Toisen koulupäivän ritaripaita

Syksyä varten hankituista kankaista ensimmäinen on päässyt käyttöön ja tekoon. Uusimmasta Ottobre:sta (joka ei lainkaan tullut meille kotiin kaupasta, vaan lainasin hetkeksi moista) piirtelin raglanhihaisen peruspaidan kaavan koossa 128cm, ja ajattelin kokeilla, kuinka kaavan käy.

Ritarillinen paitahan siitä tuli. Peruspaita ja helppo toteuttaa. Hassuna yksityiskohtana olivat hihansuuresorit, jotka ovat kaksinkertaiset vain parin sentin päähän reunasta. Ei hassumpi yksityiskohta se. Tuo kaula-aukko vieläkin vähän tällaisessa mallissa tulee liian reiluksi - asianhaara, jota selvästikään en osaa. Kaula-aukko huolitellaan resorikaitaleella, mutta aina se jotenkin repsottaa ja tulee vähän turhan suureksi. Tässä mallissa ja edellisessä, jossa neuvotaan tekemään samalla tavalla. Ihan en ymmärrä tuota yhtälöä.

Lillestoffin ritarikangas on aika herkullinen. Se on poikaisa ja tumma, mutta vaalean turkoosit ja persikanväriset yksityiskohdat tekevät siitä mukavasti raikkaan, eikä kangas tunnu synkältä.

Eilen oli perheessämme erikoislaatuinen päivä - ainokainen aloitti koulutaipaleen. Ei kuulemma jännittänyt paljoakaan, toisin kuin esikoulu oli vuotta aiemmin, ja hauskaa oli ollut. Odotettavissakin toki oli mukava päivä, kun moni eskarikaveri jatkoi samaan luokkaan ja tuntemattomissakin tenavissa oli mukavanoloisia tuttavuuksia. Tänään, toisena koulupäivänä, saa sitten laittaa ritaripaidan päälle. Eiliselle se ei ehtinyt, mutta lupasin sen tälle aamulle, ja tuossa se nyt kököttää odottamassa, että Verttinen herää uniltaan.

Toivotaan, että toinen koulupäivä olisi yhtälailla mukava kuin ensimmäinen - tänään siellä opiskellaan saksaa ja englantia :)

Anjusha

Välipalasukkaa ja -paitaa

Nämä ovat unohtuneet laittaa kuviin ja kansiin. Jossain välissä viimeisen kuukauden aikana ovat valmistuneet myös sukat Eskolle, ja raitapaita Verttiselle.

Violetit (eivätkä ollenkaan mustat, niinkuin kuvasta saattaisi päätellä) perustavispaahtosukat valmistuivat viikkonen sitten. Lupasin Eskon synttäreillä, että ennen joulua se saisi kolmet uudet villasukat kaappiinsa vanhojen rikkinäisten tilalle. Tässä ovat niistä ensimmäiset. Ne ovat Austermannin Step-lankaa vähän paksumpana versiona, kolmosen puikoilla paahdettuna ja lähes silmät kiinni neulottuina. Ihanaa kun saa välillä tehdä asioita ajattelematta yhtään :)

Punavioletti raitapaitakangas taas, se löytyi kaapista. Mistä lie meille ilmestynyt. Ehkä pelastettu. Mutta kun ei sitä hannonut hukkaankaan heittää, siitä tuli paita. Samalla mallilla millä aikaisemmatkin peruspaidat, ja niinkuin näkyy, tuo kaula-aukko tulee tuolla tavalla tehtynä vaan autuaan suureksi. Ei ole kovin kiva se. Yritämme siis vielä löytää täydellistä (tai täydellisempää) peruspaitamallia tenavalle.

Tällä hetkellä työn alla on pari neulehanskoja pitsikuviolla. Niissä riittää ajattelemista aiemmin mainittujen sukkienkin tarpeiksi. Hassun nopeasti valmistuvat sellaiset pienet neuleet, mutta joka kerroksella on jokin poikkeuksen vahvistava sääntö, ja aivot on oltava päällä jatkuvasti neuloessa. Näiden jälkeen on sitten ihana taas vaipua perussukkien rauhoittavan lempeään maailmaan :)

Anjusha

Kesäkuista voimisteluvanteiden kimallusta

Välillä saa päivittää myös puodin puuhia tänne blogiin, sikäli kun ne liittyvät jotenkin käsillä puljaamiseen.

Tänä vuonna ei puodin kevätkaudella teipattukaan montaa vannetta voimistelijoille, mutta kesäkuu sen sijaan on ollutkin kimallusta pullollaan. Ehkäpä hiljalleen alkava treenitauko ja uusiin syksyn kisaohjelmiin orientoituminen on saanut tyttäret liikkeelle. Ja mikäs sen parempaa. Minä saan teipata sieluni kyllyydestä, ja ihastuneista ilmeistä päätellen kyllyys lienee ollut sopivasti myös kimallusta kaipaaville voimistelijoille.

Rakentelin puodissa Värikylpypaketteja teippailijoille. Niissä on kolme kappaletta kimallusteippejä, yksi suojateippi (kaiken kimalluksen kiinnipitämiseen), sakset pienten koristeiden leikkaamiseen ja sekalainen seurakunta kimaltavia puodissa stanssattuja kukkatarroja, joilla voi viimeistellä luomuksensa. Kaikki paketoituna söpösti sellofaanipussiin, ihan kuin karkkikaupassa. Yllä olevassa kuvassa on kesän väreissä olevalla Värikylpypaketilla teipattu vanne. Puoliksi vihreä ja puoliksi keltainen pohja, ja sillä pinkkejä hituloita. Malli oli asiakkaan oma toive, joskin se pohjautui kauan sitten kieputettuun vanteeseen, jolla oli pinkki pohja ja mustia hituloita, ja josta tulikin sitten kirsikankukka-Japani-aiheinen ihan vahingossa. Hituset olivat kuin puun oksia, ja pinkki pohja kirsikankukkia. Näillä väreillä tästä vanteesta ei tullut japanilaista, mutta hieno ja värikäs ja ehdottoman kimaltava kaikkiaan.

Taivaansini-hopeainen raitavanne on teipattu tänään illalla harkkavanteeksi joukkuevoimistelijalle. Raidoitettuja vanteita on hauska tehdä, niissä on oma seesteisyytensä ja matematiikkansa. Ne kulkevat omaa uomaansa, ja auta armias jos teippaaja aikoo teipata eri etäisyyksillä kuin mitä teipillä on mielessä!  Mytty ja sotta on luvassa välittömästi. Raitavanteiden kanssa saa olla nöyrä ja kiitollinen, ja ne palkitsevat tekijänsä olemalla kauniita :)

Kahdessa vuodessa olen myös kehittänyt selvästi estetiikkaani, mitä tulee kimallukseen. Tämä yhdistelmä olisi ollut erinomaisen kaunis vielä kaksi vuotta sitten. Ja lempeä se on vieläkin, mistä pidän kyllä. Mutta väistämättä tulee mieleen, että on hyvä, että tämä vanne menee treenikäyttöön, sillä nopeassa liikkeessä kaksi noin lähellä toistaan olevat väriä eivät juuri erotu paitsi taustastaan (lue: vaaleanruskeasta voimistelumatosta), myöskään toisistaan.

Kuun kolmas vanne on pinkki ja hopeainen. Kauden suosikkivärit - nämä ovat huvenneet puodin valikoimista kevään mittaan ennätysvauhtia. Tässä vanteessa värit tulivat voimistelijan kisapuvusta, jossa oli valkoisella pohjalla ruusuja. Vanteen malli taas oli kesäaiheisen Värikylpypaketin tueksi tehdyn vanteen malli - Kesävanne siis kerrassaan (josta kuva löytyy alta). Vanne on jaettu kahdeksaan osaan, joista joka toinen on yksivärinen kukkasilla koristeltuina, ja joka toinen raidoilla ja hitusilla koristettu.

