Big Shot -innostusta ja kangassilppua

Viimeaikojen kaikki ompelukset ovat liittyneet joko jouluun (jolloin niistä ei voi vielä kertoa) tai töihin. Askartelutkin ovat olleet perin työpohjaisia (niinkuin vaikka pirulliset 250 kimaltavaa kukkatarraa, jotka leikattiin yksitellen leikkurilla).

Mutta työhauskuutuksistakin voi joskus kertoa (paitsi niistä kimalluskukista ei, ne olivat tuskalliset tehdä).

Olemme järjestelemässä tuttavien kesken askartelevaisia pikkujouluja, joissa saa sydämensä kyllyydestä huovuttaa, ommella, neuloa, virkata, askarrella ja lipittää kööliä. Pitihän minun puotini edustajana kokeilla, mitä kaikkea puodin ihkauudella Big Shot -leikkurilla saa aikaan, ja olisiko siitä iloa jouluaskarteluiltaan. Näyttäisi siltä, että niillä kahdellakin stanssilla, mitkä olen raaskinut hankkia, saisi jo vaikkas mitä rakenneltua:

Äh, vinoonhan se menee tuo kuva. Tylsyys. Mutta pakettikortteja, kukkasia, lumihiutaleita, kortintekojuttuja ja kaikenmoista. Mielenkiintoisinta on ehkä se, että tuo kone leikkaa kangasta myös, jolloin tagit voi rakennella kankaasta ja liimata lahjansaajan nimen vaikkapa strasseilla kangastagiin. Oivallista! Tai vaikka tehdä tuollaisen leikkaa-liimaa-askartele-kukkasen heijastinkankaasta. Ei olisi monella samanlaista heijastinta.

Toinen puolikas työhommia menee sitten kestosideosastolle. Olen käynyt puodin kestävän kulutuksen tuoteperhettä läpi pitkin viikkoa, ommellut puuttuvia kuoseja, lisännyt vanhempiin siteisiin uusia Pink*Pixie -tuotemerkkejä, kuvaillut kuvia uusiksi, päivittänyt valikoimaa ja sivustoa, ja autuaasti jättänyt tylsemmät hommat tuonnemmaksi. Tuntuu mukavalta, että on joku asia, jonka saa kunnialla hoidettua loppuun asti. Taas on laatikko täynnä, ja uusia kuosejakin tulossa pikkuhiljaa piristykseksi.

Koto-oloissa olen tuhoamassa kerällistä Step-lankaa villasukkiin. Hitaasti mutta päättäväisesti. Muutaman sentin neulomisella päivässä. Keväiset Väinämöissukat saivat eilen illalla kauan kauhulla odotetut reiät pohjiinsa peukkuvarpaiden alle, eikä niitä oikein voi korjata, vaikka samaa lankaa onkin olemassa vielä, kun valmiit sukat ovat melkoisen paljon haalistuneemmat kuin kerällä oleva langanloppu... 

Ja joulukin tulla tupsuttaa vääjäämättä. 

Kaikenlaista.

Anjusha 

Viikonlopun välipala

Tein tänä aamuna kaksi huomiota.

1. Taidan olla välipalaihmisiä.

2. Kaikenlaiseen sitä ihmiseltä löytyykin lankaa kotoa.

Löysin Ravelrystä iät ja ajat sitten ilmaisohjeen pääkallotiskirättiin. Lauantaina, ihan väsyksissä, aamujumppatunninpidon jälkeen raahustaessani puodille, piti yhtäkkiä poiketa TitiTyyllä (ehkä ihan vaan saamassa vauhtia ihanan värisistä langoista) kun keksin, etten voi aloittaa tuon rätin tekoa ilman pyöröpuikkoa, eikä yhtäkään sellaista ollut kassissa, ja lisäksi oikeastaan juurikin senpaksuinen (3.25) puuttui kokonaan varastosta, ja vähäsen oli jo syyhyttänyt kokeilla KnitPro:n puikkojakin, kun niiden virkkuukoukut on ainakin maailman parhaita.

Empä olisi ensimmäisenä uskonut löytäväni itseäni tekemästä mustaa pääkallotiskirättiä. Ehkä himppuisen epätodennäköinen neulomus on se, tässä villasukkia tarvitsevassa taloudessa. Mutta olipas hauska. Työ eteni hurjaa vauhtia kun silmukoita oli vain 40, ja joka kerroksella sattui ja tapahtui. Tuossa leuan kohdalla oli pari kerrosta, jotka toistivat itseään, mutta muutoin kuvio muuttui koko ajan. Ja kun kyseessä on vain oikean ja nurjan neulominen, ei tekemistänsä tarvitse tuijottaa (mutta ohjetta kylläkin), jolloin lopputulos onkin yllätys. Ja pikkuinen työ toimii oivallisesti vaikka harjoitustyönä aloittelevalle neulojalle, tai mallitilkkuna uudelle langalle.

