Talvihuivi ja huivineula / Winter shawl and a stick pin

Olin kaipaillut pakkaskelejä varten uutta ja lämmintä kolmiohuivia. Novitan kevät 2013 -lehdestä löytyi ohje kauniille ja ihanan väriselle kolmiolle, joka oli tarpeeksi paksu talvikelejä ajatellen. Ajattelin, että jos sen neulomisen aloittaa juhannuksena, se valmistuu todennäköisemmin ennen pakkasia, tai ainakin pakkasille.
Juhannuksesta ei ole kauaakaan, liekö kuukautta, ja huivi on jo valmis. Siitä tuli kyllä oikein kaunis, ja ihanan värinen, ja lämmin.

I had longed for a new triangular scarf/shawl for the winter. From Finnish yarn company Novita's Spring 2013 -magazine I found a lovely coloured shawl, which looked warm enough for the winter months. I thought that if I began the knitting at Midsummer's, it might be finished by the time the below-zero-temperatures arrive.
It's not far from Midsummer's, around a month or so, and the scarf is already finished. It turned out beautiful, and lushly coloured, and warm.

Huivi on niin suuri, että se ylttää minun ympärilleni kiedottuna ja vielä solmuun. Sen mitta päästä päähän lienee jossain puolentoista metrin paikkeilla, ja kolmion kärjestä pitkän sivun keskellekin metrin verran.

The shawl is so big, it wraps around me easily and is still knottable. It's about 150cm long from the longest end and about a meter from the middle of the long end to the point of the triangle.

Lankoja huiviin meni viiden kerän verran, kun viittä eri lankaakin oli käytössä. Tässä on Novitan langoista turkoosia ja persikanväristä Rose-lankaa, turkoosia Säde-lankaa, ruskeansävyistä Usva-lankaa ja pinkki-kelta-musta-valkoista Kelo-lankaa. Silmukoina on vain oikeita ja nurjia, lisänä peruskavennuksia ja langankiertoja. Periaatteessa huivi on siis hyvin yksinkertainen, lisääntyvä silmukoiden määrä (kolmesta silmukasta kolmeen ja puoleen sataan) vaan tekee neulomisesta loppua kohden aavistuksen lannistavaa.

I used five different balls of yarn for the shawl, all of them different. There were two balls of Novita's Rose yarn, one in turquoise and one in peach. One ball of turquoise Säde -yarn, the brownish Usva -yarn, and the pink-yellow-white-black Kelo -yarn. The shawl had just a few basic stitches, mainly stockinette with a few wraps and knit-two-together-s. It's a simple scarf in principle, what makes it challenging is starting from 3 stitches and increasing all the way to 350 or so.

Vähän jo tekee mieli ottaa huivi käyttöön, vaihtaa se vaikka toisen ohuen kesähuivin tilalle :) Illat alkavat pikkuhiljaa hämärtyä täälläkin, ja viilentyä siinä samalla. Ajatus oli säästää huivi syysgarderoobiin, johon vaihdetaan 22.8., mutta en ole ollenkaan varma, jaksanko odottaa sinne asti.

I'm contemplating on taking the shawl and using it already, swapping it with a summer scarf that I have two of in my wardrobe for the summer. The evenings are slowly getting darker and cooler. I thought I would save the shawl for the autumn wardrobe, which will step into effect on 22nd of August, but I'm not at all sure I want to wait for that long.

Juuri ennen kuin sain huivin eilen valmiiksi, kävin TitiTyyn kesämiitissä takomassa työpajassa itselleni rautaisen huivineulan. Jos oikein tarkkaan katsoo, tuossa kuvassa (yllä) se kiinnittää huivin reunastaan.

Just before the shawl was finished yesterday, I went to a local yarn shop TitiTyy's summer meetup to forge myself a shawl stick pin from iron. If you look very carefully, you'll see it fastening the scarf from it's one end (on the picture on top of this writing).

