Välipalakoreja

Tenavaisen huoneeseen oli hyvä saada jokunen säilytyspaikka lisää. Sellainen, johon voisi piilottaa ylimääräistä lattialle kertyvää pikkusälää pois näkyvistä.

Muutama valmiiksi keritty trikookudejämäkerä oli lankakopassa odottelemassa inspiraatiota. Niistä selvästi sai vielä jotain aikaan, muttei mitään järin spektaakkelimaista. Kokeilin kudetta kopan tekemiseen, ja kun yhden kopan jälkeen jäi vielä mukavat nyssäkät kuteita jäljelle, tein vielä jämistä toisenkin, vähän pienemmän.

Ohje koppaan (tuohon reilumpaan, eli taaimmaiseen) löytyi Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta. Pienemmän, eli etummaisen, korin tein samalla ohjeella mutta vähän pienennettynä. Isomman kopan halkaisija on jokseenkin neljänkymmenen sentin paikkeilla, ja pienemmän kymmenen senttiä vähemmän.

Tykkään trikookuteesta. Pienenä tein siitä mattoja, mutta nyt näyttäisi virkkaaminen olevan se omempi tapa saada kuteita käyttöön. 

Muutamassa hassussa tunnissa saa aikaan jotain noin hauskaa ja käytännöllistä. Kerrassaan nerokasta. 

Nämä projektit olivat harjoitustyötä pitkän kudevirkkaustauon jälkeen, kun ajatuksissa olisi tehdä vastavalmistuneeseen vessaan virkkaamalla matto ja jokunen suorakulmion muotoinen koppa säilytystä varten. Saunan pukuhuoneeseenkaan ei haittaisi rakennella mattoa jalkojen alle. Mutta jos lähtisi kohtuudella liikkeelle ja aloittaisi vessasta.

Nämä kopat löysivät kotinsa Verttisen oman huoneen kirjahyllystä. Rakentelimme poikaiselle yhdessä huoneeseen sellaisen järjestyksen, että syksyllä kouluhommien tekeminen olisi helpompaa. Kopat mahtuvat kuvioon mukavasti, niihin saa piiloon kaikenlaista lattialla lojuvaa tarpeen mukaan keskittymistä häiritsemästä :)

Kohta alkaa syyshuivikin olla sellaisessa kuosissa, että sen saa varmasti jo kesän ensimmäisiksi vilpakoiksi päiviksi kietaista käyttöön. 

Anjusha

Äitienpäiväviikonlopun koululaispaita

Verttinen aloittaa syksyllä koulun. Joskus jossain vanhassa Ottobre Design -lehdessä on ollut maininta koululaisvaatteista, kuinka niissä olisi viisasta jo olla jotain näperrettävää ja hieman haastetta. Näperrettävä tuo toki myös hieman haastetta ompelijalle, sillä perusvaatekerran voi oikein hyvin rakentaa ilman mitään ylimääräisiä nippelisnappeleita, ja todennäköisesti kymmenesosassa siitä ajasta, joka kuluu nappeleitten parissa näperrellessä jo ennenkuin koko vaatekerta on valmis.

Nyt kun Verttinen on pikkuhiljaa siirtymässä koosta 122 kokoon 128, ajattelin, että samalla kun piirtää paidan kaavan isommassa koossa, voi nyt sitten opetella jonkin sellaisen paitamallin, jossa olisi sitä haastetta käyttäjälleen. Piirtelin vanhasta Ottobresta Mickey-paidan, raglanhihaisen perusteepparin, jossa on pitkät hihat, mutta edessä kolme nappia nappilistassa. Käytännössä niitä ei ehkä tarvitse avata lainkaan, kun paita on trikoota ja reunassa resori, mutta ompahan nyt ainakin opeteltu. Eivätkä pääse sanomaan, että kun on liian yksinkertaisia vaatteita :)

Paidan kaava on Ottobre Design talvi 2010 -lehdestä, koossa 128cm. Tuosta lehdestä mulla on sellainen kunnianhimoinen tavoite (ilman takarajaa tosin, onneksi), että kokeilisin lehden jokaikistä kaavaa ainakin kertaalleen. Siinä on paljon hauskoja kaavoja, ja aika montaa siitä on jo kokeiltukin. 

