Punatulkkuja odotellessa

Talven Ottobre-lehdessä oli kaava pyjamapaidalle. Kokeilin rakentaa Verttiselle siitä yöpaitaa, kun arvaisin, että pitkähihaisella pärjäisi peiton pois potkiva paremmin kuin perus-teepaidalla.

Joskus muinoin olen lunastanut Kestovaippakaupasta raitatrikoota palan, joka oli joko pakanloppu tai pieleen leikattu, tai väärän värinen (minulla oli taannoin sellainen kankaidenpelastamisprojekti, jota yritän nyt purkaa kun en enää ole siellä töissä :), ja antanut sen odottaa, että muuttaisin sen joskus yöpaidaksi. Nyt se pääsi viimein laatikosta alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja 116-senttisellä kaavalla tehden oli oikein hyvä, etten antanut sen odottaa enää sekuntiakaan. Se pala riitti juuri, eikä siitä jäänyt sitten enää edes säästämisen arvoista tilkkua, hurraa!

"Minä tahtoisin siihen jonkun linnun" -sanoi Verttinen, kun leikkasin kangasta. "Vaikka... vaikka punatulkun". Minä otin mallia Verttisen kerhossa viime talvena askartelemasta tulkusta. Punainen bambujoustis löytyi applikointiin helposti, mutta mustaa trikoota piti kyllä ihan metsästämällä metsästää. Ja tältä linnulta puuttuu vielä silmä. "Sen silmän pitää olla sitten valkoinen" -kuului tuomio. Sitä metsästän vielä, ja sitten saa lintu olla valmis.

Kaava on Ottobre Design - talvilehdestä 2011, raglanhihainen, resorit pääntiellä ja hihansuissa oleva pyjamapaita. Resorit ja trikoo on Kestovaippakaupasta, musta ja punainen kangas tilkkukopasta. Applikaatioon käytin kaksipuoleista tukikangasta, joka kyllä tekee elämästä aika paljon helpompaa. Helma paidassa on käännetty, mutta ainakin tässä kankaassa näyttäisi rullaavan aika herkästi. Ehkä sinnekin voisi seuraavalla kerralla laittaa resorin, sitä kun ei muuten paitaan kulu kuin pikkuinen palanen.

Paita on ollut nyt päällä kaksi päivää, ja yhden yön. Että se siitä yöpaidasta :) "Mutta, tämähän on sellainen yöpaita - ja päiväpaita" -puolusteli asiaa Verttinen. Hieman se minusta on kapoisan mallinen päiväpaidaksi, mutta mukavaa, että on niin mieluinen, että pysyy päällä päivälläkin.

Raitakangasta odottaa laatikossa vielä punaraidallinen pala, josta katsoin eilen, että pyjamahousut voisi saada tuolle paidalle kaveriksi. Täytyy selata lehti uudestaan läpi, josko sieltä löytyisi punaraitakankaallekin kaava!

-Anjusha

Lapsen kerhokassista

Verttis-himpulan kerhosyysloma loppui, ja laitoin sen reppua aamulla lähtökuntoon.
Sieltäpä löytyikin Muotoilua!
Olivat huovuttaneet kerhossa, ja kun minä kysyin, että mikäs se on, tuli vastaus "Höh, noh, lampaanvillaa". Niimpäs tietysti. Tyhmään kysymykseen tyhmä vastaus.

Minusta se sopi täydellisesti teepannun alle. Katsokaa vaikka:

Tältä huovutus näyttää ilman pannua:

Verttinen kuulemma vielä pohdiskelee lampaanvillansa käyttötarkoitusta. Minä ehdin siihen laittaa jo pannun kertaalleen, sellaiseen tarkoitukseen se sopii ainakin oikein mainiosti. Patalapuksi se on ehkä aavistuksen ohut. Seinäkoristeeksi näin joulunajan pikkuhiljaa hiipiessä lähemmäksi se kävisi myös. Tai pehmolelukoira Vipan köllöttelyaluseksi.

Jäämme siis vielä pohdiskelemaan saanko minä pitää siinä pannua toistamiseenkin.

-Anjusha, täältä haudutetun teen ja puolukkapiiraan keskeltä

syyshuiveja isolle kaverille

Verttisellä on ollut fleecestä tehty kolmiohuivi kaulahuivina syys- ja kevätkeleillä. "Mutta se on jo ihan vauvakokoinen, ei se mahdu enää" -totesi tenava. Uusi piti siis saada, ja samantien kun kerran aloitti, tein kaksi.

Ensimmäisestä tuli mangonvärinen. "Haluatko siihen vihreän auringon" -minä kysyin. Se kuulosti hyvälle idealle. Nurjalle puolelle laitoin vaaleansinisen trikoon, jotta huivi käy vielä kylmemmilläkin keleillä.

"No, mitäs toiseen laitetaan" -kysyin minä. "Siihen voisi tulla vaaleanpunainen auto". Autosta tuli marjapuuronpunainen, kuvan värit hämäävät vähän. "Ikkunat pitää olla tuosta sinisestä" -tuli ohje, kun etsiskelin fleecetilkkuja. Petroolinväriset ikkunat sai auto, ja luumunvärisen tien jolla kulkea. Nurjan puolen autokangas on velouria, siitä tulee vielä joskus housut, toivottavasti :)

Minulla oli pyhä ajatus saada aikaiseksi lapselle Baktus neulottua, mutta luulen, että kaksi kolmiohuivia riittänee yhden syksyn tarpeiksi ;)

Seuraavaksi lähdetäänkin pihalle testaushommiin.

-Anjusha

Siukulle tilauksia

Siskoarmas tilasi pikkuisia kankaisia siteitä muutaman, pienempiä kuin puodin versiot. Minä iltapuhteikseni leikkelin ja surautin yhteen neljä. Katselin mallia hieman Kestovaippakaupan PHS:stä ja mittailin vaaksani pituutta ja sovittelin pituuksia kankaalle ja sainkin jotain aikaan.

Itse tykkään enempi vähän pidemmän sorttisista siteistä. Tämänkokoisiakin minulla on, mutta käytän niitä harvakseltaan. Yllätys oli, että piti tehdä nimenomaan lyhkäisiä. Mutta näitä on hauska tehdä, ovat nopeita ja niihin saa melko pieniäkin kangaskappaleita käytettyä. Ja kevyinä pikkuhousunsuojina toimivat oikein mainosti.