Päivän viimeinen vanne on Kesävärikylpypakettiin suunniteltu Kesävanne. Pinkkiä, keltaista ja vihreää, kierteitä ja kukkasia ja pikkuhituja. Iloa ja riemua, auringonpaistetta ja kesäniittyjen kauneutta. Vanteen malli on siis tismalleen sama kuin ylemmässä ruusupukuun suunnitellussa vanteessa. Ensin oli tämä väri-iloittelu, ja ruusuvanteeseen vaihdoimme vain värejä. Mieleen tulee väkiseltään, josko näistä Värikylpypaketeista pitäisi tehdä myös vannemallisto - joka vuodenajalle oma Design omien värivalintojen kaveriksi. Enpä tiedä että sellaista olisi kukaan maailmassa suunnitellut ikinä. Eihän tällaista teippauspalveluakaan muualla ole, eipä silti. Sormet syyhyttäisi tekemään suunnitelmia, mikä tietysti johtuu siitä, että inventaarioaika on käsillä, ja puodissa pitäisi laskea laskemistaan teippailun ja suunnittelun sijaan :) Mutta onhan se hyvä haaveilla. Julkaiseeko mallit sitten teippipakettien yhteydessä, teettäkö niitä vuodenaikakursseilla, laittaako ne ladattaviksi PDF:nä nettipuotiin, vai kuinka asian kanssa etenee, se on sitten ihan toinen juttu. Ja kaipaako niitä sitten kukaan? Se jäänee myös nähtäväksi. Suojateippiä vanteen päälle kieputaessaan on aikaa ajatella vaikka mitä. Niinkuin vaikka tuollaisia haaveita.

Vaan nyt nukkumaan. Sopivasti kimallusta yhdelle päivää.

Anjusha

Kaupunkikrishna / Town centre krishna

Tänään kuljin kaupungin poikki työhommiin. Matkan varrella minut kirmasi kiinni krishna-uskontoon kuuluva kaveri.
"Terve. Sä olet tämän kaupungin värikkäimmin pukeutunut selvästi. Olisko sulla hetki aikaa".
Ei ollut aikaa, kun piti kirmata avaamaan puotia. Mutta pikavilkaisu ympärille osoitti, että taisi olla oikeassa se. Kaikki muut ympärillä olevat olivat mustissa ja tummansinisissä, kokonaan samaan väriin puettuja kiireestä kantapäähän. Ja jäin pohtimaan omaa aamuista vaatevalintaani.

Today I walked past the centre of town to work. On the way a krishna-believer run me up.
"Hi. You look like you're the most colourfully dressed person in this town. Do you have a minute".
I didn't, for I had to go and open the shop. But a quick look around proved he was right. Everybody else was covered in black and navy, from top to bottom in the same shade of colour. And I was left to ponder on my choice of clothing this morning.

Monessa pukeutumisoppaassa puhutaan siitä, kuinka perustylsiin - jokapaikkaan ja kaikkiin vaatteisiin sopiviin - tavallisen pohjavärisiin vaatteisiin voi sotkea helposti yhtä tai kahta aksenttiväriä. Kai se sama toimii sitten sisustuksessakin. Väriä ei tarvitse olla paljon, ja kun sitä on yksityiskohdissa, sitä on helppo muuttaa kun oma värimaku muuttuu. Minä olen huomannut, että kesägarderoobistani löytyy häivähdyksiä punaista ja turkoosia, itsestään. Punainen viittaa enemmän koralliin tai flamingoon, sellaiseen aavistuksen persikkaiseen, ei jouluosastolle ollenkaan. Mutta sitä löytyy noista ihanista kengistä, kesälaukusta, tuosta teepaidasta, hippimekosta, kahdesta valitsemastani huivista, ja huomaan, että se sitoo aika hauskasti monen vaatetuksen yhteen. Kun jostain löytyy häivähdys punaista tai turkoosia, saavat loput vaatteet olla valkoisia tai vaaleanruskeita, ja kaikki jotenkin tuntuu huolitellulta ja ajatellulta. 

Kerran näin kadulla miehen, joka oli muuten mustissaan, mutta sillä oli ruohonvihreä sateenvarjo, ja tismalleen samansävyiset sukat aavistuksen liian lyhyissä housunlahkeissa. Ja se näytti NIIN hauskalta. En tiedä oliko se tehnyt moisen tarkoituksella, mutta siltä se näytti. Ja muistan kaverin vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. 

On many "how-to-dress" tutorial they talk about how one could add an accent colour to two to an otherwise basic coloured wardrobe. I guess the same would work on interior design. The amount of colour can be sparse, and when the colour is in the details, it's easily changeable when one's taste in colour changes. I've noticed there are sprinkles of turquoise and red on my wardrobe for the summer. Red would be more like coral or flamingo, more peachy than christmas. But it can be found on the pair of those lovely shoes, from my bag, from the teeshirt I have on, from my hippie dress and from the two scarves I've chosen. When a detail has either red or turquoise in it, the rest of the clothing can freely be light brown or white, and the whole outfit feels somehow thought over and neat.

I once saw a man on the street, who was wearing black all over. He only had a grass green umbrella, and the exact same shade socks. He looked SO funny, and so thought over. And I remember him even after 10 years.

Ja nyt kun on katsellut toisten P333-kavereiden vaatekaappeja, aika monelta löytyy samaa ajatusta. Perusvärisiä perusvaatekappaleita, ja sitten jokunen hauska ja omaan persoonaan istuva väri-ihastus joukossa. Ja sitten toinen joukko on niitä, joiden koko garderoobi on värikäs, mutta jotenkin colour-coordinated - siis että koko vaatekaapilla on teema, jossa kaikki värit ovat samaa syvyyttä ja istuvat toistensa kanssa, mutta yhtään perusbeigeä ei ole näkyvissä.

Luulen, että tuo perusväri - aksenttiväriosasto voisi olla minulle se toimivin ratkaisu. Olen NIIN mielentilapukeutuja, että jos koko garderoobi olisi vuosikausia vaikkapa pelkästään pinkin ja petroolin varaan perustettu, kyllästyisin hetkessä. Mutta jos siellä on pääasiassa jotain valmiiksi-vähän-tylsähköä vaaleanruskeaa, harmaata, valkoista ja mustaa, jotka kaikki sopivat toistensa kanssa miten päin vaan, ja välissä ripauksia hauskoja ja piristäviä värejä, voi minunkin budjetillani saada aikaan hauskoja ja piristäviä kokonaisuuksia niin, että joskus voi olla jopa varaa vaihtaa värimaailmaa.

Now that I've seen some of the other P333's wardrobes, a similar pattern can be seen in a lot of them. Simply coloured basic items, and a sprinkle of lovely colour to fit the person's taste and style and personality. And then there are the "other lot", who have an all-over colourful wardrobe whose choices of colours are somehow themed and color-coordinated with no sign of basic beige.

I think that the basic colour - accent colour line would work better for me. I dress according to my moods, and if I'd have to live for years and years with just petrol and pink I'd be bored to death in no time. But if the wardrobe has mainly a-bit-dull light brown, grey, while and black with added extras of brilliant, fun and piggy colours, it might just be possible, even with my budget, to get fun and day-making outfits so there's room for color changes occasionally.

Nämä punaiset kengät ovat jotenkin kaiken alku ja juuri. Ne ovat ihastuttavan tyttöiset, tarpeeksi arkiset mutta sopivasti juhlavat, ja niitä tekee mieli tuijotella vaikka kuinka. Väristä tulee hyvälle tuulelle, se saa jalat liikkumaan ja ryhdin hyväksi, ja vaikka olisi kehnompikin päivä, ne saavat hymyilemään. Mitähän sitä talvikaudelle keksisi, mikä olisi yhtä hauskaa? Silloin tuntuu, että pukeutuminenkin on jotenkin vakavaa. Mutta nämä ovat Ihanat, ja ovat palvelleet jo pari kesää.

