A lot of things manage to happen in a space of three months. The insides of one wardrobe have far and wide reverberations, and I've told you about those before. You don't need to do that much laundry, you don't need to stress of what to put on, and in the midst of all the other chaos in life there's one thing that's manageable. Somehow the most important lesson that I feel like I've learned is of the image a person's wardrobe gives of this world. Especially now that I've *chosen* every garment in my 33 rather than just having a closet full of randomness.
Jotain kertoo ihmisestä sekin, mistä vaatteet ovat tulleet, minkälaisessa kunnossa ne ovat (enkä tarkoita nyt pöllyisiä tai koirankarvaisia vaatteita, vaan niitä, jotka ovat kahden pesun jälkeen jo nyppyisiä ja venähtäneitä), kuka ne on valmistanut, ja moniko niitä on käyttänyt. Omassa päässä on viimeaikoina herännyt kysymys "Tällaisenko kuvan minä haluan antaa itsestäni yhteiskunnalle? Ihanko oikeasti?". Olenko ihan varma, että Henkkamaukan kahdessa pesussa nuhjaantunut vitosen spagettitoppi oli sittenkään maailmanrauhan kannalta ihan oikea ratkaisu?
Where your clothes come from, what shape they're in (and I'm not talking about dirt and dog hair but how weathered they look after a wash or two), who's made them, and how many have used them tells a story too. There's a question in my mind that's risen lately, of "Is this the kind of picture I want to give out to the society about myself? Is it really?" Am I dead certain that the strap top bought from H&M for a fiver and that has lost it's shape in two washes was really the right thing to be had?
Minä en jaksa seurata muotia, enkä innostu design-vaatteista. Iso osa vaatekaappini sisällöstä on joko kirppikseltä tai muilta saatuja. Ja ne, mitkä ovat kaupasta oikeaan hintaan hankittuja, ne ovat pitkälti vuosia ja taas vuosia olleetkin uskollisessa käytössä. Rahoilleen on toki siis saanut vastinetta, ainakin useimmiten. Enkä myöskään ostele alennuslaareista satapäin sellaista, mikä ei kiinnosta oikeasti yhtään, ja johon jäävät laput kiinni vuosikausiksi. Sellaisiakin ihmisiä on (kuulemma). Rahaa ei siis kulu vaatteisiin, juurikaan, eikä vaatekaappi pursua yli. Ja silti on perkaamisen paikka, kun vuodenaika vaihtuu ja on aika rakentaa kesävaatekaappi keväisen tilalle. Vaatteita on siis melkolailla tarpeeksi, ja niistä voi vielä valita. Olemme siis selvästi rikkauden puolella.
I can't be asked to follow fashion, and I'm not into design clothing. A great part of my wardrobe is either from a second hand shop or an already used gift from someone. And the ones that are shop-bought and with right money, have mostly served me for years. I've got my money's worth, at least in most cases. I also don't buy heaps from sale (like I've heard people do) and end up not liking the buys at all. So I don't really spend money on clothes, and my closet isn't filled to it's brim. But still there's room for pruning when the season changes to the next and it's time to build a summer capsule to replace the spring-y one. There's still plenty of clothes to choose from. I'm definitely on the richer side of things.
Tässä vähän tilastoa:
19 kappaletta 33:sta kesävaatekaappiin päätyneistä asusteista on joko saatu, kirppikseltä tai alennusmyynnistä. Näiden yhdeksäntoista toistaiseksi minulla kertynyt käyttöikä on siellä kolmisen vuoden paikkeilla noin keskimäärin.
Loppujen, normaalihintaisten kaupasta ostettujen vaatteiden keskiverto käyttöikä tähän asti on seitsemän vuoden mailla.
Kesävaatekaapin sisältö on muistinvaraisten laskelmieni mukaan tullut maksamaan 320€. Tästä puuttuu vielä työkassi ja kolmaskymmeneskolmas asuste, sillä niitä en ole vielä keksinyt (ja siksipä alla olevasta kuvastakin yksi ruutu on harmaana :)
Here are some statistics:
19 out of 33 garments and accessories chosen for the sumer capsule have either been given as gifts, or are from a sale, or a charity shop / flea market. The average age for these finds is in my wardrobe at around three years.
The ones I've bought from shops I've had for longer, for about 7-8 years.
If I remember the prices correctly (and I'm pretty good at remembering them) the summer capsule has all in all cost me 320€. The capsule is still missing one laptop bag and the 33rd item, for I'm having a hard time finding the last item, which is also why the last picture frame below is all grey :)
Mutta nyt, kun vaatteita katselee, huomaa selvän alati toistuvan kuvion: halpa roskamuotikaupan puuvilla ei ole tarkoitettu kestämään yhtä kautta pidemmälle. Jokainen henkkamaukka-vila-prismaosaston ostos on ostohetkestä muuttanut muotoaan radikaalisti riippumatta siitä, oliko se kirppislöytö vai suoraan uutena kaupasta kotiin kannettu. Nyppyyntynyt, vanunut, saumat lähteneet kiertämään, ompeleet irtoavat. Järjestelmällisesti.