Eniten minua kuitenkin kiinnosti nähdä, miltä puodin kangasmerkit näyttävät käytössä. Niistähän tuli oikein hauskoja, sitten lopulta!

Siteissä kankaana käytin puuvillatrikoota, sattumanvaraisia löytöjä kangaskasasta. Osittain kierrätettyjä, osittain ylijäämiä muista projekteista. Ei siis kosteussulkua. Imuksi laitoin yhden kerroksen ihhis-ihanaa hamppujoustofroteeta, kiinnitin siksakilla, ja surautin saumurilla koko komeuden umpeen. Neppareiksi laitoin Prym:in metallineppareita, jotka sitten loppuivatkin siihen, ja niitä piti tilata lisää... Malli näissä on lähellä KVK PHS:aa (sellainen kun löytyi omasta sidevarastosta ja siitä oli helppo katsella inspiraatiota), pituus kahta senttiä vaille meidän siskosten vaaksan.

Omaakin kokoelmaa voisi ehkä vähän päivittää, niin hauska näitä oli ompaista. Tai tehdä muutaman vaikka pukinkonttiin niille, joiden tiedän jo valmiiksi käyttävän näitä pestäviä versioita. Puotiin näitä ei tule. Jos siis joku kaipaa tuon mallista suojaa, marssikoon Essille ostoksille. Tämä malli on liian lähellä jo olemassaolevaa tullakseen minun puotiini hankittavaksi, vaikkei samanlainen ihan olekaan :)

-Anjusha

Neulatyyny lounaalta

Lähikauppaan oli muutama viikko sitten tullut uusi lehti lehtiosastolle. Minä tykkään lueskella ja selailla käsityöaiheisia lehtiä illalla petissä ennen nukkumista, niistä saa mukavasti uusia ajatuksia, eikä keskittymiskyvyn tarvitse olla romaanin luokkaa enää siihen aikaan yöstä. Tässä lehdessä oli 101 ideaa, ja monta ajatusta niistä nousikin yöllä ajateltaviksi.

Ajattelin testata lehdestä löytynyttä ideaa. Neulatyynynä minulla on ollut tähän asti neulottu muffinssi, joka oikeastaan on Verttisen keittiöleikkeihin tehty, ja ollut vaan ikulainassa. Lehdessä olevassa ajatuksessa rakennettiin neulatyyny niinkin hehkeästä materiaalista kuin tonnikalapurkista. Ja kun muutama päivä sitten söimme pastaa ja tomaattikastiketta herkku-tonnikalalla höystettynä, pesin ja puunasin purkin odottelemaan parempaa aikaa.

Ihan mukavanlainen neulatyyny. Ei ainakaan huku yhtä helposti kuin edeltäjänsä. Ja on taatusti oma, eikä lainassa oleva.

Neulatyynyyn piti päästä heti kokeilemaan tänään postissa tullutta uutuutta, nimittäin oman tuotemerkin kangasmerkkejä!

Tyynyn reunaa pitkin kulkemaan liimasin palasia Yliopiston Kirjaston poistokopasta löytyneestä 1900-luvun alkuisesta kirjasta. Kirja reppana olisi joutunut kaatopaikalle, ellei vanha ystäväiseni olisi sitä pelastanut ja tuonut minulle tuliaisiksi puotiin.

Kirja kertoo Europaeuksen retkistä, joilla ei kuulemma koskaan valitettu, vaikka oli kylmä ja nälkä niin että näköä haittasi ;)

Neulatyyny on koottu kirppiskankaasta (ihana joustofroteetoppi löytyi 50 sentillä viime kesänä. Koko oli itselle liian pieni, mutta kangas aivan hellyyttävää!), lampaanvillasta, säilykepurkista ja vanhasta kirjasta. Kun purkkia liottaa yön yli astianpesuainevedessä, sen saa putipuhtaaksi ja uusiokäyttöön, etiketit irtoavat itsestään ja tilalle voi laittaa jotain itselle sopivaa. Minä päällystin kirjaleikkeet vielä kontaktimuovilla, mutta lakkaamalla ne tulisivat esille vielä kauniimmin. Lampaanvillan tilalle kuulemma maailman paras materiaali olisi hiukset (sanoo pukuompelija). Neulat eivät tylsyisi, ja parturiretkestä saisi vielä tulisiksi askartelutarviketta ;)

Nyt on neuloilla ikioma koti, ihana kangas sai viimein käyttötarkoituksen, ja kirjalöytökin pääsi esille!

Nyt vispipuuron laittoon.

-Anjusha

Amazing technicolour dreamsocks

Verttisen synttärisjuhlan kunniaksi rakensin sille unisukat. Siis sellaiset, joita ei ole tarkoituskaan pitää päiväseltään kenkien sisällä eikä leikeissä, vaan aikaisintaan sitten, kun tullaan saunasta löllimään soffalle, ja siitä aamuun asti. Tenavainen on koko ikänsä osannut peiton pois potkimisen jalon taidon, ja erityisesti talvisaikaan pakkasella pienet varpaiset ovat usein aika viluissaan yöllä, ilman minkäänlaista suojaa.

Edelliset unisukat olivat jo jääneet pieniksi, ja umpireikäisiksi myös, joten oli korkea aika saada tälle viilenevälle syksylle omat, uudet, sopivat unisukat.

Verttinen sai itse valita, millä mallilla sukat neulotaan, ja hän toivoi erityisesti monia raitoja, ja punaista ja sinistä paljon, sillä ne ovat lempivärit. Unisukat on meilläpäin neulottu Adriafilin Classic Merino-langasta, jota voi hätätapauksessa pestä pesukoneessa ihan vaikka neljässäkympissä,  mutta jotka ovat ihan pelkkää merinovillaa ilman keinokuitua. Ihanan pehmeät ja kutittamattomat.

Värejä sukissa on kaikkiaan kymmenen, ja Mestari Synttärisankari näyttäisi olevan oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kantapäiden punaisuus näytti riittävän sopivaksi punaisuuden asteeksi, ja sinistäkin vilkkaa sopivasti muiden raitojen lomasta. Yksikään väri ei mennyt loppuun. Onkin käsittämätöntä, kuinka vähän lankaa loppujen lopuksi sukkiin saa kulumaan, erityisesti jos käytössä olevia nyssäköitä on kymmenkunta. 

Nyt kelpaa pakkasen tulla.