Samalla tekniikalla on Ravelryssä ehkä kymmenkunta ohjesarjaa, jotka maksavat pari lanttia kappaleelta, ja ovat eri teemoittain järjesteltyjä. On joulurättejä, vauvarättejä, halloweenrättejä, pääsiäisrättejä, talvirättejä, rantarättejä, keväträttejä ja valentiinirättejä. Niihin saattaisi jopa olla vaara jäädä koukkuun. Tiskirättikoukkuun :)

Anjusha

Siukulle tilauksia

Siskoarmas tilasi pikkuisia kankaisia siteitä muutaman, pienempiä kuin puodin versiot. Minä iltapuhteikseni leikkelin ja surautin yhteen neljä. Katselin mallia hieman Kestovaippakaupan PHS:stä ja mittailin vaaksani pituutta ja sovittelin pituuksia kankaalle ja sainkin jotain aikaan.

Itse tykkään enempi vähän pidemmän sorttisista siteistä. Tämänkokoisiakin minulla on, mutta käytän niitä harvakseltaan. Yllätys oli, että piti tehdä nimenomaan lyhkäisiä. Mutta näitä on hauska tehdä, ovat nopeita ja niihin saa melko pieniäkin kangaskappaleita käytettyä. Ja kevyinä pikkuhousunsuojina toimivat oikein mainosti.

Eniten minua kuitenkin kiinnosti nähdä, miltä puodin kangasmerkit näyttävät käytössä. Niistähän tuli oikein hauskoja, sitten lopulta!

Siteissä kankaana käytin puuvillatrikoota, sattumanvaraisia löytöjä kangaskasasta. Osittain kierrätettyjä, osittain ylijäämiä muista projekteista. Ei siis kosteussulkua. Imuksi laitoin yhden kerroksen ihhis-ihanaa hamppujoustofroteeta, kiinnitin siksakilla, ja surautin saumurilla koko komeuden umpeen. Neppareiksi laitoin Prym:in metallineppareita, jotka sitten loppuivatkin siihen, ja niitä piti tilata lisää... Malli näissä on lähellä KVK PHS:aa (sellainen kun löytyi omasta sidevarastosta ja siitä oli helppo katsella inspiraatiota), pituus kahta senttiä vaille meidän siskosten vaaksan.

Omaakin kokoelmaa voisi ehkä vähän päivittää, niin hauska näitä oli ompaista. Tai tehdä muutaman vaikka pukinkonttiin niille, joiden tiedän jo valmiiksi käyttävän näitä pestäviä versioita. Puotiin näitä ei tule. Jos siis joku kaipaa tuon mallista suojaa, marssikoon Essille ostoksille. Tämä malli on liian lähellä jo olemassaolevaa tullakseen minun puotiini hankittavaksi, vaikkei samanlainen ihan olekaan :)

-Anjusha

Viikonlopun satoa

Olen ollut viikonloppuna viimeistelemässä kauan suunnitteilla ollutta projektia. Puotiin on ollut ajatuksissa saada kestävän kulutuksen mukaisia kuukautissuojia. Luneten kuukuppeja sieltä jo löytyykin, mutta niiden kaveriksi monet ovat kyselleet kankaisia kestositeitä, joko käytettäväksi kupin kanssa varmistuksena, tai kupin sijaisena. Omalla saumurilla tekemällä viimeistelyjälki ei ole vielä tähän asti ollut ihan siitä kauneimmasta päästä, joten ajattelin treenata viikonlopun verran, jotta taito hioutuisi.

Siksaksis-Henni piti Kansalaisopistolla Kestovaippojen ompelukurssia, ja kun kaikki muut puuhasivat kuorivaippoja ja näpsyvaippoja ja lisäimuja, minä tehtailin 24 kestosidettä. NYT minäkin osaan.

Tässä itselle tulleita pikkuhousunhuojia, joissa ei ole kosteussulkua mukana. Kaksi vasemmanpuoleista olivat jo leikattuina kotona vanhoista tilkuista, hurautin ne yhteen jotta keskeneräisten pino pienenisi hieman. Oikeanpuoleiset ovat taas Merjan kanssa tehdystä tilkkukopan vaihdosta, ja taidan lahjoittaa näistä toisen kankaan alkuperäiselle omistajalle, NIIN hienot niistä tuli.