Huivi on ensimmäinen iso ikinä neulomani huivi, ja vaatekaappiprojektiin se sopii oivallisesti muistutuksena siitä, millainen työ vaatekappaleiden kokoamiseen menee. Kun kuukauden illat neuloo neulomistaan, muistaa arvostaa työtä vielä talvipakkasillakin. Tällaista ei ehkä löytäisi parillakympillä henkkamaukalta, ja jos löytäisi, ei se olisi ollenkaan niin kallisarvoinen ja arvostettava kapine kuin tämä. Huivi korvaa monen monta vuotta käytössä olleen halpamuotikaupan pinkin talvikolmiohuivin, joka lähti kierrätykseen tämän neulomisen aloitettuani, ja ainakin nyt, uuden huivin vasta valmistuttua, vaihto tuntuu erinomaisen hyvältä valinnalta.

The scarf is the very first big scarf I've ever knitted, and serves in the wardrobe as a great reminder of how much effort goes into making clothes of any kind. Once you spend a month knitting one single item, you're sure to remember the effort that has gone into it even when the winter arrives. You might not find an identical shawl from the H&M, but if you did, it wouldn't be nearly as precious and special as this one. The shawl will (or has) replace(d) a winter triangle that I've had for years and that's bought from a cheap fashion shop in town. I recycled the old scarf as I began knitting this new one, and at least now that the freshly knitted shawl is in my hands, this feels like a very good choice to have been made.

Anjusha

Luovutus sukkaosastolla

Villasukkien kanssa on tässä perheessä niin, että niitä käytetään a) tolkkua vailla olevan paljon ja b) ilmeisesti ihan eri sfääreissä kuin tavalliset villasukissa tallaajat. Siis kun meillä villasukat tulevat pois jalasta suihkun ja saunan ajaksi ja kesällä kun lämpötila ylittää 25 asteen. Ne ovat jalassa aina. Kenkien sisällä, kotona sisällä, töissä, roudatessa, kaupassa, leikkiessä ja toisinaan nukkuessakin. Niiden pitää siis kestää jotain, mitä ilmeisesti villasukkien ei tarvitse kestää (ainakin mikäli lukee satoja ja taas satoja villasukkaohjeita, jotka on tehty ihanista ja pehmeistä silkki- ja angoralangoista, merinosta ja muista hepeneistä).

Edelliset valmistuneet villasukat, jotka kestivät sen viisi viikkoa ja sen jälkeen niissä oli kokonaisen päkiän kokoiset reiät sekä päkiässä että kantapäässä ja molemmissa sukissa, heitin vesilintuun juuri. Ajattelin, että kun hamppu on kuituna kestävää, se voisi toimia sukissa. Oli erinomaisen kehnosti ajateltu se. Pipona se toimii kyllä kivasti, mutta yhdet sukat roskittaneena en siitä enää sukkia tee.

Laitoin Facebookiin vinkkauspyynnön aiheesta, mistä langasta saa kestävimmät sukat, ja ensimmäisenä ehdotettiin Seiskaveikkaa, jota en jaksa enää yhtään, ja se on tylsää, enkä ollut aikonut hankkia sitä enää kerääkään. Mutta kun uudet sukat olivat vesilintuun heitettyjen jälkeen kiperästi kaivattuja, ja tärkeää oli, etteivät ne nyt sitten heti reikiintyisi, myönnyin hankkimaan keräämilläni lankapisteillä yhden kerän, vain tehdäkseni yhdet sukat, ja sitten katsoisin asiaa uudelleen.

Kerästä valikoitui Talitintti, keväisen tuntuisen lauantaipäivän kunniaksi. Eskoselle siitä tuli sukat, ja kun varresta teki sopivasti pitkän, ei lankaakaan jäänyt enää jäljelle lojumaan, vaan kaiken sai käyttöön.

Seuraavana vihjelistalla oli Fabel, joka on ennestään tuttu, ohkaisempi, mutta hyvin on kestänyt käytössä. Sen kolikon toinen puoli on hitaus, lanka on sen verran ohutta, että aikuisten sukkien tekemiseen menee melkoinen aika. Fabelia ei ole kotona tällä hetkellä yhtään kerää, joten täytynee keräillä lisäpisteitä ja hankkiutua eroon muutamasta omasta varastokerästä ennenkuin pääsee kaupalle.