-Anjusha

Äkäisiä lintuja

Verttisellä oli keskiviikkona viisivuotissyntymäpäivät. Iso kaveri :)

Sen suuri toive oli saada äkälintukakku (lue: kakku, jossa on Angry Birds-pelin lintuja koristeena). Mutta kun meilläpäin Mummi, eli anoppilainen, on kakkumestari, ja mummi tekee maailman parasta mantsikkikaakkua, ei sitä ihan niinvain sovi mennä muuttamaan joksikin arvaamattomaksi.

Me siis sovimme Verttisen kanssa, että puuhaamme muffinsseja, joiden päällä kököttää äkälintuja. Valmiita koristeita ei ollut olemassa, ja marsipaania emme uskaltaneet käyttää mantelin allergisoivuuden vuoksi (syöjissä kun saattaisi hyvinkin olla manteliallergisia), joten tutkailimme Ullan Unelma -nettikauppaa, ja löysimme sieltä sokerimassa eri väreissä. Kun hankki punaista, keltaista ja valkoista massaa, sekä mustaa elintarvikeväripastaa, niistä sai jo monta vivahdetta ja sävyä.

Askartelimme kahtena iltana, ja tässä ensimmäisen illan tuloksia:

Emme olleet ikinä tehneet sokerimassasta mitään, mutta onneksi se muistutti muovailuvahaa, ja pienoisen lämmitysvaivauksen jälkeen massa oli oikein mukavaa käsitellä. Keltaisessa ja punaisessa massassa oli erikseen maininta, että suurissa määrissä käytettyinä massan väriaineiden on todettu aiheuttavan lapsissa ylivilkkautta ja keskittymishäiriöitä. Ja minä näin painajaisia synttäreistä, joissa tuntematon muffinssia syönyt lapsukainen tuli sohvalta pää edellä alas väriainehumalassa...

Muffinssit ja niiden täyte olivat vuoden takaisen ruotsalaisen ruokalehden resepteillä valmistettuja, ja niiden päälle me istutimme lintuset.

Varsinainen lintukoto :)

...En se minä ollut...

Tämä kaveri saattaisi hyötyä silmälaseista.

Muovailu oli senverran helppoa ja hauskaa, että itse mestari syntymäpäiväsankarikin muotoili monta lintua, eikä jättänyt kaikkea askartelua äidille.

Ja linnut herättivät hilpeyttä ja ihmetystä myös vieraissa, mikä oli tietysti kaikkein hauskinta koko juhlissa.

Linnut on siis muovailtu sokerimassasta, yhdistelemällä eri värejä keskenään. Kaikki on muuten tehty käsin, paitsi nokka ja töyhtö on leikattu saksilla teräväksi, ja silmien mustat kohdat on painettu sukkapuikolla joka on dipattu mustaan elintarvikepastaväriin.

Makoisiakin olivat. Maistoin yhden :)

-Anjusha

Sadetakit voimisteluvanteille

Kun minä aloitin tammikuussa puodissani, tulivat voimistelijoiden kilpavanteiden suojapussit Italiasta. Asiaa hieman tarkasteltuani tuli mieleeni pohtia, minkälainen luontoystävällisyyden kukkanen sekin on. Kaksi palaa kangasta, suoraa ommelta, ja kujaan pujotettu kuminauha. Italiasta. Pussit matkaavat niin (senkin tiedän lähettipalvelun seurantaohjelmasta), että niiden reitti kulkee maitse ja meritse, joskus ilmateitse myöskin. Suoran ompeleen (ja logon, joka on painettu halpaan enstex-kankaaseen) takia puoli Eurooppaa :(

Pohdin, voisiko asian tehdä paremmin. Lähempänä. Kätevämmin. Ja tässä on tulos:

Limenvihreä

Neonkeltainen

Manga

Petrooli

Poltettu oranssi

Sadetakit voimisteluvanteille :) Helppo hujauttaa olkapäälle kun polkaisee polkupyörällä treeneihin. Jättää vanteen kuivaksi sadekelillä, jotta treenit pääsevät alkamaan ajallaan. Estää kallista kimalluskoristeluteippiä vahingoittumasta.

Löysin naapurimaasta Ruotsista kangasvalmistajan, joka tekee ulkoilukankaita pohjoismaiden vaativiin olosuhteisiin. Kankaat ovat ihanan helppoja käsitellä, ohuita, pieneen tilaan meneviä, konepestäviä ja veden-, ja pakkasenkestäviä. Kankaat saa puotiin päivän varoitusajalla aikaisemman viikon valmiiden pussien odottelun sijaan. Ja valmiita pusseja saa, kun hieman valitsee kuinka käyttää aikansa.

Nyt puodista saa vanteiden suojapusseja taas. Painetun italialaislogon sijasta niihin ommellaan puodin oma Pink*Pixie-logo, kangas kulkee laivalla pienen pyräyksen ja bussilla (joka jokatapauksessa ajaa reittinsä, on sillä kyydissä joku tai ei) toisen, ylimääräisiä kuljetuskustannuksia ei tule yksityisten firmojen pakettiautomatkoista, pussit työllistävät (huoh, minutpa tietenkin...) kotimaassa, ja materiaalit ovat taatusti meidän pakkaskelit kestäviä. Pussin pakkaukseen käytän puotiin alati virtaavia ruskeita suojapapereita, jollaisia tulee jokaisen vaatekappaleen välissä (ne pitävät vaatteet suorina kuljetuksen ja varastoinnin ajan). Niitäkään ei laiteta paperinkeräykseen vaan hyötykäyttöön.

Tässä vielä valmis puketti:

Toivoisin, että muissakin asioissa tuo puodin valikoima voisi kulkea jotenkin järjellisissä rajoissa. Sellaiset valinnat täytyy tehdä yksi tuote kerrallaan. Tästä valinnasta voi olla kerralla varma ja tyytyväinen, seistä sanojensa takana.

Ja ehkä parasta koko projektissa on se, että yhtään tilkkuakaan ei kankaasta jää jäljelle ompelun jälkeen. Kangasta tulee kotiin, se ommellaan ja valmistellaan, ja sitten sitä ei enää ole. Maagillista :)

Sadekelejä!