These red shoes are where it all started. The are remarkably girly, basic enough and yet fancy enough and they look like I could stare at them for days. The colour makes me feel good, it makes my feet move and my posture perfect, and even if I had a duller day ahead, they make me smile. Wonder if it's possible to find something as fun for the colder time of the year? Clothing tends to get all serious in winter. But these are Lovely, have been for a good year or two already :)

Että värikästä päivää siis. 

So a colourful day to y'all.

Anjusha

Ihanat kesäpaidat ja kuinkas sitten kävikään? / Lovely summer shirts and whatever happened then?!

Kolmessa kuukaudessa ehtii tapahtua paljon. Yhden vaatekaapin sisällöllä on kauaskantoisia vaikutuksia, ja niistä olen kertonutkin jo aiemmin. Pyykin pesutarve vähenee, ei tarvitse stressata siitä, mitä laittaa päällensä, yksi asia elämässä on jotenkin edes hallussa kaiken yleisen kaaoksen keskellä. Jotenkin päällimmäiseksi tai tärkeimmäksi on ehkä kuitenkin jäänyt ajatus siitä, minkälaisen kuvan yhden ihmisen vaatekaappi antaa tästä maailmasta. Ja nyt ihan erityisesti, kun vaatekaapissa ei ole niinsanotusti "mitä sattuu" vaan jokaisen asusteen on valinnut itse ja tarkoituksella ja ajatuksella.

A lot of things manage to happen in a space of three months. The insides of one wardrobe have far and wide reverberations, and I've told you about those before. You don't need to do that much laundry, you don't need to stress of what to put on, and in the midst of all the other chaos in life there's one thing that's manageable. Somehow the most important lesson that I feel like I've learned is of the image a person's wardrobe gives of this world. Especially now that I've *chosen* every garment in my 33 rather than just having a closet full of randomness.

Jotain kertoo ihmisestä sekin, mistä vaatteet ovat tulleet, minkälaisessa kunnossa ne ovat (enkä tarkoita nyt pöllyisiä tai koirankarvaisia vaatteita, vaan niitä, jotka ovat kahden pesun jälkeen jo nyppyisiä ja venähtäneitä), kuka ne on valmistanut, ja moniko niitä on käyttänyt. Omassa päässä on viimeaikoina herännyt kysymys "Tällaisenko kuvan minä haluan antaa itsestäni yhteiskunnalle? Ihanko oikeasti?". Olenko ihan varma, että Henkkamaukan kahdessa pesussa nuhjaantunut vitosen spagettitoppi oli sittenkään maailmanrauhan kannalta ihan oikea ratkaisu?

Where your clothes come from, what shape they're in (and I'm not talking about dirt and dog hair but how weathered they look after a wash or two), who's made them, and how many have used them tells a story too. There's a question in my mind that's risen lately, of "Is this the kind of picture I want to give out to the society about myself? Is it really?" Am I dead certain that the strap top bought from H&M for a fiver and that has lost it's shape in two washes was really the right thing to be had?

Minä en jaksa seurata muotia, enkä innostu design-vaatteista. Iso osa vaatekaappini sisällöstä on joko kirppikseltä tai muilta saatuja. Ja ne, mitkä ovat kaupasta oikeaan hintaan hankittuja, ne ovat pitkälti vuosia ja taas vuosia olleetkin uskollisessa käytössä. Rahoilleen on toki siis saanut vastinetta, ainakin useimmiten. Enkä myöskään ostele alennuslaareista satapäin sellaista, mikä ei kiinnosta oikeasti yhtään, ja johon jäävät laput kiinni vuosikausiksi. Sellaisiakin ihmisiä on (kuulemma). Rahaa ei siis kulu vaatteisiin, juurikaan, eikä vaatekaappi pursua yli. Ja silti on perkaamisen paikka, kun vuodenaika vaihtuu ja on aika rakentaa kesävaatekaappi keväisen tilalle. Vaatteita on siis melkolailla tarpeeksi, ja niistä voi vielä valita. Olemme siis selvästi rikkauden puolella.

I can't be asked to follow fashion, and I'm not into design clothing. A great part of my wardrobe is either from a second hand shop or an already used gift from someone. And the ones that are shop-bought and with right money, have mostly served me for years. I've got my money's worth, at least in most cases. I also don't buy heaps from sale (like I've heard people do) and end up not liking the buys at all. So I don't really spend money on clothes, and my closet isn't filled to it's brim. But still there's room for pruning when the season changes to the next and it's time to build a summer capsule to replace the spring-y one. There's still plenty of clothes to choose from. I'm definitely on the richer side of things.

Tässä vähän tilastoa:
19 kappaletta 33:sta kesävaatekaappiin päätyneistä asusteista on joko saatu, kirppikseltä tai alennusmyynnistä. Näiden yhdeksäntoista toistaiseksi minulla kertynyt käyttöikä on siellä kolmisen vuoden paikkeilla noin keskimäärin.
Loppujen, normaalihintaisten kaupasta ostettujen vaatteiden keskiverto käyttöikä tähän asti on seitsemän vuoden mailla.
Kesävaatekaapin sisältö on muistinvaraisten laskelmieni mukaan tullut maksamaan 320€. Tästä puuttuu vielä työkassi ja kolmaskymmeneskolmas asuste, sillä niitä en ole vielä keksinyt (ja siksipä alla olevasta kuvastakin yksi ruutu on harmaana :)

Here are some statistics:
19 out of 33 garments and accessories chosen for the sumer capsule have either been given as gifts, or are from a sale, or a charity shop / flea market. The average age for these finds is in my wardrobe at around three years.
The ones I've bought from shops I've had for longer, for about 7-8 years.
If I remember the prices correctly (and I'm pretty good at remembering them) the summer capsule has all in all cost me 320€. The capsule is still missing one laptop bag and the 33rd item, for I'm having a hard time finding the last item, which is also why the last picture frame below is all grey :) 

Mutta nyt, kun vaatteita katselee, huomaa selvän alati toistuvan kuvion: halpa roskamuotikaupan puuvilla ei ole tarkoitettu kestämään yhtä kautta pidemmälle. Jokainen henkkamaukka-vila-prismaosaston ostos on ostohetkestä muuttanut muotoaan radikaalisti riippumatta siitä, oliko se kirppislöytö vai suoraan uutena kaupasta kotiin kannettu. Nyppyyntynyt, vanunut, saumat lähteneet kiertämään, ompeleet irtoavat. Järjestelmällisesti.
Ihastelin vielä eilen kesän teepaitavalikoimaa. Ihan suosikit parin vuoden takaiset kirppislöytöteepaidat (henkkamaukkaa ja vilaa) saivat heti paikan kesägarderoobista. Tämän aamun uusi katselmus ja kuvien ottaminen paidoista paljastikin paitojen todellisen laidan: kaula-aukot olivat lörpällään. Kahdessa paidassa pienet reiät. Kankaat painatuksineen aika köyhässä kunnossa, kainaloiden kohdalta vanunut ja virttynyt kangas. Sivusaumat kiertävät jokaisessa, ja painatus on vinossa yhdessä. Teepaidat ovat kaikki yhteensä maksaneet 7 lanttia. Ihan kuin olisin tullut huijatuksi. Hyvä seitseneuroinen on mennyt ihan harakoille, kun vaatteet eivät kestä. Noh, ovathan ne jo kolmatta vai neljättä kesää MINULLA, ja sitä ennen jollain toisella olleet. Eikä mistään kaupasta tietenkään saa seitsemällä eurolla neljää paitaa. Mutta jo vintille kiivenneen kevätgarderoobin kaksi teepaitaa ovat nekin kirppikseltä. Neljän, ja kuuden vuoden takaa. Euron hintaisia molemmat. Ihan umpi-priimakuntoisia ilman yhtään purkautunutta ommelta tai nyppyä. Ei teepaidan tarvitse mennä kesässä pilalle. Miksi ihmeessä on ihan okei, että kesäpaita saa mennä?
Alakuvassa keskellä oleva valkoinen teepaita on sitten ihan testausta vailla. Ostin sen Kuntomaailman kirppikseltä, johon sen olivat tuoneet pukeutumispalvelun naiset omasta puodistaan. Se saattaa olla jopa ihan käyttämätön. Mutta sen pitäisi (euron hinnastaan huolimatta) olla kaupasta, jossa tiedetään, mitä kannattaa laittaa päälle ja mitä ei. Paita tuntuu lupaavalta, napakan oloiselta ja hyvin muotoillulta. Ans kattoo kuinka sen käy.

