Tunnusteluja, eiko tunnustuksia, ja tunnelmakuvia tulevasta.

Kippas kappas! Outi oli heittänyt tunnustuksella. Tuleepas tällaisesta hyvälle tuulelle, kiitosta vaan. Laitetaan vahinko kiertämään :)

Tähän tunnustukseen liittyy muutama sääntö, kas tässä:

1. Liitä linkin kera bloggaaja, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Laitan siis tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanuuksille:

1. Elliina

2. Amaria

3. Kati

4. Pauliina (ja muistutan samalla että kuulumisia kuulemme mielellämme täällä kotosuomessa!) 

5. Kirsi

Kaikkia seurailen mielelläni, ja kaikki ovat myös ihan "oikeasta elämästä" tuttuja aitoja ihmisiä :)

Täällä Puutteenlaaksossa maanantai on alkanut laskujen kirjoittamisilla, sähköposteilla, lastenohjelmilla ja yhden koko viikonlopun kuumeistelleen pienihmisen rähjäämistä kuuntelemalla. Eläköön "vapaa"päivä :) Minä uppoan aina välillä syksyn väristen lankojen maailmaan hetkeksi, visioin sohvatyynynpäällisestä ja toivon, että saan virkkaukseni vielä joskus valmiiksi. Oikeastaan siitä voisi puuttua vain yksi vaivainen kukka, ja sitten pääsisi jo viimeistelyhommiin, jos haluaisi päästä helpolla.

Ihania värejä, kaikki Rowanin Felted Tweediä. Lanka on suunniteltu loistavasti, ihan minkä tahansa värinen kerä sopii ihan minkä tahansa värisen kanssa yksiin. 

Syysvärejä. Niitä alkaa pikkuhiljaa näkyä myös pihalla, ja aamuisin, kun avaa ulko-oven, pihalla tuoksuu omenalle. Odottelen vielä ensimmäistä pakkasyötä, jotta saadaan pihan ompot parhaimmilleen.

-Anjusha

Tunnustuksia!

Ihanaiselta Outilta sain tunnustuksen:

KIITOSTA VAAN!

Tähän kuuluu myös se, että kertoo seitsemän sattumanvaraista asiaa itsestään. Kerrompa siis tässä, että:

1. Tykkään enenevissä määrin pitää erilaisia jumppatunteja. Niiden nyanssien pikkuvaihtelut ovat oikeastaan aika kiehtovia (tähän päätelmään tuleminen on vaatinut kymmenen vuoden jumppatuntien säntillisen pidon ilman sen suurempaa euforiaa, mutta nyt näyttäisi siltä, että työ palkitaan).

2. Kirjoittelen myös kahta muuta blogia, toista itsekseni ja toista vierailevana artistina satunnaisesti. Molemmat liittyvät töihini:

Tanssiinan blogi

Kuntomaailman blogi

3. Suosikkikäsitöitäni ovat kaikenlaiset pienet projektit, jotka valmistuvat hetkessä.

4. Ulkona on 22 astetta lämmintä. Minulla on villasukat jalassani. Kuljen villasukissa lähes aina. Meillä ollaan suurkuluttajia - sukat kuluvat ennätysvauhtia (varpaista puhki) ja päällä on ikuinen etsintä täydelliselle sukkalangalle. Samat sukat kulkevat kengissä, sisällä, pihalla, roudatessa, tanssiessa, joogatessa. Ne otetaan pois vain suihkussa ja nukkuessa. Uudet villasukat vedetään jalkaan illalla suihkusta tullessa. Niiden ainoa huono puoli on, että niitä pitää olla kaksi. Toinen sukka jää nimittäin aina kesken neuloessa.

5. Olen hurahtamassa kuppikakkuihin. Tilasin kirjakerhosta kuppikakkukirjan ja vasta olen päässyt yhtä reseptiä kokeilemaan, mutta sormet syyhyäisivät tekemään ne KAIKKI. Se toki vaatisi jokinlaista investointia myös pursotusvälineisiin...