Anjusha

Viikonlopun satoa

Olen ollut viikonloppuna viimeistelemässä kauan suunnitteilla ollutta projektia. Puotiin on ollut ajatuksissa saada kestävän kulutuksen mukaisia kuukautissuojia. Luneten kuukuppeja sieltä jo löytyykin, mutta niiden kaveriksi monet ovat kyselleet kankaisia kestositeitä, joko käytettäväksi kupin kanssa varmistuksena, tai kupin sijaisena. Omalla saumurilla tekemällä viimeistelyjälki ei ole vielä tähän asti ollut ihan siitä kauneimmasta päästä, joten ajattelin treenata viikonlopun verran, jotta taito hioutuisi.

Siksaksis-Henni piti Kansalaisopistolla Kestovaippojen ompelukurssia, ja kun kaikki muut puuhasivat kuorivaippoja ja näpsyvaippoja ja lisäimuja, minä tehtailin 24 kestosidettä. NYT minäkin osaan.

Tässä itselle tulleita pikkuhousunhuojia, joissa ei ole kosteussulkua mukana. Kaksi vasemmanpuoleista olivat jo leikattuina kotona vanhoista tilkuista, hurautin ne yhteen jotta keskeneräisten pino pienenisi hieman. Oikeanpuoleiset ovat taas Merjan kanssa tehdystä tilkkukopan vaihdosta, ja taidan lahjoittaa näistä toisen kankaan alkuperäiselle omistajalle, NIIN hienot niistä tuli.

Nämä taas ovat kosteussulullisia, siis vedenkestäviä, pomminvarmoja toisinsanoen. Ne tulevat vanhalle ystävälle, jolle oli sovitusta tilauksesta vielä neljä sidettä tekemättä. Alkuperäinen pyyntö oli saada värikästä, ja tässähän sitä on :) Myös ihoa vasten tulevissa materiaaleissa on trikoota, flanellia ja coolmaxia, jotta pääsee kokeilemaan, mikä tuntuu itsestä mukavimmalta.

Tässä on sitten puotia varten ensimmäinen erä. Pyhänä ajatuksena on, että kosteussulullisissa siteissä löytyisi erilaisia ihoa vasten tulevia materiaaleja, joista tässä vasemmalla on koirakuvioinen flanelli, ja keskellä musta pöllötrikoo. Tulossa on vielä mikrofleece- ja coolmax-pintaiset siteet, mutta vielä niihin ei ollut mahdollisuutta keskittyä. Molemmissa kosteussulkuna laminoitu trikoo, koiraversiossa vaaleansinipallollinen ja pöllössä musta. Oikeanpuoleiset pilvisiteet ovat PHS (lue: pikkuhousunsuoja)-mallia, joissa materiaali on trikoota molemmilla puolilla, eikä kosteussulkua ole. Imuna kaikissa muissa on luomuinen bambufleece, paitsi flanellipintaisissa flanelli myös sisällä.

Täytyy myöntää, että tein minä yhden vaipankin. Mutta vain siksi, että sekin oli siellä valmiiksi leikattujen keskeneräisten asioiden pinossa. Siivosin siis senkin valmiiksi. Tämä on n. 4-7-kiloiselle, Jalie-kaavalla tehty rimpsujalkainen sisävaippa. Ei harmainta aavistustakaan, kelle tämä menisi, mutta valmis se on, ja pois keskeneräisten alati paisuvasta pinosta. Jos joku kaipaa, näitä on tämä ja samanlainen limenvihreäpalloinen kaveriksi (siis kun tämä kangas on nimeltään Taateli, on se kaverivaippa kankaasta nimeltä Oliivi, joka näyttää samalta, mutta on vaan eri värinen). Ja onhan toki joulukin tulossa...

Tällaisia tänä viikonloppuna.

Puodin siteet matkaavat päämääräänsä huomenna, jos joku kokee suurta tarvetta kestositeille heti, niitä saa tulla hipeltämään :)

Anjusha

Suuren Villisprojektin satoa

Kiedolla on menossa hieno kampanja.

Jokainen Kestovaippaviikolla lokakuussa K-S keskussairaalassa syntynyt pikkuinen uusi elämä saa synttärilahjaksi villahousut.

Tässä ovat ensimmäiset, jotka projektiin neulaisin.

Meillä on kotiväki sen verran ei-vaaleanpunaista, etten saa ikuna tehdä kotiin mitään hempeänlempeää. Joskus tulee väistämätön hinku saada tehdä vaaleanpunaista, ja tämä vastasi odotuksiin nyt ihan täydellisesti. 

Hahtuva on Kestovaippakaupasta, ja siitä on aiemmin samasta kerästä tehty yhdelle pienihmiselle vaaleanpunaiset villikset. Kerä vaan on sen kokoinen, että nuita pikkuisen kokoisia pöksyjä siitä saisi varmaan vielä kolmet. Täytyy odotella, että lähiympäristöön syntyy tyttöjä :)

Samaan sarjaan on tulossa oranssi-vihreät Pirtin hahtuvasta olevat housut, mutta ne ovat vielä vaiheessa. Niistä kuva sitten myöhemmin.

Villiksiä saa tehdä 5.10. asti (apua, sehän on ihan kohta!), jonka jälkeen ne lahjoitetaan sairaalaan jaettavaksi. Tavoitteena on saada kasaan 70 paria pöksyjä.

Muutama postaus alaspäin on projektista lisää tietoa, jos vielä haluaa mukaan. Pikkuvillikset kutaisee illassa, jos on joskus tehnyt niitä ennenkin. Että hyvin ehtii!

Anjusha

Hiiru hiirulainen

Tilkkukopasta eroonpääsemisprojekti sai eilen erilaisen käänteen.

Pöllöjä lukuunottamatta en ole eläissäni opetellut pehmoeläinten tekemistä sen kummemmin, mutta jostain löytyi käsiin eilen Ottobre-blogista vuosia sitten printattu hiiren ohje. Silppusin kaavoja, asettelin niitä pikkutilkkusille, ja sain kuin sainkin hassun hiirulaisen rakennettua. Pienenpientä näperrystä, minitikkipistoja, sukkapuikolla täytteen ohueen häntään sullomista, ja viimein olohuoneen sohvannurkassa istui melkoisen kirahvipilkkuinen hiiru.

Sillä on hervottomankokoiset korvat, hieman liian kapoisat housut, ohut mutta tukevan pönäkkä häntä, ja silmät - no, Verttisen mielestä nuo ruskeat pilkut ajavat silmien asemaa (mikä tekee hiirestä ainakin nelikymmensilmäisen), mutta pehmeä se on, ja ihan itse omin-pienin-kätösin rakennettu.