Resorit ovat luumu-petrooli-raidalliset, ja alunperin hankittu kevättakkia varten (joka vielä on hieman kesken). Hankin kyllä sen verran reilusti kerralla, että niistä on saatu resoria moneen lähtöön jo, ja vielä jäi vaikka kuinka. Paidan trikoo on Kestovaippakaupan umpikakkoslaatuinen pakan keskipala, jossa kaksi palaa trikoota on yhdistetty jättiläissaumurilla, jätetty painovaiheessa kurttuun painokoneen alle ja ventytetty ja vanutettu niin, että isoa osaa palasta ei saanut laisinkaan käyttöön. Se lie oli menossa roskiin, mutta sen pelastin, kun siinä näytti olevan silmämääräisesti juuri sopivasti pelastettavaa. Ja paita siitä tuli justiinsa, ainoastaan takakappaleen yläreunassa (joka jää tukan alle jokatapauksessa) on pieni painovirhe, jossa kangas on ollut kaksinkerroin eikä väri ole tarttunut pienenpieniin viirukohtiin. Vaan kun viirujahan nuissa hipposissa on jokatapauksessa, niin se ei taida menoa haitata sekään. Napit taas ovat Keinosen ompelutarvikeliikkeestä. 

Napinlävet eivät meinanneet onnistua sitten millään. Harjoituspala jäi umpijumiin koneen sisälle, ja siihen piti leikata napin mentävä kolo ilman napinläpeä, jottai saisi kankaan ulos koneen sisältä. Siinä vaiheessa aamua piti avata ompelukoneen metallilevy paininjalan alta kokonaan, ja sitten pääsikin kankaanpelastamisen lisäksi kevätsiivousta tekemään. Ei kai ollut ihmekään, ettei napinläpi sujunut ihan kuin Römssössä, pölypallojen määrä oli nimittäin aivan valtaisa. Pöly oli pakkautunut tiiviiksi laatoiksi jokaiseen pieneen koloseen mitä syöttäjän alta ja väleistä löytyi. Imuroin koko laitoksen, välillä pientä harjaa, välillä parsinneulaa lisäavuksi käyttäen, ja kun sain kannen takaisin kiinni, osasi kone napinlävenkin ihan eri tavalla. Siivoaminen tekee toisinaan ihmeitä.

Lopuksi vielä oman äireen äitienpäivätunnelmia. Tehtiin siskon kanssa mökkipaketti, sisko teki korppuja peltipurkkiin, minä pöytäliinan painot kivistä ja langasta, ja kaveriksi pakettiin laitoimme myös chilin taimen, jonka saa istuttaa möksälle kasvamaan. Nyt on hyvä aloittaa kesäkausi.

Anjusha

Viikko 4, projekti 333

Nyt, kun projekti on päässyt kunnolla käyntiin, vaatehuolto pelaa, pyykkiä peseytyy, arki rullaa ja on päässyt rentoutumaan omiin suosikkivaatteisiinsa, olen alkanut huomata muutakin elämässä kuin vaatteet :)

Virkkaus- ja neulomisprojekteja on vireillä, niin patalappuja kuin kevätsukkiakin, mutta niistä lisää sitten kun saadaan valmista. Ompa ollutkin ihanaa neuloa pitkästä aikaa. Jotenkin siihen ei ole ollut viime viikkoina aikaa eikä virtaa. Ehkä nimenomaan virtaa. Aikansahan nyt saisi toki järjestettyä. Mutta  kiva, että voi uudelleen innostua.

Kotona odottaa kuukauden päästä alkava kylpyhuone-, sauna- ja vessaremontti, jota varten olen säntillisesti koettanut jaksaa pestä koneellisen pyykkiä päivässä pois kuljeksimasta. Myös kaapit olisi remonttialueelta syytä perata ja inventoida, ja siirtää niiden sisältö jonnekin talteen piikkauskoneen alta. Vaateprojektin tuomalla innolla onkin ollut helppoa ryhtyä inventoimaan myös vessan kaappeja, seesteisesti täytetyt kaapit kun ovat NIIN paljon mukavamman näköisiä avatessa. Saa nähdä tuoko remontti eteen kaaoksen yläkerran minivessaan, vai saadaanko kaikki sulassa sovussa mahtumaan pienempään tilaan. Omaan vaatekaappiini tein tilaa jo pyyhkeille, ne ovat nyt kylppäristä pestyt ja siirretyt.