Now that I look at the clothes, I sense a pattern: cheap trash-fashion cotton is not made to last longer than one season. Every single Vila-H&M-type buy has changed dramatically from the moment that it has been brought home regardless of whether it was bought from a shop or from a second hand place. They are twisting at seams, the prints have faded, they are stretched and worn-looking. All of them.
Yesterday I was admiring my t-shirt collection. I chose the favourite summer finds from second hand shops (originally from above mentioned Vila and H&M) to be the first things in my capsule. And then I looked at them again this morning: the bit where the head comes through is wonky. There are two little holes in them. The prints are quite worn and faded, the material itself twisted and wonky. The seams are all rolling. All in all they cost me 7€. It feels like I've been cheated. A good seven euros lost because the garments can't last. Well, I've had them for nearly three years, and before that somebody else has. And you can't walk into a shop and find four tops for seven euros. But I've got two tee shirts in my spring capsule, that are both from flea markets. 1€ each. I've had them for 4-6 years. And they're fine. A t-shirt doesn't have to be ruined in a summer. Why on earth would it be ok to do so?
The top on the lower picture, in the middle of the lowest row is to be tested. I bought it from Kuntomaailma's (the gym where I work) second hand night, some ladies who work as professional stylists had brought it along, and it might be no-one has used it before. Regardless of the fact that it cost only 1€ it should be from a place where people know what to put on and what not. The shirt feels sturdy and promising, well tailored. We're left to see what happens to it.

Kesän paitaosasto on siis tässä. Minusta alkaa näyttää epäilyttävästi siltä, että nuhjuuntuneet, vaikkakin ihanat, henkkamaukkakirppislöytöpaidat joutuvat vielä kesän aikana kerrassaan vaan vaihtoon väsyneisyytensä vuoksi (eikä vielä ole hipaistukaan tuotanto-olosuhteita, ihmisoikeuksia, halpakauppaa, puuvillan massatuotantoa tai sen tapaisia). On ehkä kaivettava kevätkaapin kuusenvihreät ja hyvät teepaidat esiin, tai lähdettävä etsimään jotain muuta ratkaisua ulos tästä pikamuodin kierteestä. Ja toivon hartaasti, että valkoinen teepaita lunastaa lupauksensa. Ja on otettava opiksi.

So the tops for the summer are here. I'm starting to feel like the worn-out, albeit lovely, t-shirts will have to go and be replaced at some point of the summer (and we haven't even touched the manufacturing processes, human rights, cheap fashion, cotton farming and so on). I might have to dig the spring capsule t-shirts back from the attic, or find another solution to this fast-fashion rubbish. And hope and pray the white tee delivers it's promises. And I'll have to learn.

Anjusha

Auringonvärisiä autoja

Kevät on tainnut saapua tähänkin tönöön. Teki mieli ommella. Ihmeellistä :)

Teimmä Siksaksis -Hennin kanssa vaihtarin vapun aikaan. Verttiselle pieneksi jääneet pitkät kalsarit (ne punaiset robottiset, en oikein tiedä mihin ovat karanneet tähtikalsongit, ne ovat jossain hukan teillä) päätyivät Hennin pojjaalle ensi talvea odottelemaan, ja Hennin varastoista taas meille päätyi hauskoja keltamustia paitakankaita. Pitkiä teepaitoja Verttisellä saisi kyllä muutama enemmän ollakin, joten tällainen tuli rakennettua perjantaiaamun kunniaksi:

Kaava on sama Ottobre Designin kuin Lukelintupaidassa, samalla koollakin uskalsin vielä tehdä (122cm). Paidoissa on jotain rauhoittavaa. Muistan, kun lapsena ymmärsin paidanompelun lainalaisuudet. Olen ehkä ollut neljännellä luokalla, kun huomasin ensi kerran, että joka kerta kun ompelee paitaa, työjärjestys pysyy samanlaisena, paidan mallista riippumatta. Jokin pieni yksityiskohta voi olla eri lailla, mutta periaate on aina sama. Maailmassa on jotain pysyvää :)

Autokankaasta jäi vielä pieniä paloja, ja heti tuli mieleen eräs pieni, ihan vasta pari päivää sitten syntynyt prinssinen, jota voisi muistaa kesäpipolla ja tumppusilla.

Mukavalta tuntuu käyttää kangas loppuun. Ikäänkuin olisi suorittanut jotain tärkeää. Olen löytänyt itsestäni myös piirteen, joka on varmaan aina ollut olemassa, mutta sitä en ole huomannut ennenkuin ryhdyin siivoamaan kangaskaappia talvella. Panttaan kankaita mielipuolisesti. Saatan ostaa kankaan jotain tarkoitusta varten, mutta tarkoitus saattaa muuttua moneen kertaan matkalla, kun huomaan, etten leikkaakaan kangasta, vaan varastoin sen kangaskaappiin. Kankaiden on syytä marinoitua kaapissa ainakin vuoden, parin verran, ennenkuin niihin uskaltaa koskea. Leikkaamattoman, uuden kankaan pyhyys on jotain aika suurta. Samalla huomaan, että minusta on hurjan hauskaa tehdä pieniä projekteja toisten ihmisten ylijäämätilkuista. Niissä ei ole samaa pyhyyttä ja koskemattomuutta, ja niitä voi ryhtyä käyttämään hyvällä omatunnolla vaikka saman tien. Niinkuin vaikka näitä keltamustia kankaita. Niistä oli jo tullut yksi paita edellisessä kodissaan, ja ne olivat ylijäämää, josta ei enää jaksettu puurtaa toista samanlaista paitaa, joten ne pääsivät leikkuuseen ja käyttöön kahdessa päivässä. Hämmästyttävää.

Vaan olipas hauska ommella paita. Taidan ommella toisenkin. Vielä on kankaita kaapissa (hyvin marinoituneita sellaisia).

Anjusha

Viikko 4, projekti 333

Nyt, kun projekti on päässyt kunnolla käyntiin, vaatehuolto pelaa, pyykkiä peseytyy, arki rullaa ja on päässyt rentoutumaan omiin suosikkivaatteisiinsa, olen alkanut huomata muutakin elämässä kuin vaatteet :)

Virkkaus- ja neulomisprojekteja on vireillä, niin patalappuja kuin kevätsukkiakin, mutta niistä lisää sitten kun saadaan valmista. Ompa ollutkin ihanaa neuloa pitkästä aikaa. Jotenkin siihen ei ole ollut viime viikkoina aikaa eikä virtaa. Ehkä nimenomaan virtaa. Aikansahan nyt saisi toki järjestettyä. Mutta  kiva, että voi uudelleen innostua.

Kotona odottaa kuukauden päästä alkava kylpyhuone-, sauna- ja vessaremontti, jota varten olen säntillisesti koettanut jaksaa pestä koneellisen pyykkiä päivässä pois kuljeksimasta. Myös kaapit olisi remonttialueelta syytä perata ja inventoida, ja siirtää niiden sisältö jonnekin talteen piikkauskoneen alta. Vaateprojektin tuomalla innolla onkin ollut helppoa ryhtyä inventoimaan myös vessan kaappeja, seesteisesti täytetyt kaapit kun ovat NIIN paljon mukavamman näköisiä avatessa. Saa nähdä tuoko remontti eteen kaaoksen yläkerran minivessaan, vai saadaanko kaikki sulassa sovussa mahtumaan pienempään tilaan. Omaan vaatekaappiini tein tilaa jo pyyhkeille, ne ovat nyt kylppäristä pestyt ja siirretyt.

