Kesäkuista voimisteluvanteiden kimallusta

Välillä saa päivittää myös puodin puuhia tänne blogiin, sikäli kun ne liittyvät jotenkin käsillä puljaamiseen.

Tänä vuonna ei puodin kevätkaudella teipattukaan montaa vannetta voimistelijoille, mutta kesäkuu sen sijaan on ollutkin kimallusta pullollaan. Ehkäpä hiljalleen alkava treenitauko ja uusiin syksyn kisaohjelmiin orientoituminen on saanut tyttäret liikkeelle. Ja mikäs sen parempaa. Minä saan teipata sieluni kyllyydestä, ja ihastuneista ilmeistä päätellen kyllyys lienee ollut sopivasti myös kimallusta kaipaaville voimistelijoille.

Rakentelin puodissa Värikylpypaketteja teippailijoille. Niissä on kolme kappaletta kimallusteippejä, yksi suojateippi (kaiken kimalluksen kiinnipitämiseen), sakset pienten koristeiden leikkaamiseen ja sekalainen seurakunta kimaltavia puodissa stanssattuja kukkatarroja, joilla voi viimeistellä luomuksensa. Kaikki paketoituna söpösti sellofaanipussiin, ihan kuin karkkikaupassa. Yllä olevassa kuvassa on kesän väreissä olevalla Värikylpypaketilla teipattu vanne. Puoliksi vihreä ja puoliksi keltainen pohja, ja sillä pinkkejä hituloita. Malli oli asiakkaan oma toive, joskin se pohjautui kauan sitten kieputettuun vanteeseen, jolla oli pinkki pohja ja mustia hituloita, ja josta tulikin sitten kirsikankukka-Japani-aiheinen ihan vahingossa. Hituset olivat kuin puun oksia, ja pinkki pohja kirsikankukkia. Näillä väreillä tästä vanteesta ei tullut japanilaista, mutta hieno ja värikäs ja ehdottoman kimaltava kaikkiaan.

Taivaansini-hopeainen raitavanne on teipattu tänään illalla harkkavanteeksi joukkuevoimistelijalle. Raidoitettuja vanteita on hauska tehdä, niissä on oma seesteisyytensä ja matematiikkansa. Ne kulkevat omaa uomaansa, ja auta armias jos teippaaja aikoo teipata eri etäisyyksillä kuin mitä teipillä on mielessä!  Mytty ja sotta on luvassa välittömästi. Raitavanteiden kanssa saa olla nöyrä ja kiitollinen, ja ne palkitsevat tekijänsä olemalla kauniita :)

Kahdessa vuodessa olen myös kehittänyt selvästi estetiikkaani, mitä tulee kimallukseen. Tämä yhdistelmä olisi ollut erinomaisen kaunis vielä kaksi vuotta sitten. Ja lempeä se on vieläkin, mistä pidän kyllä. Mutta väistämättä tulee mieleen, että on hyvä, että tämä vanne menee treenikäyttöön, sillä nopeassa liikkeessä kaksi noin lähellä toistaan olevat väriä eivät juuri erotu paitsi taustastaan (lue: vaaleanruskeasta voimistelumatosta), myöskään toisistaan.

Kuun kolmas vanne on pinkki ja hopeainen. Kauden suosikkivärit - nämä ovat huvenneet puodin valikoimista kevään mittaan ennätysvauhtia. Tässä vanteessa värit tulivat voimistelijan kisapuvusta, jossa oli valkoisella pohjalla ruusuja. Vanteen malli taas oli kesäaiheisen Värikylpypaketin tueksi tehdyn vanteen malli - Kesävanne siis kerrassaan (josta kuva löytyy alta). Vanne on jaettu kahdeksaan osaan, joista joka toinen on yksivärinen kukkasilla koristeltuina, ja joka toinen raidoilla ja hitusilla koristettu.