Itse muistelen, että Schoppel Wollen Admiral on kuusisäikeisenä kestänyt hyvin (ja ollut Fabelin keralla niitä edullisempia sukkalankoja), ja muistaakseni Austermannin Step -langasta on olemassa paksumpi versio (tai ainakin samasta kaupasta, josta saa Step- lankaa, saa tätä seiskaveikan paksuista, aloe vera- ja jojobaöljyillä käsiteltyä lankaa), josta Eskosella on yhdet sukat olemassa, ja niiden ikä alkaa lähentyä kahta vuotta, eikä niissä vieläkään ole reikiä. Sen täytyy olla jotain ihmelankaa :) Ihmelanka on toki sitten hinnaltaan aika eri planeetalta nuihin edullisempiin verrattuna, mutta jos hinnalla saa sukat, jotka kestävät käyttöä, on se ehkä tarkoituksenmukaista lankaa hinnastaan huolimatta. Lisäksi niissä oli liukuvärisävyjä vaikka muille jakaa, ja yhdestä kerästä saa reilut ja kunnon varrelliset miesväen sukat.

Ensiavuksi valmistuivat nyt siis perusseiskaveikat, ja niin kestävät kuin niistä tulevatkin, on niiden neulomisen tylsyys kyllä aika vertaansa vailla... Toivottavasti saa pian siirtyä toisiin lankoihin :) Ei muuta kuin pisteitä keräämään ja lankakauppaan!

Anjusha

Ihan valmista, viimein.

Monta tonttuista aihetta on tekeillä, ja tuntuukin, että yksittäisten asioiden tekemiseen saa kulumaan tolkuttoman pitkän ajan, kun tekee montaa asiaa kerrallaan. Mutta jotain tulee valmiiksikin asti.

Tämän projektin saa jo esitellä, vaikka se pukinkonttiin onkin matkalla.

Atoopikko-armaani on jo vuosia valitellut karheutta ja kutittavuutta talvivarusteissa. Tänään sillä näytti olevan käsissään polkupyöräilyhanskat, siis kesähanskat, vaikka nollakelissä kuljemme. Nämä lapaset ovat asuneet - toinen valmiina, toinen rannetta myöten tehtynä - jo kolmatta talvea, ellei neljättä, tuolla keskeneräisten asioiden pinossa. Nyt sain viimein itseäni niskasta kiinni ja lapaset valmiiksi. Johan se taisi olla aikakin.

Kuvio on omasta päästä, ja sen ajatuksena saada pikkuisia lämmittäviä langanjuoksuja lapasten nurjalle puolelle. Ei siis niinkään ulkonäöllisistä, vaan ihan käytännön syistä. Vaikka tulihan tuosta ulkonäöllisestikin ihan hupaisa. Ja mikä parasta, kolme lankakerää loppuun asti käytettyä :)

Lankana lapasissa on pehmoistakin pehmoisempi Adriafil Classic Merino, jonka valmistus on lopetettu jo muutama vuosi takaperin. Minulla on sitä vielä ehkä miljoonassa eri värissä tuolla varastossa, se kun on lämmin, pehmoinen, kutittamaton, villahousulangaksikin sopiva, ja konepestävä (jos muistaa olla linkoamatta kolmea kertaa peräkkäin yhden pesun aikana, nimimerkillä sitäkin kokeillut).

Ja tässä vielä ensimakua Leese Designin iPhonekotelon koristelusta. Kuori on saamassa ylleen pinkkejä ja turkooseja lumihiutaleita, kunhan tässä nyt päästään taas asiaan...

-Anjusha

Lankainventaario

Tein eilen lankainventaariota. Se tarkoittaa, että ottaa näkösälle kaikki omistamansa neulomuslangat, ja yrittää järjestää ne jotensakin pienempään koloon kuin mitä ne ovat aiemmin vieneet. Se vaatii joululauluja, kupillisen (jos toisenkin) teetä, ja runsaasti aikaa nyssäköiden uudelleenkerimiseen.

Kun sellaisen tekee tarpeeksi harvoin, huomaa omistavansa lankoja, joita ei edes tiennyt omistavansa! Vähän kuin lankapuodissa kävisi, paitsi tylsempää ja ehdottomasti halvempaa. Tosin lankojen hypisteleminen ja keriminen on omanlaistansa väriterapiaa jo sekin, mikä vie voiton ihan minkä muun laisesta siivousoperaatiosta tahansa.