Lisäksi sillä on lämmin ja pehmeä sydän.

Sen pienessä pipossa on korville omat koloset, ja rypytetty tupsupää (ja pöksyissä kolo hännälle!).

Se makoilee sohvalla kädet apposen avoimena odottaen halauksia ja rutistuksia.

Tilkkukopasta nämä materiaalit ovat. Hiekanvärinen velour on Verttisen housuista ylijäänyttä tilkkua, pilkkukangas ja autokangas taas Merjan tilkkuvaihtareita. Autokangasta jäi vielä aavistuksenomainen pala, muut sain loppuun kokonaan. Hiirulainen on täytetty pöllöjen tapaan lampaanvillalla.

Kummallinen päähänpisto, mutta erinomaisen rentouttava sellainen. On mukava keskittyä työhommista poiketen johonkin ihan erilaiseen, mitä ei odottanut alkuunkaan. Eikä meillä ole yhtään hiirtä, tai sis ollut. Ihan tarpeeseen se siis kai syntyi!

Anjusha

Puodin pöllö

Pöllöperhe on saanut uuden jäsenen.

Puotiin tarvittiin oma pinnipöllö, kun siellä on söpöisiä balettipinnejä söpöille balettitytöille. Nykyään ne ovat kiinni valkoisen naulakon reunalla, mutta eivät oikein erotu edukseen. Ajattelisin, että pöllöstä ne huomaisi paremmin, erityisesti, kun pinnit ovat vaaleanpunaisia, ja pöllö, noh, ei-niin-vaaleanpunainen. Massussa olevat vaaleanlilat nauhat ovat vain reunoistaan kiinni, joten pinnit saa massuun tukevasti esille. Ja päässä olevasta ripustuslenkistä pöllön voi pinneineen laittaa kiinni samaiseen naulakkoon, jossa pinnit ovat nyt.

Verttisen mielestä pöllöjä tarvitsisi ehdottomasti olla myynnissä puodissa, ja Eskonenkin ihmetteli, miksi ihmeessä pöllö pitää rakentaa, jos sitä ei kerran aio myydä (NO SIKSI, että pinneillä on hyvä olla oma hieno koti, josta NIITÄ on hauska valita!). Jäämme siis pohdiskelemaan, voisivatko pienet balettitytöt tarvita pinneilleen pöllöjä. Totuushan toki on, että pienillä tytöillä pinnejä yleensä on, riippumatta siitä, ovatko he balettityttöjä. Voisihan pöllöjä tarvita vaikka joulunaikaan, kukas sen tietäisi!

Pöllön kankaat ovat puodin omia kankaita, jotka ovat jääneet yli tossupussien teosta. Nauhat, eli siivet, tassut ja päässä oleva kiinnitysnauha ovat satunnaisia nauhanpalasia nauhapussukasta, silmissä on KAM-nepit, nokassa on piskuinen pala fleeceä, ja pöllön sisällä lampaanvillaa.

Pöllönpuuhaus on rentouttavaa. Suosittelen kyllä muillekin :)

-Anjusha

Omppoisaa iloa

Vanhan rintamamiestalomme pihassa kasvaa jos jonkinmoista pientä, itsestään. Tai siis, edellisen omistajan jäljiltä on olemassa muutama mansikka, vattuja, viinimarjoja, karviaisia, ja mikä parasta, omenoita. Omppopuita on alunperin ollut kaksi, mutta Pappa, se appi-pappa, istutti taannoin kolmannen, ja itsestään on pihaan kasvanut neljäskin.

Nämä herkut ovat pihan alkuperäiskasvatteja. Eilen järjestin itselleni pari tuntia aikaa, raivasin keittiönpöydän (sen minunkorkuiseni) ja panin toimeksi.

Ompot kuoritaan (niin tulee vaalea ja omponmakuinen lopputulos), pilkotaan (kiehuvat nopeammin), ja laitetaan vesitilkan kera kattilaan (vesihöyry estää pohjaanpalamisen ja höyryttää pintaompot kypsiksi). Keitetään pehmeiksi. Soseutetaan sauvasurruttimella. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa uuniin lämpenemään sataan asteeseen hillopurkkeja, tai pilttipurkkeja, tai aurinkokuivattujen tomaattien purkkeja. Niiden kannet upotetaan kiehuvaan veteen.

Soseutetun omppohilloraakileen sekaan lorautetaan toinen tilkka vettä, hillosokeria reilulla kädellä, ja jos tahtoo vaihtelua elämään, sitruunamehua, tai ehkä vaniljasokeria (sitä aitoa) tai mahdollisesti kanelia (luomua!). Keitetään kymmenisen minuuttia. Keittäessä kannattaa hämmentää sosetta, muuten se räiskii. Eikä mikään ole ilkeämpää kuin käsivarren polttava kiehuva sokerinen omenahillo.

Kymmenen minuutin kuluttua hillo on valmis purkitettavaksi. Jos pitää huolen, että sekä hillopurkit, että niiden kannet, ovat sata-asteisia (niinkuin hillokin), saa koko vuoden säilyvää herkkua. Hillot purkkiin, kannet kiinni, jäähdytys rauhassa, ja sitten mahdollisesti pannukakun paistoon, sillä tuoretta hilloa pitää päästä maistamaan mahdollisimman pian!

Ompontuoksuista viikkoa,

toivottaa

Anjusha

Lämmitin kullekin.

Kerroin aiemmin että keskeneräisyyksiä on saatu valmiiksi.

Pikkutilkkusista, sekä epämääräisestä pehmustevaahtomuovipalasta on ollut tekeillä jo pidemmän aikaa pressopannulle lämmitin. Vähän kuin kaulaliina :)

Siinä on vanhaa pöytäliinaa, vauvanlakanaa, kassikangasta jos toistakin (tilkkusia), sekä tyynyliinaa. Sinisen eri sävyjä, sekä valkoista ja himppu harmaata. Sisällä lämmikkeenä pala kangaspäällysteistä vaahtomuovia, joka on jostain Anopin varastoista.

Kiinnitykseen käytin Aplix-tarraa, jotta pannumyssyn (joka ei kyllä ole mikään myssy lainkaan) saa pysymään paikallaan ja säädettyä vaikka tulevaisuudessa jonkun toisenmalliseenkin pressopannuun. Toinenkin tällainen on leikattuna, saa nähdä tuleeko siitä koskaan valmista, ja mihin se päätyy. Tämä ensimmäinen saa asua meillä kotona, ja olla käytössä silloin harvoin, kun meillä kahvia keitetään.