Päivän viimeinen vanne on Kesävärikylpypakettiin suunniteltu Kesävanne. Pinkkiä, keltaista ja vihreää, kierteitä ja kukkasia ja pikkuhituja. Iloa ja riemua, auringonpaistetta ja kesäniittyjen kauneutta. Vanteen malli on siis tismalleen sama kuin ylemmässä ruusupukuun suunnitellussa vanteessa. Ensin oli tämä väri-iloittelu, ja ruusuvanteeseen vaihdoimme vain värejä. Mieleen tulee väkiseltään, josko näistä Värikylpypaketeista pitäisi tehdä myös vannemallisto - joka vuodenajalle oma Design omien värivalintojen kaveriksi. Enpä tiedä että sellaista olisi kukaan maailmassa suunnitellut ikinä. Eihän tällaista teippauspalveluakaan muualla ole, eipä silti. Sormet syyhyttäisi tekemään suunnitelmia, mikä tietysti johtuu siitä, että inventaarioaika on käsillä, ja puodissa pitäisi laskea laskemistaan teippailun ja suunnittelun sijaan :) Mutta onhan se hyvä haaveilla. Julkaiseeko mallit sitten teippipakettien yhteydessä, teettäkö niitä vuodenaikakursseilla, laittaako ne ladattaviksi PDF:nä nettipuotiin, vai kuinka asian kanssa etenee, se on sitten ihan toinen juttu. Ja kaipaako niitä sitten kukaan? Se jäänee myös nähtäväksi. Suojateippiä vanteen päälle kieputaessaan on aikaa ajatella vaikka mitä. Niinkuin vaikka tuollaisia haaveita.

Vaan nyt nukkumaan. Sopivasti kimallusta yhdelle päivää.

Anjusha

Sadepäivän tiskirätit

Joskus on syytä ottaa itseään niskasta kiinni, istahtaa, ja toimia. Ja jo heti tähän väliin annan vinkin, ettei minulle kannata ikinä sanoa ettei jollain asialla ole kiire, että "tee sitten kun ehdit". Kun siihen hetkeen saattaa mennä sitten aika ja iäisyys. Niinkuin nyt on mennyt. Mutta viimein on vähän valmiimpaa.

Puodissa puuhaillessani olen tänään saanut valmiiksi vain virkkauksia. Yhden sydämen (lisää, odottelemaan ensi ystävänpäivää), yhden puodin oman asian, joka liittyy vuodenaikoihin (mutta joka on projektina vielä kesken ja siitä kerrotaan sitten vähän valmiimpana), ja kaksi tiskirättiä.

Tämä on Hjertegarnin Blend Bamboosta, ihanasta puuvilla-bambu-sekoitteesta viimein valmiiksi saatu tiskirätti. Siihen-mistä-ei-ihan-vielä-puhuta tämä liittyy värinsä puolesta, samalla kun tämä oli pyydetty/tilattu bambutiskirätti, tämä oli testi, kuinka nuo värit istahtavat kaveruksiksi. Tämä on nyt siis KEVÄT.

Tässä on toinen tänään valmistunut tiskirätti. Tämä on isompi, yhtälailla tilattu/pyydetty, mutta pyydetty tekemään jämälangoista, joten tässä on käytetty Sirdarin Snuggly Baby Bamboo -bambu-villa-sekoitetta, josta oli kolme jämäkerää olemassa, ja jotka (hurraa!) kaikki loppuivat tähän projektiin.

Sirdarin villa tekee rätistä helpommin hapsuttavan kuin Hjertegarnin puuvilla, josta syystä en oikein tuosta Sirdarista tiskirättiprojektiin välitäkään. Mutta tuota Hjertegarnia voi lämpimästi suositella. Puodissa on ihanan keväänvihreä bamburätti pölynpyyhimiseen Blend Bamboosta, ja se on aivan ehdottomasti paras langasta väkerretty tiskirätti mitä mulla on koskaan ollut. Tarvitsisin kyllä kotiinkin uuden bambuisen, vaan kukas sen tekisi... 

Bambuisia tunnelmia.

Ehkä näillä voisi kuivata tuon kelin tuolta ulkoa. iPhonen Siri arveli sunnuntaina, että tänään keskiviikkona on Jyväskylässä +23 astetta lämmintä. Eipä taida olla. Vettä sataa ja taivas on harmaa. Jatketaan siis virkkausta!