Nämä eivät suinkaan valmistuneet eilisen operaation JÄLKEEN, vaan pikemminkin johtivat koko inventaarioajatukseen.

Tein Verttistä varten, joulua silmälläpitäen, aluslapaset rukkasiin oikein viluisille keleille. Nämä ovat rakennetut kolmesta kerästä; valkoisesta Novitan Woolista, vihreästä Austermannin Step-langasta, ja oranssi-vihreä-sini-keltaraidakkaasta Fabelista. Pikkunyssäkkäisiä kaikki, muinaisista projekteista jäljellejääneitä.

Wool meni loppuun (ja sitä piti jatkaa aavistus valkoisella Bambinolla, jota löytyi avaamaton kerä lankalaatikosta), Stepistä ja Fabelista jäi niin pikkuiset kerät jäljelle, ettei niistä keskenään enää saa mitään. Ja siitä syystä pitikin ryhtyä tuohon lankojensäätämisprojektiin, löytääkseen ne kaikki muut mahdolliset piilossa olevat pikkuiset nyssäkät, joista ei enää yksinään ole mihinkään.

Kuviot ja lankojen järjestys ovat molemmissa lapasissa identtiset. Fabelin värinvaihto tekee niistä hauskasti erilaiset!

Näitä lapasia nimittäin kesken ollessaan kokeili myös Verttisen paras kaveri, jonka mielestä olisi aika hienoa, jos hänelläkin olisi samanaiheiset lapaset kuin Verttisellä. Ja kun on tuo joulukin tulossa...

Ja löytyihän niitä, pikkukeräsiä. Ihan sopivasti toisiin lapasiin. Samalla tuli käytyä koko varastonsa läpi, ja huomattua, että lankaa on vaikka seuraavan kaksivuotiskauden tarpeiksi, huoh. Pääsisiköhän sitä lankakauppaan jos olisi OIKEIN ahkera? Jos saisi monta kerää muunnettua vaikka miksi, tai valmistettua KAIKKI keskeneräiset työnsä? Kymmenen loppuunkäytettyä kerää ja saa mennä hankkimaan uuden? 

Järjestin langat ohuisiin (ehkä 2,5:n puikoilla rakennettaviin, sekä muutamaan virkkauskerään), keskipaksuihin (sillaisia 3,5:n puikolla tehtäviä) ja paksuihin (pääasiassa villahousulankoja). Paksuimmasta kopasta tuli heti huoli; en minä tiedä enää ketään villahousutettavaa vaippapeppua! Onneksi niistä tulee vaikka pipoja, jos kukaan ei kaipaa pöksyjä. Tai sitten voi lahjoa maailman vaippalainaamoita :)

Otin heti yhden keskeneräisyyden työn alle. Teen itselleni valmiiksi lapaset, jotka on aloitettu varmaan ainakin puolitoista vuotta sitten. Siitäkin langasta jää ylimääräistä lapasten perään, saa nähdä kuinka kauan vie, ennenkuin ensimmäisen kerän saa ihan loppuun :)

-Anjusha

Pyjamaviidakossa kuhisee

Muinainen punatulkkupaita olikin oikein oivallista mallia. Se saa lapsen selän näyttämään mahdottoman pitkältä, ihan aikuiselta melkein, viisivuotiaana, se on helppo kasata, ja ennen kaikkea, siihen voi käyttää niitä kapoisempiakin paloja trikoota. Ja olen elämässä todennut myös, että kun jotain uutta ompelee, kolmas samanlainen ompelus alkaa olla jo sen oloinen kuin sen kuuluu olla. Ensimmäinen ja toinen menevät vähän kuin harjoituskappaleina.