Viimeisimmällä viikolla on päällimmäisenä mielessä ollut asioiden kulutus. Jos kolmellakymmenellä kolmella vaatekappaleella yksittäisen käyttövaatteen käyttöprosentti kasvaa, se ikään kuin ansaitsee näkyvyyttä. Käyttövaate kuuluu paikalle, jossa sitä käytetään, ja jossa siitä voi nauttia. Se toki kuluu käytössä, mutta tässä tapauksessa tuntuu, että se olisi vaatteelle peräti kunnia. Ettei jättäisi kynttilää vakan alle ja vaatteita lojumaan kaappiin, vaan nostaisi kaiken omistamansa ansaitsemalleen paikalle - laittaisi sen käyttöön. On ollut mukava laittaa samoja vaatteita uudelleen päälle pesun jälkeen, tuntuu, kuin niille antaisi suuremman arvon, kun niitä näkee usein. Sama ajatus on kiirinyt huomaamatta vähän muallekin. Jos kaapissa on kynsilakkoja, jotka menevät kahdessa vuodessa vanhaksi, eikö suurempi hyöty olisi käyttää niitä kun ne ovat kunnossa, kuin heivata kaapissa lonnineet lakat kahden vuoden päästä käyttämättöminä pois? Ja eikö tästä voisi vetää johtopäätöksen, että kaapissa olevat kulutushyödykkeet - vaikkapa sitten sukat, jauhot, shampoot tai kynsilakat, voisi ansaita paikkaansa samalla tavalla kuin vaatteetkin? Sen mitä omistat, laitat käyttöön. Sen mitä käytät, käytät kunnolla ja arvostavasti. Annat sille aikaa, ja pidät huolen, ettei se jää taakaksi kaapinperukoille. Jos omistat enemmän kuin ehdit käyttää, tulee kymmenestä kynsilakkapullosta vain huono omatunto (entäs ne langat...?!?). Entä jos omistaisikin vain viisi pulloa, ja lupaisi itselleen että lakkaa kyntensä ainakin kerran viikkoon? Nautiskelisi siitä, mitä omistaa, mutta omistaisi vain sen verran, mitä ehtii käyttää? Silloin turhakkeet olisivat pois viemästä aikaa ja energiaa, valinnan mahdollisuus toki pienenisi hetkellisesti, mutta saattaisi itseasiassa helpottaa elämää lopulta. Sen sijaan, että käyttäisi joka maanantaiaamu 10 minuuttia vessan kaapilla miettien mitä kynsilakkaa tänään laittaisi, omistaisi vain suosikkisävynsä, joista voisi vaikka silmät kiinni napata ihan minkä vaan, vetäistä ihanat kynnet aamun kunniaksi ja jatkaa tärkeämpiin asioihin. Voisi nautiskella täysillä kevään parhaista väreistä, mutta ilman raastavaa taka-alalla juilivaa ajatusta siitä, että taas pitäisi osata päättää mitä tekisi, ja tuotakin on käytetty niin vähän, ja tämä taas ei sovi minkään muun kanssa yhteen. Saisi kertalaakista (no juu, ainaistahan sellainen perkaaminen lopulta on) käyttökelpoisen ja sopivan garderoobin myös neulepuikkopurkkiin, kuiva-ainelaatikkoon, kylppärin koriin ja kynsilakka-arsenaaliin. Kun osaisi omistaa sen verran, että kaikelle on käyttöä, ilman stressiä käytön pakosta. Ja jos ei satukaan olemaan käyttöä, voi aina karsia vähän vielä.

Hooh, melkoista pohdintaa.

Lanka- ja kangasvarastolle en ole vielä juurikaan katsonut. Paitsi jokusen lankakerän ottanut käyttöön NYT ja HETI, ja päättänyt tehdä yhdestä kerästä asioita niin kauan, kunnes kerä loppuu. Ja olla hankkimatta samanlaista heti tilalle. Ymmärrän, että kynsilakkavarastoni ei ole niin kärsimättömästi  henkilökohtainen kuin lankakoppa, ja siitä syystä lakkavarasto saa lähtöpassit ennen lankaa. Mutta olen minä jo päässyt nautiskelemaan lakkavaraston pienentymisestäkin. Seuraavan viikon kynnet ovat jo tiedossa, enkä malta odottaa että pääsen niitä laittamaan :) Sen seurauksena saankin yhden puoliksi käytetyn paketin kaapista kokonaan pois, ja yhden kamppeen vähemmän muutettavaksi remontin tieltä yläkertaan.

Tämä vaikuttaa moneen, tämä yksi vaatekaappi. Hämmästyneenä katselen itseäni syrjästä ja ihmettelen, mikä valtava voima on yhdellä pienellä projektilla.

Anjusha

Reissusukat Verttiselle

Lankalaatikoiden läpikäyminen voisi olla myöskin ihan viisasta joskus elämässä. Näyttäisin omistavan aika paljon kaikenlaisia lankoja, ja niistä voisi olla viisasta jossain vaiheessa saada jotain aikaankin.

Langat asustavat kolmessa neliönmuotoisessa pahvilaatikossa, ja olen ne kantanut vinttiin, heti oven pieleen, niin, että ovat muiden perheenjäsenten tieltä poissa, mutta tarvittaessa muutamassa sekunnissa käsissä hipellettävänä.

Joku aika sitten tein patalapun johon käytin kaksi puuvillalankakerää loppuun lankaröykkiöstäni. Seuraavat kolme kerää, jotka röykkiöstä saivat lähtötuomion, olivat Novitan Miami-lankaa; violetti, vaaleanruskea ja valkoinen keinokuitukerä Verttisen neulepaidasta ylijääneinä. Tein langoista unisukat Verttiselle, sillä edelliset unisukkansa ovat jo aika reikäisen näköiset. Ajattelin, etten niitä vielä anna käyttöön, vaan pidän kaapissa vielä kuukauden verran, ja annan ne vasta sitten, kun lähdetään Englantiin katsomaan Marillionia huhtikuun puolivälissä. Lentokoneessa on NIIN paljon mukavampi matkustaa reissusukissa. Kengät pois ja ihkauudet villikset jalkaan, ja matkanteko on paljon hauskempaa. Nuo raidat ovat sitäpaitsi niin seesteiset, että uni tulee ihan vaan niitä katsellessa.

Täydellistä olisi, jos saisi koko reissuväelle uudet sukat koneeseen, mutta arvaan, että se voi olla hieman jo haastavaa tällä aikataululla, kun neuloa ei päivää kohden ehdi eikä jaksa tällä hetkellä kovinkaan montaa kerrosta. Pianhan ne valmistautuisivat, jos koko päivä olisi käyttää neulomiseen, mutta harvemmin sitä kokonaista päivää tahtoo/ehtii/viitsii. Joten katsotaan mitä ehditään, tehdään jos näyttää siltä.

Näistä langoista jäi vieläkin pikkukerät, ja ajattelin käyttää ne patalappuihin. Uudessa patalappukirjassa kun on NIIN monta ihanaa ja hauskaa ohjetta, ja projektit niin mukavan kompakteja ja nopeita ettei ehdi kissaa sanoa kun näyttää jo hienolta :)

Näiden kerien loppumisen jälkeen on jo viisi kerää "tuhottu" tai transmogrifioitu vaikka miten ihanaksi ja uudeksi. Ei siis lankoja roskiin, vaan lankoja käyttöön. Kaikenlaista sitä keksii, kun nappaa kerän käteensä ja on päättänyt siitä jotain rakentaa. Erityisesti ilahduttavat lopputulokset keristä, jotka eivät itseä sinänsä puhuttele mitenkään. Vasta, kun ne on saanut muunnettua, 

Kevätpöksyä ja suojapäivän pipoa.

Kun kerran omaa vaatekaappia on pengattu viime päivien aikana, penkasin myös Verttisen kaappia poistaakseni sieltä ehdottomasti pienet ja ehdottomasti käyttökelvottomat vaatteet pois. Muutamat laitoin kirppikselle, jokusen UFFin lootaan, ja kaksi tai kolme päätyivät ihan lumppuosastolle. Mutta tilallekin on saatava jotain, joten surauttelin kevääksi joustofroteesta housut eskarileikkejä varten.

Nepäs olivatkin ihan pala kakkua tehdä, pari saumaa ja valmista tuli. Jos housujenteko on näin helppoa, taidan hurautella samalla kaavalla useammatkin. Oikeasti, ihan vartissa valmista. Aikaisemmat kaavat on olleet aika haastavia, pelkissä taskuissa on mennyt pitkä aika saada valmiiksi, joten tämä vanha tuttu 2006-Ottobren verkkarikaava pääsi uuteen testiin jokusen koon ylihyppäämisen jälkeen, ja tällä jatketaan!

Samasta kankaasta jäi vielä yli vaikka kuinka, ja leikkasin loppukevään aikaisia aamuja varten liivin pihahommille (joka vielä on vasta leikkausvaiheessa) ja pipan.

Pipan kaveriksi leikkelin toisenkin kangastilkun samantyyliseksi, se on menossa melkein-synttärikaima Axulle. Poikaset (ja niiden äireet) olivat sairaalassa viereisissä huoneissa syntyessään.

Pipa ja pöksyt pääsivät heti käyttöön. Kevätaurinkoisen päivän piristykseksi, Luke-lintu-paidan kaveriksi.

Anjusha

Pilttijoulukalenteri

Isä sai tänä vuonna (niinkuin viimekin, tosin) isänpäivälahjaksi joulukalenterin.

Kirjastosta lainatusta jouluaiheisesta sisustelukirjasta jalostimme siskon kanssa ajatusta pilttipurkkien uudelleenkäytöstä, ja päädyimme seuraavanlaiseen malliin:

Liimasimme kuumaliimalla pieniä pilttipurkkeja kolmion muotoon ja annoimme kuivaa kunnolla.

Liimailimme numerotarroja purkkien pohjiin,

ja täytimme numeroidut purkit Finlandia -marmelaadeilla :) Vihreillä kuulilla tuosta olisi tietysti tullut ihan joulukuusi, ja sen tajusimme vasta kun tuijotimme valmista kalenteria pöydällä.

Ajatus olisi laittaa vielä takakautta purkkien välikolosiin pikkuiset jouuvalot tuikkimaan, luulen, että se mukavasti valaisisi ja hehkuttaisi myös marmelaadien värejä.

Aikas herkullinen, vaikka itse sanonkin.

Kiitos kuuluvat Outille ja Pauliinalle, joiden perheiden pienokaiset soivat varastoistaan meille Piltti-iän (melkein) ohittaneille tarpeeksi purkkeja projektiin.

Minäkin taidan haluta tällaisen :)

Anjusha

Noro - Vajlora

Minulla ei ollut syyspipoa. Tai lähinnä, minulla oli yksi pipo, joka on fleecevuorinen, ja sitä myöten sopiva pakkaspakkaskelille. Näin syksyisellä, korvat paleltuvat ja sitten niihin sattuu, jos niitä ei mitenkään suojaa.

Piti siis saada pipa, joka suojaisi korvia. Minulla on myös Baktus-huivi, joka on tehty Noro Aya -langasta, ja pohdin, josko pipa voisi olla sille kaveri. Hain TitiTyyltä kaksi kerää Ayaa lisää, ja hain Ravelrystä ohjetta pipalle. Löytyi Vajlora -pipo, kun laittoi hakuohjeeksi että 3,5:n puikot, pipo, ilmainen ohje, ja kuvallinen ohje.

Pipa oli melko helppoa palmikkoneuletta, mutta ohjeessa oli muutama paikka, joissa piti ihan pysähtyä ja miettiä ja ratkaista ongelma ilman ulkopuolista apua. Kun vähän käytti järkeään ja sovelsi ohjetta, sai ohjeesta samannäköisen pipon kuin ohjeen kuvassa on.

Pipasta tuli vähän ja aavistuksen baskeriaiheinen, hauskasti löpsöttävä ja hyvin ja täydellisesti korville menevä.

Tässä Verttinen vääntää silmiään kieroon. "Jos tuo mahtuu äiti sinun päähän, niin sitten se tarkoittaa, että se mahtuu minunkin".

Tunge pipa äireen päähän ja ota hassuja kuvia. Jos oikein haluaa, saa pipon myös silmille. Mikä tietysti tarkoittaa, että sen saa löpöttämään pään taakse hauskasti.

Nyt on pipa. Ja sen kaveriksi huivi. Vielä jäi aavistus lankaakin, ja mietin, pitäisikö se muuntaa kämmekkäiksi. Ehkäpä. Saas nähdä.

Anjusha

Tunnusteluja, eiko tunnustuksia, ja tunnelmakuvia tulevasta.

Kippas kappas! Outi oli heittänyt tunnustuksella. Tuleepas tällaisesta hyvälle tuulelle, kiitosta vaan. Laitetaan vahinko kiertämään :)

Tähän tunnustukseen liittyy muutama sääntö, kas tässä:

1. Liitä linkin kera bloggaaja, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Laitan siis tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanuuksille:

1. Elliina

2. Amaria

3. Kati

4. Pauliina (ja muistutan samalla että kuulumisia kuulemme mielellämme täällä kotosuomessa!) 

5. Kirsi

Kaikkia seurailen mielelläni, ja kaikki ovat myös ihan "oikeasta elämästä" tuttuja aitoja ihmisiä :)

Täällä Puutteenlaaksossa maanantai on alkanut laskujen kirjoittamisilla, sähköposteilla, lastenohjelmilla ja yhden koko viikonlopun kuumeistelleen pienihmisen rähjäämistä kuuntelemalla. Eläköön "vapaa"päivä :) Minä uppoan aina välillä syksyn väristen lankojen maailmaan hetkeksi, visioin sohvatyynynpäällisestä ja toivon, että saan virkkaukseni vielä joskus valmiiksi. Oikeastaan siitä voisi puuttua vain yksi vaivainen kukka, ja sitten pääsisi jo viimeistelyhommiin, jos haluaisi päästä helpolla.

Ihania värejä, kaikki Rowanin Felted Tweediä. Lanka on suunniteltu loistavasti, ihan minkä tahansa värinen kerä sopii ihan minkä tahansa värisen kanssa yksiin. 

Syysvärejä. Niitä alkaa pikkuhiljaa näkyä myös pihalla, ja aamuisin, kun avaa ulko-oven, pihalla tuoksuu omenalle. Odottelen vielä ensimmäistä pakkasyötä, jotta saadaan pihan ompot parhaimmilleen.

-Anjusha

Vippakoiran villapaita

Muistan joskus muinoin kokeilleeni aloittaa villasukkia, joiden mallineule oli siksak-kuvioista. Ne näyttivät kivoilta, mutta jo kolmannella kerroksella totesin tehtävän olevan ihan mahdoton, ei tullut siksakkia, silmukkaluku ei pysynyt millään samana ja koko sukanalku oli ihan susi.