Anjusha

Ystävänpäivää ja tunnustuksia

Hieman flunssaisena (ei siis mitenkään oikeasti vakavasti kipeänä) oli syytä keksiä puodissa jokin projekti, jota voi edistää ilman, että reuhoo itseänsä oikeasti kipeäksi. Kevätsiivousta kylmässä puodissa yritin väistää, kun märät kädet eivät ihan kauheasti innostaneet ulkoilman tuivertaessa sisään melko maltillisesti eristetystä ulko-ovesta, mutta sittenpä muistui mieleeni että ystävänpäivähän on ihan ovella.

Jo viime vuonna oli ajatuksissa puuhata jotain sydämiin viittaavaa somistukseksi puotiin, mutta siinä alun tohinassa ystävänpäivä tuli ja meni ilman että kukaan teki asialle mitään. Uusi vuosi toi kuitenkin tullessaan selvästi uudet kujeet, ja sydänsomisteet voivat olla käytössä monenlaisina monina tulevina vuosina.

Sydämet olisi ajatus laittaa nauhaan roikkumaan pienillä pyykkipojilla. Se, mihin nauha tulee, tai kuinka monta nauhaa saa ympäri puotia, riippuu tietysti siitä, montako sydäntä ehtii virkata ennen ystävänpäivää! Tähän asti olen tehnyt yhden per päivä, tämä harmaa oli lauantain saavutus. Lanka on Titityyltä ihanaa bambua, josta on tulossa puodin omalle mallistolle JOTAIN mielenkiintoista, kunhan tuo kehittelyosuus on saatu valmiiksi. Sydämiin sitä voi kuitenkin hyvin käyttää, kun yhteen syrämeen menee vain himppu lankaa, ja tuleehan nuista aika kauniita :)

Yläkuvassa on muuten Ensimmäinen Hankinta, mitä olen yritykselleni aikanaan tehnyt; Vaajakosken kirppikseltä kolmella eurolla löytynyt kylppärin mummuaikainen lokerikko-naulakko, joka on aivan vastustamattoman koukeroinen ja kaunis. Se on kunniapaikalla puodissa ja kätkee uumeniinsa pikkuisia värikkäitä yllätyksiä.

Sitten vielä tunnustus yllä olevalle sukkaparille, joka on ehkä pakko kertoa kun hiveltää Vanhan Neulojan Itsetuntoa :) Eilen perheparkourissa Verttisen ja Outitätin kanssa ollessa istuin hetken avustamassa tuttavaisperhettä tempunteossa. Istuimme vieretysten villasukat jalassa tuttavaäiteen kanssa ja äitee hipeltämään minun sukkiani. "Ompa ihanat sukat sinulla" -se sanoi, ja jatkoi: "Nämä nykylangat ne ovat sitten ihania, kun itsestään tekevät noin kauniita kuvioita". Minä toki komppaamaan, jotta ihania ovat, mutta näiden sukkien langat ovat ihan olleet raidoittamattomia ja kuviot omasta päästä tulleita.

Että jos MINUN kirjosukkani näyttävät itsevärjäytyviltä raporttilangoilta, ollaan varmasti jo aika vakuuttavalla tasolla!

Eipäs tässä muuta. Tai ainahan on paljonkin, mutta niistä sitten jokin toinen kerta.

Anjusha,

haudutetun Earl Greyn ja hunajan maailmasta. 

Ruffis poseeraa ja Viimein Valmiit Villasukat

Viikonloppu (meilläpäin siis su-ma) on sujunut kaikenlaisia epämääräisyyksiä rakennellen ja valmistellen. Monta kangaspalaa on mennyt ihan kokonaan loppuun, KVK:n kankaita on aavistus vähemmän kaapissa, lankakeriä on kulutettu neljä kokonaan ja kolme puolitoistametriseksi mininyssäkäksi, ja tänään on ollut armoton päättelemispäivä.

Villasukat tulivat valmiiksi. Nämä ovat omaa kokoa, kun enää ei kaapissa ole kuin yhdet omatekemät ja yhdet anoppilaisen tekemät ehjinä. 