Viimeisimmällä viikolla on päällimmäisenä mielessä ollut asioiden kulutus. Jos kolmellakymmenellä kolmella vaatekappaleella yksittäisen käyttövaatteen käyttöprosentti kasvaa, se ikään kuin ansaitsee näkyvyyttä. Käyttövaate kuuluu paikalle, jossa sitä käytetään, ja jossa siitä voi nauttia. Se toki kuluu käytössä, mutta tässä tapauksessa tuntuu, että se olisi vaatteelle peräti kunnia. Ettei jättäisi kynttilää vakan alle ja vaatteita lojumaan kaappiin, vaan nostaisi kaiken omistamansa ansaitsemalleen paikalle - laittaisi sen käyttöön. On ollut mukava laittaa samoja vaatteita uudelleen päälle pesun jälkeen, tuntuu, kuin niille antaisi suuremman arvon, kun niitä näkee usein. Sama ajatus on kiirinyt huomaamatta vähän muallekin. Jos kaapissa on kynsilakkoja, jotka menevät kahdessa vuodessa vanhaksi, eikö suurempi hyöty olisi käyttää niitä kun ne ovat kunnossa, kuin heivata kaapissa lonnineet lakat kahden vuoden päästä käyttämättöminä pois? Ja eikö tästä voisi vetää johtopäätöksen, että kaapissa olevat kulutushyödykkeet - vaikkapa sitten sukat, jauhot, shampoot tai kynsilakat, voisi ansaita paikkaansa samalla tavalla kuin vaatteetkin? Sen mitä omistat, laitat käyttöön. Sen mitä käytät, käytät kunnolla ja arvostavasti. Annat sille aikaa, ja pidät huolen, ettei se jää taakaksi kaapinperukoille. Jos omistat enemmän kuin ehdit käyttää, tulee kymmenestä kynsilakkapullosta vain huono omatunto (entäs ne langat...?!?). Entä jos omistaisikin vain viisi pulloa, ja lupaisi itselleen että lakkaa kyntensä ainakin kerran viikkoon? Nautiskelisi siitä, mitä omistaa, mutta omistaisi vain sen verran, mitä ehtii käyttää? Silloin turhakkeet olisivat pois viemästä aikaa ja energiaa, valinnan mahdollisuus toki pienenisi hetkellisesti, mutta saattaisi itseasiassa helpottaa elämää lopulta. Sen sijaan, että käyttäisi joka maanantaiaamu 10 minuuttia vessan kaapilla miettien mitä kynsilakkaa tänään laittaisi, omistaisi vain suosikkisävynsä, joista voisi vaikka silmät kiinni napata ihan minkä vaan, vetäistä ihanat kynnet aamun kunniaksi ja jatkaa tärkeämpiin asioihin. Voisi nautiskella täysillä kevään parhaista väreistä, mutta ilman raastavaa taka-alalla juilivaa ajatusta siitä, että taas pitäisi osata päättää mitä tekisi, ja tuotakin on käytetty niin vähän, ja tämä taas ei sovi minkään muun kanssa yhteen. Saisi kertalaakista (no juu, ainaistahan sellainen perkaaminen lopulta on) käyttökelpoisen ja sopivan garderoobin myös neulepuikkopurkkiin, kuiva-ainelaatikkoon, kylppärin koriin ja kynsilakka-arsenaaliin. Kun osaisi omistaa sen verran, että kaikelle on käyttöä, ilman stressiä käytön pakosta. Ja jos ei satukaan olemaan käyttöä, voi aina karsia vähän vielä.

Hooh, melkoista pohdintaa.

Lanka- ja kangasvarastolle en ole vielä juurikaan katsonut. Paitsi jokusen lankakerän ottanut käyttöön NYT ja HETI, ja päättänyt tehdä yhdestä kerästä asioita niin kauan, kunnes kerä loppuu. Ja olla hankkimatta samanlaista heti tilalle. Ymmärrän, että kynsilakkavarastoni ei ole niin kärsimättömästi  henkilökohtainen kuin lankakoppa, ja siitä syystä lakkavarasto saa lähtöpassit ennen lankaa. Mutta olen minä jo päässyt nautiskelemaan lakkavaraston pienentymisestäkin. Seuraavan viikon kynnet ovat jo tiedossa, enkä malta odottaa että pääsen niitä laittamaan :) Sen seurauksena saankin yhden puoliksi käytetyn paketin kaapista kokonaan pois, ja yhden kamppeen vähemmän muutettavaksi remontin tieltä yläkertaan.

Tämä vaikuttaa moneen, tämä yksi vaatekaappi. Hämmästyneenä katselen itseäni syrjästä ja ihmettelen, mikä valtava voima on yhdellä pienellä projektilla.

Anjusha

Aamukahvilla -patalappu; luopumisen kunniaksi.

Osana edellisessä postauksessa mainittua luopumisprojektia päätin luopua kahdesta varmaan kuutisen-kahdeksisen vuotta lankakopassa lojuneesta puuvillalankakerästä. Ne on hankittu joskus kauan sitten Jyskän Varastomyymälästä, halvalla kun sai (voi vihonviimeisyyttä!). Se oli sitä aikaa, kun Novita eli luonnonmukaistelukauttaan, ja kaikki oli "wind", "cloud" tai "stone" nimeltään. Tuon puuvillankin vyöte oli kauniin maitokahvinruskea, ja sai koko kerän näyttämään siltä, että nauloja on vissin varmasti yhtä luonnon kanssa :) Sillä kai minäkin niihin kahteen kerääni haksahdin, vaikken ikinä ole tykännyt tehdä puuvillasta mitään koukulla tai puikoilla.

Luovuin siis, mutta vain tehdäkseni niistä jotain. Kirjakerhosta tupsahtanut Patalappuja-kirja olikin oikein oivallinen lisä tähän luopumishommaan, siellä kun ohje toisensa perään kehottaa käyttämään jämälankoja ja eri värejä ja pikkunyssäköitä sitä ja tätä.