Nämä taas ovat kosteussulullisia, siis vedenkestäviä, pomminvarmoja toisinsanoen. Ne tulevat vanhalle ystävälle, jolle oli sovitusta tilauksesta vielä neljä sidettä tekemättä. Alkuperäinen pyyntö oli saada värikästä, ja tässähän sitä on :) Myös ihoa vasten tulevissa materiaaleissa on trikoota, flanellia ja coolmaxia, jotta pääsee kokeilemaan, mikä tuntuu itsestä mukavimmalta.

Tässä on sitten puotia varten ensimmäinen erä. Pyhänä ajatuksena on, että kosteussulullisissa siteissä löytyisi erilaisia ihoa vasten tulevia materiaaleja, joista tässä vasemmalla on koirakuvioinen flanelli, ja keskellä musta pöllötrikoo. Tulossa on vielä mikrofleece- ja coolmax-pintaiset siteet, mutta vielä niihin ei ollut mahdollisuutta keskittyä. Molemmissa kosteussulkuna laminoitu trikoo, koiraversiossa vaaleansinipallollinen ja pöllössä musta. Oikeanpuoleiset pilvisiteet ovat PHS (lue: pikkuhousunsuoja)-mallia, joissa materiaali on trikoota molemmilla puolilla, eikä kosteussulkua ole. Imuna kaikissa muissa on luomuinen bambufleece, paitsi flanellipintaisissa flanelli myös sisällä.

Täytyy myöntää, että tein minä yhden vaipankin. Mutta vain siksi, että sekin oli siellä valmiiksi leikattujen keskeneräisten asioiden pinossa. Siivosin siis senkin valmiiksi. Tämä on n. 4-7-kiloiselle, Jalie-kaavalla tehty rimpsujalkainen sisävaippa. Ei harmainta aavistustakaan, kelle tämä menisi, mutta valmis se on, ja pois keskeneräisten alati paisuvasta pinosta. Jos joku kaipaa, näitä on tämä ja samanlainen limenvihreäpalloinen kaveriksi (siis kun tämä kangas on nimeltään Taateli, on se kaverivaippa kankaasta nimeltä Oliivi, joka näyttää samalta, mutta on vaan eri värinen). Ja onhan toki joulukin tulossa...

Tällaisia tänä viikonloppuna.

Puodin siteet matkaavat päämääräänsä huomenna, jos joku kokee suurta tarvetta kestositeille heti, niitä saa tulla hipeltämään :)

Anjusha

Suuren Villisprojektin satoa

Kiedolla on menossa hieno kampanja.

Jokainen Kestovaippaviikolla lokakuussa K-S keskussairaalassa syntynyt pikkuinen uusi elämä saa synttärilahjaksi villahousut.

Tässä ovat ensimmäiset, jotka projektiin neulaisin.

Meillä on kotiväki sen verran ei-vaaleanpunaista, etten saa ikuna tehdä kotiin mitään hempeänlempeää. Joskus tulee väistämätön hinku saada tehdä vaaleanpunaista, ja tämä vastasi odotuksiin nyt ihan täydellisesti. 

Hahtuva on Kestovaippakaupasta, ja siitä on aiemmin samasta kerästä tehty yhdelle pienihmiselle vaaleanpunaiset villikset. Kerä vaan on sen kokoinen, että nuita pikkuisen kokoisia pöksyjä siitä saisi varmaan vielä kolmet. Täytyy odotella, että lähiympäristöön syntyy tyttöjä :)

Samaan sarjaan on tulossa oranssi-vihreät Pirtin hahtuvasta olevat housut, mutta ne ovat vielä vaiheessa. Niistä kuva sitten myöhemmin.

Villiksiä saa tehdä 5.10. asti (apua, sehän on ihan kohta!), jonka jälkeen ne lahjoitetaan sairaalaan jaettavaksi. Tavoitteena on saada kasaan 70 paria pöksyjä.

Muutama postaus alaspäin on projektista lisää tietoa, jos vielä haluaa mukaan. Pikkuvillikset kutaisee illassa, jos on joskus tehnyt niitä ennenkin. Että hyvin ehtii!

Anjusha

Tekeminen se ei lakkaa.