Näissä oli ajatuksena kerätä yhteen pikkunyssäköitä ja tehdä omasta päästä kirjoneuleiset sukat. Tällaisessa suht-säännönmukaisessa neulemallissa vaan on se vika, että jos lanka meinaakin loppua kesken (miten ihmeessä lasket, riittääkö tämä lanka ihan loppuun asti vai ei?!), mitäs sitten keksisi?! Sitten otetaan äärettömästä lankavarastosta se seuraavaksi lähin sävy, joka ehkä voi tuurilla sopia, ja toivoa parasta. Tuon vaaleavihreän kanssa kävi niin, että se loppui toisen sukan kantapään jälkeen. Vierestä olevaa sävyä löytyi kyllä, se näkyy oikeassa sukassa vähän kirkkaampana (ja paksumpana) tuossa kohti kärkeä kuljettaessa, mutta kun sekin loppui, yhden kerroksen ennen kavennuksia. Toivottavasti sitä ei huomaa :)

Lankana violetti Novita Florica (?!), vaaleanvihreä Novita Wool taikka Bambino (ja kärjessä toisessa sukassa merinoinen Adriafilin Classic), ja vaihtavaa vihreää edustaa Austermannin Step. Kantapäässä Fabelia, se on se lanka, joka ei oikein kuulu joukkoon :) 

Mutta valmiiksi tulivat, ovat jalassa parasta aikaa ja lämmittävät kivasti. Ja sopivat vielä aika mukavasti Kimperin vakosamettihameen kanssa!

Sunnuntaina oli pakkaspäivä, ja lähdimme Verttisen kanssa pulkkaretkelle serkkulaan. Ruffe-Leene-leikkikoira pääsi mukaan kyytiin, mutta pakkasessa se olisi kuulemma jäätynyt, joten sille piti olla takki. Pitäähän koiralla takki olla. Vippa-koiran takki oli ihan liian pieni, Ruffis on nimittäin pidempiselkäistä rotua, joten Verttinen pääsi hyväksymään tilkkukopasta sopivat palaset Ruffiksen omaa takkia varten. Tällainen tuli Ruffiksen talvitakista:

Kankaana takissa on kaksien Antti-serkun housujen kangas, neppareina Prymin rengasnepit. 

Nepparit onkin kiva tapa kiinnittää asioita viisivuotiaalle. Vaatii aavistuksen kärsivällisyyttä ja hoksottimien käyttöä, jotta viidenvanha saa nepit kunnolla kiinni, mutta se onnistuu kuitenkin tarpeeksi helposti, ettei tule hermostuminen heti. Ja koiran itse pukeminen on vähintään yhtälainen ylpeydenaihe kuin se, että on saanut omat ulkovaatteet itse päälle ilman apua.

Näiden lisäksi Verttinen sai kaksi uutta kypärämyssyä, Kestovaippakauppa jokusen nukenvaipan ja oma puoti montakymmentä pesulappua. Kaikenlaista!

-Anjusha

Koti kärkitossuille

Puotiinkin on saatu jälleen jotain uutta ja valmista. Jo pitkään on ollut ajatuksissa rakentaa säilytyspusseja erilaisille tossuille. Pikkuisille puolitossuille (päkiätossuille ja nykytanssin tossuille) onkin oikein toimiva pussimalli olemassa, mutta isompien tossujen, erityisesti kärkitossujen, säilytykseen on pitänyt suunnitella jotain toimivaa jo hyvän aikaa.

Eilisiltana oli viimein sopiva kolonen ajatuksen viimeistelyyn. Tossupussin kriteerinä oli ehdottoman hyvä tuuletus, jonkinlainen personoimisen mahdollisuus (siis että jos viidellä tytöllä samassa ryhmässä on samanlainen pussi, erottaa Millan pussin Liisan pussista, vaikka ne olisivat lähtökohtaisesti olleet identtiset), lähituotanto, ja mahdollisesti, jos niikseen kävisi, kierrätys.

Pink*Pixie-kärkitossupussit on rakennettu valoverhokankaasta, joka on kierrätettyä. Vanha käytöstä poistettu verho saa uuden elämän, ja uuden kankaan turhaan valmistus voidaan välttää. Näinollen myös täysin identtisiä pusseja on vain vähän, ja mallisto muuttuu aavistuksen aina käytössä olevan pohjakankaan mukaan. 