Kuvittelin, että minun trikoolaatikkoni ammottaa tyhjyyttään. Mutta sieltäpä löytyikin yllätyksekseni kaikenlaisia yksittäisiä palasia, joista sai kuin saikin (hieman mielikuvitusta käyttämällä) ihan oivallisesti palasia noihin kahteen "harjoituskappaleeseen". Tässä on niistä ensimmäinen:

Autokangasta oli jäljellä pitkänomainen suikale, josta tuli juurikin hihat. Se on muinainen kankaanpelastusprojektikangas, eli siis pakan viimeinen (ja puodin viimeinen) pala, josta on joskus tehty taaperoaikana unihaalari. En tottapuhuen edes muistanut, että meillä sellaista on. Tai on ollut. Se on jotenkin hieman turhan äijäisä, ja lisäksi aikalailla eri värinen kuin meillä mikään yleensä. Mutta yllättävästi se istahti tuohon hihaksi. Se ei ollenkaan ärjy äijäisyyttään, vaan pysyy ruodussaan ja rauhoittuu vieressä olevalla valkoisella.

Valkoinen trikoo on Eurokankaasta vuodelta 2003. Se on matkustanut melkoisen matkan mukana ilman funktiota. Kangas on alunperin ostettu Keuruulle, musiikkiopiston tanssijoiden kevätnäytökseen paitakankaaksi. Sitä näytti olevan reilu pala, mutta viikatun kankaan avattuani huomasin, että sekin oli suikale, jonka leveimmästä kohdasta tuli kyllä etukappale, mutta takakappaleen keskelle piti jo laittaa sauma :) Se taas ei valkoisessa kankaassa, erityisesti sellaisessa, jota käytetään lähinnä petiosasolla, näytä paljoa haittaavan.

Sinilila resorikin meni paitaan ihan loppuun. Alkuperäisessä kaavassa ei ollut resoria alhaalla massussa, mutta punatulkkupaidasta viisastuneena ajattelin kokeilla kuinka sellainen toimisi. Paremmin toimii kuin ilman. Tulkkupaidan reuna nimittäin rullaa ylöspäin, mutta tämän enää ei. Ja alareunasta saa nätimmän näin, kuin ettei jaksa vaihtaa kaksoisneulaa koneeseen saadakseen nätiksi päärmäyksen :)

Ja tässä syy pyjamapaitatarpeeseen. Jos jokainen paita menee yhden yön käytön jälkeen pesuun, kun sen kanssa on syöty soffa-aamiaista (ja poikkeuksetta murustettu ja kaadettu sen kyytiin jotain siihen kuulumatonta), on paitoja viisaampi olla enemmän kuin yksi. Niitä on tehtykin tämän lisäksi toinenkin, mutta tuo kuvaaminen on tässä tapauksessa myös aika haasteellista, kun paidat menevät suoraan pesusta käyttöön, ja käytöstä suoraan pesuun. Ei siinä ehdi muistaa ottaa paidasta kuvaa, kun se on jo seuraavassa kierron vaiheessaan ennenkuin ehtii kissaa sanoa :)

Harjoituskappaleista vielä sen verran, että niitä "oikeita" pyjamia varten teimme kaverin kanssa tilauksen ihan tuon lahden taakse Ruotsiin asti. Se on kuulemma tänään lähdössä sieltä matkaan meillepäin. Ja taas löytyy trikookopasta tarvikeainesta!

Lintuteema jatkuu

Jos kerran saisi aikaan jotain myös itselleen...

Teimme alkusyksystä SikSakSiS-Hennin kanssa kangasvaihtarin. Minä en enää kaivannut kauan kaapissa lojunutta PUL-kangasta, ja tilalle sain ihhis-ihanaa itse painettua Tintti-kangasta palasen. Pala on ollut kangasröykkiön päällimmäisenä ihasteltavana, mutten ole hennonut tuhota sitä, kun se on niin kaunis.

Muutama päivä sitten uskalsin, ja leikkasin kankaasta palan neulatyynyä varten (joka vielä on viimeistelemättä, eikä siis pääse esittelyyn). Ja samalla kun sen uskalsin, ajattelin, että eniten minulle kankaasta olisi iloa, kun se olisi jossain jokapäiväisessä käytössä, näkyvissä. Joten muutin osan kangasta tossupussiksi nykytanssin tossuilleni. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin siihen vielä KAM-nepit (mustat) tuohon läpän molempiin reunoihin, jotta tossukat pysyvät tallessa hurjassakin menossa. Samalla kokeilin vanhasta kaavasta tehdä vähän suurempaa mallia, jotta aikuistenkokoisetkin tossut mahtuvat kunnolla pussin sisälle. Tällä mallilla on siis tossupusseja puolitossuille Tanssiinassakin, mutta vaan vähän pienempänä. Tämä uusi koko taitaa sittenkin olla parempi, joten vastaisuudessa puodin pikkutossupussit saattavatkin muuttaa kokoa :)