Ihastelin vielä eilen kesän teepaitavalikoimaa. Ihan suosikit parin vuoden takaiset kirppislöytöteepaidat (henkkamaukkaa ja vilaa) saivat heti paikan kesägarderoobista. Tämän aamun uusi katselmus ja kuvien ottaminen paidoista paljastikin paitojen todellisen laidan: kaula-aukot olivat lörpällään. Kahdessa paidassa pienet reiät. Kankaat painatuksineen aika köyhässä kunnossa, kainaloiden kohdalta vanunut ja virttynyt kangas. Sivusaumat kiertävät jokaisessa, ja painatus on vinossa yhdessä. Teepaidat ovat kaikki yhteensä maksaneet 7 lanttia. Ihan kuin olisin tullut huijatuksi. Hyvä seitseneuroinen on mennyt ihan harakoille, kun vaatteet eivät kestä. Noh, ovathan ne jo kolmatta vai neljättä kesää MINULLA, ja sitä ennen jollain toisella olleet. Eikä mistään kaupasta tietenkään saa seitsemällä eurolla neljää paitaa. Mutta jo vintille kiivenneen kevätgarderoobin kaksi teepaitaa ovat nekin kirppikseltä. Neljän, ja kuuden vuoden takaa. Euron hintaisia molemmat. Ihan umpi-priimakuntoisia ilman yhtään purkautunutta ommelta tai nyppyä. Ei teepaidan tarvitse mennä kesässä pilalle. Miksi ihmeessä on ihan okei, että kesäpaita saa mennä?
Alakuvassa keskellä oleva valkoinen teepaita on sitten ihan testausta vailla. Ostin sen Kuntomaailman kirppikseltä, johon sen olivat tuoneet pukeutumispalvelun naiset omasta puodistaan. Se saattaa olla jopa ihan käyttämätön. Mutta sen pitäisi (euron hinnastaan huolimatta) olla kaupasta, jossa tiedetään, mitä kannattaa laittaa päälle ja mitä ei. Paita tuntuu lupaavalta, napakan oloiselta ja hyvin muotoillulta. Ans kattoo kuinka sen käy.
Now that I look at the clothes, I sense a pattern: cheap trash-fashion cotton is not made to last longer than one season. Every single Vila-H&M-type buy has changed dramatically from the moment that it has been brought home regardless of whether it was bought from a shop or from a second hand place. They are twisting at seams, the prints have faded, they are stretched and worn-looking. All of them.
Yesterday I was admiring my t-shirt collection. I chose the favourite summer finds from second hand shops (originally from above mentioned Vila and H&M) to be the first things in my capsule. And then I looked at them again this morning: the bit where the head comes through is wonky. There are two little holes in them. The prints are quite worn and faded, the material itself twisted and wonky. The seams are all rolling. All in all they cost me 7€. It feels like I've been cheated. A good seven euros lost because the garments can't last. Well, I've had them for nearly three years, and before that somebody else has. And you can't walk into a shop and find four tops for seven euros. But I've got two tee shirts in my spring capsule, that are both from flea markets. 1€ each. I've had them for 4-6 years. And they're fine. A t-shirt doesn't have to be ruined in a summer. Why on earth would it be ok to do so?
The top on the lower picture, in the middle of the lowest row is to be tested. I bought it from Kuntomaailma's (the gym where I work) second hand night, some ladies who work as professional stylists had brought it along, and it might be no-one has used it before. Regardless of the fact that it cost only 1€ it should be from a place where people know what to put on and what not. The shirt feels sturdy and promising, well tailored. We're left to see what happens to it.
Kesän paitaosasto on siis tässä. Minusta alkaa näyttää epäilyttävästi siltä, että nuhjuuntuneet, vaikkakin ihanat, henkkamaukkakirppislöytöpaidat joutuvat vielä kesän aikana kerrassaan vaan vaihtoon väsyneisyytensä vuoksi (eikä vielä ole hipaistukaan tuotanto-olosuhteita, ihmisoikeuksia, halpakauppaa, puuvillan massatuotantoa tai sen tapaisia). On ehkä kaivettava kevätkaapin kuusenvihreät ja hyvät teepaidat esiin, tai lähdettävä etsimään jotain muuta ratkaisua ulos tästä pikamuodin kierteestä. Ja toivon hartaasti, että valkoinen teepaita lunastaa lupauksensa. Ja on otettava opiksi.
So the tops for the summer are here. I'm starting to feel like the worn-out, albeit lovely, t-shirts will have to go and be replaced at some point of the summer (and we haven't even touched the manufacturing processes, human rights, cheap fashion, cotton farming and so on). I might have to dig the spring capsule t-shirts back from the attic, or find another solution to this fast-fashion rubbish. And hope and pray the white tee delivers it's promises. And I'll have to learn.
Anjusha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti