Ihan Tavalliset Sukat

Villasukissa on ikuinen dilemma. Second Sock Syndrome - toisen sukan syndrooma, joka vaivaa hyvin herkästi sukkaparia kuin sukkaparia. Siis että ensimmäisen sukan saa kyllä valmiiksi asti, mutta viimeistään toisen sukan kantapää aiheuttaa lähes ylitsepääsemättömän tylsistymisen ja mielenkiinnon menetyksen. Tällä kertaa sukanteosta oli kuitenkin niin kauan, että edes toisen sukan kantapää ei haitannut menoa.

Rakensin Eskoselle syyssukat Hempwollesta, jota on löytynyt TitiTyyltä. Sinistä oli ihan vähäsen jäljellä, kun sitä oli jäänyt yli muinoin tehdystä piposta (joka on ihan hukassa, höh), ja tuo viljankeltainen oli ihan kokonainen kerä. Molempia jäi vielä jäljelle, ja niistä on tulossa pikkuiset raitasukat... joille ei ole edes vastaanottajaa tiedossa, mutta tuleepa nyt kumminkin.

Reppana miesi otti sukat samantien käyttöön, sillä ne taitavat olla tämän hetken ainoat ehjät. Hyvä, kun tulevat käyttöön.

Syys on selvästi saapunut, kun sukankuteminen tuntuu taas hyvältä. Ja luulen, että osansa teki sekin, että päätti valita tehdä Ihan Tavalliset sukat ilman minkäänlaisia krumeluureja ja haasteita, ihan vaan leppeästi ja niin, että oli helppo paahtaa neulomus läpi muutamassa hetkessä. Ei kirjoneuletta eikä kuvioita, pari hassua raitaa jotta sai tuon sinisen kerän kulumaan. Ja nekin mahdollisimman yksinkertaisesti. Ohje on siis niin omasta päästä ja selkärangasta kuin voi olla. 

Tästä sai taas yhden pisteen uusien lankojen ostamislistaan :) 

Anjusha

Psykedeeliset syyspökät

Kotona on tullut syysinventaarion aika. Tai siis tenava on hujahtanut yhtäkkiä jokin omituisen kasvupyräyksen, ja useimmat pitkät housut ovat jääneet nilkkojen yläpuolelle. Samaan syssyyn on tietysti voinut käydä koko vaatelaatikon läpi, napata sieltä kiertoon, kirppikselle ja lahjoituksiksi muutkin pieniksi jääneet vaatteet, ja raakata pois ne, missä on eniten reikiä. Kesävaatteet vinttiin ja syysvaatteet tilalle, niin vaatelaatikkoon kuin eteiseenkin. Mikäs sitä flunssaisena on inventoidessa.

Yhdet ehjät, uudet ja "seuraavan koon" sisähousut olen tässä lenssuillessani jaksanut ommella. Kangas on marinoitunut kangaskaapissa vuosia, kuvittelin hankkineeni sen hupparia varten. Nyt on kuitenkin niin, ettei keltainen ole ihan Verttisen väri, ainakaan suosikkisellainen, eikä se oikein näytä naaman vieressä kivalta muutoinkaan. Joten silppusin muinaisen joustofroteen housuiksi. Pituutta kankaassa olikin tähän kokoon (122cm) sentilleen sopivasti. Ja leveydeltään kangas sopi housuihin myös - sitä jäi vain ehkä juuri ja juuri pipon kokoinen palanen jäljelle, ja siihenkin saa vuorikankaan keksiä jostain ihan muualta.

Kaavana on Ottobre Design syksyn 2006 lehdestä löytynyt collarihousun kaava. Samalla kaavalla on tehty Verttiselle aiemminkin housuja, siis pienemmässä koossa. Tässä on kivat taskut, ja tähän aikaan pienen miehen elämässä taskut ovat kyllä erinomaisen tarpeelliset kapineet.

Pepputaskutkin tulivat, vaikkakin niiden psykedeliaprosentti nousee taivaisiin, värit vaan vilisevät silmissä. Onneksi paita tulee tuohon pepun päälle useimmiten, jolloin taskuissa voi säilyttää asioita ihan hyvin saamatta päänsärkyä.

Käyttökuvia housuista ei vielä ole, vaikka ensi kertaa pöksyt jalkaan tänä aamuna laitettiinkin. Oli niin harmaa aamu, ettei housuista olisi saanut minkäänlaista näkyvää otosta kuitenkaan. Mutta ne pysyvät jalassa, ja istuvat kivasti, yhä. Ja ovat sopivasti reilua kokoa, eli näissä ehtii kasvaa taas jokusen sentin ennekuin nilkat vilkkaavat. Laitoin näiden tilalta yhdet rikkinäiset kaapista lumppukeräykseen, ja vielä muutaman pöksyn verran voisi sisähousukoppaa uudistaa, sen verran hapertuvia ovat jo muutamat laatikosta löytyvät pitkät housut.

Jotenkin valmistuvat vaatteet keventävät mieltä. Uuden luominen ja luomistyönsä katseleminen on sinällään jo oikein palkitsevaa, ja lisäksi jotain tenhoa on myös siinä, että kangaskaapin sisältöä saa käyttöön. Jonkun verran helpostusta tuo myös tieto siitä, että vaikka meillä ei järin tirpantakkoja olla vaatteiden päälle laittamisesta, lapsella on edes vaikka EHJÄT housut. Tuonikäisten vaatteissa se ei taida olla ihan itsestäänselvyys.

Vielä tarvittaisiin ulkohousut akuutisti. Kurahousut päiväkodilla on jo, mutta sellaiset, mitkä pitäisivät jonkun verran vettä ja olisivat vuorelliset ja lämpimät, sellaiset olisivat poikaa. Ehkä isken kynteni sellaisiin seuraavaksi.

Anjusha,

joka vielä niiskuttaa ja yskii, mutta on jo muuten selvästi ihmistymään päin tästä lenssustansa.

Tunnusteluja, eiko tunnustuksia, ja tunnelmakuvia tulevasta.

Kippas kappas! Outi oli heittänyt tunnustuksella. Tuleepas tällaisesta hyvälle tuulelle, kiitosta vaan. Laitetaan vahinko kiertämään :)

Tähän tunnustukseen liittyy muutama sääntö, kas tässä:

1. Liitä linkin kera bloggaaja, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Laitan siis tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanuuksille:

1. Elliina

2. Amaria

3. Kati

4. Pauliina (ja muistutan samalla että kuulumisia kuulemme mielellämme täällä kotosuomessa!) 

5. Kirsi

Kaikkia seurailen mielelläni, ja kaikki ovat myös ihan "oikeasta elämästä" tuttuja aitoja ihmisiä :)

Täällä Puutteenlaaksossa maanantai on alkanut laskujen kirjoittamisilla, sähköposteilla, lastenohjelmilla ja yhden koko viikonlopun kuumeistelleen pienihmisen rähjäämistä kuuntelemalla. Eläköön "vapaa"päivä :) Minä uppoan aina välillä syksyn väristen lankojen maailmaan hetkeksi, visioin sohvatyynynpäällisestä ja toivon, että saan virkkaukseni vielä joskus valmiiksi. Oikeastaan siitä voisi puuttua vain yksi vaivainen kukka, ja sitten pääsisi jo viimeistelyhommiin, jos haluaisi päästä helpolla.

Ihania värejä, kaikki Rowanin Felted Tweediä. Lanka on suunniteltu loistavasti, ihan minkä tahansa värinen kerä sopii ihan minkä tahansa värisen kanssa yksiin. 

Syysvärejä. Niitä alkaa pikkuhiljaa näkyä myös pihalla, ja aamuisin, kun avaa ulko-oven, pihalla tuoksuu omenalle. Odottelen vielä ensimmäistä pakkasyötä, jotta saadaan pihan ompot parhaimmilleen.

-Anjusha

Eskarilaisen pihaliivi

Verttinen on aloittanut eskarin, ja ensijännityksestä (äidin) selvittyäni huomasin, että lapseltahan puuttuu tuikitarpeellisuuksia, niinkuin vaikka ulkohousuja, pehmoisia sisähousuja leikkihommille, vuorillinen fleecetakkikin alkaa käydä pieneksi ja ensimmäisellä viikolla kävi vielä ilmi meille myöhäännukkuvaa sorttia oleville, että aamupuoliyhdeksältä on ihan aidosti kylmä, vaikka päivällä voi olla ihan lämmintä ja shortsikeli.

Jostain piti aloittaa, ja minä aloitin siitä shortsipäivän aamuvilpakan pelastuksesta.

Kaivelin kangaskaapista kaikki joustofroteet joita sieltä löytyi, ja rakensin vetskariliivin alkusyksyn aamuja varten. 

Kaava ja ohje löytyi Ottobre Designin syksy 2006 -lehdestä, jonka ostin Verttiä odottaessani. Vieläkin siellä riittää kokeiltavaa :) Materiaalit löytyivät muuten kotoa kaikki, paitsi edessä oleva vetoketju, joka piti ihan käydä kaupasta ostamassa. Pintakangas on Kimperin joustofroteeta, enkä kuolemaksenikaan muista mistä sitä meille on siunaantunut. Ainakin VauVauva on sitä joskus myynyt. Vuorikangas on Kestovaippakaupasta, niitä kankaanpelastusprojekteja (tässäkin palassa oli reikä keskellä kangasta, jonka onnistuin juuri ja juuri väistämään saumavaroja leikatessa). Pikkuvetskarit ovat Kangasalta, jostain hauskasta verkkokaupasta jossa on selvästi opeteltu ihan omin kätösin tekemään verkkosivujen tekstit :) 

Vuorikankaaksi valikoitui Taateli -joustofrotee, jota on ollut kaapissa aina siitä päivästä asti, kun se ilmestyi ensi kertaa markkinoille. Jotenkin tuo oranssi ei ole ihan Verttisen väri, mutta kangas on hauska ja pirteä. Vuoriksi se sopii oikein hyvin, ja pilkottaa myös taskukappaleiden laidoilta.

Taskut olivatkin mielenkiintoiset. Ompelua ihan nurinkurisesti, keskelle kangasta saksilla reikä, hassut lipareet reiän keskelle ja vielä ihan omituisen yksinkertaisesti paikoilleen laitettava vetoketju. Piti seurata ohjetta lause kerrallaan eikä harhailla alkuunkaan soveltamaan mitään. Mutta lopputuloksesta tuli hauska ja taskukangas, joka on samaa kuin vuorikangas, pilkottaa mukavasti muutoin raidallisesta liivin pinnasta.

Tässä Verttinen ja Vippakoira uusissa syysliiveissään matkalla kaupunkiin.

Anjusha

Äireen sarjassa vielä yksi kukikas ja pitsillinen.

Muinoin löysin äidin pyytämään juhlalaukkuprojektiin kankaan Eurokankaan palalaarista. Kangasta jäi yli, ja siitä on juhlalaukun lisäksi tehty myös kukkaro laukun sisälle. Aina vaan kangas jätti jälkeensä palasia, ja palaset kummittelivat oman kodin kangaslaarissa, kunnes yhtenä kauniina aamupäivänä rakensin palasista vielä yhden kassin.

Äiti ja siukku kävivätkin viikonloppuna Tallinnassa, ja kuulemma koko kassikolmikko oli juhlalaukkua ja rahapussia myöten sävy sävyyn käytössä :)

Kassin kaava ja ohje on KwikSew kaavamallistosta, Kestovaippakaupasta (jolle on muuten auennut uusi verkkokauppa). Vuori- ja yläreunan kankaana on anoppilaiselta muistaakseni ylijäänyttä vihertävän harmaata yksiväristä housukangasta, ja pitsi ulkopuolen yläreunassa on Rouvan, eli äidin äidin pöytäliinasta pelastettua. Näyttää käsin tehdyltä, se oli hyvä pelastaa, kun pöytäliinasta ei liinaksi enää ollut. Niinpä kassiinkin sai hiukan Rouvaa mukaan, ja se pelastaa päivän kuin päivän :)

Jonkun kierroksen takaisessa Mollie Makes -lehdessä tuli mukana metrin verran puuvillanauhaa, johon oli painettu säntillisin välimatkoin "handmade with love". Täytyyhän nauhaa kylvää nyt sitten kaikkeen rakkaudella tehtyyn, aika hellyyttävää se kyllä ainakin on.

Minulla on itselläni kukallinen kirjastokassi tällä samalla kaavalla tehtynä. Tykkään siitä kovasti, sinne kun tulee vuorin ja pintakankaan väliin vanu (tai minä olen kyllä laittanut fleeceä). Kassista tulee ihanan pehmeä, vaikka sen täyttäisi kirjastonkirjoilla tai maitotölkeillä. 

Mutta nyt on äitin kassikangas viimein käytetty loppuun. Olisikohan se kankaiden kanssa niin kuin lankojenkin, että uutta saa hankkia vasta kun yksi on käytetty ihan loppuun asti? Tosin en ole kankaita hankkinutkaan pitkään aikaan, niitä kun tuntuu olevan kangaskaappi pullollaan vaikka mitä ompelisi.

Tästä olen kuitenkin iloinen. Äitin kangas on pois kuljeksimasta, ja muuntunut jo kolmeksi käyttötarvikkeeksi. Ja vielä kun saa ajatuksiin jo edesmenneen Rouvan (joka vissisti suuttuu taivosessa ja muuntaa syksyn jäätävän kylmäksi ja tihkusateiseksi jos sitä ei muista) ihan vaikka kesken tavallisen päivän, on tämä äetee onnellinen.

Anjusha

Vippakoiran villapaita

Muistan joskus muinoin kokeilleeni aloittaa villasukkia, joiden mallineule oli siksak-kuvioista. Ne näyttivät kivoilta, mutta jo kolmannella kerroksella totesin tehtävän olevan ihan mahdoton, ei tullut siksakkia, silmukkaluku ei pysynyt millään samana ja koko sukanalku oli ihan susi.

Uudessa Novitan lehdessä oli paljon siksakkia, ja näin muutaman vuoden jälkeen se näytti ainakin paperilla ihan järkeenkäyvältä. Ajattelin kokeilla johonkin pieneen, osaisinko moista. Valitsin kauneimman pikkunyssäkkäni Rowanin Felted Tweediä ja tutkailin välillä lehdestä ohjetta koiran villapaidalle. Vippa nyt leikkikoirana on pienempi kuin yksikään elävä, joten vähensin silmukkamääriä sekä pituudessa että leveydessä ja sovittelin paitaa aina välillä koiralle.

Mallineule olikin ihan oikeastaan yksinkertainen. Ainoa haaste tuli vastaan, kun välillä piti muistaa tehdä pyöröneuleena ja välillä tasona, ja erikseen oikeita ja nurjia kerroksia, kääntäen työtä keskellä kuviota (sitä ei ehkä tarvitsisi ajatella oikeankokoiselle koiralle tehdessä, mutta ainakin kun ominpäin meni pienentämään mallia, asia tuli väistämättä esille).

Ja tuo lanka on niin ihanaa. Pehmoista ja lämpöistä, suloisen väristä (kaikki ne värit ovat, ja sopivat keskenään riippumatta mitkä kaksi kerää nappaat lankakaupan hyllystä). Minä haaveilisin virkatusta syyshuivista myös, sellaisesta vähän isoäidinneliötyyliin tehdystä. Lankakopassa on aika monta eri kerää jo, ja juuri kävin noukkimassa yhden puuttuvista väreistä TitiTyyltä, kun tehtyjen töiden listalla oli niin monta valmista, että yhden kerän sai käydä hankkimassa, palkinnoksi.

Alkuperäisessä ohjeessa oli myös etulahkeet, mutta näin kesäisellä kelillä niitä ei ehkä vielä tarvita (ja Merja iltakahveella käydessään auliisti muistutti myös syksyn loskakeleistä, lahkeet kastuisivat heti). Lisäämme ehkä lahkeet, mutta ehkä vasta pakkasella :)

Etutassujen välistä kulkee läppä, joka kiinnitetään selkäkappaleeseen kahdella napilla etu- ja takajalkojen välistä. Verttinen valitsi siilinapit nappipussukasta.

Josko nyt kelpaisi Vippakoiran temmeltää syksyä kohti. Puodissa syys on alkanut jo (ja onneksi niin), josta syystä siihen voi kotonakin pikkuhiljaa valmistautua (vaikkapa hankkimalla talon täyteen tuikkuja pimeneviä iltoja varten). Kahden päivän päästä alkaa myös taloudessamme eskaritaival, joka jännittää ainakin äitihenkilöä ihan merkittävästi. Lapsi ensi kertaa päivähoitoon, miltei kuuden vanhana. Eiköhän se kuitenkin suju, onhan tuo ollut kahdesti viikkoon kerhossakin tähän asti, ja hyvin on pärjätty. Nyt onkin kerho vaan joka arkipäivä :)

anjusha

Neulomus-mojo.

Saatoin ehkä yllätyksellisesti hieman innostua. 

Novitan syksyn lehti oli pudonnut postilaatikkoon päiväseltään, ja kun sitä pihalla pääsi auringossa selaamaan teen ja ranskalaisten pastillien kera, kävi niinkin ihmeellisesti, että ihan melkein inspiroitui.

Harmaa paljetillinen huivi sopisi oikein oivallisesti harmaaseen villakankaiseen talvitakkiin. Näyttää lämpimältä ja pehmeältä. Hm.

Ehkei ihan tuon värisenä, mutta näyttää kietoutumista vaativalle. Syysiltana kynttilänloimeessa, tähän voisi kietoutua oikein.

Vippa ja Ruffis -leikkikoirat voisivat saada jumpperit. Jos tekisi ihan ohuella langalla ja pienillä puikoilla, voisi ohje toimia suoraan muuttamatta muuta.

Olohuoneen sohva kaipaisi jotain tällaista. Nykyisellään meidän muuten ruskea - violetti olohuone sohvineen pitää sisällään kaksi mustavalkoista torkkupeittoa, ja kaksi Salama McQueen -fleecepeittoa. Ei ehkä ihan sisustuksellinen ihanne se. Tällainen, vaikkapa sammaleenvihreänä, voisi korjata tilannetta ihan merkittävästi.

... No kappas vaan. Siinäpä se.

Raitatunika toimii aina.

Joogasukat pitäisi tehdä. Ja hommata uudet puolitossut joogaan. Torstaisella tunnilla Marianne-kaveria tuuratessani huomasin, kuinka kohta kaksi vuotta käytössä olleet tossut eivät enää olleet lainkaan napakat ja mukavat, vaan pyörivät jalassa ja saumat menivät päkiöiden alle. Aika aikaansa kutakin. Tänä syksynä tarvitaan uudet tossut joogaan. Ja sukat. Sukat pitäisi muuten suunnitella, sellai joogasukat, ihan itse. Että olisi oma ohje. Sille löytyisi tarvetta tuolla puodissa. Kunhan tässä nyt saisi arjen taas kuntoon... Juu. Mutta tuo on kiva yksityiskohta, että sukka jatkuu ihan melkein varpaisiin asti. Kunhan se jättäisi päkiän vapaaksi.

Taivaallisen kaunis. Vaikkakaan en usko, että halterneck-yläosa jaksaa kannatella noin painavaa helmaa venymättä kohtuuttomasti käytössä niin, että kohta paistaa *tissit* etumuksesta. Mutta jos tekisi yläosasta jotenkin toisenlaisen. Tai erikseen topin ja hameen. Jos ikinä kärsivällisyys riittäisi.

Jos olisi hääpuvulle tarvetta, tästä saisi lähteä tekemään. Meillä olisi Eskosen kanssa 10-vuotishääpäivä edessäpäin parin vuoden päästä, jos nyt aloittaisi, voisi ehkä odottaa saavansa tällaisen valmiiksi siihen mennessä :) Tuo melkein näkymätön nauha selässä kruunaa koko kauneuden. Aivan ihana.

Ja nyt sitten inspiroituneena ja suunnitelmia täynnänsä takaisin arkeen ja vessan pesuun. 

-Anjusha

Mansikkahillopäivän ompelusairaala.

Tänään on siivottu, silputtu, keitetty ja purkitettu 10 kiloa mansikkaa hilloksi - kahdeksikymmeneksineljäksi purkiksi mansikkahilloa. Ja maiskutettu ensimaistiaiset lettujen ja kermavaahdon kanssa. Josko näillä pärjäisi syksyn pimeyden.

Lisäksi tänään olen leikkinyt sairaalaa, nimittäin vaatesairaalaa. Verttisen leikit tuntien vaatteet eivät ensisijaisesti jää pieniksi - ne reikiintyvät ennen sitä. Yläosat reikiintyvät kyynärpäiden kohdalta ja alaosat polvista. Kesäaika on siitä armollista, että polvet ja kyynärpäät saa usein pitää paljaina, mutta vuoden aikana kulutetut pitkät housut ja -paidat ovat armottomasti hajalla.

Tänään korjasin yhden setin pitkää paitaa ja housua lyhyemmiksi. Ja tällaiset niistä tuli:

Sairaalarintamalla on jokunen hetki sitten korjattu myös konnan tarvikkeita. Isomman akvaarion mukana saimme kasan akvaarionhoitokampetta, joista haavit olivat aika lailla loppuun kulutettuja. Minä vaihdoin niihin Tanssiinan yläkerran ompelimon roskiin joutuvista kangastilkuista koottuja paloja nettikangasta. Ja oikein hienosti toimivat!

Alkavalla viikolla konnis saakin viimein asettua isompaan akvaarioon, ja voimme palauttaa laina-akvaarion takaisin omistajalleen. Hyvin se on näyttänyt viihtyvän kylppärissäkin, erityisesti se diggailee saunan lämpöä, kiipeää saviruukkunsa päälle lekottelemaan tassut ojossa ja lämmittelee.

Vaan Puutteenlaakson illassa alkaa iltapala-hammaspesu-suihkutusepisodi, josta syystä muut projektit saavat jäädä. Huomenna vietetään naapurin tyttöjen synttäreitä, joita mietitään tarkemmin sitten aamuseltaan.

Hyvää, ja mansikkaista, yötä.

Anjusha

Tilkkukoppasilppuherkku

Penkaisin sunnuntaipäivän kunniaksi tilkkukoppaa. Sinne on taas ilmestynyt vaikka mitä sitten viimenäkemän. Tilkkusia on välillä hauska tärvätä johonkin pieneen. Vastasyntyneiden tumppuset ja töppöset ovat ehkä hauskimpia tilkkusyöppöjä. Ja kun syksyllä on tuttavapiiriin luvassa montakin pikkuista lisäystä, ajattelin opetella uuden töppösmallin testaamalla materiaaleilla, jotka ovat NIIN pieniä, ettei niistä saa takuulla oikein mitään muuta aikaiseksi.

Ohjeet ja kaavat löytyivät Suuri Käsityö -lehden muinaisesta numerosta. Nämä ovatkin ihan oikeasti pienet töpökkäät, jalan pituus kun saa olla korkeintaan 10 senttiä. 

Pinnassa on kolmea erilaista mustansävyistä trikoota tuttavan tilkkukopasta meille muuttaneina, vuorena ja pohjassa microfleecetilkkuja ja resorina viimeiset jäämät muinaisesta harmaasta Eurokankaan resorista. Napeiksi löysin kuin löysinkin kaksi samanlaista mustaa nappipussista, ja oranssia nauhaa nauhapussukasta.

Saumanvarojen kanssa saa seuraavissa olla hiukan tarkempi, ja ehkä sopii myös harkita trikoon täydellisyyttä pintamateriaaliksi. Mutta hauska pikkuinen iltapäivän projekti tämä on kyllä! Ja piskuiset vauvantöppöset ovat poikeuksetta aikalailla yhtä pehmoiset kuin itse käyttäjänsä, mikä tekee niistä aika hellyyttävät. Näitä voi tehdä muutamat lisää, tilkkukopasta eivät nimittäin potentiaaliset materiaalit näytä loppuvan vaikka kuinka puuhaisi kaikenlaista. Ja taas huomasin, kuinka 5x5-senttisetkin tilkut saa mukavasti käyttöön. Eli MITÄÄN ei sovi heittää hukkaan. Taaskaan. Kääk.

Syysvauvoja ympäristöön odotellessa :)

-Anjusha

Api-papi-polvisukat

Verttinen pyysi keväällä punaisia villasukkia. Samaan aikaan tuli Novitan lehti postilaatikkoon, ja sitä selatessa löytyi kuva ruskeista apinakuviollisista villasukista. Yhdistelin ajatuksia, laskeskelin muutamia silmukoita (kun en enää millään tahtoisi tehdä seiskaveikasta yhtään sukkaparia) ja hain lopputalvesta ansaituilla langanhankkimispisteillä kerän punaista Schoppelwollen sukkalankaa tehdäkseni ohuet ja punaiset apinasukat kevättä varten. Valkoinen lanka on taas oman lankakopan löytöjä, arvelisin sen olevan Novitan Woolia. Vyöte siitä puuttuu tietenkin, luonnollisesti :)

Melkoisen rauhallinen on ollut tuo neulomistahti tässä "keväällä", kun vasta tänään, heinäkuun yhdestoista, sain viimeiset silmukat neulottua tuohon pariin. Mutta tuo apinakuvio oli aika hidastekoinen pitkine langanjuoksuineen, ettei minulla kärsivällisyys riitä tekemään pitkään kerralla. Ja kun koko ajan pitää pitää katse ohjepaperissa, ei neulomisesta tullut hauskaa ennenkuin kantapäässä, kun sai vaihtaa kokonaan punaiseen lankaan.

Ja kuten minulle usein käy uusien mallien kanssa, kävi tässäkin niin, että vasta toisessa sukassa neulomistiheys oli jokseenkin tasainen. Siitä syystä toiset apinaiset ovat aavistuksen köyhemmällä ravinnonsaannilla kuin toiset :)

Nyt alkaa eskariin menevän Verttisenkin jalka olla sitä mallia suurehko, että jos oikein venyttää, saa sen villasukat myös minun jalkaani. Minulla ne eivät tosin yllä polviin asti (harmi, se olisi hauska versio se), mutta Verttisellä yltää. Ja joustinneule tuossa jalan päällä on anopin perintöä, ajattelin, että sillä voi tehdä sukkaosan ja varsiosan samalla silmukkamäärällä ilman että sukista tulee ihan löppänät jalkaan.

Ihan erityisesti minua hykerryttää tuo napa. Vaikka apinoiden neulominen ei sinänsä kutkuttanut minkäänlaista innostuksen hermoa aavistuksen turhan haastavine kuviointeineen, napaan asti pääseminen tarkoitti, että kohta saa vaihtaa yksiväriseen ja sitten saa taas neuloa ilman että tuijottaa ohjetta/neuletta. Ja se tekee sitäpaitsi apinasta aikas söpöisen :)

Nyt on Verttisen villasukkavarasto hyvällä mallilla syksyä ajatellen. Vielä kun saisi loppuperheen samalle tolalle, saisi ihana viileä syys tulla ihanan viileän kesän perään. Parempi myöhään kuin ei.

Sukkia kokeiltiin tänään jalkaan, ja shortsien kanssa ne paitsi näyttivät aika hupaisilta, myös valuivat makkaralle nilkkaan paljasta jalkaa pitkin. Laskemme nämä sukat aktiivikäyttöön siis vasta, kun jalassa on ehkä pitkät kalsarit, tai ainakin pitkät jousut. Niillä ne pysyvät näkösällä.

-Anjusha

Tunnustuksia!

Ihanaiselta Outilta sain tunnustuksen:

KIITOSTA VAAN!

Tähän kuuluu myös se, että kertoo seitsemän sattumanvaraista asiaa itsestään. Kerrompa siis tässä, että:

1. Tykkään enenevissä määrin pitää erilaisia jumppatunteja. Niiden nyanssien pikkuvaihtelut ovat oikeastaan aika kiehtovia (tähän päätelmään tuleminen on vaatinut kymmenen vuoden jumppatuntien säntillisen pidon ilman sen suurempaa euforiaa, mutta nyt näyttäisi siltä, että työ palkitaan).

2. Kirjoittelen myös kahta muuta blogia, toista itsekseni ja toista vierailevana artistina satunnaisesti. Molemmat liittyvät töihini:

Tanssiinan blogi

Kuntomaailman blogi

3. Suosikkikäsitöitäni ovat kaikenlaiset pienet projektit, jotka valmistuvat hetkessä.

4. Ulkona on 22 astetta lämmintä. Minulla on villasukat jalassani. Kuljen villasukissa lähes aina. Meillä ollaan suurkuluttajia - sukat kuluvat ennätysvauhtia (varpaista puhki) ja päällä on ikuinen etsintä täydelliselle sukkalangalle. Samat sukat kulkevat kengissä, sisällä, pihalla, roudatessa, tanssiessa, joogatessa. Ne otetaan pois vain suihkussa ja nukkuessa. Uudet villasukat vedetään jalkaan illalla suihkusta tullessa. Niiden ainoa huono puoli on, että niitä pitää olla kaksi. Toinen sukka jää nimittäin aina kesken neuloessa.

5. Olen hurahtamassa kuppikakkuihin. Tilasin kirjakerhosta kuppikakkukirjan ja vasta olen päässyt yhtä reseptiä kokeilemaan, mutta sormet syyhyäisivät tekemään ne KAIKKI. Se toki vaatisi jokinlaista investointia myös pursotusvälineisiin...

6. Rakastan syksyä. Heinäkuun tullessa huomaan jo kaipaavani pimeneviä iltoja, puolukkahillon keittoa, kynttilänvaloa, joululahjojen rakentelemista. Heinäkuussa on jo puoli aavistusta syksystä, ukkosiltoina taivas pimenee niinkuin syksyllä ja vihreät mustikanraakileet muistuttavat myöhemmästä ajasta, jolloin siniset mollukat saa laittaa piirakkaan ja maiskutella jätskin kanssa hämärtyvässä illassa.

7. Keräämme muutaman kaverin, sekä siskoarmaan, kanssa Urkkapisteitä. Keräsimme jo keväällä, ja nyt jatkamme joululle asti. Pitää liikkua kolme kertaa viikossa, tunti kerrallaan, jouluaattoon asti, tai muutoin saa elää joulun ilman suklaata (sisko-Outi ja minä lisäsimme ukaasiin myös joululaatikot, sillä ilman suklaatia voimme kyllä tulla toimeen mennen tullen, mutta joulu ilman jouluruokaa... Se on vaan maailmanloppu). Keräämme Urkkapisteitä (Urkka=Urheilu) HeiaHeiaan, ja ryhmään saa toki liittyä mukaan, vielä on aikaa (ennen joulua :). Metsästä meidän käsiisi ryhmästä "Urkkapisteenkerääjät" ja pyydä saada liittyä joukkoon!

