Pilttijoulukalenteri

Isä sai tänä vuonna (niinkuin viimekin, tosin) isänpäivälahjaksi joulukalenterin.

Kirjastosta lainatusta jouluaiheisesta sisustelukirjasta jalostimme siskon kanssa ajatusta pilttipurkkien uudelleenkäytöstä, ja päädyimme seuraavanlaiseen malliin:

Liimasimme kuumaliimalla pieniä pilttipurkkeja kolmion muotoon ja annoimme kuivaa kunnolla.

Liimailimme numerotarroja purkkien pohjiin,

ja täytimme numeroidut purkit Finlandia -marmelaadeilla :) Vihreillä kuulilla tuosta olisi tietysti tullut ihan joulukuusi, ja sen tajusimme vasta kun tuijotimme valmista kalenteria pöydällä.

Ajatus olisi laittaa vielä takakautta purkkien välikolosiin pikkuiset jouuvalot tuikkimaan, luulen, että se mukavasti valaisisi ja hehkuttaisi myös marmelaadien värejä.

Aikas herkullinen, vaikka itse sanonkin.

Kiitos kuuluvat Outille ja Pauliinalle, joiden perheiden pienokaiset soivat varastoistaan meille Piltti-iän (melkein) ohittaneille tarpeeksi purkkeja projektiin.

Minäkin taidan haluta tällaisen :)

Anjusha

Joulukalenteripaljastus

Nyt voi jo paljastaa joulukalenterin, sillä on päivänselvää, että kalenterin saaja tietää jo tähän mennessä kalenterinsa teeman.

Minä ja ainokainen Outi-siukku rakennettiin isällemme joulukalenteri. Isä on sellaista sorttia, joka jännittää pukkia yhä niin, ettei saa aattoaamuna nukuttua viittä pidemmälle, ja istuukin sitten kahvikuppinsa kanssa kilistelemässä enkelikelloa kunnes toiset heräävät.

Lisäksi isä on kovasti hajusteallerginen, ja kantaa mukanaan aina pastilliaskia, josta voi napata Sisun tai Myntohin kun vastaan tulee turhan hajustettu yksilö. 

Outin kanssa pähkäsimme, jotta eläkkeellä olevalle isälle voisi järjestää joulukuuksi kalenterin, jossa on sekä tekemistä (=etsimistä) että uutuutta (=uusia erikoisia askeja testikäyttöön vanhan repertuaarin virkistämiseksi).

Ostimme siis 24 erilaista pastilliaskia, paketoimme ne vanhaan kirjaan (vuonna 1915 painettuun Muskettisoturikirjaan), ja piilotimme ne ympäri isän ja äidin asuntoa. Ykkösluukun paikan paljastimme jo isänpäivänä, mutta paketti sinne ilmestyi vasta viime hetkellä, jottei tule liian suurta kiusausta avata luukkua liian aikaisin. Ja ykkösluukun taakse liimasimme kakkosluukun paikan paljastavan vihjeen. Etukäteen ei siis voi etsiä kaikkia, ellei aloita alusta asti ja käytä koko iltaa metsästämiseen.

Hupaisinta projektissa olivat vanhat sivut, joista löytyi toinen toistaan ihanampia sanontoja. Kuka sanoo enää nykyään että "PYH!"? 

Tiedän kaverin nimeltä d'Artagnan, enkä ole sen kuullut ainakaan koskaan sanovan noin! Se onkin ihanasta perheestä. Sillä on muunmuassa vielä vaippaikäinen Shakespeare-niminen pikkuveli, joka on juuri oppinut kävelemään. Jäämme innolla odottamaan Shakespearen sanallisia taitoja, kunhan se nyt ensin sanoisi sen ensimmäisensäkään!

Mutta isä ei ole kalenteristaan muuta sanonut, kuin että sen piti jo ensimmäisenä iltana kerätä parvekkeelle piilotetut paketit, pelätessään niiden menevän ihan pilaalle. Metsästikö se kaikki paketit esille ensimmäisenä iltana, sitä ei tarina kerro. Ja onko se malttanut odottaa niiden avaamista oikeaan päivään? Sen saattavat tietää vain ikkunan takana kurkkineet tontut. Aattona se varmaan selviää, lahjojen laadusta ja määrästä :)

-Anjusha