Tällainen tuli sitten ensimmäisestä luopumisestani:

Ja vaikka se on puuvillaa, siitä tuli aika herkkis, mukavasti paksu ja ensikokeilulla (teemukia nostaessa) ainakin oikein eristävän tuntuinen. Ajattelin sitä ensin lahjoa jonnekin, mutta luulen etten taida sittenkään raaskia, niin paljon kuin luopumisprojektista onkin kyse. En muista, onko kouluaikaan meilläpäin tehty patalappua. Ihan varmaan on, mutta vaikka muistan monta koulukäsityötä, sellaista en muista. Olkoon tämä nyt sitten ensimmäinen muistettava patalappuni :)

Herkkis.

Anjusha

Trikookudeharjoituksia

Olin käynyt hankkimassa trikookudetta TitiTyyltä, tehdäkseni jumppapallolleni päällisen.

Toissa-aamuna takkaan tulia laittaessani vastaan tuli mistälieneesanomalehdestä (jota olin juuri runttaamassa sytykkeeksi) ohje virkattuun kudekoppaan. Ajatukset kun usein laukkaavat tolkutonta vauhtia, olin järkeillyt sekunnissa, ettei kannata koskaan trikoosta mitään virkkaamattomana lähteä virkkaamaan ensimmäiseksi mitään niin suuritöistä kuin jumppapallonpäällistä, kokeilematta ensin jollain pienemmällä.

Jos luvataan kori parissa tunnissa, sehän kuulostaa juurikin täydelliseltä kokeilulta. Joten repäisin lehdenkulman talteen ja oli päästävä heti kokeilemaan.

Siispä hommiin. Muutamassa minuutissa huomasin, ettei missään nimessä kannata pitää virkkuukoukkua niinkuin tavallisesti, vaan käsiään säästääkseen on viisaampi ottaa ronskisti kiskomisote ja vetää ennemmin hartiavoimin kuin pelkillä sormilla :)

Koppa olikin yllättävän nopea ja helppo. Aamutakissa lonniessa valmistui kepeästi pohja ja pitkin päivää pikkuhiljaa muu koppa. 

Sunnuntai-iltapäivän parkouraikaan kori oli jo valmis - vaikkakin piti heti lähteä säveltämään ja sekoittaa koppaan kahta eri ohjetta, tuon lehdessä olleen lisäksi hain reunukselle ohjeen Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta, jossa oli vaikka mitä ihanaa (mutta eipä mennä nyt siihen) ja ihan ihkailmaiseksi ladattavissa (onkohan siinä järkeä, kysyy yrittäjä?!).

Ja nyt kun langat (tai ehkä neljäsosan omistamistaan langoista) saa nuin nätisti esille, syyhyttää sormet neulomaan kaikenlaista. Ja virkkaamaan toista koria :) Tahtoo lisää!

Anjusha

-jonka olisi syytä miettiä ennemmin vaikka joululahjoja, mutta miettiikin vain koppia.

Tunnusteluja, eiko tunnustuksia, ja tunnelmakuvia tulevasta.

Kippas kappas! Outi oli heittänyt tunnustuksella. Tuleepas tällaisesta hyvälle tuulelle, kiitosta vaan. Laitetaan vahinko kiertämään :)

Tähän tunnustukseen liittyy muutama sääntö, kas tässä:

1. Liitä linkin kera bloggaaja, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Laitan siis tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanuuksille:

1. Elliina

2. Amaria

3. Kati

4. Pauliina (ja muistutan samalla että kuulumisia kuulemme mielellämme täällä kotosuomessa!) 

5. Kirsi

Kaikkia seurailen mielelläni, ja kaikki ovat myös ihan "oikeasta elämästä" tuttuja aitoja ihmisiä :)

Täällä Puutteenlaaksossa maanantai on alkanut laskujen kirjoittamisilla, sähköposteilla, lastenohjelmilla ja yhden koko viikonlopun kuumeistelleen pienihmisen rähjäämistä kuuntelemalla. Eläköön "vapaa"päivä :) Minä uppoan aina välillä syksyn väristen lankojen maailmaan hetkeksi, visioin sohvatyynynpäällisestä ja toivon, että saan virkkaukseni vielä joskus valmiiksi. Oikeastaan siitä voisi puuttua vain yksi vaivainen kukka, ja sitten pääsisi jo viimeistelyhommiin, jos haluaisi päästä helpolla.

Ihania värejä, kaikki Rowanin Felted Tweediä. Lanka on suunniteltu loistavasti, ihan minkä tahansa värinen kerä sopii ihan minkä tahansa värisen kanssa yksiin. 