Uudessa Novitan lehdessä oli paljon siksakkia, ja näin muutaman vuoden jälkeen se näytti ainakin paperilla ihan järkeenkäyvältä. Ajattelin kokeilla johonkin pieneen, osaisinko moista. Valitsin kauneimman pikkunyssäkkäni Rowanin Felted Tweediä ja tutkailin välillä lehdestä ohjetta koiran villapaidalle. Vippa nyt leikkikoirana on pienempi kuin yksikään elävä, joten vähensin silmukkamääriä sekä pituudessa että leveydessä ja sovittelin paitaa aina välillä koiralle.

Mallineule olikin ihan oikeastaan yksinkertainen. Ainoa haaste tuli vastaan, kun välillä piti muistaa tehdä pyöröneuleena ja välillä tasona, ja erikseen oikeita ja nurjia kerroksia, kääntäen työtä keskellä kuviota (sitä ei ehkä tarvitsisi ajatella oikeankokoiselle koiralle tehdessä, mutta ainakin kun ominpäin meni pienentämään mallia, asia tuli väistämättä esille).

Ja tuo lanka on niin ihanaa. Pehmoista ja lämpöistä, suloisen väristä (kaikki ne värit ovat, ja sopivat keskenään riippumatta mitkä kaksi kerää nappaat lankakaupan hyllystä). Minä haaveilisin virkatusta syyshuivista myös, sellaisesta vähän isoäidinneliötyyliin tehdystä. Lankakopassa on aika monta eri kerää jo, ja juuri kävin noukkimassa yhden puuttuvista väreistä TitiTyyltä, kun tehtyjen töiden listalla oli niin monta valmista, että yhden kerän sai käydä hankkimassa, palkinnoksi.

Alkuperäisessä ohjeessa oli myös etulahkeet, mutta näin kesäisellä kelillä niitä ei ehkä vielä tarvita (ja Merja iltakahveella käydessään auliisti muistutti myös syksyn loskakeleistä, lahkeet kastuisivat heti). Lisäämme ehkä lahkeet, mutta ehkä vasta pakkasella :)

Etutassujen välistä kulkee läppä, joka kiinnitetään selkäkappaleeseen kahdella napilla etu- ja takajalkojen välistä. Verttinen valitsi siilinapit nappipussukasta.

Josko nyt kelpaisi Vippakoiran temmeltää syksyä kohti. Puodissa syys on alkanut jo (ja onneksi niin), josta syystä siihen voi kotonakin pikkuhiljaa valmistautua (vaikkapa hankkimalla talon täyteen tuikkuja pimeneviä iltoja varten). Kahden päivän päästä alkaa myös taloudessamme eskaritaival, joka jännittää ainakin äitihenkilöä ihan merkittävästi. Lapsi ensi kertaa päivähoitoon, miltei kuuden vanhana. Eiköhän se kuitenkin suju, onhan tuo ollut kahdesti viikkoon kerhossakin tähän asti, ja hyvin on pärjätty. Nyt onkin kerho vaan joka arkipäivä :)

anjusha

Villaa viileälle kuunvaihteelle

Hahtuvalankainventaario poiki sitten toisetkin piskuiset villikset.

(Meillä on kotosalla yläkerran eteisessä pöytä, joka vaatisi paikalleen lasiovellisen kauniin kaapin yhdellä vetolaatikolla. Mutta kun sellaista ei ole vielä seitsemän - kohta kahdeksan asuinvuoden aikana siihen vielä itsestään ilmaantunut, on paikalla pöytä, joka toimii kotina kaikelle sille, mitä siihen vitriinikaappiin laittaisin, eli kirjoille, lehdille ja hahtuvalangoille. Hahtuvalankoja on mielestäni vähän turhan paljon ottaen huomioon, ettei meillä kukaan käytä enää vaippoja, joten ajattelin niitä vähän karsia tekemällä tuleville syysvauvoille pieniä lahjapöksyjä).

Näitä tuli aika söpöiset, ja liukuvärikin sattui mukavasti kulkemaan vaihtonsa tuossa pöksyä neuloessa ihan miltei symmetrisesti. Ovat Pirtin Kehräämön hahtuvaa, ylijäämää serkkulapselle ehkä puolitoista vuotta sitten rakennetuista villiksistä, ja lanka riitti näihin S-kokoisiin juurikin sopivasti. Jäi vain pieni nyssäkkä, jonka voi vielä käyttää raitoina seuraavissa :)

Ruskaisen väriset kun olivat, ajattelin koristella takamusta syksyisellä omenapuulla. Testiin pääsi myös ensi kertaa nelineulainen huovutin, joka olikin projektia merkittävästi nopeuttava tekijä - niin, siihen asti kunnes sillä pisti ensi kertaa sormeensa yhtäaikaa kaksi reikää :( Kuvan reunat ja nuo omenat huovutin kuitenkin vielä sillä yhdellä yksittäisellä neulalla, niin saa siistimpää jälkeä.

Huovutin myös ne aikaisemmat pöksyt, joskaan en ehkä ihan niin hyvällä menestyksellä. Omenapuu on huovutettu jo muutamiin aikaisempiinkin neulomuksiin, ja sen teko luonnistuu jo ihan nätisti. Orava sen sijaan oli ensimmäistä kertaa hyppysissä, ja sen huomaa ;)

Ei mennyt keskelle, vaikka yritys ja laskelmat olivat mukamas hyvät. Ja selkeyttää voisi myös vielä vähän. Mutta nämä olivatkin harjoitusversiot, ja ainakin perheen pienin tunnisti möykyn oravaksi ihan ilman kysymistäkin. Että josko ne sitten kelpaisivat.

Vielä pitää hehkuttaa, sillä TitiTyyn Väinämöis-klubi saapui tänään. Tai siis kävin sen äsken hakemassa tähän puodille. Ja olin ensimmäinen, joka omansa sai (no, lähdinkin ovesta saman tien, kun sähköpostiin tuli viesti, että sen saa noutaa). IHHANAA Väinämöistä, kaksi kerää, joista tuo isompi pääväri on custom-värjätty tätä klubia varten. Josko sitä malttaisi odottaa maanantaihin, että saa klubin sukkaohjeen sähköpostiinsa...

-Anjusha

Väinämöisen Luut

Ensimmäiset kevätsukat ovat valmiit, hurraa!

Onhan niistä jo toista esitelty, mutta nyt esitellään koko pariskunta.

Omat sukathan ne ensimmäisenä pitää valmiiksi saada :) Näiden ohje on Neulekirjasta, Bones-nimiset sukat ovat siis nämä.

Lankana sukissa on Louhittaren luolan Väinämöinen, joka on TitiTyyltä pitkään harkiten hankittua. Kirjan ohjeen sukkalanka oli aavistuksen eri vahvuista, joten vaikka pygmijalkainen olenkin, tein sukat keskimmäisen koon ohjeella, ja muuten niistä tuli oikein sopivat, mutta voisin (nyt kokemuksesta viisastuneena) suositella tätä mallia enempi kapenevavarpaiselle yksilölle kuin tällaiselle, jonka varpaat ovat kaikki vierekkäin samalla viivalla. Kärkikavennukset tehdään hissukseen, mikä kyllä toimii sukassa kauniisti, kun kavennusten kohdalle ei niin herkästi jää koloa valmiiseen sukkaan, mutta sukan kärjestä tulee melko suippo näin tehden, ja vähän tuntuu, että omaan jalkaan sukat saisivat olla hiukan leveämmät varpaiden kohdalta.

Hauskaa sukissa on niiden istuvuus muuten. Mallineuleena kun on hassu kierretty joustinneule, joka myötäilee kivasti jalkaa ja istuu kuin nakutettu. Ja plussaa saa mallineule siinäkin, että kun olet kerran katsonut ohjeen läpi kirjasta, ei loppusukkaa tarvitse tehdä kirjaa tuijottaen, vaan voi nautiskella siitä, että osaa jo. Yksinkertaista, ja silti mielenkiintoista. 

Tipunkeltaista. Sehän sopii, tähän pääsiäisenodotustunnelmaan.