Joskus on päiväkausia, ettei saa mitään valmista aikaiseksi. Kädet on täynnänsä projektia toisensa perään, mutta joko eteneminen on hidasta, tai kärsivällisyys on lopussa, tai on niin hinku saada kaikista projekteista valmiita ettei saakaan mistään.

Töihin on ollut saatava valmista. Viisi vaippaa on valmiina, suurinpiirtein tämännäköisiä niistä tulee:

Nämä viisi valmista kuuluvat  Kestovaippakaupalle. Raitakuosi taitaa olla viikon teema, sillä joka pöksyssä on ollut raitoja; tässä turkooseja, muissa vihreitä ja oranssi-ruskeita. Samalla on tullut valmiiksi testierä pesulappuja, joista kyllä tulee aika herkullisen värikkäitä, erityisesti nuista raitakankaista :)

Omaan puotiin askartelin eilen illalla jotain, joka on loistanut poissaolollaan viimeiset kaksikymmentä vuotta. Ajatus askarruksesta syntyi jo kauan ennen Tanssiinan hankkimisen päätöstä, ja nyt se on viimein saanut jonkinlaisen näkyvän muodon:

Pieni on projekti, mutta veikkaisin, että jokseenkin tarpeellinen. 

Nimittäin käärin kokoon balettitossujen kuminauhojen ompelua varten neulan ja valmiiksi leikatut langat pieneen pakettiin.

Usein käy niin, että kun balettitossuja tullaan puodista ostamaan, on hankkija juuri matkalla balettitunnille. Siis että aikaa on noin vartin verran, tai korkeintaan puoli tuntia, ennen kuin tossut pitäisi olla jo käytössä. 

Baletin pehmeissä tossuissa on mukava käsityöllinen yksityiskohta: pitkälti jokaisen parin jokainen tossu on itse ommeltava käsityönä omaan jalkaan soveltuvaksi. Jalan päälle tulee kuminauhat, jotka ovat takareunoistaan kiinni tossussa, mutta etureunat, siis yhteensä neljä kuminauhanpäätä, ommellaan sopivalle kireydelle tossuun, jotta tossu istuu hyvin jalkaan.

Ja jos tossut hakee juuri ennen tunnillemenoa, jäävän kuminauhat ensimmäiseksi tunniksi auki, eikä tossu istu hyvin (ja sitäpaitsi irtonaisiin kuminauhoihin kompastuu viimeistään viiden minuutin kohdalla).

Niimpä puodista saa nyt hankkia matkaansa valmiin paketin, joka sisältää kaikki tossunnauhoittamisen välineet, jopa valmiiksi sopivan pituisiksi pätkityt langat (jottei tarvitse omistaa saksia).

Pilkoin saunankiukaan sytytystä varten säästetyn pahvilaatikonkannen pieniksi paloiksi, teippasin siihen (kirppikseltä ostetulla) teipillä neulan kiinni, pätkin vaaleanpunaisen ompelulangan neljään sopivanpituiseen pätkään, kietaisin langat neulapahvin ympärille, ja päällystin koko komeuden keväällä Yliopiston kirjaston poistomyynnistä ostamani vanhan kirjan sivuilla, ja kietaisin ympärille jämänyssäkästä sukkalankaa solmuun.

Vasta puolivälissä projektia huomasin, että silputtava kirja on painettu vuonna 1916, eli se on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Kirja maksoi 50 senttiä, ja ostin sen juurikin askartelumateriaaliksi hienosti kellastuneiden sivujen takia. Mutta kun huomasin painovuoden, teki melkein pahaa silputa niin vanhaa tekstiä! Aika hieno kokoelma nuista silti syntyi, ihan ovat jopa esteettisiksi muodostuneita, ainakin omaan silmään. Kaikki pakkausmateriaali on uudelleenkäytettyä ja poltettavaa/kierrätettävää, eli ylimääräistä jätettä on yritetty väistää mahdollisuuksien mukaan.

Toivoa sopii, että nuista on hyötyä kiireisille tossunhankkijoille. Meillä kotosalla eilinen projekti sai aikaan ensimmäiset jouluvalmistelut: Verttisen mielestä paketit näyttivät ihan joulukalenterilta, ja äireen askarrellessa otti poikanenkin leikkikeittiöstään kipon, täytti sen puupalikoilla, ja kertoi tehneensä minulle joulukalenterin. Jokaiselle päivälle on oma palikkansa. Nyt sopii siis joulunkin tulla :)

Omalla puuhastelurintamalla kaikki onkin sitten kesken. Novitan Veltto-eläimeltä puuttuvat vielä etujalat, Baktus-huivi on viittä vaille valmis (tosin sopivaa käyttökeliä saa varmaan vielä odotella hetken), ja toissapäivänä löytynyt isoäidinneliökätkö muuttaa muutaman neliön päivävauhtia muotoaan pikkuiseksi kassiksi. Mutta josko ne tässä etenisivät, hitaasti mutta varmanoloisesti...