Syysvärejä. Niitä alkaa pikkuhiljaa näkyä myös pihalla, ja aamuisin, kun avaa ulko-oven, pihalla tuoksuu omenalle. Odottelen vielä ensimmäistä pakkasyötä, jotta saadaan pihan ompot parhaimmilleen.

-Anjusha

Yhden sortin inventaario

Eli "jos ei kerran saa mitään valmiiksi, niin aina voi listata kaikenlaista"!

Ennen joulua viime vuonna hermostuin lankaröykkiööni, kerin ison osan uusiksi löyhistä purkautuvista keristä napakoiksi ja kauniiksi palloiksi, ja päätin, ettei röykkiöön VOI enää hankkia lisää lankaa, ellei röykkiö samalla pienene jokseenkin merkittävästi (vaikka samalla ymmärrän, ettei lankaa voi olla koskaan liikaa). Jonkunlainen säännönmukaisuus oli siis saatava aikaan, ja minun tapauksessani sen oli syytä olla selkeä ja periksiantamaton.

Joten siitä tuli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

Uuden langan saa hankkia jos/kun saa
A) 10 kerää loppuun käytettyä röykkiöstä, tai
B) 10 työtä valmiiksi.

Nyt kun mennään kesä-heinäkuun vaihteessa, olen saanut neljä uutta lankamahdollisuutta (ja melkein kaikki olen käyttänyt, luonnollisesti!).

*Ensimmäisen kymmenen käytetyn kerän palkintona ostin vyyhtin keltasävyistä Väinämöistä. Siitä tulivat Bones-sukat.

*Toinen kerä oli tämä punainen näistä apinasukista (jotka vieläkin ovat autuaasti kesken, huoh):

*Kolmannen pikkuvyyhdin löysin Silmä.Pisto.Tikki.Takki.-tapahtumasta, ajattelin että siitä saisi raidoittamalla mukavan lisän Bones-sukista jääneeseen puolikkaaseen kerään. Niin sitten joskus :)

*Neljäs lanka palasi takaisin alkuun, ja on niinollen Väinämöistä sekin. Tai Nekin, sillä niitä on kaksi. Violetti ja pinkki, mutta kun ne tulivat yhdessä, niin ne lasketaan yhdeksi. Niistä tulee hienot sukat, neliölliset!

Nyt on pisteitä ylimääräisenä 13 kerättyinä, eli yhteen lankaan olisi varaa, noin projektin puitteissa (jotenkin sattui että TitiTyy muuttaa ja minun kymmenen pistettäni osuivat juuri muuttomyynnin kanssa sopivasti päällekkäin, hm).

Onhan tästä toki ollut hyötyäkin. Nyt löytyvät puhelimelta kaikki valmiiksisaadut työt ja kaikki langat, jotka on käytetty loppuun. Lankavyöry on aavistuksen antanut myöten, eikä viimeisen puolen vuoden aikana ole Kasvanut, vaan Tiivistynyt (ihanammaksi, paremmaksi, laadukkaammaksi).

Vielä haaveilen, että joskus saisin langoilleni jonkin viisaamman säilytyspaikan. Nykyään ressukat elävät vintillä (tosin ensimmäisenä ovensuussa, helpoimmassa mahdollisessa paikassa) kolmessa pienessä pahvilaatikossa, mutta ansaitsisivat jotain inspiroivaa ja hohdokasta ylleen, sekä arvoisensa paikan jossain näkysällä :)

Mutta ajatelkaas, 33 loppuunkulutettua kerää puolessa vuodessa.

Nyt me lähdetään ostamaan kuppikakkuaineksia, sillä inventaariot ovat sellaisia, että kun niistä selviää, saa palkita itsensä jotenkin.

Anjusha

Sadepäivän tiskirätit

Joskus on syytä ottaa itseään niskasta kiinni, istahtaa, ja toimia. Ja jo heti tähän väliin annan vinkin, ettei minulle kannata ikinä sanoa ettei jollain asialla ole kiire, että "tee sitten kun ehdit". Kun siihen hetkeen saattaa mennä sitten aika ja iäisyys. Niinkuin nyt on mennyt. Mutta viimein on vähän valmiimpaa.

Puodissa puuhaillessani olen tänään saanut valmiiksi vain virkkauksia. Yhden sydämen (lisää, odottelemaan ensi ystävänpäivää), yhden puodin oman asian, joka liittyy vuodenaikoihin (mutta joka on projektina vielä kesken ja siitä kerrotaan sitten vähän valmiimpana), ja kaksi tiskirättiä.

Tämä on Hjertegarnin Blend Bamboosta, ihanasta puuvilla-bambu-sekoitteesta viimein valmiiksi saatu tiskirätti. Siihen-mistä-ei-ihan-vielä-puhuta tämä liittyy värinsä puolesta, samalla kun tämä oli pyydetty/tilattu bambutiskirätti, tämä oli testi, kuinka nuo värit istahtavat kaveruksiksi. Tämä on nyt siis KEVÄT.

