jonka saa istuttaa möksälle kasvamaan. Nyt on hyvä aloittaa kesäkausi.

Anjusha

Auringonvärisiä autoja

Kevät on tainnut saapua tähänkin tönöön. Teki mieli ommella. Ihmeellistä :)

Teimmä Siksaksis -Hennin kanssa vaihtarin vapun aikaan. Verttiselle pieneksi jääneet pitkät kalsarit (ne punaiset robottiset, en oikein tiedä mihin ovat karanneet tähtikalsongit, ne ovat jossain hukan teillä) päätyivät Hennin pojjaalle ensi talvea odottelemaan, ja Hennin varastoista taas meille päätyi hauskoja keltamustia paitakankaita. Pitkiä teepaitoja Verttisellä saisi kyllä muutama enemmän ollakin, joten tällainen tuli rakennettua perjantaiaamun kunniaksi:

Kaava on sama Ottobre Designin kuin Lukelintupaidassa, samalla koollakin uskalsin vielä tehdä (122cm). Paidoissa on jotain rauhoittavaa. Muistan, kun lapsena ymmärsin paidanompelun lainalaisuudet. Olen ehkä ollut neljännellä luokalla, kun huomasin ensi kerran, että joka kerta kun ompelee paitaa, työjärjestys pysyy samanlaisena, paidan mallista riippumatta. Jokin pieni yksityiskohta voi olla eri lailla, mutta periaate on aina sama. Maailmassa on jotain pysyvää :)

Autokankaasta jäi vielä pieniä paloja, ja heti tuli mieleen eräs pieni, ihan vasta pari päivää sitten syntynyt prinssinen, jota voisi muistaa kesäpipolla ja tumppusilla.

Mukavalta tuntuu käyttää kangas loppuun. Ikäänkuin olisi suorittanut jotain tärkeää. Olen löytänyt itsestäni myös piirteen, joka on varmaan aina ollut olemassa, mutta sitä en ole huomannut ennenkuin ryhdyin siivoamaan kangaskaappia talvella. Panttaan kankaita mielipuolisesti. Saatan ostaa kankaan jotain tarkoitusta varten, mutta tarkoitus saattaa muuttua moneen kertaan matkalla, kun huomaan, etten leikkaakaan kangasta, vaan varastoin sen kangaskaappiin. Kankaiden on syytä marinoitua kaapissa ainakin vuoden, parin verran, ennenkuin niihin uskaltaa koskea. Leikkaamattoman, uuden kankaan pyhyys on jotain aika suurta. Samalla huomaan, että minusta on hurjan hauskaa tehdä pieniä projekteja toisten ihmisten ylijäämätilkuista. Niissä ei ole samaa pyhyyttä ja koskemattomuutta, ja niitä voi ryhtyä käyttämään hyvällä omatunnolla vaikka saman tien. Niinkuin vaikka näitä keltamustia kankaita. Niistä oli jo tullut yksi paita edellisessä kodissaan, ja ne olivat ylijäämää, josta ei enää jaksettu puurtaa toista samanlaista paitaa, joten ne pääsivät leikkuuseen ja käyttöön kahdessa päivässä. Hämmästyttävää.

Vaan olipas hauska ommella paita. Taidan ommella toisenkin. Vielä on kankaita kaapissa (hyvin marinoituneita sellaisia).

Anjusha

Kevätpöksyä ja suojapäivän pipoa.

Kun kerran omaa vaatekaappia on pengattu viime päivien aikana, penkasin myös Verttisen kaappia poistaakseni sieltä ehdottomasti pienet ja ehdottomasti käyttökelvottomat vaatteet pois. Muutamat laitoin kirppikselle, jokusen UFFin lootaan, ja kaksi tai kolme päätyivät ihan lumppuosastolle. Mutta tilallekin on saatava jotain, joten surauttelin kevääksi joustofroteesta housut eskarileikkejä varten.

Nepäs olivatkin ihan pala kakkua tehdä, pari saumaa ja valmista tuli. Jos housujenteko on näin helppoa, taidan hurautella samalla kaavalla useammatkin. Oikeasti, ihan vartissa valmista. Aikaisemmat kaavat on olleet aika haastavia, pelkissä taskuissa on mennyt pitkä aika saada valmiiksi, joten tämä vanha tuttu 2006-Ottobren verkkarikaava pääsi uuteen testiin jokusen koon ylihyppäämisen jälkeen, ja tällä jatketaan!

Samasta kankaasta jäi vielä yli vaikka kuinka, ja leikkasin loppukevään aikaisia aamuja varten liivin pihahommille (joka vielä on vasta leikkausvaiheessa) ja pipan.

Pipan kaveriksi leikkelin toisenkin kangastilkun samantyyliseksi, se on menossa melkein-synttärikaima Axulle. Poikaset (ja niiden äireet) olivat sairaalassa viereisissä huoneissa syntyessään.

Pipa ja pöksyt pääsivät heti käyttöön. Kevätaurinkoisen päivän piristykseksi, Luke-lintu-paidan kaveriksi.

Anjusha

Paitatehtaan harjoituksia

Viime aikoina on Verttisen vaatelaatikossa käynyt niin, että pitkähihaiset paidat ovat jotenkin kummasti muuttuneet kapeahihaisiksi, ja teepaidat taas vastaavasti leventyneet tolkuttomasti. On haastava yhdistelmä laittaa pitkää paitaa teepaidan päälle, kun alempi paita jää kurttuun ikävästi. Totta puhuakseni, minäkään en jaksaisi sellaista kurttukasaa päälläni, enkä myöskään jaksa kuunnella toisen vinkua asiasta, kun sille voi kerran tehdä jotain.

Hihattomat paidat ovat näyttäneet ratkaisevan ongelman. Hihojen puuttuminen estää kurtistelun, ja mallit ovat yleensä sen verran virtaviivaisia, että sujahtavat pitkän paidan alle mukavan huomaamattomasti lämmittämään.

Uudessa Ottobre Designissa oli kaava hihattomalle aluspaidalle. Ajattelin kokeilla, kuinka sellaisen rakentaminen sujuu. Jos kaiken-pahan-alku-ja-juuri-Henkkamaukalta saa luomulaatuisen hihattoman aluspaidan vajaalla neljällä eurolla, tuntuu ihan turhalta ähertää sellaisen parissa tuntitolkulla. 

Mutta toisaalta, Henkkamaukkaa en haluaisi kannattaa muissa kuin sukka-asioissa. En haluaisi, että hihaton paita maksaisi kaupassa vajaan neljä euroa. Eihän sillä hinnalla hyvänen aika saa edes kangasta. Saati maksa palkkaa kelleen. Joten ihan vaan opettaakseni itseäni tavoille, ja arvostamaan käsityötä, opettelin surauttelemaan hihattoman ihan itse, vaikka siihen sitten meneekin pitkä aika. 

Talokangas on luomuisaa (kuten se Henkkamaukankin perusvalkoinen) ja muinoin Ikasyriltä muistaakseni löytynyttä. Siitä on jo tehty yhdet unihousut ja ranteenlämmittimet, mutta vielä jäi hihattoman paidan verran. Resori (joka tähän tarkoitukseen on sitten vihonviimeisen paksua, enkä aio sitä enää paitoihin käyttää tässä muodossa) on Kestovaippakaupasta, ja ylijäämää Kettukalsareita varten hankitusta palasta. Ajattelin, ettei harjoituskappaletta varten kannata tärvätä sellaista palaa, jolla olisi kovasti merkitystä ja joka harmittaisi, jos kaikki menisikin pieleen. 

Mutta eihän se mennyt pieleen. Siitä tuli ihan kelpo. Mitä nyt seuraavaan arvelisin leikkaavani teepaitatrikoosta tuota kanttinauhaa, niin reunoista ei tulisi niin paksut.

Lapsikin hyväksyi paidan, ja se oli jo eilen ensi kertaa päällä. Ilman minkäänlaista vinkunaa, hurraa!

Näitä on nyt jokunen leikattuina valmiiksi, senkuns surauttelisi kasaan vaan. Erityisesti, jos tähän tekemiseen muotoutuisi jonkinlainen rutiini, tapa tehdä.

Sen tein kyllä jos ennen ensimmäistä versiota, että pidensin kaavan alareunaa 122-senttisestä 134-senttiseksi, ja se oli ihan viisasta. Aika hintsuinen malli pituutensa puolesta on tämä. Erityisesti, jos paidan olisi tarkoitus pysyä housujen alla.

Jee, nyt osaan tehdä aluspaitojakin.

Anjusha

Äkäinen Luke-lintu

Tälle joululle meidän perheen pienväen joulutoiveet kiteytyivät joko Star Warsiin tai Angry Birdsiin. Tai Angy Birds Star Warsiin. Minä ryhdyin jo hyvissä ajoin ennen joulua etsiskelemään netistä värityskuvia äkäisistä tähtien sota -linnuista. Löysin sopivan yksinkertaisia kuvia TÄÄLTÄ, tulostin, leikkelin kaavoiksi ja applikoin tilkkukopan tilkkuaarteista mustalle Kestovaippakaupan trikoolle.

Asettelin kuvan kankaan reunalle niin, että se voisi istahtaa mahdollisen paidan alalaitaan. Tässä vaiheessa joulukuuta Verttinen hermostui, kun lintu päätyikin kiinni kankaaseen. Hän olisi kaikessa viisaudessaan mielellään halunnut linnun itselleen. Pyysin toki kauniisti odottamaan lopputulosta, kun ei vielä ymmärrys ihan riittänyt siihen asti että olisi keksinyt, että kankaasta voisi vaikka tehdä jotain...

Kun kerran kaiken pitää olla tähtien sotaa, oli paidan väri aika itsestään selvä. Verttisellä ei ole ollut yhtään mustahihaista paitaa, ja Darth Vaderia esittäessään musta paita olisi aika oivallinen. Tämän päälle voi siis tarvittaessa vetäistä Vader-teepaidan, joka kaapista löytyy jo.

Kaava paidalle löytyi Ottobre Designilta, koossa 122cm. Tuollaista resorikaitaleella huoliteltua pääntietä en ole vielä koskaan aiemmin kokeillut, saa nähdä kuinka sen kanssa käy. Muutoin paita oli aivan pala kakkua, kolme kaavanosaa, peruskampetta, saumat yhteen eikä mitään ylimääräisiä vipstaakkeja. Jos tuo istuu päälle mukavasti, on uusi pitkän paidan kaava kyllä ehdottomasti tässä. Vielähän sitä ei tietenkään ole kokeiltu, kun paita on paketissa iltapäivään, mutta piankos tuo selviää.

Tämä äireekin on viimein suostunut kokeilemaan äkäisten lintujen pelaamista. Kuolemantähdellä ollaan jo kolmannellatoista tasolla :)

Vaan nyt sauna lämpimäksi, puuro kiehumaan, takkaan tulet, ja kuusta koristelemaan.

Hyvää joulua itse kullekin säädylle!

-Anjusha

Oliivihousut

Elämässä oleva inventoimisen tarve ja vanhasta varastosta eroonpääsemisen hinku ovat nyt kasvaneet niin suunnattomiksi, että omistamalleen määrälle kaaoksenaiheuttajaa on saanut tehtyä paljon ja ihan päivittäin.

Eroonpääsemishingussani olen (ja ihan aidosti tarpeeseen, tuo jälkikasvu kun hujauttaa jalkojaan päivä päivältä pidemmäksi) koittanut silputa ja kasata pehmoisia joustofrotee- ja velourhousuja Verttiselle. Jotta kaaos ei ota haltuunsa koko työhuonetta, olen sopinut itseni kanssa nappaavani yhden kankaan kerrallaan käsittelyyn, enkä katsokaan muita kankaita, ennenkuin yksi projekti on saatu valmiiksi. Ja tämä vain siksi, että huithapelina mielenä ajatus hairahtuu pikavauhtia jos sille antaa mahdollisuuden, ja keskeneräiset projektit jäävät ikuisesti keskeneräisiksi.

Viikonlopun saldoksi tulivat oliivihousut, joista Verttinen oli oikein innoissaan, ja halusi ne heti jalkaan (siis yöksi, jota en kyllä antanut periksi). Näihin meni kaikki kangas, oikeastaan tilkkuakaan ei jäänyt, ja kankaan korkeus oli juuri tismalleen se, mikä olisi syytä ollut ollakin. Täydellinen ajoitus siis. Oliivikangas on osa kankaanpelastusprojektia, muinaisilta Kestovaippakaupan ajoilta. Se lienee ensimmäisiä paloja, mitä tuosta kankaasta on koskaan leikattu. Myös resoreiden osalta asiat sujuivat aika mukavasti. Lahkeensuissa on bamburesoria (viimeiset pienet palat), taskunsuissa tavallista tummanruskeaa (nekin viimeiset tilkkuset) ja kun massuresoriin ei enää ruskeaa ollut vaikka kuinka käänsin koko varastoni ylösalaisin, sinne sai kelvata vihreä (joka tuossa näyttää aika harmaalle ja on lajinsa viimeinen sekin), jotta ei tarvinnut lähteä kaupoille kesken ompelun. Eikä se oikeastaan haittaa tuo massuosasto, kun jää kuitenkin paidan alle piiloon se.

Tälle syksylle olen saanut jo yhtä vaille kaikki joustofroteepalani käytettyä. Jäljellä on enää sienet ja siilit, josta en ihan tiedä että mitä siitä tekisi. Mutta siitä sitten myöhemmin.

Anjusha

Kids' Clothes Week Challenge 2012

Joskus sitä elämäänsä kaipaa inspiraatiota.