Kangas toimii ihanteellisesti kärkitossujen kanssa, sillä tossuille on ehdottoman tärkeää hyvä ilmanvaihto ja kuivuminen käytön jälkeen. Valoverhokangas ei kerää itseensä kosteutta, vaan päästää tossujen käytön jälkeisen kosteuden pois kankaan kolosista. Tossupussin malli taas on yksinkertaisuudessaan helppokäyttöinen ja kaunis, satiininauhalla suljettava ja tanssitunnin ajaksi vaikka naulakkoon ripustettava. 

Pussin keskellä etupuolella on puuvillakankaasta ommeltu merkki, johon voi halutessaan kirjailla, painaa, tai liimata oman tunnuksensa pussilleen. Aika ihana voisi olla kaunokirjaimin kirjottu oma nimi, tai kangasväreillä painettu "tossupussi"-teksti. Myös tarrat pysyvät melko hyvin kiinni puuvillaisessa kankaassa, jolloin pussin personointi on helppoa ja kaikkien toteutettavissa.

(Ja lisäbonuksena, jos kärkitossuaika on elämässä jo ohimennyttä aikaa, mutta baletti säilyy elämässä tärkeänä, on pussilla toinenkin mahdollinen funktio. Pussin voi ottaa käyttöön kauppamatkojen kestohedelmäpussiksi. Puuvillamerkkiin on hyvä liimata omenoiden tai mandariinien punnitustarra, kassalla näkee selvästi, mitä pussissa on sisällä, muoviset, rapisevat hedelmäpussit saa jättää kauppaan, ja pikkuiset, tanssivat ballerinat muistuttavat siitä, kuinka tärkeää on elää vitamiinipitoista, liikkuvaa, ja taiteista nautiskelevaa elämää, vaikka tossuilu olisikin ehkä historiaa.)

-Anjusha

Sadetakit voimisteluvanteille

Kun minä aloitin tammikuussa puodissani, tulivat voimistelijoiden kilpavanteiden suojapussit Italiasta. Asiaa hieman tarkasteltuani tuli mieleeni pohtia, minkälainen luontoystävällisyyden kukkanen sekin on. Kaksi palaa kangasta, suoraa ommelta, ja kujaan pujotettu kuminauha. Italiasta. Pussit matkaavat niin (senkin tiedän lähettipalvelun seurantaohjelmasta), että niiden reitti kulkee maitse ja meritse, joskus ilmateitse myöskin. Suoran ompeleen (ja logon, joka on painettu halpaan enstex-kankaaseen) takia puoli Eurooppaa :(

Pohdin, voisiko asian tehdä paremmin. Lähempänä. Kätevämmin. Ja tässä on tulos:

Limenvihreä

Neonkeltainen

Manga

Petrooli

Poltettu oranssi

Sadetakit voimisteluvanteille :) Helppo hujauttaa olkapäälle kun polkaisee polkupyörällä treeneihin. Jättää vanteen kuivaksi sadekelillä, jotta treenit pääsevät alkamaan ajallaan. Estää kallista kimalluskoristeluteippiä vahingoittumasta.

Löysin naapurimaasta Ruotsista kangasvalmistajan, joka tekee ulkoilukankaita pohjoismaiden vaativiin olosuhteisiin. Kankaat ovat ihanan helppoja käsitellä, ohuita, pieneen tilaan meneviä, konepestäviä ja veden-, ja pakkasenkestäviä. Kankaat saa puotiin päivän varoitusajalla aikaisemman viikon valmiiden pussien odottelun sijaan. Ja valmiita pusseja saa, kun hieman valitsee kuinka käyttää aikansa.