Tässä on toinen tänään valmistunut tiskirätti. Tämä on isompi, yhtälailla tilattu/pyydetty, mutta pyydetty tekemään jämälangoista, joten tässä on käytetty Sirdarin Snuggly Baby Bamboo -bambu-villa-sekoitetta, josta oli kolme jämäkerää olemassa, ja jotka (hurraa!) kaikki loppuivat tähän projektiin.

Sirdarin villa tekee rätistä helpommin hapsuttavan kuin Hjertegarnin puuvilla, josta syystä en oikein tuosta Sirdarista tiskirättiprojektiin välitäkään. Mutta tuota Hjertegarnia voi lämpimästi suositella. Puodissa on ihanan keväänvihreä bamburätti pölynpyyhimiseen Blend Bamboosta, ja se on aivan ehdottomasti paras langasta väkerretty tiskirätti mitä mulla on koskaan ollut. Tarvitsisin kyllä kotiinkin uuden bambuisen, vaan kukas sen tekisi... 

Bambuisia tunnelmia.

Ehkä näillä voisi kuivata tuon kelin tuolta ulkoa. iPhonen Siri arveli sunnuntaina, että tänään keskiviikkona on Jyväskylässä +23 astetta lämmintä. Eipä taida olla. Vettä sataa ja taivas on harmaa. Jatketaan siis virkkausta!

Anjusha

Niittykukkia?!

Pitkään aikaan ei ole mikään itsestään päivittynyt tänne, ja se johtuu siitä, että sellainen elämää suurempi projekti (nimittäin historian ensimmäinen neulepaita) on tekeillä, ja puolta hihaa vaille kokonainen. Ennenkuulumatonta. Jännittäviä hetkiä seuraa siitä, että siihen alunperin ostetut langat eivät enää ole varsinaisesti valmistuksessa, ja niitä saa metsästää tuurikaupalla (koska tietenkään projektia aloittaessani en ostanut tarpeeksi lankaa, sitähän olivat kaupat täynnä vuosi sitten!). Onneksi yhtä vaille kaikki kerät ovat löytyneet, ja hyvällä tuurilla sitä viimeistä kerää ei edes tarvita, kun tuo näyttää olevan aika riittoisaa tuo lanka. Saas nähdä miten tässä käy.

Välipalana en voinut vastustaa uusinta Mollie Makesia, kahdesta syystä:
Ensinnäkin nuo munanlämmittimet olivat NIIN hienot tuossa kannessa, että vaikka meillä ei koristella pääsiäiseksi, eikä ikupäivänä syödä keitettyjä munia, sellaiset pitää saada tehdä joskus.
Ja toisekseen, jos lehden mukana tulee virkkuukoukku ja lankaa välipalaprojektiin, se on vähintäänkin kohtuullinen ostos.

Niimpä viime viikonloppuna, matkalla luistelunäytöksestä kotiin, askartelin autossa villapaidan vastapainoksi kukkasen.

Sen tekotapa oli hassu, ensin jätskitötterön muotoinen tuubi, siihen lerpakkeita, ja lerpakkeisiin liehukkeita. Katkaisematta lankaa kertaakaan. Työtä käännettiin välillä niin että pääsi kulkemaan työtä pitkin edestakaisin, mutta lopullinen kukka on yhdestä palasta itsestään muotoutunut, ilman rullauksia ja kieputuksia ja ompelua. Varsin viihdyttävä ja kekseliäs projekti :) Seuraavaan mahdolliseen kukkaan voisi tosin käyttää joko astetta paksumpaa lankaa, tai astetta pienempää koukkua. Tulisi napakampi. Sitten vaan koristelemaan tukkapompuloita, kasseja ja kevätkenkiä.

-Anjusha

Sukka kullekin

Mikähän kumma oli helmikuussa, kun mitään, siis mi-tään ei tuntunut saavan aikaiseksi?! En ommellut, en oikein neulonut, en virkannut sitä vähääkään, eikä kotikaan näytä sen taivaallisemmalta kuin mitä se oli tammikuun lopussa.

Onneksi flunssainen ja kuumeinen kuukausi on siirtynyt kauniin aurinkoisen maaliskuun puolelle, ja Jotain on alkanut tapahtua. Siis ihan aavistuksenomaisesti.

Kevätsukat ovat tekeillä. Jos kerran meilläpäin asioita tapahtuu hitaanlaisesti, ei kai voi olettaa, että sukatkaat valmistuisivat ihan perinteisesti pari kerrallaan säntillisesti? Jokaiselle perheenjäsenelle on yksi sukka valmiina. No hyvä on, minulle puolitoista. Mutta joskohan tästä kesään mennessä saadaan perheelle kevätsukat, nämä ovat sellaista harmillisen ohkaista mallia, joihin tietysti menee pidempi aika tekemiseenkin.