6. Rakastan syksyä. Heinäkuun tullessa huomaan jo kaipaavani pimeneviä iltoja, puolukkahillon keittoa, kynttilänvaloa, joululahjojen rakentelemista. Heinäkuussa on jo puoli aavistusta syksystä, ukkosiltoina taivas pimenee niinkuin syksyllä ja vihreät mustikanraakileet muistuttavat myöhemmästä ajasta, jolloin siniset mollukat saa laittaa piirakkaan ja maiskutella jätskin kanssa hämärtyvässä illassa.

7. Keräämme muutaman kaverin, sekä siskoarmaan, kanssa Urkkapisteitä. Keräsimme jo keväällä, ja nyt jatkamme joululle asti. Pitää liikkua kolme kertaa viikossa, tunti kerrallaan, jouluaattoon asti, tai muutoin saa elää joulun ilman suklaata (sisko-Outi ja minä lisäsimme ukaasiin myös joululaatikot, sillä ilman suklaatia voimme kyllä tulla toimeen mennen tullen, mutta joulu ilman jouluruokaa... Se on vaan maailmanloppu). Keräämme Urkkapisteitä (Urkka=Urheilu) HeiaHeiaan, ja ryhmään saa toki liittyä mukaan, vielä on aikaa (ennen joulua :). Metsästä meidän käsiisi ryhmästä "Urkkapisteenkerääjät" ja pyydä saada liittyä joukkoon!

Nyt on aika laittaa se sattumanvarainen vierailublogi myös kuntoon tältä päivältä, ja sitten pyyhällän keräämään viikon kolmatta urkkapistettä Jättipallojumpan pidosta.

-Anjusha

Ihhanaa - haastattelu!

Lueskelin viikonloppuna (minun viikonloppuni kun on su-ma) yhden suosikkiblogistini vanhoja tekstejä muutaman vuoden takaa. Tuntuu hauskalta nähdä kehitys huvikseen bloggaavasta satojen suosikiksi. Lisäksi kun matkaan mahtuu monen monta älyttömän kekseliästä askartelua ja projektia neulonnasta ristipiston kautta silityshupailuihin.
Vuoden 2010 lopulta löytyi kysely, johon kirjoittaja toivoi kaikkien, joita se koskettaa, vastaavan omassa blogissaan. Taidampa laittaa oman korteni kekoon, MIKÄÄN ei ole hauskempaa kuin kyselyt!

Mitä on nyt tekeillä tai mitä teit viimeksi?
Viimeksi tein hahtuvavillahousut ja itämaisen tanssin sifonkihousut. Nyt on tekeillä kirjastokassi Verttiselle ja toiset pienet hahtuvahousut. Yhtäaikaa.

Millaisia muistoja sinulla on käsitöihin liittyen lapsuudestasi?
Meillä on ommeltu aina. Äiti teki minulle ja siskolle vaatteita mummon tuoista kankaista. Mummo, vanha hamsteri, taas oli löytänyt aarreaitakseen jonkun firman, josta sai kympillä (siis markoilla) jättiläiskassillisen pakanloppukankaita. Sattumanvaraisia. Niitä meiltä löytyy vieläkin. Luonnollisestikaan yksi säkki ei rittänyt, vaan arvelen, että avaamattomia on varmasti vielä näin 25 vuoden jälkeenkin jossain varastoissa. Siskon ja mummon kanssa myös käytiin kaupungin järjestämässä ompelupaikassa, josta löytyi ohjausta, kaavoja, koneita ja kaikki vipstaakit, mitä maa päällään kantaa. Kesälomat menivät ommellessa. Sisko taisi ensimmäisellä luokalla ommella ensimmäisen vuorillisen tuulipuvun itselleen.

Toinen mummo taas piti suvun villasukissa. Sen perusjoululahja joka vuosi oli Tiimarin askartelukassi, ja villasukat, joissa oli sisällä Pätkispatukat.

Oletko oppinut joltain sukulaiselta tai tutulta esimerkiksi kutomista ennen koulun käsityön tuntien alkamista?
Minä en. Mutta kuusi vuotta nuorempi sisko kyllä. Meillä hamsterimummo innostui ompelemisesta kun olin ala-asteella, ja sen jälkeen se näkyi kaikessa. Myös oppimisessa. Koulun ulkopuolella minä olen oppinut eniten, mutta olin kuitenkin jo koululainen. Äidin äiti, -Rouva-, neuloi sukkia, muttei opettanut taitoa muille.