Nyt on aika laittaa se sattumanvarainen vierailublogi myös kuntoon tältä päivältä, ja sitten pyyhällän keräämään viikon kolmatta urkkapistettä Jättipallojumpan pidosta.

-Anjusha

Yhden sortin inventaario

Eli "jos ei kerran saa mitään valmiiksi, niin aina voi listata kaikenlaista"!

Ennen joulua viime vuonna hermostuin lankaröykkiööni, kerin ison osan uusiksi löyhistä purkautuvista keristä napakoiksi ja kauniiksi palloiksi, ja päätin, ettei röykkiöön VOI enää hankkia lisää lankaa, ellei röykkiö samalla pienene jokseenkin merkittävästi (vaikka samalla ymmärrän, ettei lankaa voi olla koskaan liikaa). Jonkunlainen säännönmukaisuus oli siis saatava aikaan, ja minun tapauksessani sen oli syytä olla selkeä ja periksiantamaton.

Joten siitä tuli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

Uuden langan saa hankkia jos/kun saa
A) 10 kerää loppuun käytettyä röykkiöstä, tai
B) 10 työtä valmiiksi.

Nyt kun mennään kesä-heinäkuun vaihteessa, olen saanut neljä uutta lankamahdollisuutta (ja melkein kaikki olen käyttänyt, luonnollisesti!).

*Ensimmäisen kymmenen käytetyn kerän palkintona ostin vyyhtin keltasävyistä Väinämöistä. Siitä tulivat Bones-sukat.

*Toinen kerä oli tämä punainen näistä apinasukista (jotka vieläkin ovat autuaasti kesken, huoh):

*Kolmannen pikkuvyyhdin löysin Silmä.Pisto.Tikki.Takki.-tapahtumasta, ajattelin että siitä saisi raidoittamalla mukavan lisän Bones-sukista jääneeseen puolikkaaseen kerään. Niin sitten joskus :)

*Neljäs lanka palasi takaisin alkuun, ja on niinollen Väinämöistä sekin. Tai Nekin, sillä niitä on kaksi. Violetti ja pinkki, mutta kun ne tulivat yhdessä, niin ne lasketaan yhdeksi. Niistä tulee hienot sukat, neliölliset!

Nyt on pisteitä ylimääräisenä 13 kerättyinä, eli yhteen lankaan olisi varaa, noin projektin puitteissa (jotenkin sattui että TitiTyy muuttaa ja minun kymmenen pistettäni osuivat juuri muuttomyynnin kanssa sopivasti päällekkäin, hm).

Onhan tästä toki ollut hyötyäkin. Nyt löytyvät puhelimelta kaikki valmiiksisaadut työt ja kaikki langat, jotka on käytetty loppuun. Lankavyöry on aavistuksen antanut myöten, eikä viimeisen puolen vuoden aikana ole Kasvanut, vaan Tiivistynyt (ihanammaksi, paremmaksi, laadukkaammaksi).

Vielä haaveilen, että joskus saisin langoilleni jonkin viisaamman säilytyspaikan. Nykyään ressukat elävät vintillä (tosin ensimmäisenä ovensuussa, helpoimmassa mahdollisessa paikassa) kolmessa pienessä pahvilaatikossa, mutta ansaitsisivat jotain inspiroivaa ja hohdokasta ylleen, sekä arvoisensa paikan jossain näkysällä :)

Mutta ajatelkaas, 33 loppuunkulutettua kerää puolessa vuodessa.

Nyt me lähdetään ostamaan kuppikakkuaineksia, sillä inventaariot ovat sellaisia, että kun niistä selviää, saa palkita itsensä jotenkin.

Anjusha

Kuinka viettää aikaansa kesäkuussa.

Jotenkin näyttää siltä, että käsityöaiheet ovat hiipuneet tässä kesäkuun ajaksi. On kaikenlaista muuta ajateltavaa. Pikkuhiljaa alkaa pihasta löytyä hyödynnettävää tälle kesälle, puodissa saa vielä viikon puuhata inventaariota, ja lisäksi me olemme saaneet perheeseen uuden jäsenen - kilpikonnan, jonka hoitaminen ja johon tutustuminen on vienyt mukavasti aikaa viimeisen melkein viikon (nimimerkillä kukaan ei pese pyykkiä kun konna on kylppärissä :).

Viime viikolla sain ensimmäistä satoa tälle kesälle. Oman pihan raparperit eivät riitä kuin piirakkaan tai kahteen, mutta Outi toi pussillisen varsia puodille, ja niistä riitti piirakkaan mummille ja kahdelle puodin  tuttavalle, sekä meille kotiin rasialliseksi pakkaseen talven varalle (mikään ei ole ihanampaa kuin raparperipiirakka kun on oikein kylmää ja pimeää keskitalvella!) ja kolmeksi hillopurkiksi. Hurraa, raparperihilloa!