Mutta pitihän niitä päästä esittelemään.

Tässä Vertin (päättelemätön) sukka:

Verttinen pyysi punaiset sukat. Polvipituiset sukista tuli, jotta niiden sisään saa kunnolla sullottua housunlahkeet pihalla puuhastelua varten. Punainen lanka on Schoppel Wollen farkkuaiheista lankaa TitiTyyltä. Apinat tulivat Novitan kevätlehden apinasukista, tosin kaaviota piti muuttaa vähän sopivammaksi minun silmukkamäärälleni, eikä mallissa muuta niistä sukista olekaan. Muuten on malli ihan omasta päästä. Valkoinen lanka on Novitan Woolia jostain lankavarastojen kätköistä. Tässä vielä (se ainoa niistä jonka päähän tuli yhden silmukan ajatusvirhe) apina lähempää:

Minun sukkani on tässä:

Minun sukkani ovat Bones-sukat Neulekirjasta. Niissä lankana on Louhittaren Luolan Väinämöinen, jonka vyyhdin väriä seisoin pohtimassa varmaan ainakin vartin. Minä meistä ehkä vähiten tarvitsen tällä hetkellä uusia sukkia, mutta tuo lanka vaan piti päästä testaamaan. Kotimainen ja käsinvärjätty, ihan minkä vain vyyhdin valitseminen olisi ollut ihan sopiva ja vamasti kelpo. Tämän vyyhdin kummalliset värit kontrasteineen vaan kiehtoivat eniten. Ja tuon mallineuleen hauska joustinneule joka pomppaa pohjasta esiin, siitä minä tykkään.

Eskosen sukka on tällainen:

Sukan ohje on Novitan sukkalehdestä. Eipä ollut ikuna tullut mieleen että sukat voi virkata. Ja melkoinen virkkaaminen näissä kyllä kieltämättä onkin... Mutta lopputulos on hauska. Lanka on Vaajakosken omasta Aava-puodista.

Tämänmoiset kevätsukat ovat valmistautumassa siis kotoneulomossa. Reppanaiset miesväet joutuvat kuvista päätellen vielä kulkemaan jonkin aikaa avojaloin, kun vain toinen sukka on valmiina.

-Anjusha

Ystävänpäivää ja tunnustuksia

Hieman flunssaisena (ei siis mitenkään oikeasti vakavasti kipeänä) oli syytä keksiä puodissa jokin projekti, jota voi edistää ilman, että reuhoo itseänsä oikeasti kipeäksi. Kevätsiivousta kylmässä puodissa yritin väistää, kun märät kädet eivät ihan kauheasti innostaneet ulkoilman tuivertaessa sisään melko maltillisesti eristetystä ulko-ovesta, mutta sittenpä muistui mieleeni että ystävänpäivähän on ihan ovella.

Jo viime vuonna oli ajatuksissa puuhata jotain sydämiin viittaavaa somistukseksi puotiin, mutta siinä alun tohinassa ystävänpäivä tuli ja meni ilman että kukaan teki asialle mitään. Uusi vuosi toi kuitenkin tullessaan selvästi uudet kujeet, ja sydänsomisteet voivat olla käytössä monenlaisina monina tulevina vuosina.

Sydämet olisi ajatus laittaa nauhaan roikkumaan pienillä pyykkipojilla. Se, mihin nauha tulee, tai kuinka monta nauhaa saa ympäri puotia, riippuu tietysti siitä, montako sydäntä ehtii virkata ennen ystävänpäivää! Tähän asti olen tehnyt yhden per päivä, tämä harmaa oli lauantain saavutus. Lanka on Titityyltä ihanaa bambua, josta on tulossa puodin omalle mallistolle JOTAIN mielenkiintoista, kunhan tuo kehittelyosuus on saatu valmiiksi. Sydämiin sitä voi kuitenkin hyvin käyttää, kun yhteen syrämeen menee vain himppu lankaa, ja tuleehan nuista aika kauniita :)

Yläkuvassa on muuten Ensimmäinen Hankinta, mitä olen yritykselleni aikanaan tehnyt; Vaajakosken kirppikseltä kolmella eurolla löytynyt kylppärin mummuaikainen lokerikko-naulakko, joka on aivan vastustamattoman koukeroinen ja kaunis. Se on kunniapaikalla puodissa ja kätkee uumeniinsa pikkuisia värikkäitä yllätyksiä.