Parasta koulun käsityön tunneissa?
Varmastikin se, että näki osaavansa tehdä ihan mitä vaan mitä otti projektikseen.

Entäs pahinta?
Kangas- ja lankavalikoimat. Itse ei saanut tuoda materiaaleja, piti valita koulun varastoista, eikä siellä koskaan ollut mitään mielestä. Minä kun olen tällainen väriterapisti, en varmasti pistä päälleni mitään, mikä ei miellytä omaa silmää. Ja sitten se, että kaikki edistyi niin hitaasti, kun luokalla oli 24 tyttöä ja kaikki yhtäaikaa ompelemassa ja pyytämässä neuvoa.

Millaiset tuli ensimmäisistä villasukistasi tai lapasista?

Lapaset olivat pinkki-laventelit koulussa tehdyt, pinkkiä rannekkeet ja peukut, ja lilaa itse lapasosa. Muistan, ettei mistään tehty mallitilkkuja (joten en tee niitä vieläkään), ja minun jättiläiskäsialallani lapasista tuli tietysti näille pygmisormille aika reilut. Minä tarvitsen 1-1,5 numeroa suositusta pienemmät puikot, jotta tulee kaunista ja napakkaa, eikä sitä kukaan tiennyt koulussa.Koulussa en koskaan tehnyt villasukkia. Muistan, että jotkut tekivät, mutta siinä oli joku vaihtoehto, enkä uskonut selviäväni sukista, joten tein sen vaihtoehdon. Mutten kuolemaksenikaan muista mikä se oli :) Ensimmäinen sukkaviritelmä tuli teinivuosina isälle, joka osti langat ja pyysi sukat. Yhden sain valmiiksi, ja se olisi sopinut mainiosti jollekin kipsijalkaiselle. Sukat päätinkin opetella vasta vanhalla iällä, ja opettelinkin, Keuruulla tanssia opettaessani.
Yksi ilta piti odottaa kyytiä kotiin kun kyydittäjällä oli ylimääräiset kuorotreenit. Kävelin paikalliseen S-Marketiin ja ostin puikot ja seiskaveikkaa, kun kerässä oli ohje sukille. Istuin sitten opetuskoululla, kuuntelin mummujen kuorotreenejä, tavasin sukkaohjetta, ja osasin. Niistä tuli sukat Eskoselle, ja sen jälkeen sukkia olisikin saanut (ja saisikin) tehdä niin paljon kuin ehtisi. Ja se seiskaveikan ohje muuten, sitä muutin heti seuraaviin sukkiin. Kärkikavennukset ovat ihan pöljät siinä, ja kokoluokitus on aika reilu. Minä tykkään istuvista sukista, en sellaisista, jotka pyörivät jalassa ja menevät kurtulleensa. Joten teen omia versioitani, en seiskaveikan ohjeisia.

Onko ompelukone ystävä vai vihollinen?
Ystävä, ehdottomasti. Yksi parhaista.

Isotöisin juttu jonka olet koskaan tehnyt?
Varmaankin vanhojenpäiväpuku. Se oli mustaa samettia ja sen suunnittelin itse (vaikka se hamsterimummo on jopa tuonut piirrustuksia jonkun häälehden välissä jälkikäteen muistoksi siitä, kuinka HÄN suunnitteli puvun minulle). Se toteutettiin Marjatta-ohjaajan hyvässä hoivassa ja monia eri kaavoja yhdistellen samaisessa ompelupaikassa, josta on jo ollutkin puhetta.

Kamalin/hienoin vaate jonka olet ommellut?
Kamalin oli varmaan pakolla tehty flanellikauluspaita ala-asteelta. Se oli ruma ja tylsä, enkä varmasti käyttänyt sitä kertaakaan koskaan. Hienoin on ehkä ollut täysin ilman kaavoja omasta päästä tehty musta yksiolkaiminen mekko, jonka puuhasin lakanasta juhliin, jossa piti olla päällä "disainia". Se oli ihan tosi hieno ja istui täydellisesti ja se sai kehuja ja kyselyitä pitkin iltaa, hahaa!