Kaikenlaista olisi muutoinkin tarjolla, niinkos aina, kuten kirjanpitoa, työharjoittelijan
kanssa puuhaamista, joululahjojen ajattelmista, syyssiivousta, syntymäpäiviä tai ihan mitä muuta vaan mitä elämä nyt yleensä tarjoaa. Mutta tämä kuulosti kivalta - tällä viikolla, tunti päivässä, seitsemän päivän ajan, jos tekisi lastenvaatteita.

Ja ainakin näin maanantaina se onnistui ihan sillä, että vaihtoi huonetta ja ompeli. Kaapista löytyi valmiiksi leikattuina bambutrikoiset talopyjamahousut, joille riitti pelkkä ompelu, jotta ne sai valmiiksi. Samalla penkaisulla löysin myös luonnonvalkoiset bambutrikoot, jotka on lapsen kokoon leikattu, ja hihat pyjamapaitaan. Itseasiassa tulevat ihan tarpeeseen, kun juurikin on niin, että pyjamaosastoa ja pitkäkalsarivalikoimaa meillä tarvittaisiinkin paljon enemmän kuin mitä sitä on. Ompaisin siis talopöksyt unihousuiksi, ja lopun ajan tunnista käytin pyjamapaidan valmiiksi tehtyjen kaavojen etsimiseen ja niiden löydyttyä paidan loppuun asti leikkaamiseen.

Housuihin saa vielä kaveriksi paidan, kangasta on sopivasti sellaiseen. Mutta sen leikkaan vasta, kun olen ensin saanut sen valmiiksi leikatun paidan (joka on eri kankaasta, ja jolle voisi myös saada aikaan pöksyt kaveriksi) ja ne kalsonkihousut kasaan. Saapa tuota keskeneräisten pinoa hieman pienemmäksi, hurraa!

Saa nähdä, käytänkö huomisenkin tunnin jo tänään, kun huomenna on melko pitkä päivä eikä ihan tiedä illasta ehtiikö tuntia käyttää ompeluun.

Ihana haaste! Vielä kun keksisi jotain yllätyksellistä kun saa ensin nämä rästiasiat pinosta pois :)

Anjusha

Psykedeeliset syyspökät

Kotona on tullut syysinventaarion aika. Tai siis tenava on hujahtanut yhtäkkiä jokin omituisen kasvupyräyksen, ja useimmat pitkät housut ovat jääneet nilkkojen yläpuolelle. Samaan syssyyn on tietysti voinut käydä koko vaatelaatikon läpi, napata sieltä kiertoon, kirppikselle ja lahjoituksiksi muutkin pieniksi jääneet vaatteet, ja raakata pois ne, missä on eniten reikiä. Kesävaatteet vinttiin ja syysvaatteet tilalle, niin vaatelaatikkoon kuin eteiseenkin. Mikäs sitä flunssaisena on inventoidessa.

Yhdet ehjät, uudet ja "seuraavan koon" sisähousut olen tässä lenssuillessani jaksanut ommella. Kangas on marinoitunut kangaskaapissa vuosia, kuvittelin hankkineeni sen hupparia varten. Nyt on kuitenkin niin, ettei keltainen ole ihan Verttisen väri, ainakaan suosikkisellainen, eikä se oikein näytä naaman vieressä kivalta muutoinkaan. Joten silppusin muinaisen joustofroteen housuiksi. Pituutta kankaassa olikin tähän kokoon (122cm) sentilleen sopivasti. Ja leveydeltään kangas sopi housuihin myös - sitä jäi vain ehkä juuri ja juuri pipon kokoinen palanen jäljelle, ja siihenkin saa vuorikankaan keksiä jostain ihan muualta.

Kaavana on Ottobre Design syksyn 2006 lehdestä löytynyt collarihousun kaava. Samalla kaavalla on tehty Verttiselle aiemminkin housuja, siis pienemmässä koossa. Tässä on kivat taskut, ja tähän aikaan pienen miehen elämässä taskut ovat kyllä erinomaisen tarpeelliset kapineet.

Pepputaskutkin tulivat, vaikkakin niiden psykedeliaprosentti nousee taivaisiin, värit vaan vilisevät silmissä. Onneksi paita tulee tuohon pepun päälle useimmiten, jolloin taskuissa voi säilyttää asioita ihan hyvin saamatta päänsärkyä.