Nyt puodista saa vanteiden suojapusseja taas. Painetun italialaislogon sijasta niihin ommellaan puodin oma Pink*Pixie-logo, kangas kulkee laivalla pienen pyräyksen ja bussilla (joka jokatapauksessa ajaa reittinsä, on sillä kyydissä joku tai ei) toisen, ylimääräisiä kuljetuskustannuksia ei tule yksityisten firmojen pakettiautomatkoista, pussit työllistävät (huoh, minutpa tietenkin...) kotimaassa, ja materiaalit ovat taatusti meidän pakkaskelit kestäviä. Pussin pakkaukseen käytän puotiin alati virtaavia ruskeita suojapapereita, jollaisia tulee jokaisen vaatekappaleen välissä (ne pitävät vaatteet suorina kuljetuksen ja varastoinnin ajan). Niitäkään ei laiteta paperinkeräykseen vaan hyötykäyttöön.

Tässä vielä valmis puketti:

Toivoisin, että muissakin asioissa tuo puodin valikoima voisi kulkea jotenkin järjellisissä rajoissa. Sellaiset valinnat täytyy tehdä yksi tuote kerrallaan. Tästä valinnasta voi olla kerralla varma ja tyytyväinen, seistä sanojensa takana.

Ja ehkä parasta koko projektissa on se, että yhtään tilkkuakaan ei kankaasta jää jäljelle ompelun jälkeen. Kangasta tulee kotiin, se ommellaan ja valmistellaan, ja sitten sitä ei enää ole. Maagillista :)

Sadekelejä!

Anjusha

Viikonlopun satoa

Olen ollut viikonloppuna viimeistelemässä kauan suunnitteilla ollutta projektia. Puotiin on ollut ajatuksissa saada kestävän kulutuksen mukaisia kuukautissuojia. Luneten kuukuppeja sieltä jo löytyykin, mutta niiden kaveriksi monet ovat kyselleet kankaisia kestositeitä, joko käytettäväksi kupin kanssa varmistuksena, tai kupin sijaisena. Omalla saumurilla tekemällä viimeistelyjälki ei ole vielä tähän asti ollut ihan siitä kauneimmasta päästä, joten ajattelin treenata viikonlopun verran, jotta taito hioutuisi.

Siksaksis-Henni piti Kansalaisopistolla Kestovaippojen ompelukurssia, ja kun kaikki muut puuhasivat kuorivaippoja ja näpsyvaippoja ja lisäimuja, minä tehtailin 24 kestosidettä. NYT minäkin osaan.

Tässä itselle tulleita pikkuhousunhuojia, joissa ei ole kosteussulkua mukana. Kaksi vasemmanpuoleista olivat jo leikattuina kotona vanhoista tilkuista, hurautin ne yhteen jotta keskeneräisten pino pienenisi hieman. Oikeanpuoleiset ovat taas Merjan kanssa tehdystä tilkkukopan vaihdosta, ja taidan lahjoittaa näistä toisen kankaan alkuperäiselle omistajalle, NIIN hienot niistä tuli.

Nämä taas ovat kosteussulullisia, siis vedenkestäviä, pomminvarmoja toisinsanoen. Ne tulevat vanhalle ystävälle, jolle oli sovitusta tilauksesta vielä neljä sidettä tekemättä. Alkuperäinen pyyntö oli saada värikästä, ja tässähän sitä on :) Myös ihoa vasten tulevissa materiaaleissa on trikoota, flanellia ja coolmaxia, jotta pääsee kokeilemaan, mikä tuntuu itsestä mukavimmalta.

Tässä on sitten puotia varten ensimmäinen erä. Pyhänä ajatuksena on, että kosteussulullisissa siteissä löytyisi erilaisia ihoa vasten tulevia materiaaleja, joista tässä vasemmalla on koirakuvioinen flanelli, ja keskellä musta pöllötrikoo. Tulossa on vielä mikrofleece- ja coolmax-pintaiset siteet, mutta vielä niihin ei ollut mahdollisuutta keskittyä. Molemmissa kosteussulkuna laminoitu trikoo, koiraversiossa vaaleansinipallollinen ja pöllössä musta. Oikeanpuoleiset pilvisiteet ovat PHS (lue: pikkuhousunsuoja)-mallia, joissa materiaali on trikoota molemmilla puolilla, eikä kosteussulkua ole. Imuna kaikissa muissa on luomuinen bambufleece, paitsi flanellipintaisissa flanelli myös sisällä.