Ja sopivasti kankaan reunasta jäi yksi kokonainen talitiainen ihan vaille kotia, joten leikkasin sen irti, ja asettelin heijastimeksi syystakkiin:

Heijastimesta tuli ihan mahtavan kaunis. Taustakankaana on äidille synttärilahjaksi tehdystä juhlalaukusta ylijäänyttä puuvillakangasta, välissä heijastinnauhaa Myllymuksujen syyslahjasta muutaman vuoden takaa, ja yksinäinen tintti pääsi oikeuksiinsa aitiopaikalle koko komeuden eteen. Ja mikä parasta, se sopii väreiltään mainiosti sekä mustaan syystakkiin, että tummanharmaaseen talviseen villakangastakkiin. Nyt tintti pääsee mukaan aina, kun lähden kotoa johonkin, ja voin ihastella kangasta aina vaan :)

Talvisia tinttikelejä odotellessa,

Anjusha

Punatulkkuja odotellessa

Talven Ottobre-lehdessä oli kaava pyjamapaidalle. Kokeilin rakentaa Verttiselle siitä yöpaitaa, kun arvaisin, että pitkähihaisella pärjäisi peiton pois potkiva paremmin kuin perus-teepaidalla.

Joskus muinoin olen lunastanut Kestovaippakaupasta raitatrikoota palan, joka oli joko pakanloppu tai pieleen leikattu, tai väärän värinen (minulla oli taannoin sellainen kankaidenpelastamisprojekti, jota yritän nyt purkaa kun en enää ole siellä töissä :), ja antanut sen odottaa, että muuttaisin sen joskus yöpaidaksi. Nyt se pääsi viimein laatikosta alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja 116-senttisellä kaavalla tehden oli oikein hyvä, etten antanut sen odottaa enää sekuntiakaan. Se pala riitti juuri, eikä siitä jäänyt sitten enää edes säästämisen arvoista tilkkua, hurraa!

"Minä tahtoisin siihen jonkun linnun" -sanoi Verttinen, kun leikkasin kangasta. "Vaikka... vaikka punatulkun". Minä otin mallia Verttisen kerhossa viime talvena askartelemasta tulkusta. Punainen bambujoustis löytyi applikointiin helposti, mutta mustaa trikoota piti kyllä ihan metsästämällä metsästää. Ja tältä linnulta puuttuu vielä silmä. "Sen silmän pitää olla sitten valkoinen" -kuului tuomio. Sitä metsästän vielä, ja sitten saa lintu olla valmis.

Kaava on Ottobre Design - talvilehdestä 2011, raglanhihainen, resorit pääntiellä ja hihansuissa oleva pyjamapaita. Resorit ja trikoo on Kestovaippakaupasta, musta ja punainen kangas tilkkukopasta. Applikaatioon käytin kaksipuoleista tukikangasta, joka kyllä tekee elämästä aika paljon helpompaa. Helma paidassa on käännetty, mutta ainakin tässä kankaassa näyttäisi rullaavan aika herkästi. Ehkä sinnekin voisi seuraavalla kerralla laittaa resorin, sitä kun ei muuten paitaan kulu kuin pikkuinen palanen.

Paita on ollut nyt päällä kaksi päivää, ja yhden yön. Että se siitä yöpaidasta :) "Mutta, tämähän on sellainen yöpaita - ja päiväpaita" -puolusteli asiaa Verttinen. Hieman se minusta on kapoisan mallinen päiväpaidaksi, mutta mukavaa, että on niin mieluinen, että pysyy päällä päivälläkin.

Raitakangasta odottaa laatikossa vielä punaraidallinen pala, josta katsoin eilen, että pyjamahousut voisi saada tuolle paidalle kaveriksi. Täytyy selata lehti uudestaan läpi, josko sieltä löytyisi punaraitakankaallekin kaava!

-Anjusha