Käyttökuvia housuista ei vielä ole, vaikka ensi kertaa pöksyt jalkaan tänä aamuna laitettiinkin. Oli niin harmaa aamu, ettei housuista olisi saanut minkäänlaista näkyvää otosta kuitenkaan. Mutta ne pysyvät jalassa, ja istuvat kivasti, yhä. Ja ovat sopivasti reilua kokoa, eli näissä ehtii kasvaa taas jokusen sentin ennekuin nilkat vilkkaavat. Laitoin näiden tilalta yhdet rikkinäiset kaapista lumppukeräykseen, ja vielä muutaman pöksyn verran voisi sisähousukoppaa uudistaa, sen verran hapertuvia ovat jo muutamat laatikosta löytyvät pitkät housut.

Jotenkin valmistuvat vaatteet keventävät mieltä. Uuden luominen ja luomistyönsä katseleminen on sinällään jo oikein palkitsevaa, ja lisäksi jotain tenhoa on myös siinä, että kangaskaapin sisältöä saa käyttöön. Jonkun verran helpostusta tuo myös tieto siitä, että vaikka meillä ei järin tirpantakkoja olla vaatteiden päälle laittamisesta, lapsella on edes vaikka EHJÄT housut. Tuonikäisten vaatteissa se ei taida olla ihan itsestäänselvyys.

Vielä tarvittaisiin ulkohousut akuutisti. Kurahousut päiväkodilla on jo, mutta sellaiset, mitkä pitäisivät jonkun verran vettä ja olisivat vuorelliset ja lämpimät, sellaiset olisivat poikaa. Ehkä isken kynteni sellaisiin seuraavaksi.

Anjusha,

joka vielä niiskuttaa ja yskii, mutta on jo muuten selvästi ihmistymään päin tästä lenssustansa.

Eskarilaisen pihaliivi

Verttinen on aloittanut eskarin, ja ensijännityksestä (äidin) selvittyäni huomasin, että lapseltahan puuttuu tuikitarpeellisuuksia, niinkuin vaikka ulkohousuja, pehmoisia sisähousuja leikkihommille, vuorillinen fleecetakkikin alkaa käydä pieneksi ja ensimmäisellä viikolla kävi vielä ilmi meille myöhäännukkuvaa sorttia oleville, että aamupuoliyhdeksältä on ihan aidosti kylmä, vaikka päivällä voi olla ihan lämmintä ja shortsikeli.

Jostain piti aloittaa, ja minä aloitin siitä shortsipäivän aamuvilpakan pelastuksesta.

Kaivelin kangaskaapista kaikki joustofroteet joita sieltä löytyi, ja rakensin vetskariliivin alkusyksyn aamuja varten. 

Kaava ja ohje löytyi Ottobre Designin syksy 2006 -lehdestä, jonka ostin Verttiä odottaessani. Vieläkin siellä riittää kokeiltavaa :) Materiaalit löytyivät muuten kotoa kaikki, paitsi edessä oleva vetoketju, joka piti ihan käydä kaupasta ostamassa. Pintakangas on Kimperin joustofroteeta, enkä kuolemaksenikaan muista mistä sitä meille on siunaantunut. Ainakin VauVauva on sitä joskus myynyt. Vuorikangas on Kestovaippakaupasta, niitä kankaanpelastusprojekteja (tässäkin palassa oli reikä keskellä kangasta, jonka onnistuin juuri ja juuri väistämään saumavaroja leikatessa). Pikkuvetskarit ovat Kangasalta, jostain hauskasta verkkokaupasta jossa on selvästi opeteltu ihan omin kätösin tekemään verkkosivujen tekstit :) 

Vuorikankaaksi valikoitui Taateli -joustofrotee, jota on ollut kaapissa aina siitä päivästä asti, kun se ilmestyi ensi kertaa markkinoille. Jotenkin tuo oranssi ei ole ihan Verttisen väri, mutta kangas on hauska ja pirteä. Vuoriksi se sopii oikein hyvin, ja pilkottaa myös taskukappaleiden laidoilta.

Taskut olivatkin mielenkiintoiset. Ompelua ihan nurinkurisesti, keskelle kangasta saksilla reikä, hassut lipareet reiän keskelle ja vielä ihan omituisen yksinkertaisesti paikoilleen laitettava vetoketju. Piti seurata ohjetta lause kerrallaan eikä harhailla alkuunkaan soveltamaan mitään. Mutta lopputuloksesta tuli hauska ja taskukangas, joka on samaa kuin vuorikangas, pilkottaa mukavasti muutoin raidallisesta liivin pinnasta.

Tässä Verttinen ja Vippakoira uusissa syysliiveissään matkalla kaupunkiin.

Anjusha

Mansikkahillopäivän ompelusairaala.

Tänään on siivottu, silputtu, keitetty ja purkitettu 10 kiloa mansikkaa hilloksi - kahdeksikymmeneksineljäksi purkiksi mansikkahilloa. Ja maiskutettu ensimaistiaiset lettujen ja kermavaahdon kanssa. Josko näillä pärjäisi syksyn pimeyden.

