Ihan valmista, viimein.

Monta tonttuista aihetta on tekeillä, ja tuntuukin, että yksittäisten asioiden tekemiseen saa kulumaan tolkuttoman pitkän ajan, kun tekee montaa asiaa kerrallaan. Mutta jotain tulee valmiiksikin asti.

Tämän projektin saa jo esitellä, vaikka se pukinkonttiin onkin matkalla.

Atoopikko-armaani on jo vuosia valitellut karheutta ja kutittavuutta talvivarusteissa. Tänään sillä näytti olevan käsissään polkupyöräilyhanskat, siis kesähanskat, vaikka nollakelissä kuljemme. Nämä lapaset ovat asuneet - toinen valmiina, toinen rannetta myöten tehtynä - jo kolmatta talvea, ellei neljättä, tuolla keskeneräisten asioiden pinossa. Nyt sain viimein itseäni niskasta kiinni ja lapaset valmiiksi. Johan se taisi olla aikakin.

Kuvio on omasta päästä, ja sen ajatuksena saada pikkuisia lämmittäviä langanjuoksuja lapasten nurjalle puolelle. Ei siis niinkään ulkonäöllisistä, vaan ihan käytännön syistä. Vaikka tulihan tuosta ulkonäöllisestikin ihan hupaisa. Ja mikä parasta, kolme lankakerää loppuun asti käytettyä :)

Lankana lapasissa on pehmoistakin pehmoisempi Adriafil Classic Merino, jonka valmistus on lopetettu jo muutama vuosi takaperin. Minulla on sitä vielä ehkä miljoonassa eri värissä tuolla varastossa, se kun on lämmin, pehmoinen, kutittamaton, villahousulangaksikin sopiva, ja konepestävä (jos muistaa olla linkoamatta kolmea kertaa peräkkäin yhden pesun aikana, nimimerkillä sitäkin kokeillut).

Ja tässä vielä ensimakua Leese Designin iPhonekotelon koristelusta. Kuori on saamassa ylleen pinkkejä ja turkooseja lumihiutaleita, kunhan tässä nyt päästään taas asiaan...

-Anjusha

Unelmajoululahja

Aamulla kävelin bussipysäkiltä kaupungin halki puotiin. Piti tarkkaan pohtia mihin ehtii - askartelukauppaan, sukkia hakemaan, teepuotiin, vai lankakauppaan. Reittivalinta ja aikataulu tekivät viimein päätöksen puolestani, ja päädyin Titityylle.

Tuon aiemman lankainventaarion jälkimainingeissa voin todeta, että lankaa meidän talouteemme tuskin saa hankkia hetkeen (vaikka aika hyvältä tuo pikkunyssäköiden kuluttaminen vaikuttaakin aikataulunsa suhteen), mutta sormet olivat jo monta viikkoa syyhynneet armaalle iPhonelle omaa koteloa. Ristipistokoteloa. Täältä sen löytää!

Aivan valtavan loistava idea. Kävin tulostamassa valmistajan sivuilta muutaman ohjeen, sieltä Winter Pattern 1, 2, ja 3 taitavat olla suosikkejani. Arvaisin, että toteutan ohjeen kuitenkin mukana tulleilla kolmella langalla; pinkillä, turkoosilla ja tummanharmaalla. Saas nähdä millainen lopputuloksesta tulee!

Paketin mukana tuli myös muutama ohje, niistä ehkä söpöläisin oli sydänaiheinen, joka on hyvänä kakkosena tuon talvikuvion jälkeen. Mukavaahan kotelossa on se, että vanhaan kuvioon kyllästyttyään voi pistot purkaa ja tehdä aina vaan uudet. Ehkä siksi onkin hyvä, että kuvioita on tarjolla useampikin. On nimittäin aika tolkuttoman vaikeaa päättää, mitä koteloonsa haluaa, kun haluaa yhtäaikaa ainakin kymmentä eri vaihtoehtoa!

Sisko kävi puodissa juuri kysymässä neulomisneuvoa, ja oli aika ihastunut myös ajatukseen ristipistokotelosta. Harmi, ettei sen tullut hankittua omppopuhelinta, kun siihen oli taannoin mahdollisuus. Bummer. Ehkä sen Nokialle pitää keksiä joku ihan oma ristipistomakuupussi :)

Ja täytyy tunnustaa, että kyllä minä yhden keränkin sieltä reissultani sain mukaani. Hempwollia on kotona yksi taivaansininen nyssäkkä, josta ei yksinään tule kuin itku ja hammasten kiristys. Se sai nyt kaverikseen lempeän keltaisen kerän (no se oli puoleen hintaan halvennuksessa, kai sellaisen nyt saa hankkia, erityisesti kun sille on jo funktio tiedossa). Yhdessä niistä saa lämpöiset villasukat perheen päälle. Tuskin ehkä enää jouluksi, mutta heti vaikka välipäivinä :)

-Anjusha