Mitä itsetehtyä olet antanut joskus lahjaksi?
Mitähän en ole? Sukat on kestosuosikki, mutta paljon ja mielellään teen itse, ihan mitä vaan. Vaikka hilloa (tosin siitä on haastavaa luopua, kun hilloa tarvitaan kotonakin niin paljon), tai hattuja. Kasseja tai leipiä (jouluna erityisesti, joululimppuja). Kestovaippoja piskuisille vastasyntyneille. Kaikenlaista.

Minkä taidon käsityön saralta haluaisit oppia?
Kärsivällisyys olisi oikein hyvä taito. Mä aloitan hyvin herkästi kaikenlaisia projekteja, mutta loppuunsaaminen on erinomaisen haastava laji.

Millainen käsitöihin tai askarteluun liittyvä kauppa saisi sinut riehaantumaan? Mitä käsitöihin liittyvää ostit viimeksi?

Minä riehaannun niin helposti. Ei tarvitse olla kovin paljoa Tiimaria mielenkiintoisempi paikka ja olen aivan myyty. Suosikkikauppani on lankapuoti TitiTyy, jonka pieneen myymälään mahtuu toinen toistaan ihanampia värejä ja tunnelmia. Viimeksi ostin, enkä vielä ole saanut (odotellaan vielä ehkä viikon verran) osallisuuden sukkalankaklubiin, jossa tulee kaksi kerää (yksi pääväriä ja pienempi kontrastiväriä) Väinämöinen -sukkalankaa sattumanvaraisissa väreissä ja ohje kirjoneulesukkiin. Sitä odotellessa olisikin hyvä saada tuossa marinoitumassa olleet Verttisen apinasukat valmiiksi, niin pääsisi uusia lankoja kokeilemaan.
Nykyään ostamista rajoittaa se, että olen päättänyt saada ostaa uutta (lankaa) vasta sitten, kun olen joko saanut kymmenen neulomusta valmiiksi, tai kymmenen vanhaa, omaa kerää käytettyä. Olen joulun jälkeen saanut ostaa jo kolme kerää, ja neljäs ja viides odottavat ihan muutaman työn päässä. Oma (tylsä) lankavarasto hupenee ihanteellisesti tällä tyylillä. Ja uusia keriä saa miettiä tosi tarkkaan ja hankkia vain taiten harkiten, jolloin ne tulevat hyvään käyttöön heti.

Voisiko käsitöistä tulla sinulle ammatti?
Ihan pienessä mittakaavassa siitä onkin tullut. Teen Kestovaippakaupalle vaippoja ja bodyn jatkopaloja aina välillä, ja omaan puotiin pesulappuja, kestositeitä, selänlämmittimiä, tossupusseja ja muuta pientä, sekä ompelen tossunnauhoja ja teipitän voimisteluvanteita.

Mitä projekteja on nyt suunnitteilla?

Muutamat hyvin marinoituneet keskeneräiset työt valmiiksi, ja sitten pääsee tekemään niitä uusia Väinämöis-sukkia, kunhan värijännitys vielä tiivistyy ja raukeaa kesäkuun alussa :) Lanka itsessään on tuttua, ja ihanaa, mutta nuo värit jännittävät kyllä, erityisesti kun toinen niistä on tätä klubia varten värjätty, eli sitä ei ole olemassa muuten!Puotiin pitäisi tehdä voimisteluvanteiden suojapusseja, pesulappuja ja tossupusseja, jotta saisi kesäkuun lopun inventaariosta helpomman hallita.

Että kiitokset Norsikselle aamun piristyksestä, nyt on hyvä lähteä päivän hommiin.

Vastatkaa toki tekin.

-Anjusha

Oi tunnustuksia!

Villasukat pyörii ja hyörii - Johannalta sain Arvomerkin. Kyllähän se on jo päivittämisen arvoinen asia!