Pannunlämmittimestä ihan toisenlaiseen lämmittimeen ;)

TAAS tämä sama kangas kummittelee. Tästä raidasta on tullut pitkät kalsarit, pipo, koiran takki, ja nyt vielä kalsarit. Onneksi siihen loppui tämä pala. Sitä on kyllä toinen samankokoinen tuolla kangaskaapissa, saas nähdä kuinka sille käy.

Verttiselle ompelin siis valmiiksi pikkarit, kun olivat valmiiksi leikattuina ompelukopassa. Näihin vielä riitti sitä ihanaa pehmoista pikkarikuminauhaa jalansuihin, mutta yhdet mustat olisivat vielä ompelua vailla, eikä kuminauhaa ole enää. HÖH. Tarvitsee varmaan lähteä tarvikehankintareissulle (mikä on tylsää, sillä ainoa paikka, mistä sitä kuminauhaa tässä kaupungissa saa, ei ole järin tunnettu asiakaspalvelustaan, ja yritänkin väistää sinne menemistä, jos vaan mahdollista, kun siellä tulee poikkeuksetta kummallinen olo asioidessa).

Suuren Villisprojektin hahtuvapöksyt ovat hyvässä vauhdissa. Haaraosa ja lahkeet puuttuvat, mutta varsinainen vaipanpäällysosa on jo valmis. Teen ohjetta omasta päästä (varmaan paritkymmenet villikset neulottuani) Kestovaippakaupan hahtuvalla, kolme-puoloisen pyöröpuikolla ja 64 silmukalla. Meillä kun tuo perheenväki on perin miesvaltaista, en ikuna saa tehdä mitään vaaleanpunaista. Kompensoin sitä nyt, vaalean marjapuuronvaaleanpunaisella hahtuvalla. Söpöistä tulee! Laitan kuvan kun ovat valmiit. Kesä Parvekkeella-Merjan hahtuvalanganlopuista tulee sitten seuraavat, niitä kun on minun varastoissani ainakin muutamiin pikkuisiin hahtuviin, Verttisen serkkukavereiden pikkuvilliksistä ylijääneinä. Kiedo tarjoaa muuten halukkaille hahtuvat neulomiseen, jos kiinnostusta osallistumiseen on, mutta lankaa ei. Minulla taas on hahtuvaa vähän liiankin kanssa, ja on ihana saada pieni kolo lankavuoreen tekemällä jotain hyvää :)

Nyt Puotiin, tänään tehdään Tanssiinasta ja Kisa-Designista lehtijuttu ennen puotien aukenemista. Tukka saa luvan kelvata tällaisenaan, eikä kelloa ole näkyvissäkään, mutta menemme omilla eväillä ja yritämme olla eduksemme. Peukut pystyyn!

Anjusha

Suuri Villisprojekti

Minäkin mainostan hyvää asiaa. Saapi liittyä mukaan, itselläni on tuossa tietokoneen vieressä hahtuvakerä odottelemassa aloittamista.


Tänään olen saanut muutaman keskeneräisen ompeluksenkin valmiiksi, mutta niistä lisää sitten myöhemmin. Nyt puikoille vauhtia :)


Anjusha

"Hei!

Kiedo ry juhlistaa Kestovaippaviikkoa 10.-16.10. lahjoittamalla kaikille Keski-Suomen Keskussairaalassa tuon viikon aikana syntyville lapsille hahtuvavillahousut. Nyt polkaisemme siis käyntiin suuren villisprojektin, jonka tavoitteena olisi saada kasaan 70 kpl villiksiä kuudessa viikossa. Tervetuloa mukaan osallistumaan projektiin, Kiedo tarjoaa langat. 

Käytännön ohjeita:

*Villikset neulotaan hahtuvasta, malli on vapaa mutta villiksien tulisi olla lyhytlahkeiset ja kokoa NB-S. Neuleohjeita saa halutessaan allekirjoittaneelta sähköpostitse.

*Villiksien tulisi olla valmiit 5.10. mennessä. Esipesu ja lanoliinitus olisi suotavaa, mutta mikäli et tähän syystä tai toisesta pysty, toimita housut perille mielellään vähän aikaisemmin.

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä sähköpostilla janna.inkeroinen [at] jyu.fi tai puhelimitse 040-567 2534

Nyt puikot heilumaan!
Janna/Kiedo ry "

Syyspilven pehmeys

Vuoden takaisessa Ottobre-lehdessä on valtavasti kaikenlaista kivaa ommeltavaa. Ostin lehden, koska siinä oli poikien pitkien kalsareiden ohje aina pikkutaaperosta minua pidemmäksi. Kauppojen pitkien kalsonkejen valikoima on aivan kertakaikkisen kammottava, ja itse tekemällä saa kalsarit mukavammasta materiaalistakin (niinkuin vaikka bambutrikoosta, nam!).

Nyt kun taas syksyn kolkutellessa ovelle avasin viimevuotisen lehden, keksin ryhtyä hissukseen kahlaamaan sitä ompelemalla läpi. Kalsareita sieltä onkin tehty viime talvena jo kahdet, mutta tässä seuraava projekti:

Minulla on pikkuinen ystävävauva, jota olen lapastanut (ja kestovaipattanut) aiemminkin, ja ajattelinkin yllättää ystäväiset syyslähetyksellä.

Pilvilapaset olivat lehdessä pingviinilapaset, mutta näistä tuli aika söpöt näistäkin. Vuorena on bambujoustofrotee, ulkopinta velourtilkkuja pettämättömästä tilkkukopasta, ja resorina Kestovaippakaupan luonnonvalkoinen (joka sekin oli kyllä siellä tilkkukopassa se). Lapasten sisällä lämmikkeenä on vielä puuvillacollege, joten pesunkestävät ovat nämä.

Autoleijona sai tohvelit jalkaansa ennen postin kulkua.

Tossuissa on muuten samat materiaalit kuin lapaisissakin, mutta lisäksi kiinnityksessä on puuvillakanttinauhaa nauhapussukasta (josta jäi jäljelle 1cm, tasan ;), pyöreää kuminauhaa, kiristysnipsutin ja stoppari ovat taas Keinosen ompelusliikkeestä, ihan varta vasten hankittuja. 

Tässä vielä tossukainen lähempää.