Sitten vielä tunnustus yllä olevalle sukkaparille, joka on ehkä pakko kertoa kun hiveltää Vanhan Neulojan Itsetuntoa :) Eilen perheparkourissa Verttisen ja Outitätin kanssa ollessa istuin hetken avustamassa tuttavaisperhettä tempunteossa. Istuimme vieretysten villasukat jalassa tuttavaäiteen kanssa ja äitee hipeltämään minun sukkiani. "Ompa ihanat sukat sinulla" -se sanoi, ja jatkoi: "Nämä nykylangat ne ovat sitten ihania, kun itsestään tekevät noin kauniita kuvioita". Minä toki komppaamaan, jotta ihania ovat, mutta näiden sukkien langat ovat ihan olleet raidoittamattomia ja kuviot omasta päästä tulleita.

Että jos MINUN kirjosukkani näyttävät itsevärjäytyviltä raporttilangoilta, ollaan varmasti jo aika vakuuttavalla tasolla!

Eipäs tässä muuta. Tai ainahan on paljonkin, mutta niistä sitten jokin toinen kerta.

Anjusha,

haudutetun Earl Greyn ja hunajan maailmasta. 

Synttärihirviö ja lankavaihtarit

Siskolla on tänään syntymäpäivät.

Välityönä kaikenlaisen muun puuhastelun lomassa kokeilin tehdä virkkaamalla vetoketjullista pientä pussukkaa. Sellaista siskon näköistä. Ei ehkä kuitenkaan niinkään naamaltaan näköistä, kuin tyyliltään :)

Tuollaisen ohje oli joskus Novitan lehdessä, ja minä katselin siitä kuvasta kyllä mallia, mutten lukenut sanaakaan ohjeesta kun oli hauskempi toteuttaa itse niinkuin hyväksi katsoo.

Pussukan korvien takana on vetoketju, joten sen sisään voi sulloa kaikenlaista tarpeellista: kolikoita, mittanauhan, piskuisten amigurumien piskuiset lankanyssäkät, avaimet... Mitä nyt kulloinkin sattuu tarvitsemaan mukaansa. Mikäjottei vaikka pähkinöitä evääksi.

Ukkeliin käytetty musta lanka on bambulankaa, mikä on aivan valloittavan mustaa. Ei mitään sellaista hissunkissun-harmaata mukamustaa, vaan oikein reilua, syvää, rehellistä kunnon-mustaa. Valkoinen lanka taas on Utiku-merinovillaa, jonka valkoisuus on myös herkullista, erityisesti kerällä ollessaan. Aavistuksen kermaista ja täyteläistä. Molemmat kerät löytyivät omasta varastosta. Samaisesta varastosta löytyi myös aikanaan ostettu 10-senttinen musta vetoketju.

Tämä lankakerien hävittämisprojekti on -täytyy sanoa- ihan mielipuolista. Jos teet tuollaisen pussukan, siihen mennyt lankamenekki ei näy missään. Jos tekisi 70 pussukkaa, voitaisiin jo puhua lankojen hävikistä. Jossain viime yönä luetussa blogissa oli kadehdittavan hieno kuva villalankavarastosta. KAKSI maltillista laatikollista, joista molemmista mahtui kannet kiinni. Minulla on kolme ylitsepursuavaa laatikollista, eikä kansien kiinnipysymisestä voi puhuakaan. Samaisessa paikassa oli askarreltu hieno koppa keskeneräisiä töitä varten, joita kopassa oli YKSI. Puuh, sanon minä. Ehkä (omassa) elämässä pitäisi opetella hyväksymään keskeneräisyys, sekä eräiden geeneissä virtaava ikuisen hamstrauksen ja haalimisen pakottava tarve (jota vastaan yritän epätoivoisesti taistella nähtyäni kaksi vanhempaa sukupolvea, jotka hellivät autuaasti tuota piirrettä itsessään).

Eilen kävimme pulkkailukylässä Verttisen serkkujen luona, ja vaikka en tikkua tehnyt ristiin asian eteen, tulin kotiin kahden UUDEN lankakerän kanssa. "Mutta ethän sinä OSTANUT niitä" -perusteli Merja. Se oli taas haalinut oman maltillisen lankavarastonsa täytteeksi Citymarketin ison kauppakassillisen jonkun toisen ihmisen jämälankoja. Mistä tulikin mieleeni, että jos joku haluaa tulla penkomaan mun varastoa, voisin mielelläni päästä ihan vaikka keinotekoisesti eroon muutamasta (-kymmenestä) kerästä sellaisia lankoja, joita täällä on katseltu ihan tarpeeksi monta vuotta. Voi vaikka pitää lankavaihtarit. Tai -antajaiset. Ei yhden ihmisen kohtuullisella vapaa-ajalla taideta ihan kaikesta maailman langasta päästä eroon. Ja kun moni niistä on jo ihan kyllästymiseen asti käytettyjä, meillä.

Niin että tervetuloa vaan! 

Ja siskolle hyvää synttäriä, näin ihan oikeana päivänä. Me käytiin juhlimassa jo lauantaina, josta syystä tämän postauksen saa tehdä nyt, eikä silloin, kun tuo ukkeli valmistui.

-Anjusha