Täytyy myöntää, että tein minä yhden vaipankin. Mutta vain siksi, että sekin oli siellä valmiiksi leikattujen keskeneräisten asioiden pinossa. Siivosin siis senkin valmiiksi. Tämä on n. 4-7-kiloiselle, Jalie-kaavalla tehty rimpsujalkainen sisävaippa. Ei harmainta aavistustakaan, kelle tämä menisi, mutta valmis se on, ja pois keskeneräisten alati paisuvasta pinosta. Jos joku kaipaa, näitä on tämä ja samanlainen limenvihreäpalloinen kaveriksi (siis kun tämä kangas on nimeltään Taateli, on se kaverivaippa kankaasta nimeltä Oliivi, joka näyttää samalta, mutta on vaan eri värinen). Ja onhan toki joulukin tulossa...

Tällaisia tänä viikonloppuna.

Puodin siteet matkaavat päämääräänsä huomenna, jos joku kokee suurta tarvetta kestositeille heti, niitä saa tulla hipeltämään :)

Anjusha

Puodin pöllö

Pöllöperhe on saanut uuden jäsenen.

Puotiin tarvittiin oma pinnipöllö, kun siellä on söpöisiä balettipinnejä söpöille balettitytöille. Nykyään ne ovat kiinni valkoisen naulakon reunalla, mutta eivät oikein erotu edukseen. Ajattelisin, että pöllöstä ne huomaisi paremmin, erityisesti, kun pinnit ovat vaaleanpunaisia, ja pöllö, noh, ei-niin-vaaleanpunainen. Massussa olevat vaaleanlilat nauhat ovat vain reunoistaan kiinni, joten pinnit saa massuun tukevasti esille. Ja päässä olevasta ripustuslenkistä pöllön voi pinneineen laittaa kiinni samaiseen naulakkoon, jossa pinnit ovat nyt.

Verttisen mielestä pöllöjä tarvitsisi ehdottomasti olla myynnissä puodissa, ja Eskonenkin ihmetteli, miksi ihmeessä pöllö pitää rakentaa, jos sitä ei kerran aio myydä (NO SIKSI, että pinneillä on hyvä olla oma hieno koti, josta NIITÄ on hauska valita!). Jäämme siis pohdiskelemaan, voisivatko pienet balettitytöt tarvita pinneilleen pöllöjä. Totuushan toki on, että pienillä tytöillä pinnejä yleensä on, riippumatta siitä, ovatko he balettityttöjä. Voisihan pöllöjä tarvita vaikka joulunaikaan, kukas sen tietäisi!

Pöllön kankaat ovat puodin omia kankaita, jotka ovat jääneet yli tossupussien teosta. Nauhat, eli siivet, tassut ja päässä oleva kiinnitysnauha ovat satunnaisia nauhanpalasia nauhapussukasta, silmissä on KAM-nepit, nokassa on piskuinen pala fleeceä, ja pöllön sisällä lampaanvillaa.

Pöllönpuuhaus on rentouttavaa. Suosittelen kyllä muillekin :)

-Anjusha

Tekeminen se ei lakkaa.

Joskus on päiväkausia, ettei saa mitään valmista aikaiseksi. Kädet on täynnänsä projektia toisensa perään, mutta joko eteneminen on hidasta, tai kärsivällisyys on lopussa, tai on niin hinku saada kaikista projekteista valmiita ettei saakaan mistään.

Töihin on ollut saatava valmista. Viisi vaippaa on valmiina, suurinpiirtein tämännäköisiä niistä tulee:

Nämä viisi valmista kuuluvat  Kestovaippakaupalle. Raitakuosi taitaa olla viikon teema, sillä joka pöksyssä on ollut raitoja; tässä turkooseja, muissa vihreitä ja oranssi-ruskeita. Samalla on tullut valmiiksi testierä pesulappuja, joista kyllä tulee aika herkullisen värikkäitä, erityisesti nuista raitakankaista :)

Omaan puotiin askartelin eilen illalla jotain, joka on loistanut poissaolollaan viimeiset kaksikymmentä vuotta. Ajatus askarruksesta syntyi jo kauan ennen Tanssiinan hankkimisen päätöstä, ja nyt se on viimein saanut jonkinlaisen näkyvän muodon:

Pieni on projekti, mutta veikkaisin, että jokseenkin tarpeellinen. 