Sekä pilvivelour että yksi pala vaaleanruskeaa velouria menivät loppuun tähän projektiin (hurraa!), kuin myös silitettävä tukikangas ja luonnonvalkea resori. Hämmästyttävää mitä kaikkea sitä pienistä tilkunpalasista keksiikin.

Hyvää syystunnelmaa toivottelen näillä Ystävävauvalle, hän saa nämä postissa alkuviikosta, joten tämä saattaa nyt vähän pilata hyvän yllätyksen. Mutta ehkä se annetaan anteeksi, jos on näin suloisista paljastuksista kyse muutoin.

-Anjusha

Vippakoiran syysasu

Verttisen elämä muuttuu kausissa. On ollut Egotrippikausi (jolloin saatettiin pitää kolme konserttia päivässä, ja opittiin myös lukemaan alle nelivuotiaana, kun kukaan ei ehtinyt auttaa lasta suosikkibiisien etsimisessä Spotifystä), Autot-elokuvakausi (joka on nyt tullut takaisin muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen, kiitos vastailmestyneen kakkoselokuvan), ja parasta aikaa menossa näyttää olevan koirakausi. Siis pehmokoirakausi. Oikeat koirat ovat aika pelottavia vielä Verttisen mielestä, mutta lelukoirien hoitaminen on aika suosikkijuttu. Ne voi myös opettaa soittamaan rumpuja (niiden riisitäytteiset etutassut pitävät hyvänlaista ääntä sohvanreunaa vasten).

Marimekon raitakangasta oli jäljellä pieni tilkkunen, josta ei enää oikeastaan mitään ihmisenkokoista saanut aikaan. Sen sijaan piskuisen koiran kokoista selvästikin sai!

Tässä siis Vippa-koiran syysasu. Tämän kanssa voi lähteä vaikka pihalle, eikä Vippaa viluta. 

Ajatus koiratakista syntyi Suuri Käsityö-lehden koira-aiheisesta artikkelista (se oli elokuun alun lehdessä), mutta malli on ihan omasta päästä. Vipan kaulan alla takissa on neppari, jolla takin kaulaosa kiinnitetään, ja massussa on toinen, jolla saa takin pysymään lepattamatta.

Seuraavaan takkiin saa kaulapantaosan tehdä reilummaksi, selän saa jättää vähemmän kaarevaksi, ja mahdollisesti lisätä peppuosastoon kolosen häntää varten. Mutta hyvin tuo tuntuu kelpaavan omistajalleen, siis Verttiselle. Se saa itse nepparit kiinnitettyä, mikä on ihan hyvää harjoitusta, kun elämässä on hyvä osata vaikkapa laittaa omakin takki kiinni ilman apua :)

Jos vielä tekaisisi toisen raitatakin vähän eri kuosilla, voisi Vipalle vaihtaa takkia, ja nepparitreeniäkin tulisi vähän useammin!

-Anjusha

Tätivauvan raitasukat

Oi mikä aika on vierähtänyt viimeisestä päivityksestä.

Kaikenlaista pientä on valmistunut, ja loput pienistä on kesken, kuten yleensä...

Jämälangoista eroonpääsemisprojekti on ollut viimeaikojen hitti. Tuottaa suunnatonta iloa saada kokonainen kerä kulutettua loppuun, niin, ettei senttiäkään jää jäljelle.

Näillä lähdin liikkeelle:

On valkoinen reilu kerä Novitan Woolia (tai niin kuvittelen, siltä se tuntuu, mutten tunnusta sellaista ikinä hankkineeni, enkä kuolemaksenikaan muista, mistä moinen on voinut minun koppaani joutua :), vihreä isompi ja oikealla alanurkassa oleva nyssäkkä ovat Austermanin Step-lankaa. Isommasta kerästä on tullut joskus Vertille villapaita vauva-aikana, ja pikkunyssäkästä pipo, joka on ollut käytössä nyt syksyllä viisi vuotta, eli koko Vertin iän, ja vielä mahtuu! Vasemmalla alhaalla oleva nyssäkkä on Regiaa, josta on tullut minulle lapaset, sen yläpuolella Nallea, josta on Eskosen ja Verttisen villasukkien jälkeen jäljellä tuon verran, ja valkoisen langan alapuolella piskuinen Fabel-nyssy, joka on jäljellä polvisukkien teosta.

Näistä samoista langoista tein Vertille keväällä reissusukat, kun lähdimme Hollantiin, ja nämä jäivät vielä niistäkin jäljelle, vaikka odotin saavani ne loppuun jo reissusukkiin. Nyt onneksi on käynyt niin hyvä mäihä ja tuuri, että Hyvän Ystäväni pikkuveikka on tullut isyyden tilaan, ja pikkuinen tätivauva tarvitsi syyssukat piskuisiin varpaisiinsa.

Tässä siis lopputulos, ensin kuvana:

Ja sitten onnellisen lankasyöpön hihkaisuna:

NELJÄ kerää meni kokonaan loppuun!!! Siis niin, ettei roskiin mennyt edes pääteltyjä puolimetrisiä. Voi tätä iloa ja riemua. Sitä hieman latistaa se, että isoimmista keristä saisi vielä varmaan vastasyntyneelle lapaset, mutta voihan tuota sarjaa jatkaa sitten vaikka lapasparilla, jos ehtii ja jaksaa :)

Ja kun puikkokokoa pienensi tarpeeksi, sain sukat tehtyä vastasyntyneelle samalla silmukkamäärällä kuin omaan jalkaani tekisin. Se saattaa kieliä myös minun jalkani koosta jotain...

Hykerteleviä elokuun iltoja, 

toivoo onnellinen pienen kolosen lankaröykkiöönsä saanut

Anjusha 

Loppuunsaatettuja materiaaleja

Innostuin taannoin niistä sinisten merieläinpikkareiden teosta (tai lähinnä siitä, että sain yhden kankaanlopun käytettyä niihin kokonaisuudessaan) niin, että loppuunkäyttämisen vimmassani olen jo saanut kolme muutakin kangasta loppuun, sekä vielä yhden lankakerän.