Lisäksi tänään olen leikkinyt sairaalaa, nimittäin vaatesairaalaa. Verttisen leikit tuntien vaatteet eivät ensisijaisesti jää pieniksi - ne reikiintyvät ennen sitä. Yläosat reikiintyvät kyynärpäiden kohdalta ja alaosat polvista. Kesäaika on siitä armollista, että polvet ja kyynärpäät saa usein pitää paljaina, mutta vuoden aikana kulutetut pitkät housut ja -paidat ovat armottomasti hajalla.

Tänään korjasin yhden setin pitkää paitaa ja housua lyhyemmiksi. Ja tällaiset niistä tuli:

Sairaalarintamalla on jokunen hetki sitten korjattu myös konnan tarvikkeita. Isomman akvaarion mukana saimme kasan akvaarionhoitokampetta, joista haavit olivat aika lailla loppuun kulutettuja. Minä vaihdoin niihin Tanssiinan yläkerran ompelimon roskiin joutuvista kangastilkuista koottuja paloja nettikangasta. Ja oikein hienosti toimivat!

Alkavalla viikolla konnis saakin viimein asettua isompaan akvaarioon, ja voimme palauttaa laina-akvaarion takaisin omistajalleen. Hyvin se on näyttänyt viihtyvän kylppärissäkin, erityisesti se diggailee saunan lämpöä, kiipeää saviruukkunsa päälle lekottelemaan tassut ojossa ja lämmittelee.

Vaan Puutteenlaakson illassa alkaa iltapala-hammaspesu-suihkutusepisodi, josta syystä muut projektit saavat jäädä. Huomenna vietetään naapurin tyttöjen synttäreitä, joita mietitään tarkemmin sitten aamuseltaan.

Hyvää, ja mansikkaista, yötä.

Anjusha

Tilkkukoppasilppuherkku

Penkaisin sunnuntaipäivän kunniaksi tilkkukoppaa. Sinne on taas ilmestynyt vaikka mitä sitten viimenäkemän. Tilkkusia on välillä hauska tärvätä johonkin pieneen. Vastasyntyneiden tumppuset ja töppöset ovat ehkä hauskimpia tilkkusyöppöjä. Ja kun syksyllä on tuttavapiiriin luvassa montakin pikkuista lisäystä, ajattelin opetella uuden töppösmallin testaamalla materiaaleilla, jotka ovat NIIN pieniä, ettei niistä saa takuulla oikein mitään muuta aikaiseksi.

Ohjeet ja kaavat löytyivät Suuri Käsityö -lehden muinaisesta numerosta. Nämä ovatkin ihan oikeasti pienet töpökkäät, jalan pituus kun saa olla korkeintaan 10 senttiä. 

Pinnassa on kolmea erilaista mustansävyistä trikoota tuttavan tilkkukopasta meille muuttaneina, vuorena ja pohjassa microfleecetilkkuja ja resorina viimeiset jäämät muinaisesta harmaasta Eurokankaan resorista. Napeiksi löysin kuin löysinkin kaksi samanlaista mustaa nappipussista, ja oranssia nauhaa nauhapussukasta.

Saumanvarojen kanssa saa seuraavissa olla hiukan tarkempi, ja ehkä sopii myös harkita trikoon täydellisyyttä pintamateriaaliksi. Mutta hauska pikkuinen iltapäivän projekti tämä on kyllä! Ja piskuiset vauvantöppöset ovat poikeuksetta aikalailla yhtä pehmoiset kuin itse käyttäjänsä, mikä tekee niistä aika hellyyttävät. Näitä voi tehdä muutamat lisää, tilkkukopasta eivät nimittäin potentiaaliset materiaalit näytä loppuvan vaikka kuinka puuhaisi kaikenlaista. Ja taas huomasin, kuinka 5x5-senttisetkin tilkut saa mukavasti käyttöön. Eli MITÄÄN ei sovi heittää hukkaan. Taaskaan. Kääk.

Syysvauvoja ympäristöön odotellessa :)

-Anjusha

Villaa viileälle kuunvaihteelle

Hahtuvalankainventaario poiki sitten toisetkin piskuiset villikset.