Omasta pihastakin on saatu jo hieman satoa, pinaatit kasvavat kaikenlaista intia-aiheista ruokaa varten (ja tietysti pinaattilettuja) ja salaattiakin on saatu jo pöytään. Salaatin siemenet on ostettu Hollannista lentokentältä vuosi takaperin, ja sekoitus on aika huikea. Ainakin viittä eri salaattilajia sulassa sovussa keskenään. Tässä ensimmäiset salaatinlehdet, nämä syötiin leivän päällä iltapalalla:

Ja se konna sitten, se on hauska tapaus. Tai alkujaan aika surullinen, se klassillinen orpokotitarina nimittäin. Eräänä päivänä toukokuussa Lappeenrannassa lemmikkikaupan myyjä oli avaamassa puotiaan, kun huomasi ovella ämpärin. Ei lappua, viestiä eikä selitystä, vain kolme punakorvakilpikonnaa ämpärissä. Kaksi tyttöä ja yksi poika. Konnat päätyivät tilapäishoitoon vanhalle koulukaverille, josta se poikakonna taasen löytyi meille, ihan asumaan. 

Tässä konnus on väliaikaisakvaariossaan meidän kylppärissä. Vielä odottelemme hetken täysikokoista akvaariota kaikkine hienouksineen, sen logistiikka on hieman hakusassa vielä muutaman päivän, mutta laina-akvaario näyttää kelpaavaan sukeltelevalle konnalle oikein mukavasti.

Konna mahtaa olla jokseenkin yksi-parivuotiaan oloinen, ei ihan täysikasvuinen muttei enää ihan vauvakaan. Kukaan ei tiedä sen aiemmista elinolosuhteista, mutta reippaalta se vaikuttaa, joskin vie vielä varmasti aikaa ennenkuin se tottuu uuden kotinsa ihmiskavereihin niin ettei säiky. Kädessä se uskaltaa jo mönkiä eteenpäin, ja tuo rohkeasti päätään esille, mikä voisi tarkoittaa, ettei sitä pelota ihan tolkuttomasti. Ja se tykkää tassutella kylppärin lattialla toisten suihkutellessa, vaikka muutoin asustaakin akvaariossaan. Tästä se lähtee, särki ja kastemadot maistuvat ja koti alkaa muodostua pikkuhiljaa pysyväksi.

Käsityörintamalla työn alla on hissukseen muutama pari sukkia, ja jämälankavirkkausta, mutta ne etenevät nyt muun arjen ehdoilla, ja niistä päivitellään sitten myöhemmin lisää.

Nyt aamupalalle!

Anjusha

Villaa viileälle kuunvaihteelle

Hahtuvalankainventaario poiki sitten toisetkin piskuiset villikset.

(Meillä on kotosalla yläkerran eteisessä pöytä, joka vaatisi paikalleen lasiovellisen kauniin kaapin yhdellä vetolaatikolla. Mutta kun sellaista ei ole vielä seitsemän - kohta kahdeksan asuinvuoden aikana siihen vielä itsestään ilmaantunut, on paikalla pöytä, joka toimii kotina kaikelle sille, mitä siihen vitriinikaappiin laittaisin, eli kirjoille, lehdille ja hahtuvalangoille. Hahtuvalankoja on mielestäni vähän turhan paljon ottaen huomioon, ettei meillä kukaan käytä enää vaippoja, joten ajattelin niitä vähän karsia tekemällä tuleville syysvauvoille pieniä lahjapöksyjä).

Näitä tuli aika söpöiset, ja liukuvärikin sattui mukavasti kulkemaan vaihtonsa tuossa pöksyä neuloessa ihan miltei symmetrisesti. Ovat Pirtin Kehräämön hahtuvaa, ylijäämää serkkulapselle ehkä puolitoista vuotta sitten rakennetuista villiksistä, ja lanka riitti näihin S-kokoisiin juurikin sopivasti. Jäi vain pieni nyssäkkä, jonka voi vielä käyttää raitoina seuraavissa :)

Ruskaisen väriset kun olivat, ajattelin koristella takamusta syksyisellä omenapuulla. Testiin pääsi myös ensi kertaa nelineulainen huovutin, joka olikin projektia merkittävästi nopeuttava tekijä - niin, siihen asti kunnes sillä pisti ensi kertaa sormeensa yhtäaikaa kaksi reikää :( Kuvan reunat ja nuo omenat huovutin kuitenkin vielä sillä yhdellä yksittäisellä neulalla, niin saa siistimpää jälkeä.

Huovutin myös ne aikaisemmat pöksyt, joskaan en ehkä ihan niin hyvällä menestyksellä. Omenapuu on huovutettu jo muutamiin aikaisempiinkin neulomuksiin, ja sen teko luonnistuu jo ihan nätisti. Orava sen sijaan oli ensimmäistä kertaa hyppysissä, ja sen huomaa ;)

Ei mennyt keskelle, vaikka yritys ja laskelmat olivat mukamas hyvät. Ja selkeyttää voisi myös vielä vähän. Mutta nämä olivatkin harjoitusversiot, ja ainakin perheen pienin tunnisti möykyn oravaksi ihan ilman kysymistäkin. Että josko ne sitten kelpaisivat.

Vielä pitää hehkuttaa, sillä TitiTyyn Väinämöis-klubi saapui tänään. Tai siis kävin sen äsken hakemassa tähän puodille. Ja olin ensimmäinen, joka omansa sai (no, lähdinkin ovesta saman tien, kun sähköpostiin tuli viesti, että sen saa noutaa). IHHANAA Väinämöistä, kaksi kerää, joista tuo isompi pääväri on custom-värjätty tätä klubia varten. Josko sitä malttaisi odottaa maanantaihin, että saa klubin sukkaohjeen sähköpostiinsa...

-Anjusha