Kirjasta on muuten Verttiselle rakennettu aiemmin Jänikset Maailmankartalle -sukat viime keväänä, ja pitsineulepipo juhannuksena loppukesän hatuksi. Se on suosikki-iltalukemisiani, sitä voi selata kerta toisensa jälkeen kyllästymättä. Ja näyttää siltä, että ihan käyttämättä eivät kirjan opitkaan jää. Vielä on jäljellä monen monta kokeiltavaa ohjetta.

Mutta sitä ennen saadaan valmiiksi muiden perheenjäsenten kevätsukat.

-Anjusha

Synttärihirviö ja lankavaihtarit

Siskolla on tänään syntymäpäivät.

Välityönä kaikenlaisen muun puuhastelun lomassa kokeilin tehdä virkkaamalla vetoketjullista pientä pussukkaa. Sellaista siskon näköistä. Ei ehkä kuitenkaan niinkään naamaltaan näköistä, kuin tyyliltään :)

Tuollaisen ohje oli joskus Novitan lehdessä, ja minä katselin siitä kuvasta kyllä mallia, mutten lukenut sanaakaan ohjeesta kun oli hauskempi toteuttaa itse niinkuin hyväksi katsoo.

Pussukan korvien takana on vetoketju, joten sen sisään voi sulloa kaikenlaista tarpeellista: kolikoita, mittanauhan, piskuisten amigurumien piskuiset lankanyssäkät, avaimet... Mitä nyt kulloinkin sattuu tarvitsemaan mukaansa. Mikäjottei vaikka pähkinöitä evääksi.

Ukkeliin käytetty musta lanka on bambulankaa, mikä on aivan valloittavan mustaa. Ei mitään sellaista hissunkissun-harmaata mukamustaa, vaan oikein reilua, syvää, rehellistä kunnon-mustaa. Valkoinen lanka taas on Utiku-merinovillaa, jonka valkoisuus on myös herkullista, erityisesti kerällä ollessaan. Aavistuksen kermaista ja täyteläistä. Molemmat kerät löytyivät omasta varastosta. Samaisesta varastosta löytyi myös aikanaan ostettu 10-senttinen musta vetoketju.

Tämä lankakerien hävittämisprojekti on -täytyy sanoa- ihan mielipuolista. Jos teet tuollaisen pussukan, siihen mennyt lankamenekki ei näy missään. Jos tekisi 70 pussukkaa, voitaisiin jo puhua lankojen hävikistä. Jossain viime yönä luetussa blogissa oli kadehdittavan hieno kuva villalankavarastosta. KAKSI maltillista laatikollista, joista molemmista mahtui kannet kiinni. Minulla on kolme ylitsepursuavaa laatikollista, eikä kansien kiinnipysymisestä voi puhuakaan. Samaisessa paikassa oli askarreltu hieno koppa keskeneräisiä töitä varten, joita kopassa oli YKSI. Puuh, sanon minä. Ehkä (omassa) elämässä pitäisi opetella hyväksymään keskeneräisyys, sekä eräiden geeneissä virtaava ikuisen hamstrauksen ja haalimisen pakottava tarve (jota vastaan yritän epätoivoisesti taistella nähtyäni kaksi vanhempaa sukupolvea, jotka hellivät autuaasti tuota piirrettä itsessään).

Eilen kävimme pulkkailukylässä Verttisen serkkujen luona, ja vaikka en tikkua tehnyt ristiin asian eteen, tulin kotiin kahden UUDEN lankakerän kanssa. "Mutta ethän sinä OSTANUT niitä" -perusteli Merja. Se oli taas haalinut oman maltillisen lankavarastonsa täytteeksi Citymarketin ison kauppakassillisen jonkun toisen ihmisen jämälankoja. Mistä tulikin mieleeni, että jos joku haluaa tulla penkomaan mun varastoa, voisin mielelläni päästä ihan vaikka keinotekoisesti eroon muutamasta (-kymmenestä) kerästä sellaisia lankoja, joita täällä on katseltu ihan tarpeeksi monta vuotta. Voi vaikka pitää lankavaihtarit. Tai -antajaiset. Ei yhden ihmisen kohtuullisella vapaa-ajalla taideta ihan kaikesta maailman langasta päästä eroon. Ja kun moni niistä on jo ihan kyllästymiseen asti käytettyjä, meillä.

Niin että tervetuloa vaan! 

Ja siskolle hyvää synttäriä, näin ihan oikeana päivänä. Me käytiin juhlimassa jo lauantaina, josta syystä tämän postauksen saa tehdä nyt, eikä silloin, kun tuo ukkeli valmistui.

-Anjusha

Hot Pink New Year

Jo varmaan vuoden verran on työn alla ollut lapaspari - ihan peruslapaset ilman mitään sen kummempaa ohjetta. Mutta parin valmistumisen kanssa ei sitten käynytkään ihan niin kukkaisesti kuin olisi voinut kuvitella.

TOISSA vuonna olin tehnyt vasemman lapasen peukkua vaille valmiiksi, ja nyt, kun ennen joulua ryhdyin toista lapasta pikaisesti valmistamaan (koska eihän yhdessä lapasessa nyt hyvänen aika mene iltaa kauempaa), ajattelin homman olevan pikaisesti hoidossa.
Tein oikeaa lapasta peukkuun asti, ja ihmettelin, miten niinkin säännönmukainen liukuvärjäys kuin perusNallen tuottaa kahdessa eri lapasessa niin eripaksuiset raidat. Tuoreemman lapasen raidat kun olivat yhtä kerrosta paksummat kuin aikapäivää sitten rakennetun. Tarkempi tutkailu osoittikin virheen olevan neulojan päässä. Olin aloittanut lapasen laskematta alkuperäislapasen silmukoita, ja oletin, että muistan ulkoa siinä olleen 10 silmukkaa puikollaan. Väärinpä muistin. Silmukoita olisi pitänyt olla kahdeksan enemmän, eikä sellaista puolivalmista liian pientä nyt hennonut purkaakaan.

Pyörittelin liian pientä lapasta hetken ja pohdiskelin voisiko sen pelastaa vielä jotenkin. Niin kapoisan käden lapaseksi peukunpaikka oli auttamattomasti väärässä kohdassa, mutta kun oikein pyöritteli, saattoi ehkä kuvitella lapasen muuttuvan sukaksi - polvisukaksi. Varsi sai jäädä sellaisekseen, ja kantapään aloitin alkuperäiseltä peukunpaikalta.

Joulukin kun oli vielä tuloillaan, ja tuttavapiirissä aikalailla sopivakinttuinen Piitu-kaveri, sain pukinkonttiin polvisukat lapasten välistä. Ja ne lapasetkin sitten valmistuivat aikanaan, eilisiltana. Piitulle sukat olivat juuri passelit, ja äsken kävin pihalla testaamassa omat lapaseni, jotka lämmittivät huomattavasti paljon paremmin rukkasten alla kuin aiemmat ihan ohkoiset muinaislapaset.

Harmi kyllä jämänyssäköiden loppumisprojektiin nämä lapaset ja sukat eivät auttaneet pätkän vertaa. Lankaa jäi vielä pikkuinen kerällinen. Mutta onneksi liukuvärinallea on tuolla kolmea muutakin väriä piskuiset kerät, joista yhdistelemällä saa varmasti vielä ainakin omankokoiset sukat aikaan, ja taas monta pientä nyssäkkää vähemmäksi lankaröykkiön.

Siinä projektissa mennäänkin tällä hetkellä lukemissa 6 valmistunutta keskeneräistä työtä - 10 loppuunkäytettyä lankakerää. Voisin olettaa, että jos tällä menolla mennään eteenpäin, saa ehkä vähän ajan päästä jo keksiä jonkin ihan uuden projektin! Vieläköhän joku järjestää jotain salaisia neuleystäviä tai muita mukavuuksia?!

-Anjusha