(Meillä on kotosalla yläkerran eteisessä pöytä, joka vaatisi paikalleen lasiovellisen kauniin kaapin yhdellä vetolaatikolla. Mutta kun sellaista ei ole vielä seitsemän - kohta kahdeksan asuinvuoden aikana siihen vielä itsestään ilmaantunut, on paikalla pöytä, joka toimii kotina kaikelle sille, mitä siihen vitriinikaappiin laittaisin, eli kirjoille, lehdille ja hahtuvalangoille. Hahtuvalankoja on mielestäni vähän turhan paljon ottaen huomioon, ettei meillä kukaan käytä enää vaippoja, joten ajattelin niitä vähän karsia tekemällä tuleville syysvauvoille pieniä lahjapöksyjä).

Näitä tuli aika söpöiset, ja liukuvärikin sattui mukavasti kulkemaan vaihtonsa tuossa pöksyä neuloessa ihan miltei symmetrisesti. Ovat Pirtin Kehräämön hahtuvaa, ylijäämää serkkulapselle ehkä puolitoista vuotta sitten rakennetuista villiksistä, ja lanka riitti näihin S-kokoisiin juurikin sopivasti. Jäi vain pieni nyssäkkä, jonka voi vielä käyttää raitoina seuraavissa :)

Ruskaisen väriset kun olivat, ajattelin koristella takamusta syksyisellä omenapuulla. Testiin pääsi myös ensi kertaa nelineulainen huovutin, joka olikin projektia merkittävästi nopeuttava tekijä - niin, siihen asti kunnes sillä pisti ensi kertaa sormeensa yhtäaikaa kaksi reikää :( Kuvan reunat ja nuo omenat huovutin kuitenkin vielä sillä yhdellä yksittäisellä neulalla, niin saa siistimpää jälkeä.

Huovutin myös ne aikaisemmat pöksyt, joskaan en ehkä ihan niin hyvällä menestyksellä. Omenapuu on huovutettu jo muutamiin aikaisempiinkin neulomuksiin, ja sen teko luonnistuu jo ihan nätisti. Orava sen sijaan oli ensimmäistä kertaa hyppysissä, ja sen huomaa ;)

Ei mennyt keskelle, vaikka yritys ja laskelmat olivat mukamas hyvät. Ja selkeyttää voisi myös vielä vähän. Mutta nämä olivatkin harjoitusversiot, ja ainakin perheen pienin tunnisti möykyn oravaksi ihan ilman kysymistäkin. Että josko ne sitten kelpaisivat.

Vielä pitää hehkuttaa, sillä TitiTyyn Väinämöis-klubi saapui tänään. Tai siis kävin sen äsken hakemassa tähän puodille. Ja olin ensimmäinen, joka omansa sai (no, lähdinkin ovesta saman tien, kun sähköpostiin tuli viesti, että sen saa noutaa). IHHANAA Väinämöistä, kaksi kerää, joista tuo isompi pääväri on custom-värjätty tätä klubia varten. Josko sitä malttaisi odottaa maanantaihin, että saa klubin sukkaohjeen sähköpostiinsa...

-Anjusha

Hyvä yritys korvata villapipo.

Verttisellä on monta serkkua, mutta yksi niistä on kyllä siitä omapäisimmästä päästä, se pienin kaikista. Kokonaista kaksi vuotta ikää, ja mielipide on vankka, asiaan kuin asiaan. Juuri se ei mitään sano, paitsi tiukasti "EI", tai myöntyvästi "poo" (=joo), katselee alta kulmain tai välttelee katsetta, riippuen mielentilasta.

Tämä ihanainen yksilö pitää siitä, että asiat menevät, niinkuin niiden kuuluu mennä. Kun kerran toppahaalariin on pukeuduttu koko pitkä talvi, oli se vielä kaksi viikkoa sitten saatava päälle. Lapasista serkkunen luopui kituutellen haalarin jälkeen, mutta tenkkapoo tuli aiheesta villapipo. Kun pipo on rakas ja tärkeä (onhan siinä Salama McQueen), ei siitä luopuisi sitten millään.

Minä ajattelin helpottaa tulevia helteitä ja tarjota villaisen Salamapipon tilalle jotain hieman kesäisempää. Että jos Autot-elokuvan autoissa pitäydyttäisiin, voisi muutos kesähattuun käydä vähän kivuttomammin (koska sillähän sitä hyvä lapsi kasvaa, että antaa sille pikkusormen ja kaiken tahtonsa läpi, hihhii! Mulla sentään on oikeus antaa lapselle kaikki tahtonsa läpi, kun se ei ole oma ;).

Pipon kaava on Ottobren ilmaiskaava (jos googlaa että "tytön hattu" niin jo löytyy). Kuulin juoruja, että kaavaa pitäisi jotenkin tuunata jotta siitä tulisi sopiva, mutta täytyy sanoa, että ainakin tuossa pienimmässä koossa (50cm) jonka tein, kaavat kohtasivat toisensa oikein mallikkaasti, eikä ompelussa ollut mitään ongelmakohtia. Ja mitä tulee sanoihin "tytön hattu", minä uskaliaasti ja uhallanikin väitän, ettei se voi niin olla, ja teen hatusta nimenomaan ei-tytön-hatun. MUR.