Sitten kuuluu vastata kysymyksiin, jotta:

Tunnen itseni vuoden mutsiksi kun...

osaan yhtäaikaa laittaa saunaan ja takkaan tulia, täyttää tiskikonetta ja pyykkikonetta, laittaa ruoan tulelle, viikata pyykkiä, neuloa sukkaa ja leikkiä Mimmi lehmää. 

Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on...

se, ettei ole viiteen vuoteen tarvinnut kertaakaan kysyä "mitähän tekisin, kun on Niin Tylsää". Multi-tasking. Se, että tekemistä on aina ja poikkeuksetta enemmän kuin siihen riittävää aikaa tai energiaa. Ja jos istut alas ja olet tekemättä mitään, ne kaikki tekemättömät asiat ovat vissin varmasti niskassa ja ajatuksissa kunnes taas jaksat tehdä asioille jotain.

Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... 

pyytää tekemään itselleen villasukat. Tai pyjaman. Tai villapaidan, ja olettaa ja luottaa, että äitinä automaattisesti osaan ja taidan tehdä hyvän. 

Kello 12 yöllä olen yleensä...

kantamassa sohvalle nukahtanutta jälkikasvua kaikkine päälle 20 kiloineen olkapäällä yläkertaan sänkyyn nukkumaan. 

Kello 8 aamulla olen yleensä...

umpiunessa. Vielä ainakin tunnin, ehkä hyvällä tuurilla jopa kaksi. 

Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että...

olehan turvallisesti siellä keikalla. 

Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että...

äideissä piilee viisaus. 

Viimeksi kiroilin, kun...

törmäsin keskellä yötä ovenkahvaan kylki edellä hirmuisella ryminällä, ja sain jo ennestään painajaisia näkevän ynisevän tenavan säikähtämään niin, että talossa olikin sitten aivan tolkuttomasti ääntä yhtäkkiä keskellä yötä. Ei ollut tarkoitus se. Eikä se kiroileminenkaan. 

En ole koskaan osannut...

tykätä ääriolosuhteista. Liian kuuma, liian kylmä, liian lähellä, liian kaukana. Liian tulinen, liian makea, liian suolainen, liian karvas. Liian sotkuinen, liian siisti. Liian iso, liian pieni. Liian huolittelematon, liian huoliteltu. Ei sovi minulle kovin hyvin. 

Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on... 

neuloa sukkaa. Juoda teetä. Ehkä aavistuksen nauttia puolukkapiirakkaa. Selailla inspiroivia lehtiä tai kirjoja. Ehkä jopa kaikkia yhtäaikaa. Ja sitten jos tuo ei ole mahdollista, niin toinen, yhtä paras, on leffan katsominen ihan kieputtuneena (villasukissa) omaan armaaseen.

Kiitos Johanna ihanasta palkinnosta!

Tämä viikko onkin kulunut voimisteluvanteiden parissa. Niistä saatte kyllä kuvia kunhan tässä ehtii.

Tämä tunnustus kun on kiertävän sorttinen laadultaan, laitan sen matkaamaan eteenpäin.

monen lapsen kanssa aikaansa sompaileva Kestovaippakaupan Essi

ja

ihanaisten Robinstadiuksen, Nupun ja Helmin ihana äiti Amaria

saavat napata tunnustuksen halutessaan!

Lisäksi matkaan laitan tunnustuksen, vaikkei heillä blogia olekaan, myös

omalle äireelleni Eukkoselle,

joka on onnistunut kasvattamaan NIINkin loistoyksilöt kuin minut ja siskoarmaan

ja hänen (jo paremmilla metsästysmailla loikoilevalle) äidilleen, Rouvalle,

joka kasvatti viisi lasta menetettyään ensin yhden ja sitten toisen kasvattajan rinnaltaan, ja lopuksi piti vielä huolen, että tarkoin varjellun voileipäkakun resepti on -ei yksissä käsissä yksinkertaisesti, vaan pirstaloituna kolmelle kolmasosaosaajalle, jotta seuraavan kaakun valmistaminen vaatii tarkkaa yhteistyötä ja vaivannäköä.

Siinä ovat naiset paikoillaan.

-Anjusha