Lankakerän päättymiseen johti tämä pari:

Tämä oli jotain joulua ennen hankittua hoitavaa sukkalankaa, ihanan pehmeää. Siitä on tullut Eskoselle palmikkosukat, ja nyt jollekin ihan pienelle kaverille vielä toiset. Hauskasti käyttäytyy tuo liukuvärjäys noin pienissä sukissa, ne näyttävät reppanat siltä etteivät ne ole ollenkaan samaa pariakaan, kun väritys on täysin eri. Mutta ihan samasta kerästä ne tulivat :) Että jos lapsesi jalan pituus kannasta varpaisiin on siinä 11-12cm:n luokkaa eikä sillä ole syyssykkia, tässä sille olisi oikein oivallinen pari. Kuka huutaa ensimmäisenä HEP niin saakoon omakseen.

Kankaitakin on saatettu viimeisille sijoilleen, siis käyttöön.

Tämä Marimekon raitakangas on saatu kaverilta pakanloppusäkistä. Siitä on tehty viime talvena pitkät kalsarit, ja nyt sen loppuosa muokkautui vielä yksiksi lyhyiksi pikkarimallisiksi kalsareiksi (joista ei vielä ole kuvaa) ja täksi viilenevien päivien pipaksi:

Pipan sisällä on vuorikankaana toinen loppuunsaatettu kangas, musta perustrikoo. Sen tarina ulottuu aina vuoteen 2003, jolloin tein tanssioppilailleni kevätnäytöspaitoja. Mustaa jäi paidoista yli, ja sitä on säilytetty vuosikaudet odottamassa visiota. Viime talven pitkiin kalsonkeihin musta pääsi tuon raidallisen kaveriksi, ja nyt pipavuoren lisäksi siitäkin tuli pikkarit. Mustat ja synkeät. Mutta enää ei ole mustaa trikoota talossa. Ja toivottavasti ei tulekaan, sen verran vähän mustaa kansaa me olemme...

Kolmas loppunut kangas on bambutrikoo, josta tuli kanssa pikkarit. Nyt on Verttisen kaapissa siis neljät uutuuttaankimaltelevat ei-purista-eikä-kiristä-pikkarit, sinikuvioiset, raidalliset, mustat ja luonnonvalkoiset. Täytynee ottaa niistä kimppakuva kunhan tulevat ensimmäisestä pesustaan.

Loppuunkuluttamisen tuoma mielihyvä on suuri. Niin suuri, että se usein johtaa vaikka mihin kohtuuttomuuksiin. Tällä kertaa hankin ihan sievästi vain kohtuullisesti uutta tilalle. Kestovaippakauppaan  on tullut uutta luomuista hamppujoustofroteeta, ja haaveilen tekeväni siitä housut Verttiselle. Siitä voisi tulla jokin pieni paitakin, kangas on pari metriä leveää. Jos oikein innostuu, voi kankaan myös värjätä. Pesukoneen alakaapissa odottelee ihanan syvän turkoosi väri viimeistä inspiraatiota, saa nähdä tulisiko se käyttöön tähän kankaaseen. Mutta siitä taas lisää myöhemmin, sen aika ei ole ihan vielä.

Nyt sanon heipat täältä puodista, ja ehdin ehkä vielä imuroida ennen kuin on aika siirtyä kotiinpäin (torstaisin saa istua hetken koneella tehden ihan omiaan, siinä on minun pekkaspäiväni).

-Anjusha

Uudelleenmuodistus

Verttisen vaatelaatikon penkaus tuotti reikiintyneen lopputuloksen. Neljä pitkähihaista trikoopaitaa olivat kaikki reikäisiä kyynärpäistään. Ne mahtuvat vielä kokonsa puolesta, ja arvatenkin ovat olleet suosikkipaitoja, kun ovat rikkinäisiksi asti ehtineet. Jostain syystä meillä housunpolvet ja paitojen kyynärpäät ovat niitä, jotka ensimmäisenä antavat periksi käytössä.

Monet Verttisen pitkistä paidoista ovat sellaisia, jotka ulospäin näyttävät siltä, kuin olisi teepaita ja pitkä paita päällekäin. Minä ajattelin vähän leikkaa-liimaa-askarrella, ja toivoin sillä pelastavani edes jonkun paidan varmalta lumpputuomiolta.

Tässä on lopputuloksena suosikki-Bamsepaidan hihat leikattu teepaitapituisiksi, ja niihin liitetty vanhasta Me&I-teepaidasta massunkohdalta leikatut itserakennetut hihat. 

Ja tässä Myllymuksujen bambupaita, johon on yhdistetty kirppikseltä löydetystä Lindexin paidasta massunkohdalta leikatut hihat. Hauska yksityiskohta on, että tällainen raitapaita löytyi ensi kerran 86-senttisenä kirppikseltä Verttisen ollessa pieni. Se oli pieneksijäämiseen asti käytössä, ja juuri kun se jatkoi matkaansa seuraavalle käyttäjälleen, löytyi Riihimäeltä kirppikseltä tismalleen samanlainen paita 116-senttisenä. Nyt kun siitä on hihat rikki, sai paidan keskeltä vielä kolmanteen raitapaitaan uuden käyttöerän, joten suosikkiraitakuosi jatkaa vielä eloaan meillä, ehkä neljättä vuotta :)

Kun hihat kohdisti leikatessaan niin, että ranteenkohta tuli paidan alareunaan, sai valmiiksi päärmätyt hihansuut ilman, että tarvitsi vaihtaa saumuriin päällitikkausasetuksia :) Hihoihin sai "kaavan" poisleikatuista rikkinäisistä hihoista. Lisäsin hihoihin pituutta molemmissa paidoissa muutaman sentin, kun paidat ovat jo olleet vuoden käytössä. Lisäpituudella voi saada muutaman kuukauden lisäkäyttöaikaa, ennenkuin paita jää liian pieneksi.

"Hei, tuohan on uusi paita!" -hihkaisi Verttinen pupupaidan uuden olemuksen nähdessään. Sepäs tässä hauskinta onkin. Suosikkipaidasta saa vielä Uuden Paidan, sen sijaan, että sen tie kävisi lumppukeräykseen rikkinäisenä. Bambupaita kelpaa kuulemma myös käyttöön uudennäköisenä. Leikattuna on vielä kaksi tuunauspaitaa, niihin kun kiinnittää uudet hihat, on syksyä varten tuunattu neljästä rikkinäisestä paidasta neljä uutta paitaa, vaatelaatikosta on poistunut koko rikkinäisten paitojen kavalkadi,  ja muutaman vähälle käytölle jääneen teepaidan on saanut myös erinomaiseen käyttöön hihoina. Ensiluokkaista.

-Anjusha