Salama McQueenia ei hattuun nyt sitten tullutkaan kuin pikkuisen ihan päälaelle, mutta Salli löytyy, ja Sheriffi, sekä Martti hinausautoa vaikka kuinka.

Syy, miksi hatusta ei ole sovituskuvia, on kaksitahoinen. Hatun tekohetkellä serkkulassa oltiin vuoroin kipeänä, jolloin ei uskallettu kyläilemään. Viime viikonloppuna, kun sitten hattu kohtasi uuden omistajansa, kävi luonnollisesti kuten kaiken uuden kohdalla. "Laitetaanko sulle uusi hattu päähän?" *tiukka mutristus ja kulmain alta kurtistus* "Kokeillaanpas sulle tätä uutta hattua. Kato, siinä on Martti Hinausauto" ... "EI". Hm. Ehkä odotamme ensipakkasia, jolloin hattu on olut näkysällä tarpeeksi pitkään :)

Lippaa saa käännettyä joko vain otsalta, jolloin Martin hampaat tulevat hauskasti esiin, tai ihan koko matkalta. Tai sitten voi kurtistella alas suoraksi silitetyn lipan alta, koska se on hauskaa.

Jännittäväksi nähtäväksi jää, kuinka hattu kelpaa, vai kelpaako. Ja että onko edes koko sopiva. Mutta siitä sitten toisella kertaa. Tänään on ainakin keli ollut sellainen, että villapipo olisi varmasti ollutkin parempi valinta päähän.

Anjusha

Pahan mielen poistoharjoituksia

Kun on oikein tarpeeksi monta hetkeä väsynyt ja nälkäinen, eikä oikein mikään muu auta, helpottaa oloa merkittävästi aivoton neulominen. Siis ihan vaan rauhallisesti ilman mitään ylimääräisiä vipstaakkeja. Pyöröpuikoilla pääasiallisesti suoraa putkea yhdellä langalla. Ja mieluummin vielä niin, että projektin saa valmiiksi yhdellä neulomisella, ja jonkun kotoa löytyvät lankakerän loppuun kulutettua. Lähtee paha mieli lempeästi.

Ja tällainenhan siitä tulee, kun minulle laittaa pyöröpuikot ja langanlopun käteen:

Piskuiset vastasyntyneen hahtuvahousut. Kiristysnaru vielä puuttuu :)

Tiedän ainakin kaksi elokuuvauvaa, jotka odottelevat kavereiden masuissa syntymäpäiväänsä, ja aamuseltaan yläkerrasta alakertaan päin tullessani huomasin portaiden yläpäässä alati asustavat hahtuvalangat. Nappasin pienimmän kerän alakertaan ja ajattelin kerrankin olla ajoissa. Loin silmukat aamupalan lomassa, ja edellisillan Euroviisukarsintaa aamuteen kera katsellessa housut tulivat jo puoliväliin asti valmiiksi. Iltasella, sadetta odotellessa ja katsellessa Verttisen Gran Turismo -pelilupauksen toteutumista, tulivat housut valmiiksi asti. Ihanan leppoisasti, ilman kiirettä valmistumisesta. Ja se pienin kerä meni juuri ja juuri loppuun, mikä taas tarkoittaa yhtä pistettä langankäyttöprojektille. Lahkeet, kuten kuvasta saattaa päätellä, ovat eri kerästä, mutta se ei haittaa. Siitäkin saisi vielä yhdet pikkuiset housut aikaan, niissä värit vaan menevät hieman erilailla.

Malli pöksyille on yksinkertainen ja oma - fuusio monesta aikanaan testatusta muiden mallista. Näissä ihanaa on se, ettei mikään sauma missään kohtaa kinnaa eikä purista. Pöksyt ovat leppeän mukavat jalassa vaikka vauva kasvaakin ja housut alkavat jäädä pieniksi.

Vasta jälkikäteen huomasin, että jätin haarakohtaan tekemättä muutaman ylimääräisen kerroksen tilaa tuomaan. Höh. Toivottavasti mahtuvat silti.

Nyt on jo paljon mukavampi olla. 

Ulkona sataa eikä hautuva matalapaine enää tunnu päässä. Tänään on jo syöty kuin ihmiset konsanaan, ja nukkumaankin pääsee ihan kohta. Yksi kerä lankaa on loppu. Elämä ehkä sitten kuitenkin voittaa.

-Anjusha