Nämä hitaasti pimenevät illat vain saavat minut haluamaan aloittaa kaikenlaista uutta :)

-Anjusha

Herkkuja pienille ja isoille

Olen itselleni ommellut kestositeitä omaan käyttöön jonkun verran viime vuosina. Ongelmana niiden teossa on ollut tiukkakurvisuuksia väistelevä saumuri, jonka kuvittelin olevan osaamaton liikkumaan sulavasti piukoissa paikoissa. Siis että kun ommeltava kurvi käy liian kurvikkaaksi, hyppää tikki sauman ulkopuolelle. Ja kaikki nämä vuodet olen kuvitellut, että syy on saumurissa.

Vuoden tauon jälkeen ajattelin kokeilla vielä kerran. Tai oikeastaan, piti kokeilla, kun piti saada ystävälle siteitä puuhattua. Ja lopulta siinä taisikin käydä niin, ettei vika ollutkaan koneessa, vaan mahdollisesti koneen käyttäjässä. Nimittäin nämä viisi PHS:ää, eli PikkuHousunSuojaa, onnistuivat aivan mainiosti ilman mitään ongelmia. Vuoden tauko siteiden ompelussa on kartuttanut näköjään ompelutaitoja sen verran, että saumurikin tottelee ihan nätisti.

Tässä viisi ensimmäistä herkkua, näitä katsellessa tulee hyvälle tuulelle (se minua kestoissa ihastuttaakin osaltaan, värikylläisyys nimittäin. Vai tuleeko kenellekään hymy huulille katsellessa kaupan kertakäyttöisiä vaippoja tai kuukautissuojia? Ei miulle ainakaan).

Imuna näissä on bambufleecea, ihan vain yksi kerros, kun ajatus on olla juurikin ihan pikkusuoja vain. Molemmilla puolilla sidettä on sama trikooneulos, kankaat ovat sekalainen seurakunta Myllymuksuja, Kestovaippakauppaa ja kirppistä, useaan kertaan pestyinä kaikki. Kaavana näissä on alunperin Kestovaippayhdistyksen kaavasta muokattu oma versio, joissa siivekkeet on leikattu vähän loivempikurvisiksi, sattuneesta syystä :), ja imun kokoa on muutettu sopivammaksi. Siteen alapuolelta siivekkeet kiinnitetään toisiinsa KAM-neppareilla.

Haaveilisin, että myös Tanssiinaan saisi kestositeitä, siellä kun kuukuppeja on jo Lunetelta myynnissä. Nämä ystävän siteet ovatkin vähän kuin uusi yritys siihen suuntaan, että josko sitä osaisi tehdä tällaisia ihan myyntiin asti. Ehkäpä niitä joku kerta vielä puodissa näkyykin, saapi nähdä mitä aika tuo tullessaan!

Olimme Verttisen kanssa tänään naapurintyttöjen yhteissynttäreillä, ja herkkujen ystävinä ajattelimme viedä tytöillekin kestoherkkuja. Ei toki aikuisten tyttöjen kestoherkkuja, vaan tällaisia:

Hamahelmistä valmistetut täytekaakut ovat minun ja Verttisen yhteistuotantoa. Verttinen valitsi täytteet ja värimaailmat, minä ladoin helmet paikoilleen ja silitin. Jää tyttöisille kaakkua vielä syntymäpäivien jälkeenkin :)

Ylemmässä on mustikkatäyte tavallisella kakkupohjalla ja mansikkakoristeita, ja alemmassa vihreällä kaakkupohjalla mangotäyte, värjätty kermavaahto ja nonparelleja.

Tasapuolisuuden vuoksi kynttilöitä on vaan yhdet per kaakku, vaikka tytöillä vuosia kertyi 7+5. Ihanat tyttösynttärit ne kyllä olivat, prinsessamekkoineen, leluhamstereineen, littlestpetshoppeineen ja barbievaatteineen. Ja on niitä kuulemma viime joulusta asti suunniteltukin.

Onnittelut vielä naapuruksille,

ja ihania kestäviä karkkiunelmia, isoille ja pienille.

-Anjusha