Nimittäin käärin kokoon balettitossujen kuminauhojen ompelua varten neulan ja valmiiksi leikatut langat pieneen pakettiin.

Usein käy niin, että kun balettitossuja tullaan puodista ostamaan, on hankkija juuri matkalla balettitunnille. Siis että aikaa on noin vartin verran, tai korkeintaan puoli tuntia, ennen kuin tossut pitäisi olla jo käytössä. 

Baletin pehmeissä tossuissa on mukava käsityöllinen yksityiskohta: pitkälti jokaisen parin jokainen tossu on itse ommeltava käsityönä omaan jalkaan soveltuvaksi. Jalan päälle tulee kuminauhat, jotka ovat takareunoistaan kiinni tossussa, mutta etureunat, siis yhteensä neljä kuminauhanpäätä, ommellaan sopivalle kireydelle tossuun, jotta tossu istuu hyvin jalkaan.

Ja jos tossut hakee juuri ennen tunnillemenoa, jäävän kuminauhat ensimmäiseksi tunniksi auki, eikä tossu istu hyvin (ja sitäpaitsi irtonaisiin kuminauhoihin kompastuu viimeistään viiden minuutin kohdalla).

Niimpä puodista saa nyt hankkia matkaansa valmiin paketin, joka sisältää kaikki tossunnauhoittamisen välineet, jopa valmiiksi sopivan pituisiksi pätkityt langat (jottei tarvitse omistaa saksia).

Pilkoin saunankiukaan sytytystä varten säästetyn pahvilaatikonkannen pieniksi paloiksi, teippasin siihen (kirppikseltä ostetulla) teipillä neulan kiinni, pätkin vaaleanpunaisen ompelulangan neljään sopivanpituiseen pätkään, kietaisin langat neulapahvin ympärille, ja päällystin koko komeuden keväällä Yliopiston kirjaston poistomyynnistä ostamani vanhan kirjan sivuilla, ja kietaisin ympärille jämänyssäkästä sukkalankaa solmuun.

Vasta puolivälissä projektia huomasin, että silputtava kirja on painettu vuonna 1916, eli se on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Kirja maksoi 50 senttiä, ja ostin sen juurikin askartelumateriaaliksi hienosti kellastuneiden sivujen takia. Mutta kun huomasin painovuoden, teki melkein pahaa silputa niin vanhaa tekstiä! Aika hieno kokoelma nuista silti syntyi, ihan ovat jopa esteettisiksi muodostuneita, ainakin omaan silmään. Kaikki pakkausmateriaali on uudelleenkäytettyä ja poltettavaa/kierrätettävää, eli ylimääräistä jätettä on yritetty väistää mahdollisuuksien mukaan.

Toivoa sopii, että nuista on hyötyä kiireisille tossunhankkijoille. Meillä kotosalla eilinen projekti sai aikaan ensimmäiset jouluvalmistelut: Verttisen mielestä paketit näyttivät ihan joulukalenterilta, ja äireen askarrellessa otti poikanenkin leikkikeittiöstään kipon, täytti sen puupalikoilla, ja kertoi tehneensä minulle joulukalenterin. Jokaiselle päivälle on oma palikkansa. Nyt sopii siis joulunkin tulla :)

Omalla puuhastelurintamalla kaikki onkin sitten kesken. Novitan Veltto-eläimeltä puuttuvat vielä etujalat, Baktus-huivi on viittä vaille valmis (tosin sopivaa käyttökeliä saa varmaan vielä odotella hetken), ja toissapäivänä löytynyt isoäidinneliökätkö muuttaa muutaman neliön päivävauhtia muotoaan pikkuiseksi kassiksi. Mutta josko ne tässä etenisivät, hitaasti mutta varmanoloisesti...

Nämä hitaasti pimenevät illat vain saavat minut haluamaan aloittaa kaikenlaista uutta :)

-Anjusha